Asunnon osto ja puolisoiden suuri tulo-/ omaisuusero.

["vieras"]

Suuri osa näistä ongelmista ratkeaisi tekemällä avioehto ja menemällä naimisiin. Puolisoiden varallisuus ennen avioliittoa suojattaisiin avioehdolla, ja avioliiton aikana hankittu olisi yhteistä. Minusta se on reilu kuvio.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Meillä on pian valmis omakotitalo. Jonkinnäköinen avioehto jo on olemassa. On kuitenkin tarkoitus käydä vielä tarkentamassa sitä, kun saadaan tarkemmat kulut selville. Käytännössä taitaa mennä suunnilleen niin, että miehen omistusosuus talosta on 60%, minun 20% ja laina 20% on puolisksi. Sen varran siis omistetaan, mitä ollaan rahoitettukin.

Avoliitossa kai menee niin, että kauppakirjaan tulee merkintä omistusosuudesta.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="Vieras";28772099]Tämä ajattelutapa omista rahoista on kai nykyaikaa ja en ymmärrä sitä. Yhdessä asutaan ja eletään yhteisessä kodissa. Yhdessä maksetaan asiat ja rahaa on vaihtelevasti molempien tileillä. Sieltä otetaan rahaa, millä tilillä sitä on. Näin olemme aina tehneet, eikä yhtään harmita, vaikka tienaan tuplaten enemmän kuin mieheni. Onko teillä nuorilla jotenkin kummallinen käsitys perheestä ja sen yhteisistä varoista?[/QUOTE]

Ei nuoret ja varattomat usein näin ajattelekaan. Kun tapasin mieheni, minulla oli kolme lasta entisestä liitosta ja olimme kumpikin iältään +30. Miehellä enemmän omaisuutta kuin minulla. Kyllä todella halusin avioehdon, koska miehen omaisuus tai edes osa siitä ei kuulu jäädä perintönä minun lapsilleni. Sama tilanne mahdollisessa avioerossa. Miehen omaisuus, joka hankittu ennen tapaamistamme ei kuulu minulle. Yhteisen elämän aikana hankittu omaisuus on sitten asia erikseen.

Minusta kuitenkin nämä asiat on järkevien aikuisten ihmisten asioita silloin kun ei olla tyhjätaskuna lähdetty parisuhteeseen. Itse ainakin koen sen rakkauden osoituksena, että rahallinen hyöty puolisosta suljetaan pois.

 

["vieras"]

Me ostettiin avioparina asunto 50-50. Minä olin opiskelija ilman vakituisia tuloja, säästössä 8000e. Mies töissä, palkka 3500e/kk, säästöjä noin 40 000e, omisti pari vuotta vanhan auton. Samalla lainanoton yhteydessä otettiin yhteinen tili (se oli tehtävälistalla jo aiemmin, mutta odotettiin, että mihin pankkiin päädytään lainamme kanssa). Oli tiedossa, että tuloero ei tule tasoittumaan vaan todennäköisesti kasvamaan lähivuosina (toivottiin perheenlisäystä ja tarkoitus oli hoitaa lapset pieninä kotona, nyt on 5,5v kotiäitiputkesta puolet takana), ja työelämässäkin palkkani tulisi olemaan tonnin vähemmän kuin miehellä.

En tiedä mitä paperia siihen olisi avoliitossa tarvinnut, miten se olisi vaikuttanut lainan saamiseen jne., mutta me ajateltiin, että ollaan yksi yhteinen taloudellinen yksikkö.

 

[_Pigeon_]

Meillä mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, mutta silti asunnon omistus on jaettu 50/50. Yhteinen perhe ja yhteiset rahat/omaisuus

 

[Mörköäiti]

Tätä ketjua lukiessa alkaa kyllä särkeä päätä. Mahdanko olla ainoa, jota häiritsee se, että parisuhde alkaa muistuttaa yhä enemmän kauppakirjaa.

