Siisti koti vie aikaa muulta elämältä?!

["Anne"]

Minusta tuo on hirveän paljon. Vähimmillään 5,5 tuntia viikossa, enimmillään 9 tuntia viikossa. Keskimäärin yksi kokonainen työpäivä viikossa pelkkään siivoamiseen! Laskin vielä ylläpitosiivouksen pois viikkosiivouspäivältä.

Tuolla ajalla minä teen paljon kaikkea mukavaa, luen kirjoja, väsäilen askarteluprojekteja, kahvittelen kavereiden kanssa, kiertelen kirpputoreja, surffailen netissä, pelaan tietokonepelejä jne.
Valintakysymys. Tuo aika kun on perheeltä kuitenkin pois, imurinjylyssä ei ehdi jutella.

Kyllä minäkin siivoan silloin tällöin, ettei tartte läävässä asua, ehkä yhteensä tunnin viikossa.

Mäkin katoin että kylläpä menee paljon aikaa. Itse päivittäin petaan sängyn ja illalla heitän muksun lelut sen omaan huoneeseen. Muuta en tee.
Tietty jos pyykkiä on tullut kone täyteen niin laitan koneesta kuivumaan tai jos astianpesukone on tullut täyteen niin tyhjennän kun on pyörinyt.
Eli aikaa menee päivittäin ~10min jos kaikki koneetkin on pyörineet.
Ei ole viikkosiivouksia eikä suursiivouksia eikä todellakaan tule, huh ja yök.

 

["vieras"]

Miksi se on mahdotonta ymmärtää että joillekin se kodin siistinäpito on oikeasti VAIKEAA?!
Monet itkut on asiasta itketty, olen saanut ammattiapua ja yrittänyt monia vuosia mutta ei vaan luonnistu.

 

["äitix6"]

Meillä on kuusi lasta ja koti on yleensä siisti. Minäpä oonkin kotiäiti, joten aikaa jää sellaiseenkin. Siivotaan sitä mukaan ku sotketaan, lapset myös. Esim keittiö siivotaan heti ruoan jälkeen, koti imuroidaan joka ilta ja laitetaan viimeistään silloin tiptop kuntoon. Meillä passaa vieraanki tulla milloin vain niin ettei mun tarvii hävetä että ois sotkuista. Meillä näin, joillain muilla toisin

 

[Viikate]

Minusta tuo on hirveän paljon. Vähimmillään 5,5 tuntia viikossa, enimmillään 9 tuntia viikossa. Keskimäärin yksi kokonainen työpäivä viikossa pelkkään siivoamiseen! Laskin vielä ylläpitosiivouksen pois viikkosiivouspäivältä.

Tuolla ajalla minä teen paljon kaikkea mukavaa, luen kirjoja, väsäilen askarteluprojekteja, kahvittelen kavereiden kanssa, kiertelen kirpputoreja, surffailen netissä, pelaan tietokonepelejä jne.
Valintakysymys. Tuo aika kun on perheeltä kuitenkin pois, imurinjylyssä ei ehdi jutella.



Kyllä minäkin siivoan silloin tällöin, ettei tartte läävässä asua, ehkä yhteensä tunnin viikossa.

En nyt tiedä onko tuo aika juurikaan perheeltä pois, imuroin kun esikoinen on koulussa, keskimmäinen ulkona leikkimässä kavereidensa kanssa ja kuopus päikkäreillä Lapset myös osallistuvat siivoukseen ikiensä tasoisesti, pyyhkivät pölyjä, vievät roskia yms.
Töissä käydessä ei tarvinnutkaan imuroida yhtä usein, kun ei kotona ollut ketään sotkemassa päivisin, kissoja lukuunottamatta.

Aikaa liikenee kyllä myös sosiaaliseen elämään, leivontaan, kirjojen lukemiseen ja liikuntaan

 

[Vaimo-Rakas]

Minusta tuo on hirveän paljon. Vähimmillään 5,5 tuntia viikossa, enimmillään 9 tuntia viikossa. Keskimäärin yksi kokonainen työpäivä viikossa pelkkään siivoamiseen! Laskin vielä ylläpitosiivouksen pois viikkosiivouspäivältä.

