Nyt se sitten tapahtui; lapseni häpeää ulkonäköäni

[Poormama]

10-vuotiaani sanoi eilen arasti ja vähän nolona että häntä HÄVETTI kun olen näin pullea.
Tilanne oli sellainen että tulin posket punaisina iloisena ja innokkaana 20 kilsan pyörälenkiltä moikkaamaan lasta leikkikentän viereen.
Poika oli outo ja kotona "tunnusti" että häntä nolotti kun olen niin lihava.
Olenhan minä...85 kiloa 167 sentin varressa.
Kyllä osui ja upposi. Ihan itketti kun en nyt tajunnut vielä ihan NIIIIIN LÄSKI olevani että lapsikin häpeää äitiään...
Kai sit tarttis tehdä syömisille jotain. Liikuntapuoli on kunnossa mutta eihän se yksin riitä.

 

[wernissa]

Kyllä se siitä lähtee, sait hyvän potkun elämäntapamuutokseen. Mulla oli viikko sitten 92 kiloa 170 sentin varressa, tällä viikolla on 1,7kg vähemmän. Sinäkin pystyt, jos kerran minäkin.

 

[chef]

Toki voit tehdä itsellesi jotakin, jos haluat...mutta vähintäänkin yhtä tärkeäksi (ellen jopa tärkeämmäksi) kokisin keskustelemisen lapsen kanssa. Ymmärrän kyllä, että teininä saattaa jotakin vanhempansa juttua hävetä, mutta en oikein ymmärrä häpeämistä tuossa kohtaa.

Jos olisit pyöräillyt alasti, niin häpeäminen olisi ehkä vähintä, mitä siinä tuntea voisi. Mutta siis lapsi häpeää tässä kohtaa äitinsä ylipainoa...jota nyt ei kuitenkaan ole, kuin ehkä kymmenisen kiloa, jos sitäkään.

 

["vieras"]

No ei ole kyllä ihan tavallista käytöstä lapselta, varsinkin kun et ole edes mikään tajuton ryhävalas. Taatusti lapsesi monienkin luokkakavereitten äideistä löytyy ihan sun kokoisia ja isompiakin.
Tossa olisi kyllä sekä mietiskelyn, että myös keskustelun paikka lapsen kanssa.
Puhutko sinä itse itsestäsi alentavaan sävyyn lapsen kuullen, moititko ulkonäköäsi ja nimittelet itseäsi läskiksi?

 

[normaalia]

Eikö kaikille lapsille tule vaihe jolloin häpeää vanhempiaan oli ne sitten miten täydellisiä tahansa

 

["tiipii"]

Voi auts! Kauhea tilanne, *iso rutistus*.. Et sä oikeasti niin megalihava ole, että tarttis noin kauhialta kuulostaa.. Mä luulen, että suurin osa ton ikäsistä jo häpeää vanhempiaan ihan vaan siitä syystä, että se on niin noloa, kun tulevat heidän "reviirilleen". Mutta hyvä herätys, nyt sitten syöminen siihen malliin, "ettei ainakaan ens keväänä tartte lapsen äireään hävetä".. ota siis tsemppinä tuo juttu, ja olet vielä iloinen jonakin päivänä tuostakin "lipsahduksesta".. "Nimimerkillä; 26 kiloa takana, ja elämää toivottavsti vielä paljon edessä.. Nyt 170/59, ja ikää jo huimat 47."

 

[Poormama]

Kiitos teille.
Lapseni on hyvin kohtelias ja hienotunteinen. Arvasi nytkin että pahastun, mutta ei voinut pitää asiaa sisällään.
Joo, mollaan itseäni kyllä. Olen lihonut vuodessa 7-9 kiloa ja harmittaahan se.
Peiliin katsomisen paikka siis...ihan kirjaimellisesti !

 

[Poormama]

Wau tiipii !!
Ihana juttu ja kiitos kannustuksestasi.

 

["tiipii"]

Wau tiipii !!
Ihana juttu ja kiitos kannustuksestasi.

Kiitos itsellesi ja tsemppiä!

 

["vieras"]

Toki voit tehdä itsellesi jotakin, jos haluat...mutta vähintäänkin yhtä tärkeäksi (ellen jopa tärkeämmäksi) kokisin keskustelemisen lapsen kanssa. Ymmärrän kyllä, että teininä saattaa jotakin vanhempansa juttua hävetä, mutta en oikein ymmärrä häpeämistä tuossa kohtaa.

Jos olisit pyöräillyt alasti, niin häpeäminen olisi ehkä vähintä, mitä siinä tuntea voisi. Mutta siis lapsi häpeää tässä kohtaa äitinsä ylipainoa...jota nyt ei kuitenkaan ole, kuin ehkä kymmenisen kiloa, jos sitäkään.

Jos aloittaja kertoo mitoikseen 167cm ja 85kg niin on siinä ylipainoa komiasti 20kg! Jotta olisiko tarpeen tehdä jotain. Se että lapsi häpeää äitinsä ylipainoa, pitäisi olla totisesti hälytysmerkki, jos ei sitä itse ole aiemmin tajunnut!