Ero vai turvallisuus?

["kriisi"]

Olen naimisissa, takana 10 vuotta yhteistä taivalta. Kaksi pientä lasta.

Parisuhde on periaatteessa hyvä, mies auttaa paljon kotona, on tosi kiltti tyyppi ja ns. kunnollinen. Rakastan häntä toki valtavasti.
on lapsille hyvä isä ja lapset rakastavat isäänsä, tietenkin.

Olen ajautunut suhteemne aikana pettämään miestäni useasti, kyseessä pussailua, ym säpinää. Kerran pidempi suhde, jossa seksiä. Nämä isommat virheet on olleet ennen lapsia, ja ne on käyty läpi.

Myös mies on pettänyt luottamukseni pahasti, kyseessä ei ollut kyitenkaan toinen nainen tai pettäminen.

Ongelma on se, etten ole ikinä kokenut miestä kohtaan mitään intohimoista, vaan ajauduimme aikanaan suhteeseen kaveruuden kautta. Mies on ihana tyyppi, jobka kanssa on helppo olla, mutta jotain on aina puuttunut.

tottakai olemme hitsautuneet ja kasvaneet yhteen näiden vuosien aikana, olemme käyneet läpi paljon rankkoja asioita sairastumisesta muihin kriiseihin.
Ajatus elämästä ilman miestä on enimmäkseen pelottavas, mutta myös vapauttavaa.

en tiedä onko minulla vain jokin pikkulapsivaiheen uuvuttaman äidin kriisi, vai mikä..
en missään nimessä kuvittele yh arjen olevan mukavaa, olisin taloudellisestikkin kusessa.
mutta toisaalta ajatus olisi kovin vapauttava.

olen myös kevään / kesän aikana rakastunut mieheen, joka herättää minussa sellaisia tunteita ja tarpeita, jotka olin jo unohtanut. Haluan olla elossa, vaikka se sattuisikin.
silti ero miehestä pelottaa, epäilyttää ja tuntuu mahdottoman isolta askeleelta.

tätä toists miestä en ikinä saa, enkä tiedä haluaisinkokaan enää jos voisin saada. Mutta tämän miehen herättämät tunteet herättivät minut taas elämään..

onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja miten se on päättynyt?

 

["vieras"]

olen tuollaisessa tilanteessa edelleen, jotenkin tuntuu että minnekäs sitä tästä. taloudellinen tilanne olis sitten nolla.
mutta joo, olen pettänyt useita kertoja, mies ei vaan riitä antamaan mitä tarvin. toisaalta olen kokenut vahvoja asioita nuoruudessa enkä osaa asettua.
eroa olen miettinyt jo vuosia en vaan osaa lähteä

 

["kriisi"]

Kuulostaa niin tutulta. Toisaalta olen varma, että miehenikin olisi onnellisempi erilaisessa suhteessa, jonkun toisen kanssa. Tottakai ajattelen myös mitä sitten itse menetän, jäänkö katumaan yksin lasten kanssa kaupungin vuokra kaksioon. Mutta en halua pettää ja viedä toiselta ihmisarvoa, en halua sikailla, haluan uskoa rakkauteen.

 

[astrolabe]

Jos ajatellaan oikeudenmukaisuutta niin miehesi tulisi tietää missä mennään. Koska kuviossa on lapsia, tulisi ajatella heidän etuaan. Minusta sinun pitäisi lähteä elämään "vapauttasi" ja ryhtyä etä-äidiksi. Sitähän sinä haluat. Pakkoko lasten elämää rikkoa enempää?

 

[Vaimo-Rakas]

Eiköhän teidän molempien olisi parempi päästää miehenne etsimään oikeaa onnea ja aitoa kunnioitusta. Tuollaiset miehet kyllä löytävät uudet kumppanin nopeastikin, eivät yksin jää. Te voitte sitten vapaasti nauttia niistä sutinoista, suuteloista ja suhteistanne.

 

[ruutiukko]

peesaan vaimo-rakasta, ei ole oikein reilua noita kunnollisia miehiä kohtaan tuommonen peli

niistä tulee hyvät ukot joillekkin kunnollisille naisille, kaitpa semmosiakin jossain on

 

["kriisi"]

Miksi osa teistä on aina tällaisissa ketjuissa niin hyökkääviä ja agressiivisia? Miksi tunteista ja kriiseistä ääneen puhuminen saa teissä aikaan noin voimakkaan reaktion, vaikka kyseessä ei ole teidän oma suhteenne?
mitä se teitä hyödyttää, jos pitäisin suuni kiinni ja eläisin elämäni hiljaa tyytyen lopouun saakka? Häh?

 

["kriisi"]

Ja miksi ihmeessä luopuisin lapsistani, jos eroaisin?

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="kriisi";28943970]Miksi osa teistä on aina tällaisissa ketjuissa niin hyökkääviä ja agressiivisia? Miksi tunteista ja kriiseistä ääneen puhuminen saa teissä aikaan noin voimakkaan reaktion, vaikka kyseessä ei ole teidän oma suhteenne?
mitä se teitä hyödyttää, jos pitäisin suuni kiinni ja eläisin elämäni hiljaa tyytyen lopouun saakka? Häh?[/QUOTE]

Mitä? En missään nimessä suosittele teitä jatkamaan suhteitanne "tyytyen johonkin"! Erotkaa ja antakaa miestennekin etsiä itselleen sellaiset naiset jotka oikeasti arvostavat ja rakastavat heitä kuten parisuhteessa kuuluu.
Pettämiset ja intohimon ja kunnioituksen puute ovat aivan hyviä syitä erolle.