Tuolla ajalla minä teen paljon kaikkea mukavaa, luen kirjoja, väsäilen askarteluprojekteja, kahvittelen kavereiden kanssa, kiertelen kirpputoreja, surffailen netissä, pelaan tietokonepelejä jne.
Valintakysymys. Tuo aika kun on perheeltä kuitenkin pois, imurinjylyssä ei ehdi jutella.

Kyllä minäkin siivoan silloin tällöin, ettei tartte läävässä asua, ehkä yhteensä tunnin viikossa.

Mulla tuo samainen puolituntinen menee useaan otteeseen jaettuna päivän mittaan.
Esim. tyhjennän tiskikoneen kun odotan aamukahvin tippumista, ripustan pyykit narulle samalla kun vahdin lasten ulkoleikkejä. Siivoan keittiön sillä välin kun lapset syövät iltapalaa. Siis ihan siinä normaalin elämän lomassa.... Petaan sängyt kun mies siistii partansa vessassa....
Mä taas en koskaan iltaisin käytä aikaa mihinkään surffailuun netissä, eikä meillä kukaan pelaa tietokonepelejä.... Kun koti on siistitty, sitä kokkaillaan miehen kanssa hyvää iltapalaa, sytytän kynttilöitä ja lämmitetään vaikka sauna... Sotkuisessa kodissa en pystyis nauttimaan mistään tunnelmavalaistuksesta tai likaisella terassilla saunajäähyistä. En vain pystyis.
Viikkosiivous (pari tuntia) on sitten mun oma traditio, tuon perjantaisin töistä tullessa kukkia olohuoneen pöydälle kun torstai-iltana aina siivoan, kiva silleen aloittaa viikonloppu. Sillä välin kun mä siivoon tarkemmin, lapset ja mies tekevät jotain kivaa keskenään, menevät melomaan tai vaikka pelaavat Afrikan tähteä.

 

[ohhoh]

Minusta se on pelkkää laiskuutta jos ei kotia saa siistinä pidettyä ellei nyt ole joku aivan uskomattoman hankala elämäntilanne.

No mitä pahaa on laiskuudessa?
Joku on tyytyväinen ollessaan ahkera, joku on tyytyväinen kun saa pötköttää ja lukea hyvän uutuusromaanin, vaikka hintana onkin ne pölykoirat ja vähän sekaiset pöytätasot. Eikö tärkeintä ole,että kumpikin on tyytyväinen omaan elämäänsä ja kotiinsa?

Laiskuus on pahasta vasta sitten, kun se vaikuttaa vahingoittavasti jonkun toisen ihmisen elämään. Ärtymys toisen siivousrutiineista ei ole vahingollista.

 

["vieras"]

Mä olen pedantti ja voin oikein fyysisesti huonosti jos koti on likainen/sekainen. Meillä on alle 2v lapsi ja koira, jotka molemmat leikkivät omilla leluillaan ja saavat aikaan kamalan sekamelskan hetkessä. Olen lähes jatkuvasti keräilemässä tavaroita, siivoamassa, pesemässä pyykkiä tai astioita, pitämässä huolta kodin muista lemmikeistä, ompelemassa (sisustus on minulle tärkeää) ja niin edelleen. Imuroin noin joka kolmas päivä ja lattiat pesen tarvittaessa...keittiössä hinkkaan kylläkin lattian päivittäin. SILTI meidän koti ei ole siisteimmästä päästä. On aika mahdotonta yhden aikuisen saada kotia pysymään täydellisessä järjestyksessä jos sitä on sotkemassa kolme muuta tekijää.

Ei kotona kyllä siivoamalla ja laittamalla tekeminen lopu. En ole nykyään läheskään niin pedantti ja tarkka järjestyksestä kuin ennen lastani. Lapsen myöta on vaan pitänyt hyväksyä, että kaikkea ei ehdi tehdä. On mielestäni parempi viettää lapsen kanssa aikaa yhdessä keskustellen ja häntä opettaen kuin siivotessa.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";28916216]Mä olen pedantti ja voin oikein fyysisesti huonosti jos koti on likainen/sekainen. Meillä on alle 2v lapsi ja koira, jotka molemmat leikkivät omilla leluillaan ja saavat aikaan kamalan sekamelskan hetkessä. Olen lähes jatkuvasti keräilemässä tavaroita, siivoamassa, pesemässä pyykkiä tai astioita, pitämässä huolta kodin muista lemmikeistä, ompelemassa (sisustus on minulle tärkeää) ja niin edelleen. Imuroin noin joka kolmas päivä ja lattiat pesen tarvittaessa...keittiössä hinkkaan kylläkin lattian päivittäin. SILTI meidän koti ei ole siisteimmästä päästä. On aika mahdotonta yhden aikuisen saada kotia pysymään täydellisessä järjestyksessä jos sitä on sotkemassa kolme muuta tekijää.

