Olen 28v ja tuntuu jo siltä että elämä oli ja meni

[vaikea tilanne]

Vaikka loppujen lopuksi en kauhean paljon aikaan saanut.
Mulla on kaksi lasta 5v ja 9v, ovat jo sen ikäisiä ettei tarvitse huomiota ja apua ihan 24/7. Minulla on avopuoliso mutta parisuhde on huonossa kunnossa, korjaus yritykset eivät ole onnistuneet, mies lupaa yrittää mutta ei sitten loppujen lopuksi tee mitään konkreettisesti asian eteen. Olen työtön ollut jo yli vuoden, se on ollut mulle kova paikka ja pelkään että masennun jos ei pian töitä löydy. Opiskelu oli myös vaihtoehtona, en vain saanut paikkaa eikä täydennyshakukaan auttanut. Jotenkin tuntuu että kun muutin tänne "hevonkuuseen" niin koko elämä meni päin honkia. Muutin kun mies ei halunnut/voinut muuttaa mun luo kaupunkiin. Nyt on jotenkin tosi pettynyt olo. Mikään ei tuota iloa ja suurin pettymys on varmaan että parisuhde mennyt tähän kuntoon.

 

[M32]

Jos nykyinen elämäntilanteesi ei ollenkaan vastaa sitä, mitä itse haluat, pettymyksen, surun ja suuttumuksen tunteet ovat ihan normaali reaktio. Ne kertovat sinulle, ettet elä nyt arvojesi mukaisesti vaan tarvitset muutosta. Älä siis erehdy pitämään noita tunteita ongelmana. Sinussa ei ole vikaa, tilanteessasi on.

 

[köhis]

Jos elämäsi menee "ohi" tuon asuinpaikan takia, niin ala valmistella muuttoa takaisin kaupunkiin.

 

[astrolabe]

Suhdetta yritetty fiksata, ei onnistu? Asuinpaikka pitää sut kouluttamattomana, työttömänä ja onnettomana, jolloin muutto on erittäin perusteltua.

 

["Vieras"]

Onneksi oot kuitenkin kaikkien palstan ohjeiden mukaan tehnyt lapset nuorena! Se on pääasia!

(Itse tein vähän eri järjestyksessä ja mulla oli tossa iässä elämä vasta hyvin alussa ja kaikki vielä mahdollista.)

 

["Tiu"]

Kyllä vain. Aika jatkaa uusiin ympyröihin. Yksin on turha suhdetta parantaa, joten muuta ihmeessä pois. Siitä se uusi elämä alkaa.

Vähän aiheen vierestä, mutta täällä taas 28-vuotias, jonka elämä ei ole alkanutkaan. Ei lapsia, ei miestä, surkea osa-aikatyö, jolla juuri ja juuri pärjää taloudellisesti. Opiskelijaelämä tuntuu jatkuvan ikuisesti.

 

["sasa"]

Minulla on avopuoliso mutta parisuhde on huonossa kunnossa, korjaus yritykset eivät ole onnistuneet, mies lupaa yrittää mutta ei sitten loppujen lopuksi tee mitään konkreettisesti asian eteen.(

Niin, onhan parisuhde ja sen korjaaminen/ylläpito 100% vain miehen hommaa...

 

["vieras"]

[QUOTE="sasa";28793223]Niin, onhan parisuhde ja sen korjaaminen/ylläpito 100% vain miehen hommaa...[/QUOTE]

viisastelija

 

["apuri"]

Jos mies lupaa yrittää niin ilmeisesti kuitenkin haluaa yrittää, ja ap haluaa myös, joten tietenkään ei pidä erota. Pitää vain löytää oikeat keinot. Ap voisi vaikka keskustella miehen kanssa, mitä konkreettista pitäisi tapahtua. Ja kysyä myös, mitä konkreettista mies toivoisi hänen tekevän. Kertoa miehelle, että on tullut jo ajatuksia erosta, niin pitäisi jo tehdä jotain, niin miehellekin voisi selvitä että tilanne alkaa olla vakava. Jos livistäisit, muuttaisit kaupunkiin, oletko varma että sitten eläisit onnellisena?

5- ja 9-vuotiaat ovat vielä niin pieniä että ero olisi niille vahongollista, kun perhe-elämä ei kuitenkaan ole siinä kunnossa että heille olisi siitä vahinkoa!

