11- vuotiaan murhe: "kun kaikki vaan kuolee"

[riiviöiden äiti]

Kyllä tuntuu hirveältä, miten voisi lastaan suojella tämmöiseltä?
Eilen illalla selvittelin tytön kanssa mikä aiheuttaa murhetta (koulusta ja muutenkin tullut selväksi että jokin painaa). Kertoi painajaisista, missä minä, isänsä ja veljet ja lemmikit kuollaan ja sanoi että tämä on hirveätä kun "kaikki vaan kuolee".
Meiltä on siis kuollut 5 läheistä, ja yksi tekee kuolemaa lähiviikkoina, ja mummi sai aivohalvauksen 2 vuotta sitten (lapset olivat siellä hoidossa silloin). Kaikki kuolleet ovat olleet työikäisiä, paitsi isoukki ainoa joka kuoli vanhuuteen , mutta lapsille todella läheinen hänkin. Minun vanhempieni kuolemista lapset siis seurasivat ihan vierestä koska hoidin heitä päivittäin.
Miten ihmeessä minä helpottaisin lapsen oloa? Lupasin että isä ja minä emme kuole (yleensä olen rehellinen myös tälläisissä asioissa, mutta nyt tuntui ettei hätä lue lakia), ja sanoin että kaikki kuolleet olivat polttaneet tupakkaa ja siksi saivat syövän ja kuolivat. Lupasin että isä ja minä emme koskaan polta, ja eletään vanhaksi.

 

[Birgitte]

Älä nosta tupakkaa syylliseksi. Voit kertoa, että todennäköisin syy johonkin kuolemaan on ollut tupakka, joka aiheuttaa syöpää ja jokainen voi itse vaikuttaa siihen, tupakoiko vai ei, mutta älä sano, että "me ei kuolla, koska ei tupakoida". Voit pahimmillaan aiheuttaa lapselle pysyviä pelkotiloja, joista lapsi ei koskaan pääse eroon. Lapsi voi myös aikuistuessaan tulla jyrkän tuomitsevaksi ja neuroottiseksi, mikä vaikeuttaa hänen omaa elämäänsä huomattavasti. Voit kertoa faktoja ihmisten kuolemien taustoista, mutta älä esitä väitettä, että kuolemalta voi välttyä jos ei polta. Ei voi välttyä. Tottahan tyttäresi puhuu: kaikki vain kuolevat, myös me itse, mutta sen voi kääntää positiiviseksi. Meidän pitää elää jok'ikinen päivä ottaen irti ilon hetkistä kaikki mitä voimme, meidän pitää uskaltaa olla omia itsejämme ja elää täysillä, nauttia pienistä asioista, kohdata suuria asioita, iloita siitä, että olemme elossa.

Älä siis takerru lapsen pahaan oloon ja yritä lieventää sitä selityksin. Kerro mielummin siitä, miten nuo menneet ihmiset ovat nauttineet elämästään ENNEN kuolemaansa ja siirrä keskustelu tyttäresi unelmiin ja tavoitteisiin. Mitä tyttäresi tahtoisi tehdä elämässään. En siis kehoita välttelemään kuolemaa aiheena, mutta kehoittaisin näkemään kuoleman eri sävyssä kuin nyt olette traagisten kuolemien vuoksi joutuneet sen näkemään.

 

[riiviöiden äiti]

Älä nosta tupakkaa syylliseksi. Voit kertoa, että todennäköisin syy johonkin kuolemaan on ollut tupakka, joka aiheuttaa syöpää ja jokainen voi itse vaikuttaa siihen, tupakoiko vai ei, mutta älä sano, että "me ei kuolla, koska ei tupakoida". Voit pahimmillaan aiheuttaa lapselle pysyviä pelkotiloja, joista lapsi ei koskaan pääse eroon. Lapsi voi myös aikuistuessaan tulla jyrkän tuomitsevaksi ja neuroottiseksi, mikä vaikeuttaa hänen omaa elämäänsä huomattavasti. Voit kertoa faktoja ihmisten kuolemien taustoista, mutta älä esitä väitettä, että kuolemalta voi välttyä jos ei polta. Ei voi välttyä. Tottahan tyttäresi puhuu: kaikki vain kuolevat, myös me itse, mutta sen voi kääntää positiiviseksi. Meidän pitää elää jok'ikinen päivä ottaen irti ilon hetkistä kaikki mitä voimme, meidän pitää uskaltaa olla omia itsejämme ja elää täysillä, nauttia pienistä asioista, kohdata suuria asioita, iloita siitä, että olemme elossa.

