Toggle sidebar

Kotiäidin vapaa-ajan puute

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Masentunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Masentunut

Vieras
Kukaan ei sanonut ettei kannata tehdä lapsia kun ei ole tukiverkostoa eikä näin ollen ikinä hengähdystaukoa lapsista. Oli minulla niitä yksi tai useampi, en saa edes yhtä hoitoon mihinkään. Jatkuva meteli, siivoaminen, ruoanlaitto, syöttämiset, vaipanvaihdot, kaupassa juoksemiset, sairastelut ja valvomiset... En saa edes yhtä kokonaista vapaapäivää. Myös miehellä on rankkaa. Kukaan ei kertonut kuinka rankkaa arki voi olla. :'( Seuraan sivusta kuinka muut äidit pääsevät shoppailemaan ja nauttimaan esim.hotelliviikonlopuista silloin tällöin kun isovanhemmat tai kaverit ottavat lapsia hoitoon. Meillä ei ole moisia apuja. Palanko loppuun? Taas yks masentava lauantaipäivä kun olen niin kateellinen ja surullinen. Noh, itsepähän lapsia halusin. Ehtii sitä vanhanakin shoppaamaan ja kuolema kuittaa univelat. Eikö? Olemme miehen kanssa sentään puoli vuotta sitten saaneet kahdeksi tunniksi vapaata, kävimme ravintolassa. Vieläkin muistelen kuinka hienoa se oli! ...ehkä joskus. Joo ruikutusta ruikutusta...
 
Ettekö vuorottele viikonloppuina miehen kanssa, jotta saat levätä välillä??? Ei kukaan jaksa ilman kohokohtia. Itse lähden yksin 300 km:n päähän ensi viikonloppuna hurvitteleen yksin. Huvi ja hyöty reissu tuo tosin on, mutta hotelli on varattu sitä huvia ajatellen, jotta pääsee tanssimaan ja shoppaileen samalla.

Mies jää kotiin lasten kanssa.
 
Ei me jakseta kumpikaan enää yksin lasten kanssa kun toinen lähtis johki. Ja haluttais kahden kesken olla joskus. :'( Enää ei edes jaksa toivoa vapaata, se on turhaakin jopa. :( Alkanut ehkä masentaa kunnolla. Piti vaan purkaa johonkin. Tuntuu että miehenikin on jo niin "yli tyytynyt" tilanteeseen.
 
[QUOTE="aloittaja";29113231]Ei me jakseta kumpikaan enää yksin lasten kanssa kun toinen lähtis johki. Ja haluttais kahden kesken olla joskus. :'( Enää ei edes jaksa toivoa vapaata, se on turhaakin jopa. :( Alkanut ehkä masentaa kunnolla. Piti vaan purkaa johonkin. Tuntuu että miehenikin on jo niin "yli tyytynyt" tilanteeseen.[/QUOTE]

Onko teillä mll.n lastenhoitopalvelu paikkakunnalla?meillä ei enää valitettavasti ole mutta sieltä sai lastenhoitajan suht. edullisesti tai lähihoitajaopiskelija tms hoitamaan lapsia?
 
Kouluikäinen ja muut kaikki alle kouluikäisiä, 5 lasta. Pieniä. Kyllä kai kotiäitikin saa joskus itkeä. Nyt vaan olo etten saa mitään aikaseks (pakolliset asiat) nuo mitkä jo aloituksessa luettelin ja tuntuu että huudan jo suutuksissani ihan liikaa kotona. Poden huonoa omaa tuntoa iltaisin huonosta käytöksestäni lapsiani ja miestäni kohtaan, nuorin ei anna meidän nukkua (univelka lienee pahentaa oloani) ja vaikka kuinka miettis jotain erilaista arkeen ni ei onnistu. Tuntuu et kaikilla muilla on niin ihanaa ja onnellista elämää.
 
Onneks lapset kasvaa Niin eivät enää sido niin paljon.
Suosittelisin kyllä luottamaan johonkuhun sen verran että jättäisitte joskus hoitoon. Miten teillä olis varaa hotelliviikonloppuunnjos ei oo varaa palkata muutamaksi tunniksi lastenhoitajaa?
Onko lapsilla kummeja joita vois joskus vaivata?
Tai sitte vaan laitatte niille leffan pyörimään ja meette ukon kanssa makkarin sängylle skumppapullon ja suklaalevyn kanssa.
 
[QUOTE="aloittaja";29113278]Kouluikäinen ja muut kaikki alle kouluikäisiä, 5 lasta. Pieniä. Kyllä kai kotiäitikin saa joskus itkeä. Nyt vaan olo etten saa mitään aikaseks (pakolliset asiat) nuo mitkä jo aloituksessa luettelin ja tuntuu että huudan jo suutuksissani ihan liikaa kotona. Poden huonoa omaa tuntoa iltaisin huonosta käytöksestäni lapsiani ja miestäni kohtaan, nuorin ei anna meidän nukkua (univelka lienee pahentaa oloani) ja vaikka kuinka miettis jotain erilaista arkeen ni ei onnistu. Tuntuu et kaikilla muilla on niin ihanaa ja onnellista elämää.[/QUOTE]

Jos lapsia on noin monta niin saisitte ehken jonkun kunnankotipalveöustakin auttamaan?
 
Huh, no ei ole ihme että tuollaisen katraan kanssa loppuu voimat! Enkä ihmettele sitäkään, että hoitoapua on vaikea löytää. Suosittelisin että hommaatte isommille lapsille osa-aikaisen päiväkotipaikan, mutta sehän on tällä palstalla täysin kiellettyä ja paheksuttavaa toimintaa ;)
 
En koskaan puhu tunteistani ääneen. Tuntuu että se on väärin, itsepä olen lapseni hankkinut niin itsepä ne hoidankin. Muilla vaan käynyt ehkä parempi "tuuri" kun saavat voida hyvin. En pääse itse edes lääkäriin, vaan joutuisin kaikki raahaamaan mukanani , minne vain menenkin. Mieheni myös räjähdysaltis enkä viitsi lapsia harteilleen laittaa.
 
