Eronneet, mikä erossa oli pahinta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Helmi Hamina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Erossa on vissiin pahinta yleensäkin se ero. Jotenkin pettyny kaikkeen ku asiat ei mennykään niinku naimisiinmennessä ajatteli. Sekin on pahinta kun toinen todellakin petti luottamuksen ja alkoi ihan tosissaan vittumaiseksi vaikka aluksi näytti että ero sujuu yhteisymmärryksessä ja helposti.
 
Mun mielestä pahinta oli se, kun piti alkaa pärjäämään omillaan. Olin kyllä helpottunut kun erottiin, mies oli pahimman luokan narsisti. Mutta kahden pienen kanssa oli aika rankkaa silti, kaikki piti suunnitella hyvin eikä siltikään menny suunnitelmien mukaan. Mulla ei ole täällä tukiverkostoa joten vuodet on olleet aika rankkoja. Kadun sitä että valitsin miehen väärin, vaikka mitäpä se katuminen auttaa...
 
Erossa on vissiin pahinta yleensäkin se ero. Jotenkin pettyny kaikkeen ku asiat ei mennykään niinku naimisiinmennessä ajatteli. Sekin on pahinta kun toinen todellakin petti luottamuksen ja alkoi ihan tosissaan vittumaiseksi vaikka aluksi näytti että ero sujuu yhteisymmärryksessä ja helposti.

Meinasin sanoa, että henkinen väkivalta, ahdistelu, syyttely ja uhkailu, mutta tuo sun sanomas on aika kiteyttenä se, mikä erossa on pahinta.
 
Se, että kun erosin tarpeeksi idiootista, kusipäästä ihmisestä, niin se alkoi puhumaan lapsille kaikkea p*skaa ja mustamaalaamaan.

Lapset olivat tosi pieniä kun erosin, exä alkoi puhumaan niille tällaisia: "Isi kyllä tulisi tosi mielellään takaisin kotiin, mutta kun äiti vihaa isiä eikä ota isiä kotiin asumaan".
Kostoksi, kun en ottanut sitä takaisin.

Voi jumalauta! Ja itse juoksi vieraissa, oli jopa viikkoja poissa kotoa, ryyppäsi kaikki rahat, repi tukasta...

Onneksi sain lopetetettua tapaamiset, lastenvalvojakin katsoi että on parempi niin. Tai olisihan se saanut tavata lapsia valvotusti, mutta se ei sille käynyt.
Eipä tietenkään, kun tarkoituksena olikin vaan tehdä kiusaa.
 
[QUOTE="vieras";28782286]Se, että kun erosin tarpeeksi idiootista, kusipäästä ihmisestä, niin se alkoi puhumaan lapsille kaikkea p*skaa ja mustamaalaamaan.

Lapset olivat tosi pieniä kun erosin, exä alkoi puhumaan niille tällaisia: "Isi kyllä tulisi tosi mielellään takaisin kotiin, mutta kun äiti vihaa isiä eikä ota isiä kotiin asumaan".
Kostoksi, kun en ottanut sitä takaisin.

Voi jumalauta! Ja itse juoksi vieraissa, oli jopa viikkoja poissa kotoa, ryyppäsi kaikki rahat, repi tukasta...

Onneksi sain lopetetettua tapaamiset, lastenvalvojakin katsoi että on parempi niin. Tai olisihan se saanut tavata lapsia valvotusti, mutta se ei sille käynyt.
Eipä tietenkään, kun tarkoituksena olikin vaan tehdä kiusaa.[/QUOTE]

Hetkeäkään, sekuntiakaan en ole katunut avioeroa.
Se oli elämäni paras päätös!
 
Kun ei oo ketään aikuista jakamaan arjen töitä yms.

Mä olin alkuun niin huumaantunut siitä vapaudesta, että en osannut edes kaivata toista aikuista jakamaan mitään. Olin niin onnellinen, kun osasin taas tiskata, laittaa ruokaa jne, ex aina arvosteli kaikkea mitä tein. Ja siitä rauhasta. Toisen aikuisen kaipuu tuli vasta myöhemmin, paljon myöhemmin kuvaan.
 
Kiitos näistä vastauksista, ne on tosi tärkeitä, kun kelaan asioita ja teen surutyötä. Tulevaisuus pelottaa ja se, että mitä jos teen väärän ratkaisun ja kadun sitä loppuelämäni, vaikka järki sanoo, että tämä on niin loppu kuin olla voi..
 
