Miksei kukaan koskaan huolehdi minusta?

[:(]

Tuntuu että kuolen kohta kun olen niin loppuunpalanut, en jaksa enään mitään, kokoajan vaan itkettää, hegittäminenkin on raskasta. Miten tästä eteenpäin?

Tähän tilanteeseen on tultu monesta syystä. Kaikista pahin niistä on se, että koen etten lukuisista syistä voi luottaa mieheeni pätkääkään, tunnen etten saa mitään arvostusta tai kunnioitusta häneltä, vaikka annan 150% itsestäni meidän perheen eteen, siltikkään se ei ole mitään. Tosi usein saan kuulla haukkuja mieheltäni, vaikka hän itsekkin myöntää ettei niissä ole mitään perää, silti ne kaihertaa mieltä ja jää takaraivoon muistuttamaan...
Tilanne on mennyt niin pitkälle, että seksin jälkeen minulla on pitkään tosi hyväksikäytetty olo, enkä edes oikeasti haluaisi seksiä hänen kanssa, ajatuskin ahdistaa. Koen etten voi harrastaa seksiä ihmisen kanssa johon en voi luottaa.

Eilen sitten tapahtui asioita, jotka oli kuin se viiminen korsi kamelin selässä, nyt en jaksa muuta kun itkeä ja maata, on niin paha olla, välillä tulee raivokohtaus, sitten taas epätoivo ja itku....

mietin, että miksei kukaan pidä huolta minusta, miksei kellään kiinnosta minun hyvinvointi.

 

[..]

Koska olet aikuisena ihmisenä vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.

 

[Urseele]

Tuntuu että kuolen kohta kun olen niin loppuunpalanut, en jaksa enään mitään, kokoajan vaan itkettää, hegittäminenkin on raskasta. Miten tästä eteenpäin?

Tähän tilanteeseen on tultu monesta syystä. Kaikista pahin niistä on se, että koen etten lukuisista syistä voi luottaa mieheeni pätkääkään, tunnen etten saa mitään arvostusta tai kunnioitusta häneltä, vaikka annan 150% itsestäni meidän perheen eteen, siltikkään se ei ole mitään. Tosi usein saan kuulla haukkuja mieheltäni, vaikka hän itsekkin myöntää ettei niissä ole mitään perää, silti ne kaihertaa mieltä ja jää takaraivoon muistuttamaan...
Tilanne on mennyt niin pitkälle, että seksin jälkeen minulla on pitkään tosi hyväksikäytetty olo, enkä edes oikeasti haluaisi seksiä hänen kanssa, ajatuskin ahdistaa. Koen etten voi harrastaa seksiä ihmisen kanssa johon en voi luottaa.

Eilen sitten tapahtui asioita, jotka oli kuin se viiminen korsi kamelin selässä, nyt en jaksa muuta kun itkeä ja maata, on niin paha olla, välillä tulee raivokohtaus, sitten taas epätoivo ja itku....

mietin, että miksei kukaan pidä huolta minusta, miksei kellään kiinnosta minun hyvinvointi.

Uskon vakaasti että joskus sattuu niin, että syntyy perheseen jossa ei osata vain näyttää välittämistä juuri tietylle yksilölle oikein. Sinusta on varmaankin välitetty kuitenkin melko onnistuneesti, koska osaat kaivata huolenpitoa - et tunne itseäsi täysin niin huonoksi ettet sitä edes vaadi. Se on hyvä

Raivo tulee alistumisesta ja on tervettä. Kannattaa hakea apua rajojen asettamiseen.

Ensimmäisenä perusasiat kuntoon ITSESI kohdalla.

-Syö hyvin.
-Nuku hyvin.
-Vähennä työmäärää.
-Ota lomaa lapsista.

Ja ala puhumaan itsestäsi että olet hyvä.

Elämä on lyhyt, kannattaa tehdä mitä juuri itse haluaa. Ja ehkä myös vertaistuki kannattaa - on paljon muitakin samassa tilanteessa, et ole yksin!

 

["aapee"]

Tiedän, että olen vastuussa omasta itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani.

Silti minusta tuntuu siltä, että kaiken tämän jälkeen, olis ihana, jos olisi joku kainalo, johon voisi käpertyä, ja tietää että se ihminen pitää huolta minusta silloin kun minä en enään jaksa, olisi ihanaa kun olisi joku ihminen kehen voisi luottaa ja tukeutua tarpeentullen.
Mieheni ei ole sitä. Hän ei koskaan kanna huolta minun jaksamisesta, vaikka taakka on kova, monista syistä, hän ei koskaan kysy miten jaksan, hän ei koskaan edes yritä helpottaa minun taakkaa, vaan hän on kuin yksi lapsi lisää perheessä. Kun hänelle kerroin itkien tunteistanu, niin hänen mielestä se oli vaan hauskaa ja nauroi sille, että hän on kuin yksi lapsi lisää meidän perheessä.