En saanut pienille päivähoitopaikkoja. Edes osapäivää. Ei meillä hotelliin varoja olisikaan ellei oikeen säästäisi, mutta esim mll:n hoitajia pitäisi hankkia kaksi, eli maksaa sitten kahden palkka (kaksinkertaisesti) koska yksi hoitaja voi hoitaa vaan neljää. Jännä juttu...siksi olen luopunut ajatuksesta. En enää jaksa valvoa mieheni kanssa kahden kun lapset unilla, ja noin pienet mitä osa on, ei katsele töllöä.
 
[QUOTE="aloittaja";29113294]En koskaan puhu tunteistani ääneen. Tuntuu että se on väärin, itsepä olen lapseni hankkinut niin itsepä ne hoidankin. Muilla vaan käynyt ehkä parempi "tuuri" kun saavat voida hyvin. En pääse itse edes lääkäriin, vaan joutuisin kaikki raahaamaan mukanani , minne vain menenkin. Mieheni myös räjähdysaltis enkä viitsi lapsia harteilleen laittaa.[/QUOTE]

Mitenkään et voi muka tilannettasi parantaa ja olet ollut tietoinen faktoista (siitä ettei teillä apua ole) nähtävästi ihan alusta asti, miksi siis on hankittu vain koko ajan lisää lapsia?
 
Tehkää kuudes lapsi vielä.
Olisittehan te voineet tehdä vaikka pari lasta, olisivat jo vähän isompia. Jos väkisin haluaa suurperheen, niin varmasti tietää myös tuon väsymisen ja sen, että ei kukaan hevillä ota viittä lasta hoitoon.

Mutta kyllä lapset siitä kasvaa tai ei sitä tiedä mikä teillä on lapsiluku tavoitteena, jos vielä toiset viisi teette, niin saatte nauttia vaipparallista vielä monta vuotta

Minusta lapsiluku pitää olla sellainen, että ne jaksaa myös hoitaa
 
En tiennyt ensimmäistä odottaessani etten saa koskaan itselleni aikaa. Toista aloin odottamaan jo aika heti pian, esikoinen taisi olla 3kk. Kolmas oli "vahinko". Siinä sitten tuumailtiin että kyllä tässä lapsia vielä menee siinä missä muutkin jo, ei sitä vapaata ole joka tapauksessakaan.
 
Siis tarkoitin nyt vain sitä mieheni suhteen että en halua miettiä poissaollessani miten kotona menee, lapset kiukkuaa enempi kun vaistoavat iskän olevan huonolla tuulella tms. En nyt mitään väkivaltaa tarkoittanut! Itse hoidan kyllä lapseni!! Kuten tähänkin asti. Sitä nyt vaan tuli olo et johki täytyy itkeä. Äähh...antaa olla. Kyllä se tästä!
 
[QUOTE="Aloittaja";29113325]En tiennyt ensimmäistä odottaessani etten saa koskaan itselleni aikaa. Toista aloin odottamaan jo aika heti pian, esikoinen taisi olla 3kk. Kolmas oli "vahinko". Siinä sitten tuumailtiin että kyllä tässä lapsia vielä menee siinä missä muutkin jo, ei sitä vapaata ole joka tapauksessakaan.[/QUOTE]

Yhtä tai kahta jaksaa hoitaa yksin paremmin kuin kolmea tai neljää. Riittää yksi maksullinen hoitaja. Kavereille on helpompi saada hoitoon yksi tai kaksi lasta kuin kolme tai neljä (ei kaikilla ole sukulaisia lähellä, mutta silloin pitää kuoda niitä tukiverkostoja itse. Mulla on säännöllisesti kavereiden lapsia kylässä, ja lapsenhoito toimii vastavuoroisuusperiaatteella)

Ja vaikka lapsia olisi vain yksi, niin kai tyhmempikin tajuaa, että sen kanssa pitää olla 24/4, ellei saa järjestettyä lapselle hoitopaikkaa tai jätä puolison kanssa kotiin. Ei sitä mystistä "omaa aikaa" mistään tipu yhdenkään lapsen vanhemmille, vaan sen eteen yleensä pitää tehdä jotain. Luoda suhteita, auttaa vastavuoroisesti muita, maksaa...
 
[QUOTE="Aloittaja";29113332]Siis tarkoitin nyt vain sitä mieheni suhteen että en halua miettiä poissaollessani miten kotona menee, lapset kiukkuaa enempi kun vaistoavat iskän olevan huonolla tuulella tms. En nyt mitään väkivaltaa tarkoittanut! Itse hoidan kyllä lapseni!! Kuten tähänkin asti. Sitä nyt vaan tuli olo et johki täytyy itkeä. Äähh...antaa olla. Kyllä se tästä![/QUOTE]Jospa nyt alkaisit edes ehkäisemään, niin kyllä se jossain vaiheessa helpottuu.
 
Tuntuu että yks tai kaks -lapsisdn perheenäidit saavat ruikuttaa ja valittaa jne, mutta isomman perheen äidillä EI saa olla väsymystä. Kuin se olisi ymmärrettävämpää pienemmissä perheissä? En minä voinut tietää toista lasta odottaessani ettei kannata lapsia tehdä enempää koska 7 vuoden kuluttua kuitenkin tulee elämäntilanne/vaihe jolloin itkettää/masentaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa