Suuttuiko lapsen äiti turhasta?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VOI HELVETTI
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mitä hittoa se sille äidille kuuluu?

Kai se kuuluu jos hänen lapsestaan on kyse?

Kyllä mullekin kuuluis jos mun lapsen kakkoskodissa ei olisi edes sänkyä sille!
Ja juu, kyllä mua haittais jos lapsi ei olisi niin tärkeä isälleen että olisi ottanut lapsenkin huomioon uutta kämppää hommatessaan! Jollekin taaperolle tuo vielä menis muttei kouluikäiselle. Mutta tässä näkeekin isän selkärangattomuuden ja kuinka paljon hänen lapsensa merkkaa!

Ap, oliko tämä kaksio-ajatus varmasti yhteinen päätös ja isä myös sitä mieltä että hänen lapsensa ei tarvitse omaa huonetta? Ihan rehellisesti?
 
Minkähän kokoisessa asunnossa tämä isukki ennen asui ennekuin meni aapeen kanssa ostamaan yhteisen kodin joka on kaksio ?
Kyllähän ne pienet lapset menee alle kouluikäisinä mutta jos tämä on nyt teidän asunto johon jäätte niin ikävä kyllä kuullostaa siltä että lapsi on vaan kylässä kuten kaikki muutkin kyläveraat.
 
[QUOTE="Juudit";29108389]Hei oikeesti.. kyllä mustakin suhteellisuuden taju nyt ihmisillä hakusessa. Vai että oma huone lapselle joka viettää 2 viikonloppua kuussa siellä..

Mä olen itse eroperheen lapsi ja minä ja mun kaksi sisarta nukuttiin välillä isän luona yksiössä kaikki samalla patjalla olohuoneessa. Sitten kun isä muutti kaksioon uuden vaimon kanssa nukuttiin edelleen patjoilla eikä ketään haitannut eikä kinä ajatelu ettei oltais tervetulleita tms.. Sitten kun aloin olemaan 14v ylöspäin ei edes enää huvittanut mennä isälle viikonloppuisin kun oli omat kaverit tärkeämpiä ja isää näin sitten muuten vain silloin tällöin.

Turha tehdä siitä ongelmaa, voihan siltä lapselta kysyä mitä ajattelee asiasta ja jos silloin itse ilmaiseen että vaivaa niin sitten koittaa jotain muuta ratkaisua esim. just että hän voi nukkua sit makkarissa. Mutta tuskin edes itse tekee asiasta ongelmaa..[/QUOTE]

No eipä kukaan ole omaa huonetta vaatimassa, mutta edes vähän omaa, jotta tuntisi olonsa tervetulleeksi, mutta sehän ei ap:lle sopinut, ettei mee sisustus piloille.
 
no joo, miten hitossa ne ennen vanhaan on pärjänny ku on ollut pikkaset mökit, ja kakaroita lauma, ei ollu omaa huonetta ei. Mutta nythän eletään nykypäivää..... pitää olla sitä ja pitää olla tätä, muuten ei asiat mene oikein. JUMALAUTA MITÄ KANOJA SUURIN OSA AKOISTA ON!
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
No helevetti mitään omia huoneita joka toisen viikonlopun takia tarvitse. Monet asuu niin ahtaasti, että saa ympäri vuoden nukkua sohvalla tai jopa keittiössä laverilla. Ja hiton harvoin lapset tekee läksyjään oman kirjoituspöydän ääressä. Ei meilläkään, vaikka lapsella on sen pöydän ympärillä asunnon isoin huone.

Järjenkäyttö siis sallittua. Ja tämän voi ilmoittaa sille exällekin.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
[QUOTE="äp";29108354]siihen ei aleta kun menee oma sisustus piloille
tämä on minun ja mieheni vakituinen kotimme
lapsi käy täällä vain joka toinen viikonloppu[/QUOTE]

Tämä mielestäni kertoo kaiken olleellisen kuinka tervetulleeksi lapsen ap haluaa toivottaa.
 
Ei se kuulu jos lapsi on toisen huoltajansa seurassa. Vai eikä mies huoltajana ole sinusta yhtä pätevä kuin nainen?

Kyllä kuuluu. Ei se oma huoltajuus mihinkään katoa, vaikka lapsi olisi toisen huoltajan seurassa. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu, että lapsen asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä.

Suuttuminen ei ole fiksua, mutta ei myöskään se että isä ei ota lasta huomioon tälläisiä päätöksiä tehdessään, eikä juuri edes infoa niistä.... Ja jos isän kodissa sisustus menee lapsen tarpeiden/edun edelle, niin se lienee asia jolloin toisen huoltajan on pakkokin asiaan hieman puuttua...
 
