Sinkkunaisen yksinäiset illat...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksinäisyys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksinäisyys

Vieras
Kypsyttää, olen yli 2vuotta ollut yksin (jollekin se ei ehkä ole paljon, mulle se rupee olen ihan helvetin tarpeeks) ja nää illat tekee mut hulluks. Varsinkin kun lapsi menee nukkuun, oon jumissa täällä eikä oikeen ketään ketä pyytäis seuraks kun kaikilla omatkin perheet ja iltarutiinit, työt ja parisuhteet.
Mulla oli tossa yks mies, mutta se juttu loppui oikeestaan ennenkun ehti edes alkaa, mutta jotenkin korostaa vielä tätä yksinäisyyttä kun sain nukkua kainalossa ja toinen oli tässä iltaisin seurana sillointällöin.
PLÄÄH sanon minä.
Kirjotin nyt ihan vaan purkaakseni ajatukseni sanoiks, olis kiva jos löytyis kohtalotovereita keiden kanssa keskustella :)
 
Minä en ees osannut kaivata toisen seuraa, kun en ollut sellaista aiemmin kokenut ja yhoona olin liki vuosikymmenen, mutta mieheni ollut la aamusta asti muualla ja en osaa ees nukkua enää yksin, joten ymmärrän hyvin kommenttisi yksinäisyyden korostumisesta.
 
[QUOTE="Sini";29096111]Sama vika :( viikko-viikkomhuoltajuus, paljon yksinäisiä iltoja töiden jälkeen. Kavereita on, mut ei se oo sama..[/QUOTE]

Meillä kanssa tuo viikko ja viikkohuoltajuus.
En tiä kummat on pahempia, lapsettomat vai lapselliset illat. Ehkä illat ylipäätään. Tai ehkä syysillat/pimeät illat. Ei mua kesällä ahdistanu tällain.

Oon lukenu, kattonu leffoja, käyny lenkillä, saunonu, nukkunu, roikkunu netissä... TYMPII..
 
[QUOTE="joooo";29096156]ei ole vastausta sulle. ei elämä mene niin kuin suunnittelee. tai harvoilla menee. ei minullakaan mennyt. ei kavereita ja masennus, mies ja perhe löytyy[/QUOTE]

Tässä on kysymys yksin elämisestä eli sinkkuna olemisesta.
 
Totta puhut, on tämä kyllä kurjaa :( Minä en ole ollut sinkku kuin kesästä asti, mutta raskaana exälleni, ja kauhulla odotan, miten yksinäinen sitä onkaan sitten lapsen synnyttyä. Nyt sentään pystyy menemään ja harrastamaan sekä tapaamaan kavereita vapaasti aina kun haluaa, ja mahakaan ei vielä kovin paljon hidasta vauhtia. Toista on sitten, kun lapsi on syntynyt. Kokemusta ei ole, kuinka paljon silloin pääsee liikkumaan, mutta oletan, että ei kovinkaan paljon. Oonkin vannottanut kavereita jo etukäteen, että tulevat sitten käymään vauva-aikana kun olen itse jumissa.

Toisaalta, moni on yksinäinen myös parisuhteessa, että ei se toisen ihmisen läsnäolokaan välttämättä yksinäisyyttä poista.
 
Mä taas nautin tästä, että saan olla yksin lapsen mentyä nukkumaan. Ja kun lapsi on isällään niin saan tehdä vapaasti mitä haluan. Ei ole kukaan märisemässä mun tekemisistä ja saan vain nauttia!
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
[QUOTE="Daniela";29096288]Mä taas nautin tästä, että saan olla yksin lapsen mentyä nukkumaan. Ja kun lapsi on isällään niin saan tehdä vapaasti mitä haluan. Ei ole kukaan märisemässä mun tekemisistä ja saan vain nauttia![/QUOTE]

Sama täällä. Ahdistava ajatus, että pitäisi huomioida jotain toista ihmistä vielä näin iltaisin.
Kyllä mä haluan olla ihan yksin ja rauhassa, ilman että pitää kuunnella kenenkään hengitystä (kyllä, ärsyynnyn jopa toisen hengityksestä helposti :D ).
 
Sama täällä. Ahdistava ajatus, että pitäisi huomioida jotain toista ihmistä vielä näin iltaisin.
Kyllä mä haluan olla ihan yksin ja rauhassa, ilman että pitää kuunnella kenenkään hengitystä (kyllä, ärsyynnyn jopa toisen hengityksestä helposti :D ).

Hehe, sama homma! :D Ihanaa että löytyy kaltaisia. Töissäkin pitää niin sosiaalinen olla että illalla ei tosiaankaan sitä kaipaa.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Sama täällä. Ahdistava ajatus, että pitäisi huomioida jotain toista ihmistä vielä näin iltaisin.
Kyllä mä haluan olla ihan yksin ja rauhassa, ilman että pitää kuunnella kenenkään hengitystä (kyllä, ärsyynnyn jopa toisen hengityksestä helposti :D ).

Ei se normaali hengitys mitään, mutta jos toisen nenä vinkuu ja rohisee eikä tee asialle mitään. Tai sitten se kuorsaaminen! :headwall:
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
[QUOTE="vieras";29096076]Nyt valehtelet ja pahasti. Ennen miestäsi sulla oli mies jota palstalla tosi paljon hehkutit. ettei jopa ollut palstalta sekin mies.[/QUOTE]

Voi kuule, en asunut yhdessä edes aviomiesteni nro 1 ja 2 kanssa.
 
miten ne on aviomiehiä jos niiden kanssa ei asuta, jotain ulkomaalaisia vai?

Tilanteita on erilaisia. Tunnen yhdenkin vuosia vuosia yhdessä olleen parin jotka ovat tietääkseni avioliitossakin. Asuvat eri osotteissa vaikka viettävät paljon aikaa yhdessä, laittavan yhdessä ruokaa, hengaavat samassa osotteessa miltei koko aika. Eivät vain halua asua yhdessä, ei riitoja siivoamisesta, sisustamisesta eikä teini-ikäisten kanssa kun ei tarvitse uusia "sisaruksia" pakottaa tulemaan toimeen.
 

Yhteistyössä