En jaksa olla enään seisoa omilla jaloillani ja ottaa kaiken vastuun omille harteilleni, taakka käy liian raskaaksi ja oikeasti tuntuu että nyt minä tarvitsen huolenpitoa tai kuolen muuten.

 

["aapee"]

Pitääkö aina jaksaa yksin puskea eteenpäin ja olla vahva, ilman että on kainaloa mihin käpertyä ja tuntea että joku välittää ja pitää huolta myös minusta?

 

["Jaa-a"]

[QUOTE="aapee";28777737]Pitääkö aina jaksaa yksin puskea eteenpäin ja olla vahva, ilman että on kainaloa mihin käpertyä ja tuntea että joku välittää ja pitää huolta myös minusta?[/QUOTE]

Ei pidä.

Tässä maassa on valloilla ajattelu, että yksin pitää pärjätä. Vaikka olisit mistä lähtökohdista tahansa, jätetty vailla rakkautta ja turvaa, olisit ollut koulukiusattu lukihäiriöinen ja paniikkihäiriöinen, ujo alkoholisti-vanhempien lapsi kuten minä, sinuun suhtaudutaan ärsyyntyen: miksi et vaan voinut pärjätä kuten muut?

Tässä maassa vahvuutta ja yksilöitä on ihannoitu niin, ettei heikkoutta edes kestetä katsoa. Kyllä se vain niin on, että vaikka jokainen on vastuussa itsestään, niin jokainen on vastuussa myös siitä miten kohtelee toisia ihmisiä - eli on vastuussa myös muiden hyvinvoinnista.

 

[majestic]

tee itse jotain asialle. ota pikku itsenäistymiskurssi itsellesi toope. sä voit lähteä tosta paskasta.

 

["aapee"]

tee itse jotain asialle. ota pikku itsenäistymiskurssi itsellesi toope. sä voit lähteä tosta paskasta.

Ei kyllä tällä hetkellä löydy voimia lähteä kolmen lapsen kanssa yksin kohti tuntematonta. haluaisin mutta en uskalla enkä jaksa, olen niin uupunut.

ehkä pieni loma lataamossa tekis terää...

 

["Kifa"]

Kannattaa muistaa että muut eivät näe sinun pääsi sisään. Apua on tarjolla mutta sitä pitää ihan itse pyytää eikä odottaa että muut tajuavat sanomatta kun eivät välttämättä tajua. Sinuna ottaisin nyt yhteyttä vaikka neuvolaan nyt aluksi ja pyytäisin lähetettä psykologille.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28777704]Tiedän, että olen vastuussa omasta itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani.

Silti minusta tuntuu siltä, että kaiken tämän jälkeen, olis ihana, jos olisi joku kainalo, johon voisi käpertyä, ja tietää että se ihminen pitää huolta minusta silloin kun minä en enään jaksa, olisi ihanaa kun olisi joku ihminen kehen voisi luottaa ja tukeutua tarpeentullen.
Mieheni ei ole sitä. Hän ei koskaan kanna huolta minun jaksamisesta, vaikka taakka on kova, monista syistä, hän ei koskaan kysy miten jaksan, hän ei koskaan edes yritä helpottaa minun taakkaa, vaan hän on kuin yksi lapsi lisää perheessä. Kun hänelle kerroin itkien tunteistanu, niin hänen mielestä se oli vaan hauskaa ja nauroi sille, että hän on kuin yksi lapsi lisää meidän perheessä.

En jaksa olla enään seisoa omilla jaloillani ja ottaa kaiken vastuun omille harteilleni, taakka käy liian raskaaksi ja oikeasti tuntuu että nyt minä tarvitsen huolenpitoa tai kuolen muuten.[/QUOTE]
Mutta ei kai kukaan muu puolestasi ole puolisoasi valinnut. Jos miehesi ei ole mitä haluat, niin sitten pitää erota ja toivoa,e ttä löytää jonkun muun paremman.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28777854]Mutta ei kai kukaan muu puolestasi ole puolisoasi valinnut. Jos miehesi ei ole mitä haluat, niin sitten pitää erota ja toivoa,e ttä löytää jonkun muun paremman.[/QUOTE]
3 lasta olet kyseisen ihmisen kanssa myös hankkinut, niin olisi ehkä pitänyt tajuta jossakin vaiheessa ettei kannata. Tuskin miehesi eilen inhottavaksi muuttui.

 

[kjkjjjkjhjklklb]

Olet liian kiltti. Ala vaatimaan samaa kuin muutkin ja huolehdi itsestäsi. Jos miehesi vielä haukkuu, haistata vitut joka kerta ja vähennä etuuksia.