Ei se kuulu jos lapsi on toisen huoltajansa seurassa. Vai eikä mies huoltajana ole sinusta yhtä pätevä kuin nainen?

Kyllä muuten kuuluu :)

Ja juu, ennen oli ennen ja silloin elettiin ahtaasti samassa tuvassa mutta nyt on nyt ja mahdollisuuksia on enemmän, pitäisikö silti ahtautua kaikki neliön alueelle? Järjenkäyttö sallittua kyllä!

Oliko pakko ostaa kaksio jos ei isompaan ollut varaa? Eikö olisi voinut asua vuokralla isommassa jos ei budjettu sallinut ostaa samantien isompaa? Kaksio nyt on muutenkin niin avuttoman pieni että kuka pari sellaista haluaa edes ostaa?! Saati jos siinä on lapsia kuvioissa...
 
Voi tätä nykyajan ajatusmaailmaa siitä, että lapsilla pitäisi olla aina oma huone. Kyllä ennenkin on pärjätty ja hyvin onkin pärjätty, vaikka huoneet on jaettu. Itselläni oli 14v asti veljen kanssa sama huone, joka oli minua 3v vanhempi. Hyvin pärjättiin keskenämme, kun oltiin lapsesta asti totuttu, että samassa huoneessa asutaan. Yhden vuoden veli nukkui olkkarin lattialla patjalla, kun ei ollut silloisessa asunnossa kuin yksi makkari.
Minusta tämä nykyajattelu tekee sen, että lapset ei opi kunnolla sosiaalisia taitoja, kun jo tuo kännykkä/netti/pelimaailma tuhoaa ne sosiaaliset taidot ja sitten kotona vielä eristetään muista.

Joten ap, ollos huoleti. Kyllä silloin tällöin vieraileva lapsi pystyy majailemaan olkkarissakin ja pitää sitä varmaan jopa hauskana juttuna.
 
mun miehen pojat on meidän esikoisen huoneessa kun vierailevat, esikoinen viellä niin pieni että nukkuu meidän kanssa, saas nähä sit ku esikko menee omaan huoneeseen miten sit järjestetään poikien vierailut, pojat käy x2 krt vuosi
 
Alkuperäinen kirjoittaja ootko vähän tymä;29108401:
Kai se kuuluu jos hänen lapsestaan on kyse?

Kyllä mullekin kuuluis jos mun lapsen kakkoskodissa ei olisi edes sänkyä sille!
Ja juu, kyllä mua haittais jos lapsi ei olisi niin tärkeä isälleen että olisi ottanut lapsenkin huomioon uutta kämppää hommatessaan! Jollekin taaperolle tuo vielä menis muttei kouluikäiselle. Mutta tässä näkeekin isän selkärangattomuuden ja kuinka paljon hänen lapsensa merkkaa!

Ap, oliko tämä kaksio-ajatus varmasti yhteinen päätös ja isä myös sitä mieltä että hänen lapsensa ei tarvitse omaa huonetta? Ihan rehellisesti?

Nykyiset vuodesohvat ovat oikein hyviä. Mun mies nukku semmosella pitkän aikaa kun kuopuksella oli koliikki ja tulehduskierre.

Jos mamma on halunnut tuollaisen järjestelyn että isä saa pitää lastaan vain joka toinen viikonloppu, on minusta ainakin kohtuutonta vaatia tekemään kaksioon lapselle "omaa soppia" saatika ostamaan isompaa kämppää.
Ap kertoi että puuhaavat ne vähäiset päivät kuukaudessa kaikkea yhdessä, eli se kämpässä hengailu ei liene se ykkösjuttu, tietäähän sen, silloin tehdään jotain extraa.
Ei voi olla niin vellipersepentuja että eivät pysty omassa rauhassa vuodesohvalla nukkumaan kun ei kuitenkaan samassa huoneessa muita nuku. Lapsi tuskin velliperse on mutta äiti on.... huoh...niin. On mikä on.
Lisäksi läksyjä minunkin lapsuudenkodissa tehtiin keittiönpöydän ääressä, samalla siinä seurusteltiin ja apu oli lähellä. Vaikka se hieno koulupöytä oli niitä varten hankittukin.
 
[QUOTE="vieras";29108435]Tämä mielestäni kertoo kaiken olleellisen kuinka tervetulleeksi lapsen ap haluaa toivottaa.[/QUOTE]

Ootko jotenkin tyhmä kun luulet ap:n kirjoittaneen tuon?
 
Nykyiset vuodesohvat ovat oikein hyviä. Mun mies nukku semmosella pitkän aikaa kun kuopuksella oli koliikki ja tulehduskierre.