Erossa pahinta oli tajuta kuinka olin hukannut elämästäni liian monta vuotta kyseiselle miehelle.
Mun elämäni todellakin alkoi eron jälkeen. Mä olin vapaa menemään ja tekemään, pitkästä aikaa mä hymyilin, nauroin.
 
Vastaan nyt silti vaikka avoerosta oli kysymys.

Erossa haastavinta oli hyppääminen aivan uuteen, tuntemattomaan ja itsenäiseen elämään.
En ole katunut.
 
Kiitos näistä vastauksista, ne on tosi tärkeitä, kun kelaan asioita ja teen surutyötä. Tulevaisuus pelottaa ja se, että mitä jos teen väärän ratkaisun ja kadun sitä loppuelämäni, vaikka järki sanoo, että tämä on niin loppu kuin olla voi..

Voimia:hug:
Onneksi ihminen on selviytyjä!
 
Kiitos näistä vastauksista, ne on tosi tärkeitä, kun kelaan asioita ja teen surutyötä. Tulevaisuus pelottaa ja se, että mitä jos teen väärän ratkaisun ja kadun sitä loppuelämäni, vaikka järki sanoo, että tämä on niin loppu kuin olla voi..

Pahimpia vaiheita on varmaan kans se ku aika alkaa kullata muistoja ja sitä huomaa joskus ajattelevansa et jospa sitä ei oliskaan eronnut. Sillon ei auta ku takoa päähän niitä syitä miksi erosi, yleensä se saa nuo ajatukset aika nopsaan ohi.
 
Pahimpia vaiheita on varmaan kans se ku aika alkaa kullata muistoja ja sitä huomaa joskus ajattelevansa et jospa sitä ei oliskaan eronnut. Sillon ei auta ku takoa päähän niitä syitä miksi erosi, yleensä se saa nuo ajatukset aika nopsaan ohi.

Tämä tosi, aika kultaa muistot joskus todella petollisestikin.
Vaikka en katunut päätöstä niin lämmöllä äxää tuli ajateltua eron jlk, ja vieläkin
ajattelen pelkkiä hyviä asioita, (jos exä mieleen jostakin juolahtaa) mutta neutraalein tuntein.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: purjosipuli
Kun lapsi kysyi "isi miksi äiti sanoo sinua mulkuksi, minusta olet todella kiva"

Kyllä minä ainakin osasin, enkä haukkunut missään vaiheessa lasteni isää.
Yritin hoitaa kaikki asiat niinkuin pitikin, vaan meillähän mies teki tuota.
Yritti syyllistää minua, lasten kautta, käytti lapsia täysin häikäilemättömästi hyväkseen siinä asiassa, että olisi saanut minut murtumaan
ja perumaan avioerohakemukseni.

Ota lastenvalvojaan yhteys jos lapsesi puhuu tuollaisia.


Nro. 8
 
Mies ilmotti tänään että haluaa erota, tai mietti sitä nyt aikansa ja siihen tulokseen tultiin. On kuulemma kerran pettänyt, myöskin baareissa suudellut muiden naisten kanssa, valehdellut todella paljon mulle, ja sitten se sanoi silmiin katsoen ettei enää rakasta mua.
3 pientä lasta, minähän ne olen hoitanut lähes yksinäni tähänkin asti, samoin kotityöt. Mies ei ole kyllä ennenkään osallistunut yhtään mihinkään joten siinä ei tule muutosta että yksin tekee kaiken. Mutta olin sen kanssa puoli elämää niin vissiin se outoa alkuunsa on asua yksin lasten kanssa.
 
[QUOTE="jaa-a";28782916]Mies ilmotti tänään että haluaa erota, tai mietti sitä nyt aikansa ja siihen tulokseen tultiin. On kuulemma kerran pettänyt, myöskin baareissa suudellut muiden naisten kanssa, valehdellut todella paljon mulle, ja sitten se sanoi silmiin katsoen ettei enää rakasta mua.
3 pientä lasta, minähän ne olen hoitanut lähes yksinäni tähänkin asti, samoin kotityöt. Mies ei ole kyllä ennenkään osallistunut yhtään mihinkään joten siinä ei tule muutosta että yksin tekee kaiken. Mutta olin sen kanssa puoli elämää niin vissiin se outoa alkuunsa on asua yksin lasten kanssa.[/QUOTE]

Olen tosi pahoillani sun puolesta, voimia!
 

Yhteistyössä