Älä siis takerru lapsen pahaan oloon ja yritä lieventää sitä selityksin. Kerro mielummin siitä, miten nuo menneet ihmiset ovat nauttineet elämästään ENNEN kuolemaansa ja siirrä keskustelu tyttäresi unelmiin ja tavoitteisiin. Mitä tyttäresi tahtoisi tehdä elämässään. En siis kehoita välttelemään kuolemaa aiheena, mutta kehoittaisin näkemään kuoleman eri sävyssä kuin nyt olette traagisten kuolemien vuoksi joutuneet sen näkemään.

Muuten hyviä neuvoja, mutta kun lapsi pelkää hänkin /mekin kuolemme kerta kuka tahansa voi saada syövän ja kuolla , niin jos edes kutakuinkin uskoo että tupakka on syyllinen niin tuntisi olevansa "turvassa" ja että voi jotenkin estää ettei meille kävisi samoin.
Tuo elämästä nauttiminen on kyllä meillä itsellämme hyvin sisäistetty, pienen lapsen on vain vaikea sitä ehkä nyt käyttää lohdukkeena, äitini riutui 34-kiloiseksi ja kärsi näkyvästi kovista tuskista yli puoli vuotta ennen kuolemaansa.
En kyllä osannut tosiaan ajatella että ktuo tupakan syyllistäminen olisi pahasta? täytyy asiasta jutella tietenkin liusää ja otta tuokin huomioon.

 

["jenni"]

Kyllä minusta tupakkaa voi kohtuudella ja järkevästi puhuen käyttää syntipukkina. Noin monen läheisen menettäminen on jo ihan hullua ja vie pohjan turvallisuudentunteelta, joten hyvähän se on jos edes jollekin asialle löytyy löyhä looginen "syy". Kai lapselle on myös kerrottu, että kuolema on tullut hänelle epätavallisen monta kertaa lähelle? Eli että vaikka menetyksiä tulee jokaiselle, niin yleensä ei tuota tahtia tuossa iässä?

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="jenni";29067666]Kyllä minusta tupakkaa voi kohtuudella ja järkevästi puhuen käyttää syntipukkina. Noin monen läheisen menettäminen on jo ihan hullua ja vie pohjan turvallisuudentunteelta, joten hyvähän se on jos edes jollekin asialle löytyy löyhä looginen "syy". Kai lapselle on myös kerrottu, että kuolema on tullut hänelle epätavallisen monta kertaa lähelle? Eli että vaikka menetyksiä tulee jokaiselle, niin yleensä ei tuota tahtia tuossa iässä?[/QUOTE]
Kyllä sanoin ettei ole normaalia että näin monta läheistä kuolee nuorena, ja ettei hänen ikäisensä välttämättä ole olleet edes kaukaisemmankaan sukulaisen hautajaisissa.
Koitin lohduttaa että meidän kiintiö on jo täysi, mutta todellakin turvallisuudentunne kärsii ja siihen auttaa varmasti vain aika.
Ikävä kyllä tuon yhden nuoremman kuolemaa tekevän lisäksi meidän rakas isoaäitimme on jo 78v, eli menetyksiltä ei tulla välttymään lähivuosinakaan, ja hautajaiset jää inun järjesttävikseni kun äitini (eli mummun tytär) on jo kuollut. Mummu yrittää kovasti korvata minulle äitiä ja lapsille mummua :heart:

 

[Tupakka]

Vaan L-a L-b ja Bif hyötybakteeripula limakalvoillasi! Parhaiten pysyt terveenä kun teet juuri päinvastoin kuin THL.n (Lääketehtaiden juoksupoika) terveyssuositukset neuvoo!!

http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/laaketiede-vs-terveystiede/ei-julkaistu-ei-syopaan-sairastui-vuonna-2011-enemman-suomalaisia-kuin-koskaan-aiemmin-yli-30-000/

 

["Vieras"]

Paljon voimia !! Tsemppiä ! Täällä myös turhan jännää, kun on läheltä piti tilanteita. Täytyy elää päivän kerrallaan ja rakastaa elossa olevia läheisiään. Tukekaamme toinen toisiamme !

 

["moi"]

Minäkin sanoisin, ettei syyttäisi sitä tupakkaa.
Tupakasta voi kertoa, ja voi kertoa, että se voi olla osasyyllisenä läheisten sairastumiseen.
Mutta se, että tupakoimaton ei kuole sairauksiin, on valetta, ja se tulee selviämään tavalla tai toisella ja horjuttaa entisestään uskoa elämään ja erityisesti sinuun.