Lohduksi vielä, että kaikista tuntuu välillä tuolta! Ei kellään muullakaan mene työt, opiskelut ja asuinpaikat niin miten olisi suunnitellut Ja parisuhteessa on aina joskus pettymyksiä, mutta jos niiden tullessa karkaa niin seuraavassa suhteessapa saattaa tulla taas sama tilanne eteen...

 

[ap.]

Ei se ero tunnu hyvältä vaihtoehdolta sekään. Siitä seurais varmaan vain huoltajuuskiistaa ja en tiedä miltä tuntuisi olla yksin... Tuskin minusta olisi enää uudestaan elämään parisuhteessa jos eroaisin.

Tuntuu vain jotenkin tosi toivottomalta että mikään enää olis hyvin. Parisuhdekin ollut tällaisen kohta jo parikin vuotta. Keskustelut ei kuitenkaan koskaan johda mihinkään oikeaan muutokseen. Eroakin olen väläytellyt miehelle mutta luulen ettei se edes ota sellaista asiaa vakavasti. Mikä oikeastaan ärsyttää todella paljon.

hyi kauhea mikä tunne tänäänkin on... aivan täysin maassa ja mies kohtelee mua kuin ilmaa...

 

["vieras"]

En ihmettele, jos tuntuu tuolta, jos käytännössä ei "tee mitään". Älä syytä perhettäsi, koska sinulla ongelmana on nimenomaan se, ettet pääse eteenpäin. Älä tee mitään tyhmiä ratkaisuja, koska kadut niitä myöhemmin. Opiskella voi kesken vuodenkin, vaikka ihan oppisopimuskoulutuksella ja aikuiskoulutuksia alkaa monia myös kesken vuoden. Kannattaa harkita uudelleen ihan sellaisetkin ammatit, joita ei ole koskaan tullut edes ajatelleeksi.

Yksi tie kouluun on avoin yliopisto, jonka kautta voit päästä kouluun ja tietysti olla silloin jo valmiiksi suorittanut osan opinnoista. Suurin osa opinnoista onnistuu ihan kotoa, eli luennoille ei ole pakko lähteä. On sitäpaitsi suhteellisen edullista. Kannattaa kysellä yliopistoilta vaikka ihan sähköpostilla tai puhelimitse, että mihin koulutuksiin on mahdollista päästä näin ja mitä siihen vaaditaan. Joskus kiintiöt ovat pienet, joihinkin pääsee lähes kaikki sisään. Saisit jotain konkreettista elämään ja pääsisit kiinni työelämään.

 

["vieras"]

Ei se ero tunnu hyvältä vaihtoehdolta sekään. Siitä seurais varmaan vain huoltajuuskiistaa ja en tiedä miltä tuntuisi olla yksin... Tuskin minusta olisi enää uudestaan elämään parisuhteessa jos eroaisin.

Tuntuu vain jotenkin tosi toivottomalta että mikään enää olis hyvin. Parisuhdekin ollut tällaisen kohta jo parikin vuotta. Keskustelut ei kuitenkaan koskaan johda mihinkään oikeaan muutokseen. Eroakin olen väläytellyt miehelle mutta luulen ettei se edes ota sellaista asiaa vakavasti. Mikä oikeastaan ärsyttää todella paljon.

hyi kauhea mikä tunne tänäänkin on... aivan täysin maassa ja mies kohtelee mua kuin ilmaa...

Jos olet koko ajan masentunut ja huonolla päällä, siinä on vaikea toisen yrittää olla mukava ja tukea. Ei jaksa olla toisen omaishoitaja. On ihan mahdollista, että suhteenne on lähtenyt alamäkeen, koska olet pettynyt elämään ja ilmapiiri on sinun takiasi huono. Kannattaa siis nyt oikeasti tehdä jotain ja mennä sinne kouluun. Oppisopimuksen voit aloittaa jo todella pian ja yliopistoilla alkaa ensimmäiset syksyn kurssit.

 

["hmm"]

Nooh itse olen 26v ja elämän parhaat ajat on ollut takana päin jo hyvän aikaa. Tsemppiä jatkoon kaikesta huolimatta.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28794568]Jos olet koko ajan masentunut ja huonolla päällä, siinä on vaikea toisen yrittää olla mukava ja tukea. Ei jaksa olla toisen omaishoitaja. On ihan mahdollista, että suhteenne on lähtenyt alamäkeen, koska olet pettynyt elämään ja ilmapiiri on sinun takiasi huono. Kannattaa siis nyt oikeasti tehdä jotain ja mennä sinne kouluun. Oppisopimuksen voit aloittaa jo todella pian ja yliopistoilla alkaa ensimmäiset syksyn kurssit.[/QUOTE]

En mä näytä masennustani ja pahaa oloani ulospäin ihan normaalisti mä käyttäydyn ihan niin kuin ennenkin, jos joku meillä mököttää ja kiukuttelee niin se taitaa olla mies. Olen kyllä toki kertonut miehelleni etten oikein viihdy täällä ja on hankalaa.

