Tulin lasten kanssa asioilta ja mies teki itsestään marttyyrin..

[ap.]

Kai teillä on laatat ja vesieristys keittiön lattiassa? Meinaan kaikki puun sukuinen alkaa mätiä tuolla "hoidolla".

Itse asiassa laminaatti meillä keittiössä on...

 

[mä70]

Mua kyllä alko oikee ahdistaa tää asia mitä ap kirjotti..Silloin kun meillä oli lapset pieniä,niin meillä oli melkolailla sama tilanne,eli mies odotti töistä tullessaan että koti hohkaa puhtautta ja mähän siivosin hysteerisesti,oikee puistattaa toi aika..Mun mies on ollu tollanen tyranni(onneks on muuttunu vuosien varrella),mä oli aina täysin paniikissa,jos oli pienikin sotku,kun mies tulu kotiin..kaiken lisäks mä tietenkin hoidin lapset täysin yksin,lapset jotka valvotti mua hulluuteen asti öisin.Pahinpina öinä meillä huusu 3 lasta yhtäaikaa ja mies raivos ,että kun ei saa nukkua,vaikka nukku aina toisesssa päässä taloa,tuli sieltä aina karjumaan öisin,kun mä epätoivoisesti yritin saada lapsia rauhottumaan...Ja kiitokseks kaikesta tästä mä sairastiu pahaan masennuksee.Vasta sen jälkeen mieskin alko ymmärtää jossain määrin,että mä en ole mikään kone joka tekee ja tekee.
Mä varoton sua ap!Sä poltat vielä ittes loppuu!
Jos sä välität ittestäs ja lapsistas ja haluu jaksaa vielä pitkään,niin näytäppä oikeesti tää viestiketju miehelles,jospa se heräis todellisuuteen,ennenkun sä väsyt täydellisesti!

 

["tiina"]

No joo, pyysin siis anteeksi etten ollut siivonnut. En oikein tiedä itsekään miksi, musta tuntui että mies suuttui aiheetta. Hänen mielestään hänellä taas oli aihettakin suuttua. Jännä toisaalta sitten, että minä en saisi loukkaantua, enhän minäkään mene hänen työmaalleen arvostelemaan hänen tekemisiään... Vaikka tämä nyt ei mitään varsinaista työtä olekaan, mutta ymmärtänet

Sovittiin sitten, mutta kuitenkin mulla on sellainen olo, että onko tässä nyt kuitenkaan kaikki hyvin. En tiedä, miksi.

No juuri ehditkin vastata.. Huh huh, ei voi muuta sanoa

 

[rohkeutta]

Älä viitsi olla tassu. Opetat miehen pahoille tavoille, menee pilalle koko jätkä.

Istutat alas tänään ja sanot että jäi toi eilinen episodi nyt kyllä vaivaamaan. Pitäiskö muuttaa suunnitelmia. Haluatko mieheni sinä olla välillä täällä kotona lapsia hoitamassa? Tai mitäs jos mentäis perheneuvolaan keskustelemaan? Koska minä kiltti vaimosi en ole tuollaista käytöstä ansainnut enkä sitä aio katsella, ja pidän huolta etteivät lapsenikaan sellaista katsele.

Sallimalla miehestäsi muodostuvan idiootin tulet samalla myös antaneeksi perhemallia lapsillesi. He toistavat sitä mitä teillä näkevät. Haluatko tyttäristäsi kotiorjia? Pojistasi despootteja?

 

[ap.]

Kai sitten annat seksiäkin kolme neljä kertaa päivässä? Kun miehellä on oikeus...

Huh huh. Jonkun visio vissiin tämäkin.

Heh, no ei meillä tuolla saralla ole ongelmaa... Se on nyt lähinnä tämä työnjakohomma. Tai siis miehen mielestä ilmeisesti se, että se mitä minä teen, ei ole riittävää. Minun mielestäni taas se, että se kaikki on poissa lapsilta.

 

[Phoebsi]

Toki olen sitä mieltä, että miehellä on oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin töitten jälkeen

Minun miehelläni menisi teet väärään kurkkuun jos hän olisi nyt tässä vierelläni ja lukisin tämän hänelle. Hän ei todellakaan ajattele, että koska käy töissä (8-16, istumatyö) hän olisi vapautettu kaikista kotitöistä ja jopa asioiden hoidosta. Kamalaa, mihin kaikkeen ap suostuu, ja vielä noin pienten lasten kanssa.

 

[ap.]

Niin siis miksi sä ap pyysit anteeksi? Mitä sä teit väärin?