Ei kotona kyllä siivoamalla ja laittamalla tekeminen lopu. En ole nykyään läheskään niin pedantti ja tarkka järjestyksestä kuin ennen lastani. Lapsen myöta on vaan pitänyt hyväksyä, että kaikkea ei ehdi tehdä. On mielestäni parempi viettää lapsen kanssa aikaa yhdessä keskustellen ja häntä opettaen kuin siivotessa.[/QUOTE]

Eikö teillä mies tee mitään? Korjaa jälkiä? Petaa petiä? Tyhjennä astianpesukonetta? Korjaa lapsen leluja?

 

[Phoebsi]

Kun ties kuinka monennen kerran kuuntelin, että miten meillä VOI olla näin siistiä ja miten MINÄ VIITSIN koko ajan puunata ja miten MINÄ KERKEÄN muka tehdä muutakin...

Niin totesin vain, että kun minä nyt vain olen niin älyttömän organisointikykyinen ja taitava, enkä ollenkaan laiska niin kyllähän minä viitsin
Jo loppui ulinat.

 

[Viikate]

Ja tosiaan, mullakin tuo 30-60 minuuttia päivässä jakautuu tasaisesti koko päivälle. Aamulla sänkyjen petaus ja pieni yleinen järjestely makuuhuoneissa, jos järjesteltävää on. Aamupalan yhteydessä tiskikoneen tyhjennys/täyttö ja pöytäpintojen pyyhintä, kun aamupalat on syöty. Imurointi n. joka toinen päivä (meillä on jonkin verran karvaavia kissoja ja kolme lasta, joiden mukana kulkeutuu hiekkaa ulkoa sisälle). Lapset korjaavat jälkensä leikkien jälkeen. Pyykkihuoltoa ja kaikenlaista puhdetta tulee tehtyä samalla kun ruoka kypsyy uunissa/hellalla.

 

[ohhoh]

Mulla tuo samainen puolituntinen menee useaan otteeseen jaettuna päivän mittaan.
Esim. tyhjennän tiskikoneen kun odotan aamukahvin tippumista, ripustan pyykit narulle samalla kun vahdin lasten ulkoleikkejä. Siivoan keittiön sillä välin kun lapset syövät iltapalaa. Siis ihan siinä normaalin elämän lomassa.... Petaan sängyt kun mies siistii partansa vessassa....
Mä taas en koskaan iltaisin käytä aikaa mihinkään surffailuun netissä, eikä meillä kukaan pelaa tietokonepelejä.... Kun koti on siistitty, sitä kokkaillaan miehen kanssa hyvää iltapalaa, sytytän kynttilöitä ja lämmitetään vaikka sauna... Sotkuisessa kodissa en pystyis nauttimaan mistään tunnelmavalaistuksesta tai likaisella terassilla saunajäähyistä. En vain pystyis.
Viikkosiivous (pari tuntia) on sitten mun oma traditio, tuon perjantaisin töistä tullessa kukkia olohuoneen pöydälle kun torstai-iltana aina siivoan, kiva silleen aloittaa viikonloppu. Sillä välin kun mä siivoon tarkemmin, lapset ja mies tekevät jotain kivaa keskenään, menevät melomaan tai vaikka pelaavat Afrikan tähteä.

Minä taas pystyn nauttimaan ja rentoutumaan sotkunkin keskellä, enkä saa mitään suurempaa euforiaa siististä kodista. On ihan kiva, jos eteisessä ei kompastu kenkiin ja pöydälle mahtuu asettelemaan maljakon, mutta ei se mikään välttämättömyys viihtymiselleni ole.

