Kuinka monen tavoitteena on kasvaa henkisesti paremmaksi ihmiseksi?

[Peyote]

Mä pyrin vaan olemaan minä. Mun mielestä on ihan terveellistä tajuta, ettei ole loppujenlopuksi mikään erikoinen ja ihmeellisen hyvä. Jos muutun, se johtuu siitä, että katson johonkin jonka kaltaiseksi muutun, mutta se on niinkuin peili, eikä mikään oma hieno teko.

 

[Ultramariini]

[QUOTE="mies";28784172]Tuttuja ovat sanomaltaan Tosin makuuni hieman liian sovinnaisia nykypäivän näkökulmasta (aikanaan toki mullistavia hieman kuten rock ennen ja nyt). Pidän enemmän astetta synkemmästä kamasta.[/QUOTE]


En tarkoittanut mullistamismielessä, ajattelin vain, että niiden kielimaailma, tapa joilla kirjailija sanojaan kuljettaa voisi tehdä sinulle hyvää.Ja ehkä voisit viehättyä kirjojen naisista.

 

["mies"]

Mä pyrin vaan olemaan minä. Mun mielestä on ihan terveellistä tajuta, ettei ole loppujenlopuksi mikään erikoinen ja ihmeellisen hyvä. Jos muutun, se johtuu siitä, että katson johonkin jonka kaltaiseksi muutun, mutta se on niinkuin peili, eikä mikään oma hieno teko.

Niin suomalaista

 

[Keittiönoita]

Mä pyrin vaan olemaan minä. Mun mielestä on ihan terveellistä tajuta, ettei ole loppujenlopuksi mikään erikoinen ja ihmeellisen hyvä. Jos muutun, se johtuu siitä, että katson johonkin jonka kaltaiseksi muutun, mutta se on niinkuin peili, eikä mikään oma hieno teko.

Juuri tämän ajattelutavan vuoksi en halua käyttää termiä "paremmaksi", koska kysehän ei ole siitä, että olisi mitenkään erikoinen tai ihmeellisen hyvä. Kyse on pikemminkin siitä, että elää sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa yrittämättäkään olla joku muu kuin on tai jonkun toisen kaltainen.

 

[Ultramariini]

[QUOTE="mies";28784189]Niin suomalaista

[/QUOTE]


Ollos nainen, se kaikus kaunistaa
ja ollos suomalainen, sen vaatii isänmaa.:xmas:

 

[Peyote]

[QUOTE="mies";28784189]Niin suomalaista

[/QUOTE]

No ainakin sata kertaa selvempää kuin joku epämääräinen henkistyminen. Mutta joo, kaikki tietää jo, että pidät itsees niin erityisenä, on varmaan haasteellista yrittää tulla sitäkin paremmaks.

 

[FreezeCat]

Noup.

Mun jokapäiväinen tavoitteeni on olla kehityskelpoinen yksilö. Että joka päivän jälkeen voin katsoa itseäni silmiin ja todeta, että tällainen päivä ja tällainen minä - parhaasi yritit ja tähän se riitti .

Tässä vuosien ja tapahtumien saatossa mulle on tullut sellainen sisäinen varmuus, että...koko matkani ajan olen keskeneräinen ja voin vain hyvin pienessä mittakaavassa ottaa opikseni elämän tarjoamia viisauksia ja opetuksia. Erehdyn ja yritän erehtyäkseni jälleen. Ja se on ok, se on hyvä. Riittävää. Ja sitä kehityksellisyyttä kuitenkin, kasvamista ihmisenä.

 

[Peyote]

Juuri tämän ajattelutavan vuoksi en halua käyttää termiä "paremmaksi", koska kysehän ei ole siitä, että olisi mitenkään erikoinen tai ihmeellisen hyvä. Kyse on pikemminkin siitä, että elää sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa yrittämättäkään olla joku muu kuin on tai jonkun toisen kaltainen.

