V
"vieras"
Vieras
Meillä on siis se tilanne että mulle on jotenkin kummallisesti luisunut vastuu kaikesta lasten viihdyttämiseen liittyvästä. Jos jotain pitäisi tehdä koko porukalla lapsia ajatellen, niin jotenkin se vain aina jää minulle. Jos ehdotan, että mennään koko porukalla leikkipuistoon, niin saavat lapset leikkiä välillä jossain muuallakin kuin kotipihalla, tai jos ehdotan jotain lapsiystävällistä käyntikohdetta n. 30 min ajomatkan päässä, tai ihan mitä vain, niin miehen reaktio asiaan on "Ei nappaa yhtään" tai "Ootko nyt tosissas?" Tuon viimeisimmän kysymyksen hän esittää hyvin hämmästyneen näköisenä.
Mies ei jotenkin tunnu käsittävän, että vaikka minä kykenen kyllä tekemään nämä asiat lasten kanssa yksinkin, niin pitäisi sitä jotain tehdä koko perheen voiminkin. Ei kaikki tällainen "yhdessä touhuaminen" saisi päättyä niin, että vastuu jää lopulta äidille, koska miestä ei kiinnosta tai huvita.
Minun kanssani hän kyllä haluaa viettää kahdenkeskeistä aikaa, mutta ei tunnu ymmärtävän, että lapset tarvitsevat myös isäänsä.
Musta tuntuu jotenkin pahalta... Kolmannesta lapsesta on keskusteltu, mutta kyllä musta nyt tuntuu että niin kauan kuin tilanne on tämä, niin sitä kolmatta ei todellakaan tehdä.
Mies ei jotenkin tunnu käsittävän, että vaikka minä kykenen kyllä tekemään nämä asiat lasten kanssa yksinkin, niin pitäisi sitä jotain tehdä koko perheen voiminkin. Ei kaikki tällainen "yhdessä touhuaminen" saisi päättyä niin, että vastuu jää lopulta äidille, koska miestä ei kiinnosta tai huvita.
Minun kanssani hän kyllä haluaa viettää kahdenkeskeistä aikaa, mutta ei tunnu ymmärtävän, että lapset tarvitsevat myös isäänsä.
Musta tuntuu jotenkin pahalta... Kolmannesta lapsesta on keskusteltu, mutta kyllä musta nyt tuntuu että niin kauan kuin tilanne on tämä, niin sitä kolmatta ei todellakaan tehdä.
