Pitkään kestänyt ihastus vie voimani

["Itku"]

Minulla on pitkäaikainen ihastus jonka olen aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan. Mitään ei ole tapahtunut, olenhan perheellinen ihminen. Tuo ihastukseni on vapaa, ihme kyllä.

Minä riudun. Vaikka olen yrittänyt päästä tunteistani, sydän hyppää aina kurkkuun kun vain näänkin tuota ihmistä. Elämästäni ei tule mitään. Tilanne on sietämätön ja selvittämätön. Jatkunut jo vuosia. En ole valmis rikkomaan perhettä, se on varmaa. Joudun kuitenkin näkemään tätä ihmistä ja aina samat tunteet. Toivoisin niin paljon ettei näitä tunteita olisi. Vie energiaa ja iloa elämästä, kun tiedän ettei mitään voi tulla.

Eipä tässä muuta, kunhan vain sain purkaa tuntojani. Mikään ei auta. Toivon että tuo ihminen löytäisi rakkauden. Silloin ehkä voisin päästää hänestä irti.

 

[auttaisko]

Psykoterapia?

Joku jollain raiteella elämässäsi on nyt jumissa, ja hoidat sitä asiaa pyörittämällä pakkoajatuksia tästä miehestä.

 

["vieras"]

Psykoterapia?

Joku jollain raiteella elämässäsi on nyt jumissa, ja hoidat sitä asiaa pyörittämällä pakkoajatuksia tästä miehestä.

Hyvin sanottu.
Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja periaatteessa ehkä olisikin mahdollista, että minulla ja tällä miehellä voisi olla jotain ja on ollutkin.
Tuntuu kuitenkin etten oikeasti edes halua häntä, vaan hoidan jotain toista ongelmaa tällä pakkomielteellä.
Välillä on ollut puolikin vuotta etten edes juuri muista häntä mutta sitten hän ottaa yhteyttä ja taas mennään.

 

[ex-ihastunut]

Peruskikka tunteiden hallintaan on antaa niiden tunteiden tulla. Mitä pelkäät? Jos kaiken aikaa torjut ja kiellät, ettet saa olla ihastunut saat tehdä sitä aina. Kuten jo kirjoitit et aio rikkoa perhettäsi, joten olet jo raamisi luonut. Kuka kieltää sinua ajattelemasta ja tuntemasta asioista sisimmässäsi, koska eihän niitä kukaan näe tai vaistoa. Jos pelkäät olevasi uskoton ja tekeväsi väärin puolisoasi kohtaan, niin sitten suurin osa meistä maailman ihmisistä on yhtä kauheita.

NAuti ihastumisen tunteesta ja piristä sillä arkeasi. haaveile, unelmoi ja hanki vaikka uusi vaate.

Minulla oli vastaava juttu vuosi sitten. Jalat meni alta ja pää pilvissä. Se oli hauskaa aikaa ja flirttailin miehelle koko sydämeni kyllyydestä. Olemme työtovereita. Kertaakaan emme menneet flirttailusta pitemmälle ja nyt, hah, koko äijä ei kiinnosta enää pätkääkään. En kertaakaan koettanut estää tunteitani, koska perusmottoni on aina ollut se ettei tunteitaan saa kieltää.

 

["Itku"]

Psykoterapia?

Joku jollain raiteella elämässäsi on nyt jumissa, ja hoidat sitä asiaa pyörittämällä pakkoajatuksia tästä miehestä.

Niin. Kai tässä jo terapiaakin voisi harkita, kun ei mikään muu tunnu auttavan. Tässähän en muuten ilmaissut onko kyse miehestä vai naisesta. Vaikea tilanne.

 

[ex-ihastunut]

[QUOTE="Itku";29015774]Niin. Kai tässä jo terapiaakin voisi harkita, kun ei mikään muu tunnu auttavan. Tässähän en muuten ilmaissut onko kyse miehestä vai naisesta. Vaikea tilanne.[/QUOTE]

Onko tässä jo enemmänkin kyse omasta identiteetistäsi kuin varsinaisesti ihastumisen kohteesta? Hyvä, että alat purkamaan vyyhteä. Ehkä olet suuren muutoksen kynnyksellä ja jarruttelet pelätessäsi eniten itseäsi? Ei todellakana kannata silloin miettiä yksin.