V
V
"vieras"
Vieras
Eli heille et kuitenkaan ole halunnut tarjota tätä helpompaa elämää.
H
"hellu"
Vieras
Vanhempien tärkein tehtävä on aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä (asettamillaan säännöillä, ei kiusallaan) ja opettaa heitä käsittelemään niitä. Pettymykset kuuluu elämään, eikä normaalipettymykset tee elämästä erityisen vaikeaa.
[QUOTE="hellu";28844380]Vanhempien tärkein tehtävä on aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä (asettamillaan säännöillä, ei kiusallaan) ja opettaa heitä käsittelemään niitä. Pettymykset kuuluu elämään, eikä normaalipettymykset tee elämästä erityisen vaikeaa.[/QUOTE]
Normaalipettymykset kuten että ei saa karkkia taikka jotain vempelettä mikä on 'kaikilla muilla' ovat eri asia. Sen sijaan laadukkaammasta koulutuksest tinkiminen taikka vastaava on eri asia.
Enemmän tässä on kyse siitä että kotiopetus on hankala toteuttaa vanhempien kannalta. Ymmärrän hyvin jos siihen ei lähdetä. Jo pelkästään se että toisen vanhemman pitäisi jäädä kotiin opettamaan lasta on iso kuluerä. En ole varma vielä onnistummeko mekään siinä, aikaa on vielä reilusti. Kotiopetuksessa on vielä hyvä ottaa muualta osa opetuksesta, ellei sitten vanhempi ole moniosaaja.
Normaalipettymykset kuten että ei saa karkkia taikka jotain vempelettä mikä on 'kaikilla muilla' ovat eri asia. Sen sijaan laadukkaammasta koulutuksest tinkiminen taikka vastaava on eri asia.
Enemmän tässä on kyse siitä että kotiopetus on hankala toteuttaa vanhempien kannalta. Ymmärrän hyvin jos siihen ei lähdetä. Jo pelkästään se että toisen vanhemman pitäisi jäädä kotiin opettamaan lasta on iso kuluerä. En ole varma vielä onnistummeko mekään siinä, aikaa on vielä reilusti. Kotiopetuksessa on vielä hyvä ottaa muualta osa opetuksesta, ellei sitten vanhempi ole moniosaaja.
V
"vieras"
Vieras
Jos opetatte lapsenne kotikoulussa yläkouluikään asti, eikä teitä mietitytä yhtään se, kuinka isoja muutoksia lapselle siinä kohtaa tulee? Tai lähinnä, miten hän niihin sopeutuu? Tuntuu aika hurjalta setiltä, että samaan aikaan alkaa murrosikä, kun pitäisi oppia oppimaan isossa ryhmässä, oppia odottamaan ja etenemään tahdilla, joka ei olekaan aina itselle se optimaalisin jne jne. Ja ylipäänsä kuinka pelottavaa voi olla lapselle hypätä siinä kohtaa ihan vieraaseen ja varmasti aika pelottavaan maailmaan, jonka normit ovat muille itsestään selviä, mutta itselle vieraita?
Minusta tämä kuulostaa juuri sen hankalamman tien valitsemiselta.
Meidän lapsella oli ykkösellä ja kakkosella kutsumusammatissaan oleva opettaja jolla uraa takana parikymmentä vuotta ja opetus luokassa sen mukaista. Aivan mahtava opettaja. Tavallisen vanhemman aika vaikea pistää paremmaksi kun vastassa on oikea ammattilainen 
O
opettaja
Vieras
Kyllähän se on ihan puhdas fakta, että kotona pystyy edetä aivan eri tahtia ja pystyy tekemään paljon sellaisia kehittäviä asioita, joista ison luokan opettaja voi vain unelmoida (varsinkin näin taloudellisesti huonoina aikoina). Esim. retkiä voisi tehdä kotiopetuksessa vaikka joka päivä halutessaan. Samoin voisi opettaa paljon helpommin eri oppiaineita sekaisin paljon helpommin (esim. jollain vieraalla kielellä kuvista tai matikkaa jne.)