Jos mamma on halunnut tuollaisen järjestelyn että isä saa pitää lastaan vain joka toinen viikonloppu, on minusta ainakin kohtuutonta vaatia tekemään kaksioon lapselle "omaa soppia" saatika ostamaan isompaa kämppää.
Ap kertoi että puuhaavat ne vähäiset päivät kuukaudessa kaikkea yhdessä, eli se kämpässä hengailu ei liene se ykkösjuttu, tietäähän sen, silloin tehdään jotain extraa.
Ei voi olla niin vellipersepentuja että eivät pysty omassa rauhassa vuodesohvalla nukkumaan kun ei kuitenkaan samassa huoneessa muita nuku. Lapsi tuskin velliperse on mutta äiti on.... huoh...niin. On mikä on.
Lisäksi läksyjä minunkin lapsuudenkodissa tehtiin keittiönpöydän ääressä, samalla siinä seurusteltiin ja apu oli lähellä. Vaikka se hieno koulupöytä oli niitä varten hankittukin.

Hyi kuinka rumasti puhut lapsesta.
 
Kannattaa, ap, miettiä onko fiksua hankkia yhteistä asuntoa ensinkään. Ainakin mustaa valkoiselle ihan kaikesta, mitä keskenänne sovitte. Minä en uskaltaisi luottaa mieheen, jolta ei liikene edes nurkkaa omalle lapselle.
 
[QUOTE="vieras";29108454]Voi tätä nykyajan ajatusmaailmaa siitä, että lapsilla pitäisi olla aina oma huone. Kyllä ennenkin on pärjätty ja hyvin onkin pärjätty, vaikka huoneet on jaettu. Itselläni oli 14v asti veljen kanssa sama huone, joka oli minua 3v vanhempi. Hyvin pärjättiin keskenämme, kun oltiin lapsesta asti totuttu, että samassa huoneessa asutaan. Yhden vuoden veli nukkui olkkarin lattialla patjalla, kun ei ollut silloisessa asunnossa kuin yksi makkari.
Minusta tämä nykyajattelu tekee sen, että lapset ei opi kunnolla sosiaalisia taitoja, kun jo tuo kännykkä/netti/pelimaailma tuhoaa ne sosiaaliset taidot ja sitten kotona vielä eristetään muista.

Joten ap, ollos huoleti. Kyllä silloin tällöin vieraileva lapsi pystyy majailemaan olkkarissakin ja pitää sitä varmaan jopa hauskana juttuna.[/QUOTE]

Omalla huoneella ei nyt tässä varmaan tarkoitettu, ettei saisi olla omia sisaruksia samassa huoneessa... Sulla on siis aina ollut oma huone, oma sänky, omat tavarat jne. Samaa kai peräänkuulutettiin ap:nkin tapauksessa, oma soppi pitää lapselle olla. Jonkinlainen. Yksi vuosi myös on eri asia, kuin kenties koko lapsuusikä...... 5-vuotiaasta on ehkä jännää nukkua isin olkkarin lattialla, mutta se 12 v. voi olla jo vähän eri mieltä.

Kännykkä/netti/pelijutut ei mielestäni liity asiaan millään lailla. Jos lapsi viettää liikaa aikaa esim. netin maailmassa, niin ongelma lienee muussa kasvatuksessa ja valvonnassa, eikä siinä että lapsella on oma paikkansa ja huoneensa perheessä.
 
Kyllä lapsella tulisi olla edes oma "soppi", jos ei huoneeseen ole varaa.

Eli nurkkaus jossa oma sänky, oma pöytä. Sellainen oma alue.
Ei tunnu kivalta että lapsi nukkuu jossain sohvalla, kyllä kotona tulisi olla oma sänky!

Tuo voi vielä kostautua isälle, jos äiti tekee asiasta jutun. Ei näytä hyvältä välttämättä viranomaisten silmissä.

Minkälaiset tilat lapsella oli aiemmassa isän asunnossa? Oliko oma huone?
 
[QUOTE="xyz";29108307]Lapsi on teillä JOKA TOINEN VIIKONLOPPU ja sitä varten pitäisi olla oma huone??? Suuttui turhasta. Joskus mietityttää, että joillain on kadonnut suhteellisuuden taju täysin.[/QUOTE]

No, meillä ainakin on miehen lapsilla oma huone vaikka käyvätkin vain pääsääntöisesti viikonloppuisin. Myös minun lapsillani on oma huone isänsä luona vaikka tapaamiset ovatkin vain joka toinen viikonloppu :|

ei mun mielestä ole suhteellisuudentajun puutetta.
 
Nykyiset vuodesohvat ovat oikein hyviä. Mun mies nukku semmosella pitkän aikaa kun kuopuksella oli koliikki ja tulehduskierre.