Mä tarkoitin, että ihminen muuttuu sen mukaan, millaisia asioita katselee ja arvostaa. Ja raamatussa puhutaan peilaamisesta myös, haluaisin peilaantua eniten Jeesukseen, en niinkään johonkin naapurintätiin. Mutta en ajattele että siinä olis mitään omaa ansiota sinänsä mukana.

 

["väsynyt"]

Mä haluaisin löytää henkisesti hyvän olon. Sellaisen rauhan ja seesteisyyden. Ettei itseni ulkopuolella tapahtuvat asiat (sellaiset, joihin en itse voi vaikuttaa) saisi mua aina stressaamaan niin, että hiukset lähtevät päästä.

 

["Elisa Day"]

Minäkään en yritä olla parempi kuin esimerkiksi naapurin Hilja, tai vaikka Peyote. Vaan minä haluan olla tänään parempi, kuin MINÄ olin eilen. Kehittää omaa henkisyyttä, ei kilpailla muiden kanssa, kuka on parempi. Ja tämä on minusta viisautta, ei itseriittoisuutta, että haluaa olla parempi kuin ennen.

 

[***]

Vastasinkohan mä jotenkin ohi aiheen? Mä en ihan ymmärrä tätä ketjua. *raapii päätään ja saa tikun kynnen alle, au*

 

[MolliMelooni]

Joskus myöhäisessä teini-iässä ja nuorena aikuisena tempoilin sinne tänne pyrkien henkiseen kasvuun jos jonkinlaisia reittejä pitkin: luin klassikkokirjallisuutta, kirjoitin runoja, tutustuin mytologioihin, kansalliseepoksiin sekä uskontoihin, harjoitin meditaatiota ja mitä ikinä milloinkin satuin henkisesti kehittävänä pitämään. Sittemmin olen huomannut, kuinka ulkokultaista ja sisimpääni tavoittamatonta tuo tempoilu oli.

Henkinen kasvu on mielestäni varsin epämääräinen käsite: se tarkoittaa kaikille eri asioita tulkinnan mukaan, sitä ei voi oikeastaan mitata ja se määrittyy lähinnä mielikuvan ja negaation kautta. Olen omasta mielestäni kasvanut henkisesti, kun ymmärsin lopettaa henkisen kasvun tavoittelun. Todennäköisesti tämä ei mene monen henkisen kasvun määritelmän raameihin lainkaan.

Tärkeimmät oivallukseni olemisesta olen saanut silloin, kun olen luopunut itsestäni, antautunut, heittäytynyt ja pyrkinyt reagoimaan hetkessä täysin ajattelematta. Sellaisina hetkinä tavoittaa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa jotain kirkasta, joka tuntuu todelta.


(Otsikointi-/kysymyksenasetteluvinkki aloittajalle: Jos haluat kuulla heidän ajatuksiaan, jotka eivät pyri henkisesti kehittymään ja itseään paremmaksi/onnellisemmaksi/tasapainosammaksi kehittämään, kannattaa otsikossa tämä ilmoittaa. Esimerkiksi: "Kuinka monen tavoitteena EI ole kasvaa henkisesti paremmaksi ihmiseksi?")

 

[Serafi]

Vastasinkohan mä jotenkin ohi aiheen? Mä en ihan ymmärrä tätä ketjua. *raapii päätään ja saa tikun kynnen alle, au*

Ei vaan vastaus oli juuri hyvä Ihan "oikea"

 

[Serafi]

Joskus myöhäisessä teini-iässä ja nuorena aikuisena tempoilin sinne tänne pyrkien henkiseen kasvuun jos jonkinlaisia reittejä pitkin: luin klassikkokirjallisuutta, kirjoitin runoja, tutustuin mytologioihin, kansalliseepoksiin sekä uskontoihin, harjoitin meditaatiota ja mitä ikinä milloinkin satuin henkisesti kehittävänä pitämään. Sittemmin olen huomannut, kuinka ulkokultaista ja sisimpääni tavoittamatonta tuo tempoilu oli.