Toinen kysymys on sitten se, kuinka hyvin mahdollisesti kouluttamaton vanhempi osaa opettaa joitain hieman monimutkaisempia kielioppiasioita tai matikkajuttuja tai osaako korjata/opastaa äidinkielen tarinoiden kirjoittamisessa.
Uskon, että kotikoulutus voi olla monessa kotikouluttavassa perheessä tosi hyvin toteutettu enkä usko, että lapsista tulisi jotenkin huonosti ryhmässä käyttäytyviä. Eipä nuo tuolla koulussakaan edes kymmenen vuoden luokkakokemuksen jälkeen läheskään kaikki osaa toimia ryhmässä!
Itse varmaankin harkitsisin kotikoulutusta kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että olisi massiivista kiusaamista tai joku muu erityistilanne. Voisin kuvitella, että jos vaikka päättäisimme lähteä vuodeksi maailmanympärysmatkalle (tuskin ikinä!), niin voisin kotikouluttaa lapseni kyllä.
Toinen kysymys on sitten se, kuinka hyvin mahdollisesti kouluttamaton vanhempi osaa opettaa joitain hieman monimutkaisempia kielioppiasioita tai matikkajuttuja tai osaako korjata/opastaa äidinkielen tarinoiden kirjoittamisessa.
Uskon, että kotikoulutus voi olla monessa kotikouluttavassa perheessä tosi hyvin toteutettu enkä usko, että lapsista tulisi jotenkin huonosti ryhmässä käyttäytyviä. Eipä nuo tuolla koulussakaan edes kymmenen vuoden luokkakokemuksen jälkeen läheskään kaikki osaa toimia ryhmässä!
Itse varmaankin harkitsisin kotikoulutusta kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että olisi massiivista kiusaamista tai joku muu erityistilanne. Voisin kuvitella, että jos vaikka päättäisimme lähteä vuodeksi maailmanympärysmatkalle (tuskin ikinä!), niin voisin kotikouluttaa lapseni kyllä.
Lisäkysymys on se, onko suomalaisessa peruskoulussa keskiössä oppiaineet, opittavat (akateemiset) taidot, yhteiskunnan normisto, yhteisössä pärjääminen vai joku muu.
Omassa opetuksessani hyväksi ystäväksi ja ihmiseksi kasvaminen ovat kaikkein tärkeimpiä oppeja. Loppuelämän kannalta on täysin merkityksetöntä saitko 4.-luokan tokariin kasin vai ysin. Sen sijaan se, miten hyvin osaat elää muiden ihmisten kanssa hyväksymällä/tulla hyväksytyksi tuo paljon onnea elämään.
Itse opettaisin oman lapseni melko varmasti paremmin kuin yksikään muu opettaja. Lapseni on oppinut lukemaan kolmevuotiaana ja esimerkiksi luonnontiedon asioista tietää enemmän jo nyt (4v.) enemmän kuin keskiverto ekaluokkalainen.
MUTTA se oppi, mitä lapset saavat vertaisryhmältään äärimmäisen tärkeää. Sitä en minä, isä, eikä sisarus voi opettaa. Mietin tätä asiaa paljon eilen ja tulin siihen lopputulokseen, että en haluaisi evätä lapselta niitä kokemuksia, joita vertaisryhmä tarjoaa.
Oma kouluaikani oli ihanaa. Oppitunnit ehkä (usein) turhauttivat, mutta se yhteenkuuluvuus, ystävien tunteminen, eläminen yhteisössä jne. olivat elämäni tärkeimpiä juttuja, jotka kantavat edelleen. Vastaavaa ei voi muualla kokea, sillä mikään harrastus ei laita kolmasluokkalaisia elämään yhdessä 4h/päivä.