On vaikea motivoida itseään siivoamaan yli oman tarpeen, jos lopputulos ei mitenkään erityisesti palkitse.
Erilaisia me ollaan kaikki ja toivon, että jokainen löytää kumppanikseen ihmisen, jonka kanssa siisteyskäsitys ja sotkunsietokyky jotenkuten kohtaa. Ei tule niin paljon ongelmia.

 

[Vaimo-Rakas]

Minä taas pystyn nauttimaan ja rentoutumaan sotkunkin keskellä, enkä saa mitään suurempaa euforiaa siististä kodista. On ihan kiva, jos eteisessä ei kompastu kenkiin ja pöydälle mahtuu asettelemaan maljakon, mutta ei se mikään välttämättömyys viihtymiselleni ole.

On vaikea motivoida itseään siivoamaan yli oman tarpeen, jos lopputulos ei mitenkään erityisesti palkitse.
Erilaisia me ollaan kaikki ja toivon, että jokainen löytää kumppanikseen ihmisen, jonka kanssa siisteyskäsitys ja sotkunsietokyky jotenkuten kohtaa. Ei tule niin paljon ongelmia.

Tuo on totta. Oon asunu ns. Sottapytty-miehen kanssa ja silloin elo tuntui raadannalta, tuntui kuin olisin kyseisen jätkän äiti ollut kun kaikki jäi just siihen mihin sattui kädestä tippumaan.
Aviomieheni on sitä sorttia ettei sen jälkiä tarvii siivota, kuskaa itse astiansa koneeseen, tajuaa panna pyykkikoneen hurraamaan ja jopa lajittelee tummat ja vaaleet pyykit Mies myös on kova kokkaamaan, mä siitä edestä sitten siivoan ettei sen tarvii. Molemmat kyllä osaa tehdä kaikkea, niin ruokaa kuin siivoustakin, joten välillä vähän vaihdellaan
Mutta en valehtele jos sanon että vähintään kerran kuukaudessa mies muistaa sanoa miten kiitollinen on kauniista ja siististä kodista jota ei tarvii hävetä.

 

["vieras"]

Eikö teillä mies tee mitään? Korjaa jälkiä? Petaa petiä? Tyhjennä astianpesukonetta? Korjaa lapsen leluja?

Ei tee yhtään mitään! Näin on oikeasti meidän taloudessa parempi, sillä en jaksa enää tuhanntta kertaa asioista hänelle huomauttaa. Hän on itse sanonut jopa, että epäsiisteys ei häntä haittaa yhtään. Siinä on sitten vaikea alkaa häntä opastamaan miten tehdä mitäkin kun hän ei oikeasti näe mitä pitäisi tehdä. Mä säästän aikaa sillä, että teen itse kuin, että alan kertoa yksityiskohtaisesti hänelle mitä pitää tehdä ja missä ja mistä se ja se löytyy. Hänen tyylinsä on hänen äitinsä vika. Anoppi kun ei ole koskaan vaatinut pikku iltatähdeltään mitään vaan kaikki on tullut valmiina eteen. Siitäkös se riemu nousikin kun sen kerran anopille sanoin. Ei kieltänyt vaan kysyi passuutanko minä omaa lastani tekemään kotitöitä. Vastasin, että todellakin opetan häntä laittamaan omat lelut pois. Meidän lapsi auttaa mielellään kyllä siivoamisessa, mutta kuten muut vanhemmat varmasti tietävät on se 2 vuotiaan siivoaminen niin ja näin. Eikä siinä mitään pahaa. Hän osaa kyllä viedä omat tavarat paikoilleen, mutta joskus siivouksen keskellä tekee mieli vähän leikkiäkin.

 

["mona"]

Kyllä vie siivoaminen aikaa pois muulta elämältä, mun apauksessa lapsilta. Olen kotiäiti, lapset 3v ja 1v. Silloin kun oli vaan esikoinen, niin leikin hänen kanssaan tosi paljon, touhusin, ulkoilin, luin. Kämppä oli sekasempi mutta lapsi ainakin tyytyväinen. Nykyään usein en jaksa leikkiä lasten kanssa, vaan mieluummin siivoan. Lapset ovat keskenään. Toki joka päivä ulkoillaaan, mutta vasta kun olen saanut asunnon kuntoon. Varmasti siivous/puunaaminen vie aikaa muulta lmältä, mutta jos ei tykkää olla sekasessa kodissa, niin eihän sille mitään voi.