Miten sinne kouluun mennään jos ei ole paikkoja???????
Yliopistoa ei ole täällä. Oppisopimuksella on hiton hankalaa päästä, olen kysellyt muttei ota kukaan.

Mulla on jo yksi ammattitutkinto mutta en ole työllistynyt täällä päin sillä.

 

["vieras"]

En mä näytä masennustani ja pahaa oloani ulospäin ihan normaalisti mä käyttäydyn ihan niin kuin ennenkin, jos joku meillä mököttää ja kiukuttelee niin se taitaa olla mies. Olen kyllä toki kertonut miehelleni etten oikein viihdy täällä ja on hankalaa.

Miten sinne kouluun mennään jos ei ole paikkoja???????
Yliopistoa ei ole täällä. Oppisopimuksella on hiton hankalaa päästä, olen kysellyt muttei ota kukaan.

Mulla on jo yksi ammattitutkinto mutta en ole työllistynyt täällä päin sillä.

Avoimeen yliopistoon voi mennä kuka tahansa eikä tarvitse sitä yliopistoa paikkakunnalla olla. Joskus kokeenkin voi muistaakseni tehdä jotenkin netin kautta, en ole varma. Tietysti olisi hyvä olla edes jokseenkin lähellä, mutta eiköhän joka puolella suomea yliopistoja ole. Eli kävisit siis ainoastaan tenttimässä kokeet lähimmällä yliopistolla.

Avoinyliopisto.fi - Avoimen yliopisto-opetuksen tietopalvelu

 

[ap.]

Mutta miksikä sitä sitten valmistuu jos avoimessa yliopistossa opiskelee? Edistääkö tuo ollenkaan työllistymistä? Saako siitä ammatin?

 

["..."]

Itse täysin juuri 25v ja elämäntilanteeni on kutakuinkin samanlainen, tosin lapseni ovat todella paljon pienempiä kuin sinun lapsesi, mikä tekee tästä tilanteesta ja mielialoistani erittäin ristiriitaista ja kamalaa.
Tunnen olevani kuin häkkilintu täällä kotona ja "hevonkuusessa" jonne muutin kolme vuotta sitten täynnä onnea ja odotuksia. Kaikki - paitsi lasten saaminen - on mennyt pieleen.
Rakastan sentään lapsiani enemmän kuin tätä elämää, mutta ei se rakkaus ja ilo lapsista riitä siihen että mulla olis sisäisesti hyvä ja tyytyväinen olo omaan elämääni, mitä tulee siis muihin seikkoihin kun äitinä olemiseen. Kun on vaan tämä yksi elämä, niin sitä miettii että hukkaako 25 vuotiaana aikansa ja elämänsä paikalla oloon ja katkeroituu johonkin tällaseen pikkukylään paskaan parisuhteeseen... hmm...ei.
Jotain on pakko tehdä ja asioiden on muututtava, mutta kun sen ensimmäisen askeleen uskaltaisi ottaa. Onko se sittenkään oikein vai pilaanko elämääni enemmän. Ja mihin suuntaan sen askeleen ottaa.
Kumpa joku vois kertoa mitä mun nyt pitää tehdä ?

 

[ap.]

sen kun tietäis mitä pitäis tehdä... ja mikä olis fiksua tehdä jottei tilanne mene vielä huonommaksi...

 

[ap.]

Tuosta avoimesta yliopistosta kaipaisin lisää tietoa... Katoin tuon nettisivun mutta jotenkin en oikein ymmärrä että mitä niinku mihinkä ammatteihin sitä oikein voi opiskella siellä? Vai onko nuo vaan jotain satunnaisia kursseja?

 

["vieras"]

Tuosta avoimesta yliopistosta kaipaisin lisää tietoa... Katoin tuon nettisivun mutta jotenkin en oikein ymmärrä että mitä niinku mihinkä ammatteihin sitä oikein voi opiskella siellä? Vai onko nuo vaan jotain satunnaisia kursseja?

Siis et ymmärrä millaisiin ammatteihin yliopistossa opiskellaan? Vaikka minkälaisiin, esimerkiksi juristiksi, lääkäriksi, opettajaksi, ym. Kieliä voi opiskella, niiden osaaminen voi auttaa työllistymisessä.