Uskon vakaasti, että moni kokee samoin. Meidän yhtenäinen peruskoulujärjestelmä takaa sen, sillä alakoulussa vain vähemmistö saa riittävän haastavia tehtäviä. Ei siellä kuitenkaan nykypäivänä 45minuuttia putkeen paikallaan istuta ja kuunnella opettajaa
Omassa opetuksessani hyväksi ystäväksi ja ihmiseksi kasvaminen ovat kaikkein tärkeimpiä oppeja. Loppuelämän kannalta on täysin merkityksetöntä saitko 4.-luokan tokariin kasin vai ysin. Sen sijaan se, miten hyvin osaat elää muiden ihmisten kanssa hyväksymällä/tulla hyväksytyksi tuo paljon onnea elämään.
Itse opettaisin oman lapseni melko varmasti paremmin kuin yksikään muu opettaja. Lapseni on oppinut lukemaan kolmevuotiaana ja esimerkiksi luonnontiedon asioista tietää enemmän jo nyt (4v.) enemmän kuin keskiverto ekaluokkalainen.
MUTTA se oppi, mitä lapset saavat vertaisryhmältään äärimmäisen tärkeää. Sitä en minä, isä, eikä sisarus voi opettaa. Mietin tätä asiaa paljon eilen ja tulin siihen lopputulokseen, että en haluaisi evätä lapselta niitä kokemuksia, joita vertaisryhmä tarjoaa.
Oma kouluaikani oli ihanaa. Oppitunnit ehkä (usein) turhauttivat, mutta se yhteenkuuluvuus, ystävien tunteminen, eläminen yhteisössä jne. olivat elämäni tärkeimpiä juttuja, jotka kantavat edelleen. Vastaavaa ei voi muualla kokea, sillä mikään harrastus ei laita kolmasluokkalaisia elämään yhdessä 4h/päivä.
Uskon vakaasti, että moni kokee samoin. Meidän yhtenäinen peruskoulujärjestelmä takaa sen, sillä alakoulussa vain vähemmistö saa riittävän haastavia tehtäviä. Ei siellä kuitenkaan nykypäivänä 45minuuttia putkeen paikallaan istuta ja kuunnella opettajaa
Viimeksi muokattu:
V
"vieras"
Vieras
M
maybe
Vieras
Voi kun olisin itse päässyt kotikouluun lapsena! Olen aina ollut hyvä muistamaan ja nopea oppimaan uusia asioita - kuulemalla, lukemalla, matemaattisissa aineissa päättelemällä itse -menetelmästä viis. Olin lapsena myös hirmuisen utelias ja innokas oppimaan, joten olin aina kahlannut parissa viikossa läpi koko kouluvuoden lukukirjat ja tehnyt suurimman osan työkirjojen tehtävistä. Kiitos isompien sisarusten, tsekkailin ajoissa myös heidän vanhat (siis minun tulevien vuosien) koulukirjat.
En rehellisesti sanottuna oppinut peruskoulussa ja lukiossa tunneilla yhtään mitään. Koulunkäynti oli todella turhauttavaa ja tylsää. Yliopistossa sain sentään skipattua luennot ja osallistuin vain pakollisiin harjoitteluihin ja tentteihin. Sain paperit neljässä vuodessa (opintosuunnitelmassa oli kuusi vuotta).
Koulun sosiaalisesta puolesta sen verran, että minulla oli kolme koulukaveria joiden kanssa vietimme yhdessä välitunnit ja teimme ryhmätyöt, mutta emme juurikaan tavanneet koulun jälkeen kuin ehkä ala-aste aikoina. Myöhemmin kaveripiirini koostui harrastuskavereista, naapuruston saman ikäisistä, serkuista jne...
Jos vain omat lapseni osoittavat samoja taipumuksia oppimiskyvyssä, itse haluavat kokeilla kotikoulua ja mikäli rahatilanne sallii, voisin aivan mielelläni opettaa lapsiani kotona.