Henkinen kasvu on mielestäni varsin epämääräinen käsite: se tarkoittaa kaikille eri asioita tulkinnan mukaan, sitä ei voi oikeastaan mitata ja se määrittyy lähinnä mielikuvan ja negaation kautta. Olen omasta mielestäni kasvanut henkisesti, kun ymmärsin lopettaa henkisen kasvun tavoittelun. Todennäköisesti tämä ei mene monen henkisen kasvun määritelmän raameihin lainkaan.

Tärkeimmät oivallukseni olemisesta olen saanut silloin, kun olen luopunut itsestäni, antautunut, heittäytynyt ja pyrkinyt reagoimaan hetkessä täysin ajattelematta. Sellaisina hetkinä tavoittaa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa jotain kirkasta, joka tuntuu todelta.


(Otsikointi-/kysymyksenasetteluvinkki aloittajalle: Jos haluat kuulla heidän ajatuksiaan, jotka eivät pyri henkisesti kehittymään ja itseään paremmaksi/onnellisemmaksi/tasapainosammaksi kehittämään, kannattaa otsikossa tämä ilmoittaa. Esimerkiksi: "Kuinka monen tavoitteena EI ole kasvaa henkisesti paremmaksi ihmiseksi?")

Tänks

 

[Ultramariini]

En ole koskaan ollut niin henkisesti kypsä ja kehittynyt, kun joskus keskimäärin 16-vuotiaana.

Olin sitä ihan otsasuonien pullistumiseen asti.

 

[Keittiönoita]

Mä tarkoitin, että ihminen muuttuu sen mukaan, millaisia asioita katselee ja arvostaa. Ja raamatussa puhutaan peilaamisesta myös, haluaisin peilaantua eniten Jeesukseen, en niinkään johonkin naapurintätiin. Mutta en ajattele että siinä olis mitään omaa ansiota sinänsä mukana.

Mä ymmärrän tuon, koska tuohan on hyvin kristillinen käsitys asiasta. Mutta ei muutkaan yleensä henkisestä kasvustaan puhuessaan peilaannu naapirintätiin vaan itseensä. Itselleen esittää kysymyksiä, kuten olenko sellainen kuin haluan olla? Onko minulla hyvä olla? Onko elämäni sellaista, joka tekee minut onnelliseksi? Teenkö asioita, jotka tuottavat minulle iloa? Onko omatuntoni puhdas? Itseä ei siis verrata muihin vaan itseen.

Mä olen tehnyt henkistä kavuani jo yli kymmenen vuotta. Siis tietoisesti. Ja se edellyttää multa vähintään 2 kertaa vuodessa sellaista päivää, että olen oman pääni kanssa kahdestaan. Teen tilannearviota elämästäni ja itsestäni. Mietin tavoitteitani, unelmiani. Mietin, elänkö elämääni kuten olen halunnut elää ja jos en, niin mitä minun pitäisi tehdä asian eteen. Se on myös niiden omien negatiivisten ominaisuuksiensa tunnistamista ja niiden muokkaamista sellaiseen suuntaan, että oma hyvä olo lisääntyy. Kristittynä sä pääset tavallaan helpommalla, koska Jeesus antaa sulle sen mielenrauhan ihan riippumatta siitä, millainen olet tai miten elämäsi elät. Sun ei siis tarvitse tehdä muuta kuin uskoa Jeesukseen ja saat kaikki mahdolliset mulkeruutesikin anteeksi. Jeesuksen ansiosta sun ei tarvitse oikeastaan edes ajatella koko asiaa ja Jumalakin on luonut just sellaiseksi kuin olet, joten mitäpä sillekään sen enempää ajattelua uhraamaan. On ihan normaalia, että sun on vaikea ymmärtää tällaista henkistä kasvua, mistä tässä ketjuss aon kyse, koska sulle se on vieras ja tarpeeton asia elämässäsi