 

[naimisissa]

Meillä minun tuloni on huomattavasti miehen tuloja suuremmat. Naimisiin mennessämme teimme avioehdon, että avioliiton päättyessä eroon (ei toisen kuolemaan), minulla säilyy ennen naimisiinmenoa keräämäni omaisuus. Avioliiton aikana tienattu raha ja omaisuus on yhteistä, eli koti omistetaan 50/50. Meillä on omat tilit mutta yhteiset rahat. Käytännössä lainanlyhennykset menee minun tililtäni koska siellä on aina rahaa.

 

[naimisissa]

Tätä ketjua lukiessa alkaa kyllä särkeä päätä. Mahdanko olla ainoa, jota häiritsee se, että parisuhde alkaa muistuttaa yhä enemmän kauppakirjaa.

Historiallisesti asia on päinvastoin. Nykyään mennään naimisiin rakkaudesta ja koitetaan sovitella raha-asiat yksiin rakastumisen kanssa. Vuosisatojen ajan naimisiinmenon pääsyy on nimenomaan ollut omaisuuden turvaaminen ja siirtely ja hääpari itsessään ollut pikkuseikka.

 

[plaah, ap]

Näköjään ei olla läheskään ainoita, jotka ovat näitä asioita joutuneet pohtimaan.

Mutta ratkaisua emme ole vieläkään keksineet.

Loogisessa ratkaisussa, jossa omistusosuus menee maksetun mukaan, eli minulle 25% ja miehelle 25% on nämä huonot puolet:

- En voi käyttää ensiasunnonostajan vapautusta varainsiirtoverosta, eli käytännössä menetän noin 5000e, koska joudun maksamaan sen veron.

- Jos haluan tulevaisuudessa kasvattaa osuuttani omistuksesta, eli ostaa mieheltä 25%, jolloin omistus olisi 50/50, joudun jälleen maksamaan ostosta varainsiirtoveroa tuhansia, enkä voi taaskaan hyödyntää ensiasunnonostajan vapautusta tuosta verosta.

Eli todella kalliiksi tulee minun osuuteni, jopa kalliimmaksi kuin ottammalla nyt suuren lainan kun korot on alhaalla.

Vaikeita juttuja nämä. Olisipa mieheni köyhempi.

 

["hmm"]

Tätä keskustelua taas lukiessani voin vaan olla tyytyväinen, että olen naimisissa ja omaisuutemme on yhteistä. Itse en kyllä jaksaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka laskisi joka pennin tuloeroista välittämättä. Me ainakin eletään yhteistä elämää.

 

[Leonor harmaana]

Tätä ketjua lukiessa alkaa kyllä särkeä päätä. Mahdanko olla ainoa, jota häiritsee se, että parisuhde alkaa muistuttaa yhä enemmän kauppakirjaa.

Mun mielestä taas on naivia olla miettimättä noita asioita kun ollaan Avoliitossa. Esim. A:lla on jäänyt edellisen asunnon myynnistä 100 000 e rahaa. Yhteinen asunto b:n kanssa maksaa 200 000. A maksaa asunnosta 100 000 ja asuntoon otetaan yhteinen laina 100 000. Asunnon omistus laitetaan 50/50. Seuraavana päivänä B jää bussin alle.

B:n perivät hänen vanhempansa ja näin ollen heille kuuluu asunnosta 50%. Asunto myydään ja lainat maksetaan pois: Rahaa jää jäljelle 100 000 e, josta puolet kuuluu B:n vanhemmille. A:lta hävisi siis 50 000 e.

 

["vieras"]

näitäkin: Oletekko menossa naimisiin? Haluatteko lapsia tai onko teillä jo lapsia? Minusta tilanne on eri jos esim on lapsia?