Jotenkin tuli sellainen olo, että pitää pyytää anteeksi sitä siivoamatta jättämistä, jos se kerran toisessa tuollaisen reaktion sai aikaan. Siitä huolimatta mä en edelleenkään koe tehneeni väärin, vaan minusta miehen reaktio oli liioiteltu. Miehen mielestä minun ei olisi pitänyt loukkaantua lainkaan ja kun toin sen ilmi, mies tokaisi, että hän sitten olettaa, että tuo kiukuttelu loppuu nyt. Mitään minä en ollut ehtinyt sanoa, mutta ilmeeni varmaan kertoikin jo kaiken oleellisen...

 

["henni"]

[QUOTE="akka";29029998]Se menee niin että kun mies on opetettu tulemaan kuin hotelliin missä palvelu pelaa yötä päivää eikä tarvi mihinkään osallistua niin se alkaa hyppiä silmille.
Mulla oli ihan sama juttu kun muksut 5kpl oli pieniä ja niiden isä teki reissuhommia.
Mun isä sitte sano kerran mulle että isket sille tiskiharjan toiseen käteen ja imurin toiseen käteen kun reissusta kotiutuu ja lähdet yksin vaikka lenkille.
Että mies ei opi ikinä arvostamaan naista jos sille kaikki tehdään valmiiksi.
Isäni oli ihan oikeassa.

Mä sinuna antaisin miehen valituksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja sanoisin että kun tää sultakin hyvin onnistuu ni sä siivoot täällä joka toinen päivä.[/QUOTE]


Miehelläs nyt viiraa oikeesti ja pahasti. Olisihan se mukava tulla itsekunkin kuin hotelliin joka päivä. Lapset olisi siistejä, puhtaita ja miehellä aina parta ajettu ja silitetty kauluspaita päällä. Meillä tuo asia selvitettäis perinpohjin samantien, sillä lopputulojsella että mies saisi käytöksensä jotenkin hyvittää koska minulle jäi paha mieli asiasta, ja saisi tasan tarkkasn ymmärtää ettei ole mitään oikeutta käydä edes huomauttelee asiasta.

Ehdotan viikon lomaa sinulle ja miestä hoitamaan koti

 

[ap.]

[QUOTE="hei";29030238]Luin vasta ap:n viestin, joten jos tulee toistoa vastauksista niin pahoittelen!

Mutta siis tollasen kiukuttelun jättäisin omaan arvoonsa.
Ensinnäkin, mikä oikeus tulla puhtaaseen kotiin? Siis, ethän sä nyt 1, 2 ja 3-vuotiaiden lasten kanssa voi joka sekunniksi täydellisen puhdasta kotia taata. Ja miksi sun tarttiskaan? Ihan tarpeeksi tuossa lasten hoidossa on työtä.
Toisekseen kuulostaa, että olet toooodella ahkera ja siivoat hirmu usein. Jos teillä oli lattia pestykin EDELLISENÄ PÄIVÄNÄ niin ei siellä nyt kovin sotkuista voinut olla. Jos jotain muruja oli lattialla, niin mikä vaiva se nyt miehellekään on ne siitä sipaista, jos sinä et ole ehtinyt.

Antaisin kiukutella keskenään tollasen miehen.
Ihan epäreiluja oletuksia siellä tuntuu olevan.

Onko mies koskaan ollut viikkoakaan hoitovastuussa kotona? Vois tehdä ihan hyvää, jospa tohon tulis vähän realismia mukaan, että mitä sitä ehtii ja mitä ei.[/QUOTE]

Mies ei ole ollut viikkoakaan hoitovastuussa kotona. Pikemminkin hajanaisia tunteja. Tällä hetkellä se on ollut se puolitoista tuntia viikossa, juurikaan muutoin ei. Jos pyydän miestä lukemaan jollekin lapsista, mies tokaisee vain ettei jaksa. Välillä touhuilee kaikenlaista lasten kanssa ihan pyytämättä, mutta välillä tuntuu olevan niin tervanjuontia tuo touhu...

 

["Hilla82"]

Siis mitä?!? Miten mies voi tuommoisesta hermostua, kun teillä tuntuu aina olevan siistiä?
Mä olisin aivan ylirasittunut ja varmaan jollain mielialalääkityksellä jos koittaisin pystyä samaan kuin sinä :O

Meillä siivotaan kerran viikossa. Tietysti päivän aikana tulleet sotkut ja vessa siistitään iltaisin, mutta isompi siivous vain kertaalleen viikossa. Ja se riittää kyllä vallan mainiosti. Tää kumminkin on koti, ei mikään esittelytila.

