Löysin taas tämän vanhan aloitukseni ja luin siihen tulleet uudet viestit. Olen murheellinen. Eilen olimme miehen kanssa kutsuilla. Alunperin miehen piti olla kuskina (ihan vapaaehtoisesti ja hyvillä mielin oli asiasta) mutta yllättäen saimme kyydin. Kuskille mies vielä sanoi ettei tarkoitus ole olla kauan paikalla tai vetää ns. peltiä kiinni. Halusin tähän uskoa vaikka mun juhlafiilis laimeni. Paikanpäällä miehelle maistui. Tietenkin. Tarjoajia riitti ja vauhti oli hurja. Mua pelotti, suututti, hävettikin. Klo 22 mies oli siinä kunnossa että sanoin kuskillemme että nyt mennään. Nostin miehen pöydästä (painaa melkein 30kg enemmän kuin minä ), raahasin autoon ja laitoin vyön päälle. Sammui. Kotona sama urakka. Vaatteet autoin pois, talutin vessaan ja sänkyyn. Kuorsasi ennenkuin pää koski tyynyä. Itse en halunnut mennä sänkyyn. En pysty nukkumaan kun mies humalapäissään kuorsaa niin kovaa, selvinpäin jos menee nukkumaan ei kuorsaa. Katsoin telkkaria, puuhastelin kotitöitä, itkin. Kun kuorsaus vaimeni parin tunnin kuluttua menin itsekin nukkumaan. Aamulla mies oli järkyttynyt. Sanoi ettei ole koskaan juonut itseään noin tolkuttomaan kuntoon että menee muisti. Oli hirveän kiitollinen kun huolehdin hänet sänkyyn. Mietti oliko vika viinassa (!) kun meni muisti... Mä kerroin miten hirveän paha olo mulle tuli. Kerroin että tuollainen syö mun rakkautta miestä kohtaan. Kerroin että halusin tapauksen olevan ensimmäinen ja viimeinen laatuaan koska tuollaiseen en aio tottua tai sitä sietää. Mies oli hirveän pahoillaan ja myönteli, oli samaa mieltä ja lupasi että ei enää ikinä noin. Aneli että annan anteeksi. Sanoin että annan anteeksi mutta että en unohda ja että pelko pysyy pitkään. Ymmärsi tämän ja lupasi ettei mun tarvitse pelätä.
Silti pelkään. Se on nyt osa mua ja tätä suhdetta. Luin paljon viisaita sanoja teidän viesteistä ja tulin hirveän surulliseksi. Miehellä on menneisyytensä joka ei ollut aina onnellinen. Jos liika juominen on peruja siitä, miten sen saa loppumaan kun ne asiat on ohi ja mies vakuuttaa jatkuvasti olevansa mun kanssa hirveän onnellinen, että hänelllä on nyt kaikki mitä mies saattaa toivoa. Onko sittenkään? Tajuan senkin että mun on turha hänelle puhua ja nalkuttaa jos ei itse mielestään juo liikaa. Joskus olen illan aikana pyytänyt ettei ota enempää. Suhtautuu minuun silloin jotenkin alentuvasti ja naureskellen mutta tekee silti kuten pyydän.