En rehellisesti sanottuna oppinut peruskoulussa ja lukiossa tunneilla yhtään mitään. Koulunkäynti oli todella turhauttavaa ja tylsää. Yliopistossa sain sentään skipattua luennot ja osallistuin vain pakollisiin harjoitteluihin ja tentteihin. Sain paperit neljässä vuodessa (opintosuunnitelmassa oli kuusi vuotta).
Koulun sosiaalisesta puolesta sen verran, että minulla oli kolme koulukaveria joiden kanssa vietimme yhdessä välitunnit ja teimme ryhmätyöt, mutta emme juurikaan tavanneet koulun jälkeen kuin ehkä ala-aste aikoina. Myöhemmin kaveripiirini koostui harrastuskavereista, naapuruston saman ikäisistä, serkuista jne...
Jos vain omat lapseni osoittavat samoja taipumuksia oppimiskyvyssä, itse haluavat kokeilla kotikoulua ja mikäli rahatilanne sallii, voisin aivan mielelläni opettaa lapsiani kotona.
L
lisäys
Vieras
On tapauksia kun kotikoulu on järkevämpi vaihtoehto. Meille se oli sitä kun lasten sairastelukierre vaikeutti perässä pysymistä ja oppimista. Vedimme lapset kotiin jotta he saisivat toiset kiinni ja lopulta se kannattikin.
Nykyisin kun on paljon näitä sisäilmaongelmaisia kouluja niin siinä tapauksessakin joutuu miettimään että kumpi pahempi/parempi vaihtoehto.
M
Muoksis
Vieras
Puolensa ja puolensa. Mielenkiintoinen juttu, jossa jätettiin mainitsematta että ainakin yhden perheen vanhemmat eivät ole koskaan tehneet itse päivääkään töitä ja isovanhemmat kustantavat koko elämäntyyliin. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta harmitti vain se ettei tuota tuotu esille. Vanhemmat ovat siis (minun henkilöhtaisen ja siksi varmasti rajoittuneen) käsitykseni mukaan hieman vieraantuneet todellisuudesta. Mietin siis, että muksuille aikamoinen hyppy todellisuuteen jos he joutuvat käymään joskus 8-16 työssä.
Ei olisi sopinut minulle, mutta miksipäs ei jollekin toiselle? Yksi ystävä käytännössä ei käynyt lukiossa, eikä oikeastaan lukenutkaan, mutta kirjoitti c:n paperit tuosta vain ja on pärjännyt elämässään oikein kivasti.
Ei olisi sopinut minulle, mutta miksipäs ei jollekin toiselle? Yksi ystävä käytännössä ei käynyt lukiossa, eikä oikeastaan lukenutkaan, mutta kirjoitti c:n paperit tuosta vain ja on pärjännyt elämässään oikein kivasti.
H
"huhhuh"
Vieras
Oikeasti vai? Tunnetko siis jonkun noista perheistä? Ovatkohan he ollenkaan ajatelleet että jos kerran heidän elämäntyylinsä maksaa heidän vanhemmat, niin kuka sitten maksaa heidän lastensa elämisen jos ne opetetaan samaan tyyliin? Tuskin ne tulottomat omat vanhemmatt ainakaan, toivottavasti isovanhemmilla riitää rahat seuraavankin sukupolven elättämiseen. Huhhuh, ovatkohan he ollenkaan ajatelleet loppuun tuota touhuaan...
R
"rrr"
Vieras
siis pitäisikö kotikoululaisten toisen vanhemman jäädä pois työelämästä? miksi?
Mä ainakin kuvittelisin, et illat riittäis, lapset voi sit lukea ja tehdä tehtävät päivisin.
Mä ainakin kuvittelisin, et illat riittäis, lapset voi sit lukea ja tehdä tehtävät päivisin.
H
"huhhuh"
Vieras
[QUOTE="rrr";28847593]siis pitäisikö kotikoululaisten toisen vanhemman jäädä pois työelämästä? miksi?