 

["vieras"]

mitä jos lähtisit pariksi päiväksi pois? että mies sais yksin siivota ja hoitaa lapset?

 

["hei"]

Jotenkin tuli sellainen olo, että pitää pyytää anteeksi sitä siivoamatta jättämistä, jos se kerran toisessa tuollaisen reaktion sai aikaan. Siitä huolimatta mä en edelleenkään koe tehneeni väärin, vaan minusta miehen reaktio oli liioiteltu. Miehen mielestä minun ei olisi pitänyt loukkaantua lainkaan ja kun toin sen ilmi, mies tokaisi, että hän sitten olettaa, että tuo kiukuttelu loppuu nyt. Mitään minä en ollut ehtinyt sanoa, mutta ilmeeni varmaan kertoikin jo kaiken oleellisen...

Mies saa olla sitä mieltä kuin on, mutta niin saat sinäkin. Ei sun tartte alistua miehen mielipiteelle. Ja nyt en tarkoita, että tarttis riidellä. Vaan että sulla on miehen kanssa ihan yhtäläinen oikeus sanoa, että joku ei tunnu oikealta. Ei se mies ole sen viisaampi kuin sinäkään. Varsinkaan noissa kotiasioissa, jotka sinä selvästi tunnet paremmin.

Musta aiempien kommentoijien viesteissä on hyviä pointteja. Ensinnäkin, sun pitää nyt lopettaa tuo hiljainen alistuminen. Saat, ja sun pitää, sanoa, jos ei tunnu hyvältä. Ei sitä tarvitse huutaa. Voi istua rauhassa alas ja sanoa, että rakas mieheni, tämä ei nyt voi mennä näin.

Toisekseen, hyvä pointti sekin, että kysy mieheltäsi hänen lapsuusmuistoistaan. Millaisia olivat ne onnelliset hetket? Epäilen myös, että tuskin sellaisia, kun äiti vaan siivosi ja siivosi...

Ja kolmannekseen, sun olisi tosiaan aika lähteä päiväksi tai pariksi pois. Ehkä mieheltäsi on hämärtynyt ymmärrys lasten- ja kodinhoidosta. Pari päivää voisi auttaa virkistämään muistia.

Neljännekseen, missään nimessä et jätä sitä yhtä viikottaista harrastustasi pois. Päinvastoin, ehkä sun täytyis hiukan useammin jättää mies lasten kanssa.

 

[Homma haisee]

Mites sä olet noi synnytykset hoitanu? Käyny makkarin puolella pyöräyttämässä kuopuksen siinä luuttuumisen lomassa?

 

[ap.]

Mua kyllä alko oikee ahdistaa tää asia mitä ap kirjotti..Silloin kun meillä oli lapset pieniä,niin meillä oli melkolailla sama tilanne,eli mies odotti töistä tullessaan että koti hohkaa puhtautta ja mähän siivosin hysteerisesti,oikee puistattaa toi aika..Mun mies on ollu tollanen tyranni(onneks on muuttunu vuosien varrella),mä oli aina täysin paniikissa,jos oli pienikin sotku,kun mies tulu kotiin..kaiken lisäks mä tietenkin hoidin lapset täysin yksin,lapset jotka valvotti mua hulluuteen asti öisin.Pahinpina öinä meillä huusu 3 lasta yhtäaikaa ja mies raivos ,että kun ei saa nukkua,vaikka nukku aina toisesssa päässä taloa,tuli sieltä aina karjumaan öisin,kun mä epätoivoisesti yritin saada lapsia rauhottumaan...Ja kiitokseks kaikesta tästä mä sairastiu pahaan masennuksee.Vasta sen jälkeen mieskin alko ymmärtää jossain määrin,että mä en ole mikään kone joka tekee ja tekee.
Mä varoton sua ap!Sä poltat vielä ittes loppuu!
Jos sä välität ittestäs ja lapsistas ja haluu jaksaa vielä pitkään,niin näytäppä oikeesti tää viestiketju miehelles,jospa se heräis todellisuuteen,ennenkun sä väsyt täydellisesti!

Mua itketti sun viestisi... Hyvä että teillä on kuitenkin menty parempaan suuntaan. Meilläkin mä hoidan kaikki yöheräilyt, viikonloppuisinkin. Mies nyt ei karju niinkään mutta se kyllä se siinä vittua hokee, jos ei lapsi/lapset hiljene kuin taikaiskusta. Sekös siinä paljon auttaa... Mies saattaa myös itse herätä seitsemän korvilla aamulla ja lähteä touhuamaan omia juttujaan antaakseen mun nukkua pidempään. Kovin pitkäänhän mä en tietenkään silloinkaan nuku, koska lapset heräilee aina viimeistään kahdeksan pintaan.