 

["Hohhoijaa"]

Hohhoi, enkä minä olisi uskonut että joku voi tuonkin ymmärtää väärin! Niin uskomatonta, etten ala edes vääntämään ratakiskosta.

Pakko todeta Winston Churchillia vapaasti mukaillen: Mun kodissa on ehkä sotkuista, mutta huomenna siellä on siistiä. Se sijaan sulla on tuo kuvaannollinen liian kireä päähine vielä huomennakin.

 

["Sari"]

En nyt tiedä onko tuo aika juurikaan perheeltä pois, imuroin kun esikoinen on koulussa, keskimmäinen ulkona leikkimässä kavereidensa kanssa ja kuopus päikkäreillä Lapset myös osallistuvat siivoukseen ikiensä tasoisesti, pyyhkivät pölyjä, vievät roskia yms.
Töissä käydessä ei tarvinnutkaan imuroida yhtä usein, kun ei kotona ollut ketään sotkemassa päivisin, kissoja lukuunottamatta.

Aikaa liikenee kyllä myös sosiaaliseen elämään, leivontaan, kirjojen lukemiseen ja liikuntaan

Jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, niin kyllä se on perheeltä pois.

 

[ohhoh]

Kysehän on siitä, miten se muu elämä määritellään.

Jos joku nauttii siivoamisesta ja/tai puunatusta kodista, eihän se ole mistään muusta pois. Jos joku taas ei nauti, se on muusta pois.
Yksinkertaista, rakas Watson.

 

["Anne"]

Kysehän on siitä, miten se muu elämä määritellään.

Jos joku nauttii siivoamisesta ja/tai puunatusta kodista, eihän se ole mistään muusta pois. Jos joku taas ei nauti, se on muusta pois.
Yksinkertaista, rakas Watson.

Kysymyshän oli siitä viekö siisti koti muulta aikaa. Ei siitä viekö siivous muulta aikaa vai ei.
Siisti koti ei vie, siivous vie jos siitä ei pidä, siitä olen kyllä samaa mieltä.

 

["vieras"]

Mulla tuo samainen puolituntinen menee useaan otteeseen jaettuna päivän mittaan.
Esim. tyhjennän tiskikoneen kun odotan aamukahvin tippumista, ripustan pyykit narulle samalla kun vahdin lasten ulkoleikkejä. Siivoan keittiön sillä välin kun lapset syövät iltapalaa. Siis ihan siinä normaalin elämän lomassa.... Petaan sängyt kun mies siistii partansa vessassa....
Mä taas en koskaan iltaisin käytä aikaa mihinkään surffailuun netissä, eikä meillä kukaan pelaa tietokonepelejä.... Kun koti on siistitty, sitä kokkaillaan miehen kanssa hyvää iltapalaa, sytytän kynttilöitä ja lämmitetään vaikka sauna... Sotkuisessa kodissa en pystyis nauttimaan mistään tunnelmavalaistuksesta tai likaisella terassilla saunajäähyistä. En vain pystyis.
Viikkosiivous (pari tuntia) on sitten mun oma traditio, tuon perjantaisin töistä tullessa kukkia olohuoneen pöydälle kun torstai-iltana aina siivoan, kiva silleen aloittaa viikonloppu. Sillä välin kun mä siivoon tarkemmin, lapset ja mies tekevät jotain kivaa keskenään, menevät melomaan tai vaikka pelaavat Afrikan tähteä.

Pakko myöntää että olen kade niille, jotka istuu työpäivisin netissä ja siitä vielä maksetaan

 

["vieras"]

Onko se orgasinointikyky ja ahkeruus nyt sitten se Ainoa Oikea hyve jota kaikkien tulisi tavoitella?
Minä olen luonnostani suurpiirteinen ja sotkuinen ihminen, olen ollut lapsesta asti.
Nautin suunnattomasti kauneudesta ja esteettisyydestä, siististä kodista.
En kuitenkaan kykene siihen koska se vie minulta liian paljon energiaa.
Kuljen ajatuksissani ja ajatuksissani myös sotken.
Olen ahkera töissäni ja asioissa jotka kiinnostavat, taiteessa ja tieteessä.
Siivous taas on hankalaa ja epämukavaa, en hahmota mitä tulisi milloinkin tehdä enkä kykene hallitsemaan koko kotia yhdellä kertaa.
Tekeekö se väistämättä minusta laiskan ihmisen jos en jaksa käyttää paljon energiaa asiaan jossa olen äärimmäisen huono vaan keskityn ennemmin niihin joissa olen hyvä?