Meillä on käyty paljon pienempien lapsien kanssa samoja aiheita läpi, kun vauvamme menehtyi. Se todella horjutti sitä turvallisuudentunnetta, lapset eivät ole kuolemaa pelänneet:"jos on hyvin vanha tai sairas niin voi kuolla, kaikki kuolee aikanaan" oli lasten ajatusmaailma. Mutta kun kuollut oli pieni vauva, niin tämä usko horjuttui.
Jälkensä se jättää, mutta sain paljon kehoituksia ja myös joka "oppassa" kehoitettiin lapsille olemaan rehellinen ja niin olen itsekkin parhaaksi nähnyt. Myös ihan siitä kuolemasta, miten se tapahtuu jne. Lapset kyselivät mm. papilta ja suntiolta hautapaikkaa katsellemmessamme todella paljon kuolmasta, ja mitä ruumiille tapahtuu ja kun puhuttiin tuhkauksesta, niin mitä se tarkoittaa. Kummatkin kertoivat asian niin kuin se on. Ruumis poltetaan tuhkaksi ja haudataan sitten maahan. Eikä lapset tästä järkyttyneet, vaan kyselivät lisää ja entistä enemmän. Tietenkin myös kerrottiin, ettei enää satu jne.

Kun lapset kysyivät kuolemmeko me vanhemmatkin ja milloin me kuollaan. Sanoin rehellisesti, etten minä tiedä, eikä kukaan sitä tiedä. Yleensä ihmiset elävät vanhaksi, mutta aina näin ei käy, vaan jotkut kuolevat myös nuorena, eikä siinä ole mitään pelättävää, kaikki kuolemme joskus, eikä sitä tarvitse pelätä, se on vain osa elämää.
Tästä tietenkin tuli pelkoja nimenomaan siitä, että me vanhemmat kuolemme ja lapset kyselivät, mitä heille sitten kävisi. Vastasin, että jos niin ikävästi kävisi, niin heistä kyllä pidetään hyvää huolta, yksin he eivät jää.
Eihän se mukavalta kuulosta, mutta lapset hyväksyvät sen. Lapset on kuitenkin paljon fiksumpia kuin me aikuiset oletamme, ja ymmärtävät kun rauhassa asiasta keskustellaan.

Tärkeintä olisi vain lieventää pelkoa kuolemasta ja yksinjäämisestä, luomalla uskoa tulevaisuuteen ja omaan pärjäämiseen, vaikka sitten mitä tapahtuisi.

Se missä minä olen "valehdellut" on taivas. En itse ole koskaan kuulunut kirkkoon, enkä siis osaa "uskoa" mihinkään. Minut on kasvatettu ateistiksi.
Mutta lapsille kerroin taivaasta, kun tuli kysymyksiä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja oli pelkoa omasta kuolemasta.
Tai kerroin sen:"kukaan ei sitä tarkalleen tiedä, mutta uskotaan, että me menemme taivaaseen jne".
Luonnollisesti myös pappi kertoi taivaasta, ja se minusta lapsille on hyvä lohtu.
He voivat vanhempana itse miettiä asiaa, uskovatko taivaaseen ja jumalaan, vai ovatko uskomatta.
Mutta tälläiseen tarkoitukseen usko on kaunis asia, se lohduttaa lasta, on jotakin hyvää, eikä pelkkä pimeys

Tsemppiä perheellenne!.

 

[har]

Meidän kaupungissa seurakunta järjestää lasten sururyhmän jossa läheisensä menettäneet omaiset pääsee juttelemaan ajatuksistaan ammattilaisen kanssa. Olisiko teillä päin mitään vastaavaa? Voisi tehdä ihan hyvää jutella jonkun ulkopuolisenkin kanssa ja saada ehkä asioihin erilaisia näkökulmia.
Itse olisin myös hyvin varovainen sen kanssa että lupaa ettei vanhemmat kuole nuorena. Mitäs sitten jos kaikessa epätodennäköisyydessä niin käykin (kolari tms.)? Voisiko lapsi enää sen jälkeen luottaa ikinä mihinkään mitä aikuiset sanovat?

 

[-.-]

Meillä oli sama tilanne kun 4 työikäistä sukulaista kuoli melkein perä kanaa. Siinäkin osa syy oli viina ja tupakka joka aiheutti sairtauksia ei pelkästään syöpää. Lapset alkoi pelätä mutta pelko on lievittynyt ajan myötä ja puhumalla asioista.