Tuli mieleen tuossa yksi yö... 1-vuotias heräsi kesken yön ja rupesi itkemään. Heräsin itkuun. Rupesin siinä sitten laittamaan jotain vaatetta päälle, kun en ihan ilkosillani viitsinyt lähteä hillumaan pitkin taloa. Mies sitten siinä vieressä rupeaa tiuskimaan, että VOISITKO sä nyt vihdoinkin jo mennä?! Naurahdin siihen, että no menen menen kun saan vaatetta ylleni, rauhoitu. Kipaisin alas lämmittämään pulloa ja toin vaipan yläkertaan, hoidin lapsen ja laitoin hänet nukkumaan. Menin takaisin nukkumaan itsekin. Lapsi nukahti hetkeksi, jolloin itku alkoi taas. Mies nousi raivoissaan istumaan sängyssä ja kysyi, että miksi vitussa en voinut mennä antamaan lapselle sitä pulloa. Pyyteli kyllä aamulla anteeksi kun asiasta sanoin, oli vissiin niin unessa ollut ettei ollut käsittänyt että lapsen asiat sikäli hoidettu jo...

En kyllä oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Mies on aiemmin kertonut arvostavansa sitä, mitä minä teen kotona - ja minusta se on ollut hienoa. Nyt tilanne on jotenkin kääntynyt päälaelleen ja ennen mukavina pitämistäni kotiaskareista tuli näköjään pakkopullaa.

 

[no oho]

Jeesus, miten sekopäistä touhua...

 

["vieras"]

DDD ei saakeli, terveisiä 2000 luvulta sinne nyrkin ja hellan väliin..

 

[Homma haisee]

Joko tää on taas joku provo tai sitten ap:n mies on sairastumassa ja tarvitsee psykiatrista hoitoa.

 

["sasa"]

Ehkä voi olla tuotakin. Tosin minä ostan meille ruuat, mies hoitaa sitten muut kulut... Lasten kuluja ei mitenkään eritellä.

Eli entistä järjettömämmältä kuulostaa. Silkkaa kontrollinhalua vaatimalla jatkuvaa tekemistä ja sitä kautta kotiin lukittautumista.

Kirjoitit tuolla muualla, että asuntonne koko lähentelee 300 neliötä. Meillä on 260 neliötä, eikä todellakaan siivota tuolla intensiivisyydellä. Itse en voinut kuvitellakaan mitään "oikeuksia" tulla kliinisen puhtaaseen kotiin kun vaimoni oli hoitovapaalla. Ihan järjetön ajatuskin. Onhan se varmasti toki kivaa tulla kuin hotelliin joka päivä töistä, varsinkin jos kontrolloimisesta saa lisäkiksejä ja tietää, että toisella on jälleen mennyt koko päivä kotona, siivoten.

Avaa nyt hyvä ihminen silmäsi!

 

[ap.]

Kiitos ihanista viesteistä kaikille, kello rientää taas eteenpäin ja on aika poistua koneelta. Palaan myöhemmin asiaan. Koitan keskustella miehen kanssa, kun se sieltä töistä kotiutuu... Tosin nytkin jo on jonkinnäköinen pikkupaniikki päällä, en haluaisi että miehellä on mitään huomautettavaa. Tosin jos haluan asioihin muutoksen ja saada miehen hoksaamaan minunkin asemani ja näkökantani, niin ei taida puunaileminen paljon asiaa edistää.

Mä olen aina hymähdellyt, jos olen kuullut pariskuntien tappelevan siivoamisesta, koska pikku pisarahan se meressä on. Eilen sitten huomasin, että kärpäsestä tuli jotenkin härkänen, eikä se tunnu kovinkaan mukavalta.

Mies ei ole koskaan aiemmin tuolla lailla kommentoinut mun tapaani hoitaa kodin puhtautta tai asioita, on pikemmin kertonut arvostavansa ja on ollut hyvillään siitä, että on ollut puhdasta ja ruoka valmista kun tulee töistä kotiin jne. En tiedä, miten tämä nyt tälle mallille yhtäkkiä kääntyi. Mä olen myös askareita tehnyt mielelläni, nyt ne tuntuvat lähinnä pakkopullalta.

 

[Irski]

tuollanen kersalauma ku jaloissa pyörii ni ei todellakaan tartte miehen olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin joka päivä!!

 

["..."]