 

[ohhoh]

[QUOTE="Anne";28916543]Kysymyshän oli siitä viekö siisti koti muulta aikaa. Ei siitä viekö siivous muulta aikaa vai ei.
Siisti koti ei vie, siivous vie jos siitä ei pidä, siitä olen kyllä samaa mieltä.[/QUOTE]

Minä tulkitsin niin, että otsikon väittämässä kyse on jostain mystisestä "muusta elämästä", joka on jotakin mukavaa, mistä nauttii.

Minulle siivous on pois muusta elämästä, kaikesta mukavasta tekemisestä mistä tykkään. Jos joku tykkää siivota, niin eihän se silloin ole pois vaan just sitä mukavaa muuta elämää.

 

["Anne"]

Minä tulkitsin niin, että otsikon väittämässä kyse on jostain mystisestä "muusta elämästä", joka on jotakin mukavaa, mistä nauttii.

Minulle siivous on pois muusta elämästä, kaikesta mukavasta tekemisestä mistä tykkään. Jos joku tykkää siivota, niin eihän se silloin ole pois vaan just sitä mukavaa muuta elämää.

En minäkään pidä siivoamisesta, se on pakollinen paha hyvin harvoin kun jaksaa vaivautua ja silloinkin mennään todellakin sieltä mistä aita on matalin.
Meillä on silti siisti koti. Ja tätähän minä hain sillä kun kirjoitin aihe-eroista, on eri asia puhua siivouksesta kuin siististä kodista josta ap kirjoitti eikä siivoamisesta.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";28916558]Pakko myöntää että olen kade niille, jotka istuu työpäivisin netissä ja siitä vielä maksetaan [/QUOTE]

Olen nyt kotona minusta riippumattomista syistä Palkka ei siis juokse parhaillaan.

 

[ohhoh]

[QUOTE="vieras";28916558]Pakko myöntää että olen kade niille, jotka istuu työpäivisin netissä ja siitä vielä maksetaan [/QUOTE]

Täysin asian vierestä, mutta esim. itselläni on tänään vapaapäivä vuorotyöstä ja esim. iltavuoro alkaa kolmelta, voisin hyvin olla työpäivänä tähän aikaan vielä koneella.

Miten pyörisikään maailma, kun kaikki paikat sulkeutuisivat silloin neljältä, kun se "työpäivä" ihan kaikilla päättyy.

 

["Hohhoijaa"]

[QUOTE="Anne";28916113] Plus sotkuisilla tutuilla on tosi paljon kamaa kun eivät jaksa hankkiutua niistä eroon.
No me ei mitään krääsää kotiin edes hankita, lapsella on leluja mutta silloin tällöin pistän leikkimättömät lelut kiertoon.
Imuroin ehkä kerran viikossa ja pesen lattiat paljon harvemmin, silloin kun muistan.
Meillä ei ole tilpehööriä missään, ottaisi liikaa aikaa siivota plus että joutuisi siivoamaan, yhdellä lipastolla on pari valokuvaa ja kynttilää ja nekin meinaa unohtua siivota, ennen vieraita saatan jollain likaisella pöytäliinalla pyyhkäistä ennen kuin vien sen pesuun, muuten unohtuu.[/QUOTE]

Meillä taas on paljon "krääsää". Muun muassa tuhansia kirjoja. Mies harrastaa kevyempää kirjallisuutta, minä klassikoita. Levyjäkin on satoja. Ja lapsillakin on meillä oikeus omiin kirjoihin, palapeleihin sun muihin aarteisiin ilman että äiti heittää mäkeen sen mihin ei ole hetkeen koskettu.

Koristekynttilöitä ei sentään piirongin päällä kökötä, joku raja...