 

[Data]

Muutos on tavoitteenani, mielellään siihen suuntaan johon haluan. Se mihin suuntaan haluan taas vaihtelee välillä kun opin lisää maailmasta mukaanlukien itsestäni. Onnellisuuteni on yksi päätavoitteistani ja sitä se on ollut pitkään. Itsetuntemus ja kontrolli taas ovat tämän tavoitteen saavuttamisessa erittäin tärkeitä. Tunteet ovat yksi osa-alue joissa kaipaan vielä kehittymistä, tunteiden hallinta ei niinkään.

Itsehallinta taas kokonaisuudessaan kaipaa kehittämistä, viittaan tässä ebiten toiminnanohjaukseen. Olen valmis kehittämään itseäni myös teknologian keinoin, kunhan se tulee mahdolliseksi hallitummin ja merkittävimmin.

 

[Kaunishäntäinen orava]

Pyrin siihen, etten jää paikoilleni. Että menen edes johonkin suuntaan.

Tällä hetkellä mulle on tärkeää olla rehellinen itselle. Opettelen sitä, kun olen vuosikaudet sujuvasti huijannut itseäni ja samalla myös muita - nyt se saa loppua. Punnitsen, pohdin, tarkkailen ja hyväksyn. Ei se tee minusta parempaa ihmistä, korkeintaan rehellisemmän. Tämäkin vaihe menee ohi, mutta olen saavuttanut jo jotain sen avulla. Se riittää.

 

[M32]

Mitä "henkinen" tarkoittaa?

 

[Keittiönoita]

Mitä "henkinen" tarkoittaa?

Pään sisällä tapahtuvaa. Fyysisen vastakohta siis. Voit fyysisesti kehittää itseäsi vaikka kuntosalilla, maratonilla, terveellisellä ravinnolla jne, mutta henkinen kehittyminen tapahtuu ajattelemalla.

 

["vieras"]

[QUOTE="Elisa Day";28784230]Minäkään en yritä olla parempi kuin esimerkiksi naapurin Hilja, tai vaikka Peyote. Vaan minä haluan olla tänään parempi, kuin MINÄ olin eilen. Kehittää omaa henkisyyttä, ei kilpailla muiden kanssa, kuka on parempi. Ja tämä on minusta viisautta, ei itseriittoisuutta, että haluaa olla parempi kuin ennen. [/QUOTE]

En käsitä mitä tarkoitetaan tällä paremmuudella? Ottaa toiset huomioon? Olla kirjaviisaampi? Tietäväisempi? Lopettaa kaikki huonot tavat? Miten voit olla parempi tänään kuin eilen?

Kyllä mulla on pyrkimyksenä kehittää itseäni, mutta ne liittyy ihan konkreettisiin tavoitteisiin kuten vaikka kielen oppiminen. Tai elämästä nauttiminen. Ei niinkään mihinkään paremmuuteen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28784896]En käsitä mitä tarkoitetaan tällä paremmuudella? Ottaa toiset huomioon? Olla kirjaviisaampi? Tietäväisempi? Lopettaa kaikki huonot tavat? Miten voit olla parempi tänään kuin eilen?

Kyllä mulla on pyrkimyksenä kehittää itseäni, mutta ne liittyy ihan konkreettisiin tavoitteisiin kuten vaikka kielen oppiminen. Tai elämästä nauttiminen. Ei niinkään mihinkään paremmuuteen.[/QUOTE]
Paremmuus on oikeasti huono termi tässä yhteydessä, koska paremmuus yleensä on mitattavissa ja siten pitäisi pystyä vastaamaan noihin esittämiisi kysymyksiin. Parempi kuin, parempi millä tavalla...kyse ei ole siitä. Onnellisempi, tasapainoisempi, tyytyväisempi ovat mielestäni oikeampia termejä kuvaamaan asiaa. Ne ovat subjektiivisia asioita eivätkä ole - ainakaan millään yleisesti tunnetulla mittarilla - mitattavissa.