Ettekö voisi ottaa lainaa 50-50 ja mies maksaisi vaadittavan säästöön josta maksaisit miehelle takaisin myöhemmin? Mies voisi sijoittaa varansa jotenkin muuten ja näin kartuttaa omaisuuttaan. Itse haluaisin omistaa asunnostani vähintään puolet tai sitten suostuisin ostamaan asunnon johon minullakin on varaa! Tokikin jos maksat lainaa pois suhteessa tuloihin paljon et voi vuosiin matkustella ym vaikka miehellä olisikin varaa. Jokaisen on tehtävä järkeviä sijoitus ratkaisuja ja elettävä omien varojen mukaan. hankalaa

 

[plaah, ap]

[QUOTE="vieras";28773182]näitäkin: Oletekko menossa naimisiin? Haluatteko lapsia tai onko teillä jo lapsia? Minusta tilanne on eri jos esim on lapsia?

Ettekö voisi ottaa lainaa 50-50 ja mies maksaisi vaadittavan säästöön josta maksaisit miehelle takaisin myöhemmin? Mies voisi sijoittaa varansa jotenkin muuten ja näin kartuttaa omaisuuttaan. Itse haluaisin omistaa asunnostani vähintään puolet tai sitten suostuisin ostamaan asunnon johon minullakin on varaa! Tokikin jos maksat lainaa pois suhteessa tuloihin paljon et voi vuosiin matkustella ym vaikka miehellä olisikin varaa. Jokaisen on tehtävä järkeviä sijoitus ratkaisuja ja elettävä omien varojen mukaan. hankalaa[/QUOTE]

Ei ole lapsia vielä. Todennäköisesti tulevaisuudessa tulee, naimisiinmenosta en osaa sanoa, ei ole ainakaan suunnitelmissa toistaiseksi.

Tuo ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta järjellä ajateltuna ei olisi kovin fiksua maksaa suurta lainaa kun toisella on rahaa, korkomenoihin menee suhteessa niin paljon enemmän.
Mutta tunteella kun ajattelee, niin tuo 50/50 omistus on ainakin itselleni todella suuri juttu, silloin koti on oma ja tasavertainen.

Lisäksi ne käytännön hankaluudet, Esim. remontin tullessa tai jääkaappia ostaessa täytyy aina laskea mitä se 25% on kustannuksista jotka minä maksan ja miehellä tulee olla suurempi maksuvalmius kun joutuu 75% maksamaan.

 

[..]

Mutta tunteella kun ajattelee, niin tuo 50/50 omistus on ainakin itselleni todella suuri juttu, silloin koti on oma ja tasavertainen.

Jos 50/50 haluat, niin sitten ainoa järkevä tapa on ostaa niin edullinen koti, että sinulla todella on varaa maksaa siitä puolet sekä puolet muista kuluista.

Mieleeni tulee se, että jos sinulle on tärkeää omistaa puolet, että olette tasavertaisia jne, niin eikö se mene aika lähelle avioliiton ideologiaa? Ehkä teidän kannattaisi kunnolla miettiä vielä sitäkin vaihtoehtoa tai pikemminkin niin, että mikä on syynä, että ette menisi naimisiin jos kuitenkin haluatte jakaa elämänne?

 

[Mörköäiti]

Historiallisesti asia on päinvastoin. Nykyään mennään naimisiin rakkaudesta ja koitetaan sovitella raha-asiat yksiin rakastumisen kanssa. Vuosisatojen ajan naimisiinmenon pääsyy on nimenomaan ollut omaisuuden turvaaminen ja siirtely ja hääpari itsessään ollut pikkuseikka.

Historiallisesti, joo. En tarkoittanutkaan mitään, että "ennen oli paremmin" (itse asiassa melko harva asia taisi olla "ennen" paremmin). Taisin muotoilla vähän hätäisesti tuon lyhykäisen kommenttini. Ajatukseni taisi lähteä oikeastaan siitä, miten olen vain itse kuullut ihmisten puhuvan - toki nuorena kaikki puhuivat vain rakkaudesta ja nyt "aikuisemmalla" iällä yhä useampi on alkanut puhua juuri näistä tässä ketjussakin pohdittavista asioista. Olisi pitänyt kirjoittaa siis vain, että "...parisuhde muistuttaa ihan jotain kauppakirjaa".