Mä ainakin kuvittelisin, et illat riittäis, lapset voi sit lukea ja tehdä tehtävät päivisin.[/QUOTE]
Niin meinaat että lapsille ois hyvästä olla joka päivä yli 8h keskenään, kun nyt jo pikkukoululaisille on iltapäiväkerhot sun muut ettei tartteis olla edes muutamaa tuntia yksin kotona.
Mä ainakin kuvittelisin, et illat riittäis, lapset voi sit lukea ja tehdä tehtävät päivisin.[/QUOTE]
Niin meinaat että lapsille ois hyvästä olla joka päivä yli 8h keskenään, kun nyt jo pikkukoululaisille on iltapäiväkerhot sun muut ettei tartteis olla edes muutamaa tuntia yksin kotona.
T
tuota
Vieras
[QUOTE="rrr";28847593]siis pitäisikö kotikoululaisten toisen vanhemman jäädä pois työelämästä? miksi?
Mä ainakin kuvittelisin, et illat riittäis, lapset voi sit lukea ja tehdä tehtävät päivisin.[/QUOTE]
Ajattelit, että 7v vois olla sen reippaan 8h yksin joka päivä? Kuulostaa kivalta. Kaikki kaverit on koulussa....
Mä ainakin kuvittelisin, et illat riittäis, lapset voi sit lukea ja tehdä tehtävät päivisin.[/QUOTE]
Ajattelit, että 7v vois olla sen reippaan 8h yksin joka päivä? Kuulostaa kivalta. Kaikki kaverit on koulussa....
S
sitähänminäkin
Vieras
Itse käyn kotiopetusta ja voin sanoa, elämäni on helpompaa ja voin elää ilman stressiä ja sitä tunnetta että "Nyt on pakko tehdä tätä ja tota." Voin itse päättää oman opiskelutahdin, voin itse päättää monelta alotan.
Kaikki menee miten itse haluan, kukaan ei ole vaatimassa, kukaan ei ole pakottamassa. Minulla on kuitenkin tarkka päivärutiini, mitä teen milloinkin. Kuka haluaisi mennä takaisin luokkaan jossa on 25-30 oppilasta ja opettaja ei saa mitään kuria oppilaisiin. Ne fiksut ja hiljaiset oppilaat jää kakkoseksi koska opettaja joutuu käyttämään koko oppitunnin siihen, että saa ne riehuvat penskat kuriin. Itsellänihän oli myös ongelmia koulussa, varsinkin matikan tunnit ahdistivat, nyt ei enää sillä saan vapauden ratkoa vastauksen ihan rauhassa. Sitten nämä vanhemmat, joiden lapsi on koulussa 6-8h päivässä, sanovat että siinähän menee lapsen sosiaalisuus ja mistäs niitä kavereita sitten saadaan. Tuohon pitää kyllä sanoa että ne kaverit, nehän saadaan vaikka harrastuksien kautta, takapihalta tai ihan naapurista. Koulu syrjäyttää, sanon minä! Sosiaalisuus..eihän koulu ole ainoa tapa saada lapsi aktiiviseksi ja sosiaaliseksi, koulullako sitten taataan tämä että lapsi uskaltaa jutella ihmisille, liittyä ryhmiin ja toimia itsenäisesti? Ei tietty kaikki ole siihen valmiita, eikä tarvitsekkaan. Mutta kun lapsi joutuu siihen tilanteeseen, että joudutaan nälvityksi, kiusatuksi ja ehä jopa hänet jätetään ulkopuolelle, kertooko lapsi tästä? Entä jos tämä lapsi käy tätä samaa niin kauan, että tosissaan ajattelee että on p*ska ihminen ja ei ikinä menesty. Vanhemmat toki tässä tilanteessa voivat tehdä parhaansa ja soittaa koulun rehtorille ja mainita asiasta. Mutta mitä ne tosissaan tekee? Pyytää ne kiusaajat istumaan ja sanoo että "Tämä oli väärin, pyydäppäs Petteri anteeksi." Sitten kun tämä on ohi, seuraavana päivänä tämä lapsi saattaa tulla hakatuksi. Lapsi pakotetaan aamulla kouluun ja huudetaan että "Sä et saa työpaikkaa ja sul ei oo toivoo menestyy!". Lapsi nousee kyyneleet silmissä ja yrittää saada sanaa suusta, mutta turhaan. Sitten se menee taas sinne kidutettavaks ja joutuu kestää sitä jokapäivä, joka viikko, joka vuosi. Tämähän kuulostaa varsin valoisalta idealta turvata lapsen tulevaisuus, kyllä se sitte siitä ku on käyny läpi masennuksen ja ahdistuksen + voihan siitä saada ihan traumatkin ...hieno homma!