[QUOTE="sasa";29029801]Miehesi on ihan idiootti. Vaikka sinä kodin kunnossa pidätkin, niin onhan tuollainen puunaaminen ihan järjetöntä. Taitaa olla vain tekemistä tekemisen vuoksi, koska et käy töissä ja hän elättää yksin perheensä. Jonkinmoista kontrollivimmaa rivien väleistä havaittavissa.
[/QUOTE]

Jotain tällaista. Tai raskasta töissä ja se sitten jotenkin laukesi ensimmäiseen epäkohtaan, jonka onnistu löytämään sun tekemisistä. Toki kyse on arvauksesta, mutta luulen että joku muu kuin siivous kaihertaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="sasa";29029801]Miehesi on ihan idiootti. Vaikka sinä kodin kunnossa pidätkin, niin onhan tuollainen puunaaminen ihan järjetöntä. Taitaa olla vain tekemistä tekemisen vuoksi, koska et käy töissä ja hän elättää yksin perheensä. Jonkinmoista kontrollivimmaa rivien väleistä havaittavissa.
Olen itse päälle nelikymppinen mies, enkä todellakaan odottanut puolisoni hoitovapaalla ollessaan, että käyttää päiviään siivoamiseen, vaikka minun tuloillani elettiinkin.[/QUOTE]

Näin juuri. Ap ei taida itse tätä edes huomata. Surullisinta tämä on lasten kannalta, sillä heille syntyy täysin vääristynyt kuva perhe-elämästä sekä parisuhteesta ja se ei lupaa helppoa tulevaisuutta heille.

 

["..."]

Mies ei ole koskaan aiemmin tuolla lailla kommentoinut mun tapaani hoitaa kodin puhtautta tai asioita, on pikemmin kertonut arvostavansa ja on ollut hyvillään siitä, että on ollut puhdasta ja ruoka valmista kun tulee töistä kotiin jne. En tiedä, miten tämä nyt tälle mallille yhtäkkiä kääntyi. Mä olen myös askareita tehnyt mielelläni, nyt ne tuntuvat lähinnä pakkopullalta.

Tämänkin puoleen ei välttämättä kannata ainakaan näitä viestejä ensimmäisenä näyttää ja suuremmin syytellä. Jotenkin tuo nyt kuulostaa älyttömältä, että ne pienet murut ois syy tuohon suuttumiseen. Siivoamisen tasosta kannattaa alkaa tappelemaan vasta, jos oikeasti mitään muuta syytä räjähdykselle ei millään löydy. Tämä nyt ehkä oli enemmän semmoinen neuvo, joka mun kannattaa muistaa lähinnä itse, mutta onpahan hyötyä jollekin.

 

[homma haisee]

[QUOTE="...";29030444]Tämänkin puoleen ei välttämättä kannata ainakaan näitä viestejä ensimmäisenä näyttää ja suuremmin syytellä. Jotenkin tuo nyt kuulostaa älyttömältä, että ne pienet murut ois syy tuohon suuttumiseen. Siivoamisen tasosta kannattaa alkaa tappelemaan vasta, jos oikeasti mitään muuta syytä räjähdykselle ei millään löydy. Tämä nyt ehkä oli enemmän semmoinen neuvo, joka mun kannattaa muistaa lähinnä itse, mutta onpahan hyötyä jollekin. [/QUOTE]

Kyllä mua huolestuttaisi myös ap:n kertoma miehen tapa suhtautua lapsiin. Kiroilua yöllä, ei halua leikkiä, on epäystävällinen.

Miehen isyys pitäisi saada kuntoon. Ehkä hän tuntee olevansa ulkopuolinen perheessä - ja onkin, kun ap on ulkoistanut hänet vains siittäjäksi ja elättäjäksi. Lapsilta puuttuu isä.

Siis jos tää tarina olis tosi, niin näin olis.

 

["Kemeli"]

Kuulostaa kyllä ahdistavalta. Aivan kohtuuton syy suuttua. Meillä minä olen aina koko kesän kotona ja mies ei juurikaa ehdi lomailla. Lapset ovat jo koululaisia, joten tottakai hoidan kotihommat silloin, eikä miehen juurikaan tarivtse osallistua (tottakai jotain pientä aina hänellekin lankeaa). Mutta annapa olla, jos mies kehtaisi urputtaa leivänmuruista tai yhtään mistään mulle. Sais siivota kyllä ihan itse! Kerran erehty kyselemään, miksi en ole pessyt hänelle sukkia valmiiksi. Nooh, siitä tuli verran sanomista, että eipä ole sen jälkeen vaatteidensa perään kysellyt. Vapaapäivänään pyörittelee konetta ihan oma-alotteisesti. Joskus asiat pitää vaan vääntää rautalangasta eikä aina edes niin kauniisti.