Mutta joo, häiritsee siis se, että parisuhde muistuttaa edelleen kauppakirjaa, vaikka nykyisin parisuhteen merkitys ei enää ole taloudellinen.

Tosin kyllähän nykyisinkin moni mainitsee naimisiinmenonsa syyksi nämä juridiset seikat eli mm. omaisuuden turvaamisen ja siirtelyn. Erona vain aiempaan se, että nykyisin parisuhteen tarkoitus ei ole se, ja avioliitossakin, jos niin on, kyse on vain siitä, että pariskunta voisi olla yhdessä ilman avioliittoakin, mutta haluavat avioliittoon kuuluvat juridiset oikeudet yms. Tarkoitan siis ihmisiä, joille avioliitto ei ole ainoa oikea tapa elää pariskuntana jne.

 

[Mörköäiti]

Mun mielestä taas on naivia olla miettimättä noita asioita kun ollaan Avoliitossa. Esim. A:lla on jäänyt edellisen asunnon myynnistä 100 000 e rahaa. Yhteinen asunto b:n kanssa maksaa 200 000. A maksaa asunnosta 100 000 ja asuntoon otetaan yhteinen laina 100 000. Asunnon omistus laitetaan 50/50. Seuraavana päivänä B jää bussin alle.

B:n perivät hänen vanhempansa ja näin ollen heille kuuluu asunnosta 50%. Asunto myydään ja lainat maksetaan pois: Rahaa jää jäljelle 100 000 e, josta puolet kuuluu B:n vanhemmille. A:lta hävisi siis 50 000 e.

No meillä ei kävisi noin. Lapset perisivät.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="hmm";28773153]Tätä keskustelua taas lukiessani voin vaan olla tyytyväinen, että olen naimisissa ja omaisuutemme on yhteistä. Itse en kyllä jaksaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka laskisi joka pennin tuloeroista välittämättä. Me ainakin eletään yhteistä elämää.[/QUOTE]

Jaa, no me emme ole naimisissa eli omaisuutemme ei ole (juridisesti) yhteistä. Mutta ei meistä kumpikaan laske pennejä eikä tuloero vaikuta yhtään missään. Mutta vaikka esim. kotina toimiva talo ei olisi molempien omistama, niin ei kai sekään poista sitä, että voi elää yhteistä elämää. Esim. osa tavaroistamme on "periaatteessa" jomman kumman, mutta yhteisinä niitä käytetään. Toki, jos tulisi ero, minä voisin ottaa omat kattilani, tauluni ja telkkarini, mutta mitä sitten?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="hmm";28773153]Tätä keskustelua taas lukiessani voin vaan olla tyytyväinen, että olen naimisissa ja omaisuutemme on yhteistä. Itse en kyllä jaksaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka laskisi joka pennin tuloeroista välittämättä. Me ainakin eletään yhteistä elämää.[/QUOTE]

Niin, ja lisään vielä, että minua jotenkin rasittaa juuri sekin, että "yhteinen elämä" mielletään omaisuuden ja rahojen kautta. En toki sano, etteivätkö yhteiset rahat voisi olla osa sitä yhteistä elämää, mutta nimenomaan osa sitä. Ja naimisiinhan pääsee jokainen heteropari halutessaan, eli kyse ei ole mistään harvinaisesta onnenpotkusta, joka osuu vain joidenkin onnekkaiden kohdalle. Mitä luultavimmin jonkin muun ratkaisun valinneet parit ovat syystä tai toisesta halunneet jotain muuta kuin mennä naimisiin?

 

[Turkilmas]

Miksette ota omia lainoja asunnosta? Siis puolet lainasta sinun, puolet miehen. Ja kumpikin sitten maksaa lainojaan omaa tahtiaan. Ja miehen alkusijoitus vähenee hänen lainaosuudestaan. Mun mielestä reilua ja tasapuolista näin.