Ja nämä jotka käyvät tätä kotikoulua, samoin minä. Miten meidän luokitellaan vähä-älyisemmiksi ja tietämättömiksi ja emme muka voi tehdä työtä tai muuta vastaavaa. Kyllä se niin on että ihminen on luotu oppivaksi ja mun mielestä tosi ala-arvoista sanoa että me ei opita, me ei osata. Kyllä me ollaan ihan samanlaisia kuin ne jotka käy sitä peruskoulua, tosin me käydään sitä eritavalla ja se on HELPOTUS.
Kaikki menee miten itse haluan, kukaan ei ole vaatimassa, kukaan ei ole pakottamassa. Minulla on kuitenkin tarkka päivärutiini, mitä teen milloinkin. Kuka haluaisi mennä takaisin luokkaan jossa on 25-30 oppilasta ja opettaja ei saa mitään kuria oppilaisiin. Ne fiksut ja hiljaiset oppilaat jää kakkoseksi koska opettaja joutuu käyttämään koko oppitunnin siihen, että saa ne riehuvat penskat kuriin. Itsellänihän oli myös ongelmia koulussa, varsinkin matikan tunnit ahdistivat, nyt ei enää sillä saan vapauden ratkoa vastauksen ihan rauhassa. Sitten nämä vanhemmat, joiden lapsi on koulussa 6-8h päivässä, sanovat että siinähän menee lapsen sosiaalisuus ja mistäs niitä kavereita sitten saadaan. Tuohon pitää kyllä sanoa että ne kaverit, nehän saadaan vaikka harrastuksien kautta, takapihalta tai ihan naapurista. Koulu syrjäyttää, sanon minä! Sosiaalisuus..eihän koulu ole ainoa tapa saada lapsi aktiiviseksi ja sosiaaliseksi, koulullako sitten taataan tämä että lapsi uskaltaa jutella ihmisille, liittyä ryhmiin ja toimia itsenäisesti? Ei tietty kaikki ole siihen valmiita, eikä tarvitsekkaan. Mutta kun lapsi joutuu siihen tilanteeseen, että joudutaan nälvityksi, kiusatuksi ja ehä jopa hänet jätetään ulkopuolelle, kertooko lapsi tästä? Entä jos tämä lapsi käy tätä samaa niin kauan, että tosissaan ajattelee että on p*ska ihminen ja ei ikinä menesty. Vanhemmat toki tässä tilanteessa voivat tehdä parhaansa ja soittaa koulun rehtorille ja mainita asiasta. Mutta mitä ne tosissaan tekee? Pyytää ne kiusaajat istumaan ja sanoo että "Tämä oli väärin, pyydäppäs Petteri anteeksi." Sitten kun tämä on ohi, seuraavana päivänä tämä lapsi saattaa tulla hakatuksi. Lapsi pakotetaan aamulla kouluun ja huudetaan että "Sä et saa työpaikkaa ja sul ei oo toivoo menestyy!". Lapsi nousee kyyneleet silmissä ja yrittää saada sanaa suusta, mutta turhaan. Sitten se menee taas sinne kidutettavaks ja joutuu kestää sitä jokapäivä, joka viikko, joka vuosi. Tämähän kuulostaa varsin valoisalta idealta turvata lapsen tulevaisuus, kyllä se sitte siitä ku on käyny läpi masennuksen ja ahdistuksen + voihan siitä saada ihan traumatkin ...hieno homma!