Jos mamma on halunnut tuollaisen järjestelyn että isä saa pitää lastaan vain joka toinen viikonloppu, on minusta ainakin kohtuutonta vaatia tekemään kaksioon lapselle "omaa soppia" saatika ostamaan isompaa kämppää.
Ap kertoi että puuhaavat ne vähäiset päivät kuukaudessa kaikkea yhdessä, eli se kämpässä hengailu ei liene se ykkösjuttu, tietäähän sen, silloin tehdään jotain extraa.
Ei voi olla niin vellipersepentuja että eivät pysty omassa rauhassa vuodesohvalla nukkumaan kun ei kuitenkaan samassa huoneessa muita nuku. Lapsi tuskin velliperse on mutta äiti on.... huoh...niin. On mikä on.
Lisäksi läksyjä minunkin lapsuudenkodissa tehtiin keittiönpöydän ääressä, samalla siinä seurusteltiin ja apu oli lähellä. Vaikka se hieno koulupöytä oli niitä varten hankittukin.

Vaikutat hieman yksinkertaiselta.

Kenties se oma sänky ja pöytä merkitsee sille lapselle jotain muutakin kuin sitä paikkaa nukkua? Sama koskee omaa huonetta.

Kyllä hieman palikkana pidän ihmistä, joka ei tässä asiassa ymmärrä asian muita puolia kuin konkreettisen huonekalun tai asuinhuoneen.
 
Nykyiset vuodesohvat ovat oikein hyviä. Mun mies nukku semmosella pitkän aikaa kun kuopuksella oli koliikki ja tulehduskierre.

Jos mamma on halunnut tuollaisen järjestelyn että isä saa pitää lastaan vain joka toinen viikonloppu, on minusta ainakin kohtuutonta vaatia tekemään kaksioon lapselle "omaa soppia" saatika ostamaan isompaa kämppää.
Ap kertoi että puuhaavat ne vähäiset päivät kuukaudessa kaikkea yhdessä, eli se kämpässä hengailu ei liene se ykkösjuttu, tietäähän sen, silloin tehdään jotain extraa.
Ei voi olla niin vellipersepentuja että eivät pysty omassa rauhassa vuodesohvalla nukkumaan kun ei kuitenkaan samassa huoneessa muita nuku. Lapsi tuskin velliperse on mutta äiti on.... huoh...niin. On mikä on.
Lisäksi läksyjä minunkin lapsuudenkodissa tehtiin keittiönpöydän ääressä, samalla siinä seurusteltiin ja apu oli lähellä. Vaikka se hieno koulupöytä oli niitä varten hankittukin.

Tämä kertoikin jo paljon. En enää ihmettele ettet viihdy kotona vaan juokset työn perässä. Lapset on sulle rasite etkä raukka yrittäjän lapsena ole näköjään saanut tarpeeksi rakkautta. Et osaa asettua lapsen asemaan ja olet suorastaan ilkeä. Millainen ihminen kutsuu lapsia vellipersehousuiksi????! Ei ainakaan äiti-ihminen jolle lapset on tärkeitä ja niiden tarpeita tulee kuunnella :( Surullinen tapaus tämäkin!
 
[QUOTE="äiti88";29108475]Omalla huoneella ei nyt tässä varmaan tarkoitettu, ettei saisi olla omia sisaruksia samassa huoneessa... Sulla on siis aina ollut oma huone, oma sänky, omat tavarat jne. Samaa kai peräänkuulutettiin ap:nkin tapauksessa, oma soppi pitää lapselle olla. Jonkinlainen. Yksi vuosi myös on eri asia, kuin kenties koko lapsuusikä...... 5-vuotiaasta on ehkä jännää nukkua isin olkkarin lattialla, mutta se 12 v. voi olla jo vähän eri mieltä.

Kännykkä/netti/pelijutut ei mielestäni liity asiaan millään lailla. Jos lapsi viettää liikaa aikaa esim. netin maailmassa, niin ongelma lienee muussa kasvatuksessa ja valvonnassa, eikä siinä että lapsella on oma paikkansa ja huoneensa perheessä.[/QUOTE]

Ei ole ollut aina omaa huonetta. Olen nukkunut vahempieni kanssa samassa huoneessa n.10-12 vuotiaana ja veljeni nukkui tuolloin (n.15v) olkkarin lattialla. Ja nuorempanakin ollaan oltu vanhempien kanssa samassa huoneessa.
En näe mitään järkeä, että jos joku on muutamana päivänä kuukaudessa toisen vanhempanasa luona, hänelle pitäisi järjestää oma huone. Ei terve lapsi kärsi siitä ajasta, vaikka se kattaisi koko lapsuuden.
 

Yhteistyössä