 

[BettyBoop]

Vastaus ap:n kysymykseen, kyllä on tavoitteena sellainenkin. =)

Mollimelooni vastasi mielestäni hyvin.

 

[Chala]

Pyrin kehittämään itselleni jostakin mystisestä energiavarastosta voimaa olla itselleni siedettävämpi, toimimaan niin että omatuntoni sen hyväksyy, ja hyväksymään itseni parhaana mahdollisena minuna joka on aina jollain tavalla siedettävä, vaikka parantamisen varaakin aina löytyy.

 

["mies"]

Tärkeimmät oivallukseni olemisesta olen saanut silloin, kun olen luopunut itsestäni, antautunut, heittäytynyt ja pyrkinyt reagoimaan hetkessä täysin ajattelematta. Sellaisina hetkinä tavoittaa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa jotain kirkasta, joka tuntuu todelta.

Hyvin sanottu. Nimenomaan aitous ja tietty alastomuus on tärkeää, rohkeus hypätä tuntemattomaan, leikkiä. Aika harvalta naiselta tuntuu silti tuo onnistuvan

Ihmisen on helpompi elää "rennosti" eli siis salaamalla mahdollisimman vähän sisintään. Se voi tuntua hullulta, mutta kun niin uskaltaa vaan tehdä, olo on parempi ja ympäristökin pitää miellyttävänä. Vilpittömyys ja pelottomuus itseilmaisussa näkyy ulos olemuksesta ja käytöksestä. Siinä ei tavallaan ole pohdintaa mukana, ei myöskään ulkoisen mallin mukaista toimintaa. Mutta, pohdintaakin, ja näitä malleja, nähdäkseni täytyy olla taustavaikuttimina. Pohtimaton ihminen on liian helposti kuten muutkin, "oma minä" ei pääse kehittymään niin. Lisäksi pelkkä "rentous" ilman kunnioitusta, arvokkuutta ym. ei kanna kauas itseisarvona.

Ihmisen täytyy lähteä matkalle, kysellen ja ihmetellen, voidakseen kehittyä. Vastus, kärsimys, pettymys jne. ovat tärkeitä osatekijöitä. Toisaalta myös läheiset ja rakastamisen kokemukset. Näistä mehustuu ulospäinsuuntautunut, "ei-kaavanmukainen" muttei myöskään kaavaton, peloton, mutta myös taustalla ajattelevainen ihminen. Yksi silmä liberaalina, toinen konservatiivina, yksi silmä järjestystä, toinen kaaosta. Yksi silmä kiihkoa, toinen tyyneyttä.

Buddhalaisuus pyrkii tällaiseen tasapainoon ja siten mielenrauhaan. Välinpitämättömyyteen, joka on silti sydämellistä, erillisyyttä, jossa on silti muiden tarvitsemista, arvostusta ja kohtaamista. Ihminen on tavallaan yhtä aikaa läsnä ja poissa, työssä ja levossa. Itse olen valaistumiskokemuksen saavuttanut, harvojen ihmisten joukossa, ja uskon saavuttaneeni tietyn tason tässä paradoksilta tuntuvassa elämäntavassa vuosien jälkeen. Avain siihen on nähdäkseni suunnaton nöyryys ja itsensä unohtaminen yhdistettynä riittävän suuriin varaintoihin rakkautta ja rohkeutta omassa sisimmässä. Egon kuoleman ja elämän kierto. Kaikkea tavallaan tarvitaan ja pieni on suurta. Pidättyvyys ja hekuma, valo ja pimeys, rakkaus ja viha, ilo ja tuska... Kaikkea pitää sietää ja kaikesta pitää nauttia, kaikkea pitää ymmärtää, jotenkin. Näin itse koen asiaa.