V
"vieras ap"
Vieras
Olen taistellut tämän tunteen kanssa koko seurustelumme ajan. Kun aloimme tapailla, liikkui yhteisessä ystäväporukassamme ystäväni, todella kaunis ja katseita kääntävä nainen. Olin itsekin silloin kaunis ja sain ihailua, mutta ystävättäreni aina enemmän. Näin selvästi, että mies oli vähän ihastunut tuohon ystävään, mutta valitsi kuitenkin minut, kun oli minut ensiksi nähnyt.
Tuo selvä ihastuminen kuitenkin vaivasi mieltäni hirveästi, ja aloin kateudesta olla vihainen ystävälleni. Olen pikkuhiljaa lopettanut yhteydenpidon ja joskus ollut jopa vähän töykeä, että saan hänet ulos mieheni silmistä. Emme nyt ole olleet sitten vuosiin tekemisissä.
Välillä, jos näen tätä naista jossain, ja hän tulee tervehtimään iloisena, tunnen itseni vain niin rumaksi ja alhaiseksi, etenkin jos mies on mukana. Olen lihonut, rumentunut valtavasti ja todella oksettava ja arkinen nykyään. En ole kyennyt normaaliin kuulumisten vaihtamiseenkaan. Puhun ystävästä miehelle pahaa, sellaisista asioista, joita en oikeasti hyväksykään, mutta kärjistän niitä miehelle, ettei hän pitäisi tästä naisesta.
Haluaisin hyvän ystävyyssuhteen takaisin, mutten pysty. En voi unohtaa sitä ihastumista, ja pelkään että se saa mieheni sekaisin. Pelkään, että mies tyytyy vain minuun, vaikka mielummin haluaisi tuon toisen, koska meillä on lapsia. Olen yrittänyt sanoa, että haluan kuulla suoraan sen, jos hänellä on tunteita muita kohtaan, mutta ei myönnä.
Tuo selvä ihastuminen kuitenkin vaivasi mieltäni hirveästi, ja aloin kateudesta olla vihainen ystävälleni. Olen pikkuhiljaa lopettanut yhteydenpidon ja joskus ollut jopa vähän töykeä, että saan hänet ulos mieheni silmistä. Emme nyt ole olleet sitten vuosiin tekemisissä.
Välillä, jos näen tätä naista jossain, ja hän tulee tervehtimään iloisena, tunnen itseni vain niin rumaksi ja alhaiseksi, etenkin jos mies on mukana. Olen lihonut, rumentunut valtavasti ja todella oksettava ja arkinen nykyään. En ole kyennyt normaaliin kuulumisten vaihtamiseenkaan. Puhun ystävästä miehelle pahaa, sellaisista asioista, joita en oikeasti hyväksykään, mutta kärjistän niitä miehelle, ettei hän pitäisi tästä naisesta.
Haluaisin hyvän ystävyyssuhteen takaisin, mutten pysty. En voi unohtaa sitä ihastumista, ja pelkään että se saa mieheni sekaisin. Pelkään, että mies tyytyy vain minuun, vaikka mielummin haluaisi tuon toisen, koska meillä on lapsia. Olen yrittänyt sanoa, että haluan kuulla suoraan sen, jos hänellä on tunteita muita kohtaan, mutta ei myönnä.