Avoimen kautta et voi koko tutkintoa suorittaa, vaan joudut jossain vaiheessa pyrkimään ihan oikeaksi tutkinto-opiskelijaksi jos joku ala alkaa enemmänkin kiinnostamaan. Teoriassa avoimessa yliopistossa voi opiskella kaikkea sitäkin mitä yliopistossa olevat opiskelijat opiskelevat. Maksusta.

 

[ap.]

Eli periaatteessa tuo avoin yliopisto ei sinänsä kauheasti edistä työllistymistä, minusta kun ei taida kuitenkaan tulla lääkäriä tai juristia. Mulla on hallussa suomi, ruotsi ja englanti silti sillä ei tunnu meidän seuduilla olevan mitään merkitystä työllistymisen kannalta. Pääasia näyttää olevan että on suhteita ja niitähän ei mulla ole kun en ole kotoisin täältä.

 

["vieras"]

Eli periaatteessa tuo avoin yliopisto ei sinänsä kauheasti edistä työllistymistä, minusta kun ei taida kuitenkaan tulla lääkäriä tai juristia. Mulla on hallussa suomi, ruotsi ja englanti silti sillä ei tunnu meidän seuduilla olevan mitään merkitystä työllistymisen kannalta. Pääasia näyttää olevan että on suhteita ja niitähän ei mulla ole kun en ole kotoisin täältä.

Miksi et muuta toiselle paikkakunnalle? Sano miehellesi, että muuttaa mukanasi.

Miltä alalta sulla on jo se ammattitutkinto? Mitä alaa haluaisit opiskella?

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28795179]Miksi et muuta toiselle paikkakunnalle? Sano miehellesi, että muuttaa mukanasi.

Miltä alalta sulla on jo se ammattitutkinto? Mitä alaa haluaisit opiskella?[/QUOTE]

Muuttaisin takaisin omalle kotipaikkakunnalleni mutta kun mies ei tule mukaan. Se ei halua luopua talostaan, vaki työpaikastaan ja ilmeisesti aikoo jatkaa jotain isänsä maanviljelys hommia, toisaalta eihän ne työllistäis kun kevät-alkusyksy.

Olen merkonomi. Ehkä opiskelisin lastenohjaajaksi. Mutta oikeastaan en oikein tiedä mikä olis sellainen oikein kiinnostavaa. Tiedän vain varmaksi mitkä on sellaiset alat ettei missään nimessä.

 

["vieras"]

Muuttaisin takaisin omalle kotipaikkakunnalleni mutta kun mies ei tule mukaan. Se ei halua luopua talostaan, vaki työpaikastaan ja ilmeisesti aikoo jatkaa jotain isänsä maanviljelys hommia, toisaalta eihän ne työllistäis kun kevät-alkusyksy.

Olen merkonomi. Ehkä opiskelisin lastenohjaajaksi. Mutta oikeastaan en oikein tiedä mikä olis sellainen oikein kiinnostavaa. Tiedän vain varmaksi mitkä on sellaiset alat ettei missään nimessä.

Eikö paikkakunnallasi ole edes yhtään myyjän paikkaa vapaana?

Jos muutto ja ero eivät ole mahdollisia, ei jää vaihtoehtoja kuin opiskella ammatti paikkakunnallasi ja löytää sieltä se työ tai jostain tarpeeksi läheltä.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28795249]Eikö paikkakunnallasi ole edes yhtään myyjän paikkaa vapaana?

Jos muutto ja ero eivät ole mahdollisia, ei jää vaihtoehtoja kuin opiskella ammatti paikkakunnallasi ja löytää sieltä se työ tai jostain tarpeeksi läheltä.[/QUOTE]

Ei ole meidän kunnassa yhtään työpaikkaa johon pääsisi merkonomin tutkinnolla. Täällä on muutenkin todella vähän kauppoja.

Naapurikunnassa on vaatekaupan myyjän paikka auki mutta työtunteja viikossa vain 4. Eli taida kauheasti kannattaa lähetä ajelemaan sinne kun työmatkaa tulisi yhteensä 84km.

Olen sen todennut että tässä ei nyt auta muu kuin uuden ammatin hankinta. Kun vain tietäisi mikä ammatti.

Ja tympii kun seuraavaan yhteishakuun on niin pitkä aika. Tai no ammattikorkeaan olis haku nyt syksyn aikana. Mutta lieneeköhän se liian haasteellista mulle amk tutkinto. Olen aina ollut suht huono koulussa.