Ja nämä jotka käyvät tätä kotikoulua, samoin minä. Miten meidän luokitellaan vähä-älyisemmiksi ja tietämättömiksi ja emme muka voi tehdä työtä tai muuta vastaavaa. Kyllä se niin on että ihminen on luotu oppivaksi ja mun mielestä tosi ala-arvoista sanoa että me ei opita, me ei osata. Kyllä me ollaan ihan samanlaisia kuin ne jotka käy sitä peruskoulua, tosin me käydään sitä eritavalla ja se on HELPOTUS.
Kuuntelin radiosta kotiopettajana toimivan vanhemman haastattelua, ja ekana mulle tuli mieleen että onkohan tuo aivan pätevä opettamaan. Opettajien pätevyydestä ollaan ylipäätään tarkkoja, niin missä jamassa mahtaa olla kotiopettajavanhempien pedagogiset taidot? Vaikka itse tietäisi ja osaisi paljon, ei välttämättä osaa opettaa sitä toiselle.
Toisaalta monissa luokissa ei hirveästi päästä nauttimaan taitavienkaan opettajien opetustuokioista, kun suurin osa ajasta kuluu järjestyksenpitoon ja joutavuuksiin. Kotiopetuksessa saisi sentään olla rauhassa häiriköiden mölyltä ja myös koulukiusaamiselta.
Mietin myös sitä, millaista vanhemman näkökulmasta on ottaa opettajan rooli kotona. Vai tarvitseeko sitä roolia edes? Uutishaastattelusta sain sellaisen kuvan, että kotiopetuksessa oleva teini suunnilleen itse päättää, mitä tekee ja milloin. En saanut käsitystä siitä, kuinka paljon opittavia asioita käydään yhdessä läpi vanhemman kanssa. Nykyopetuskin on pitkälti sitä, että opettaja antaa toimintaohjeet ja seuraa tilannetta, ei niinkään paukuta oppia karttakepin tahtiin.
Koulunkäynti ja kouluvuodet omien ikätovereiden kanssa ovat kuitenkin minusta niin iso kokonaisuus, etten osaa kuvitella jättäväni omaa lasta siitä pois (vaikka onkin olemassa harrastukset erikseen ja kotikoululaisetkin käyvät normaalisti kokeissa), ellei sitten tilanne jostain syystä sitä vaadi.
Opettajien pätevyydestä ollaan ylipäätään tarkkoja, niin missä jamassa mahtaa olla kotiopettajavanhempien pedagogiset taidot? Vaikka itse tietäisi ja osaisi paljon, ei välttämättä osaa opettaa sitä toiselle.Toisaalta monissa luokissa ei hirveästi päästä nauttimaan taitavienkaan opettajien opetustuokioista, kun suurin osa ajasta kuluu järjestyksenpitoon ja joutavuuksiin. Kotiopetuksessa saisi sentään olla rauhassa häiriköiden mölyltä ja myös koulukiusaamiselta.
Mietin myös sitä, millaista vanhemman näkökulmasta on ottaa opettajan rooli kotona. Vai tarvitseeko sitä roolia edes? Uutishaastattelusta sain sellaisen kuvan, että kotiopetuksessa oleva teini suunnilleen itse päättää, mitä tekee ja milloin. En saanut käsitystä siitä, kuinka paljon opittavia asioita käydään yhdessä läpi vanhemman kanssa. Nykyopetuskin on pitkälti sitä, että opettaja antaa toimintaohjeet ja seuraa tilannetta, ei niinkään paukuta oppia karttakepin tahtiin.
Koulunkäynti ja kouluvuodet omien ikätovereiden kanssa ovat kuitenkin minusta niin iso kokonaisuus, etten osaa kuvitella jättäväni omaa lasta siitä pois (vaikka onkin olemassa harrastukset erikseen ja kotikoululaisetkin käyvät normaalisti kokeissa), ellei sitten tilanne jostain syystä sitä vaadi.