Ja minua kismittää munattomat ihmiset jotka pettävät mutta haluavat silti riipiä rusinat pullasta siltä kunnolliselta aviomiehelta!

 

[astrolabe]

[QUOTE="kriisi";28943970]Miksi osa teistä on aina tällaisissa ketjuissa niin hyökkääviä ja agressiivisia? Miksi tunteista ja kriiseistä ääneen puhuminen saa teissä aikaan noin voimakkaan reaktion, vaikka kyseessä ei ole teidän oma suhteenne?
mitä se teitä hyödyttää, jos pitäisin suuni kiinni ja eläisin elämäni hiljaa tyytyen lopouun saakka? Häh?[/QUOTE]

Me lähinnä säälimme miestäsi, joka ehkä kuvittelee elävänsä uskollisessa ja rakastavassa parisuhteessa.

 

[astrolabe]

[QUOTE="kriisi";28943975]Ja miksi ihmeessä luopuisin lapsistani, jos eroaisin?[/QUOTE]

Jos miehesi on tällaisen tarinan tyypillinen kiltti perheenisä niin on hän luultavasti paljon tasapainoisempi lähivanhempivaihtoehto.

 

["vieras"]

Mitä miehesi haluaa? Ilmeisesti hän tietää aiemmista uskottomuuksistasi, mutta haluaa silti olla kanssasi. Olisiko avoin suhde mahdollinen?

 

[Criminal Mind]

[QUOTE="kriisi";28943970]Miksi osa teistä on aina tällaisissa ketjuissa niin hyökkääviä ja agressiivisia? Miksi tunteista ja kriiseistä ääneen puhuminen saa teissä aikaan noin voimakkaan reaktion, vaikka kyseessä ei ole teidän oma suhteenne?
mitä se teitä hyödyttää, jos pitäisin suuni kiinni ja eläisin elämäni hiljaa tyytyen lopouun saakka? Häh?[/QUOTE]

Osa meistä haaveilee niistä kunnollisista miehistä jotka on hyviä miehiä ja isiä. Me ollaan oltu niissä parisuhteissa missä "on sitä jotain" joka on joko henkistä/fyysistä/seksuaalista ym väkivaltaa, pettämistä, valehtelua ja uskottomuutta. Jos oikeesti noi ois mun vaihtoehdot tollasen miehen kanssa niin totta kai turvallisuus :heart: Turvallinen mies ois mitä ihanin.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="kriisi";28943975]Ja miksi ihmeessä luopuisin lapsistani, jos eroaisin?[/QUOTE]

Käsittääkseni sinä olet se joka haluaa rikkoa perheen, joka haluaa hajottaa lasten kodin. Kun oikein kunnolla mietit, luulisin sinun ymmärtävän että sinun se kuuluu sitten kestää etävanhemman osa. Vai ajattelitko tuhota kokonaan miehesi elämän ihan vain siksi että haluat sutinoita?

 

[huhhhuhhh]

Pokkana kerrot ettet halua pettää mutta petät siltikin toistuvasti?

 

[Karju]

Pokkana kerrot ettet halua pettää mutta petät siltikin toistuvasti?

Tässä tosiaan näyttäs, ettei olla rakennettu parisuhdetta vaan ennemminkin hajotettu. Pitäs keskittyä miettimään sitä, miten saa parisuhteesta paremman ja kestävämmän, eikä alkaa lyttäämään toista maanrakoon. Kun rakkautta ei enää parisuhteessa ole, niin silloin toista kohdellaan kuin rukkasta.

 

["vieras"]

[QUOTE="kriisi";28943970]Miksi osa teistä on aina tällaisissa ketjuissa niin hyökkääviä ja agressiivisia? Miksi tunteista ja kriiseistä ääneen puhuminen saa teissä aikaan noin voimakkaan reaktion, vaikka kyseessä ei ole teidän oma suhteenne?
mitä se teitä hyödyttää, jos pitäisin suuni kiinni ja eläisin elämäni hiljaa tyytyen lopouun saakka? Häh?[/QUOTE]


Älä kysele mielipidettä jos sitä ei saa sanoa.

 

[hetkinen..]

[QUOTE="vieras";28944971]Älä kysele mielipidettä jos sitä ei saa sanoa.[/QUOTE]

eihän ap kysynyt mielipidettä, vaan kokemuksia saman läpikäyneiltä. Toisen kimppuun hyökkääminen ei ole mielipiteen esittämistä, on tekopyhää alkaa sössöttämään jostain lapsien jättämisestä isälle, jos ei ole tyytyväinen suhteesseen ja harkitsee eroa.

 

["vieras"]

Noh, itsellä oli aika samanlainen tilanne. Ihastuminen toiseen teki itselleni sen aika selväksi että suhteessamme ei ollut kaikki oikein kohdallaan, paljon riitelyä oli myös ja kun koitin miettiä että milloin olin ollut onnellinen viimeksi niin en muistanut. Vaikka mies oli kiltti ja ihana niin ei se vaan riittänyt. Erosimme puoli vuotta sitten ja nyt olen aikalailla onnellinen, ehkä minusta vain ei ole parisuhteeseen. Muista että yksinhuoltajuus ei ole ainoa vaihtoehto.