Voiko rakastaa onnellisesti kahta ihmistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras ap"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras ap"

Vieras
Minulla on aina ollut nollatoleranssi pettämisen suhteen, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset kestävät moniavioisia liittoja tai suhteita ja siksi tunteeni ovat minulle hyvin vaikeita käsitellä. Olen nimittäin avioliitossa, ja rakastan miestäni valtavasti. Hän on minulle järkevä vaihtoehto, mutta pääasiassa suurin tuntein olen hänet valinnut. Olen kuitenkin osittain kiinni eksässäni, jota tunnun rakastavan edelleen.
Se rakkaus on kiihkeämpää ja intohimoisempaa. En ole koskaan pettänyt miestäni, enkä sitä missään tilanteessa tekisikään. En vain mitenkään osaa päättää, jäisinkö liittooni vai lähtisinkö yrittämään rakentaa jotain eksän kanssa.
Eksä luultavasti ei edes suostuisi, koska hän on uudessa suhteessa ja minä olen muuttunut paljon, etenkin ylkonäköni puolesta. Eikä suhteemme varmaankaan kestäisi, hänestä ei varmaan olisi isäpuoleksi eikä oikeaan arkeen. Mutta en saa rauhaa, vaikka kuinka yritän järkeillä itselleni näitä asioita.
En ole kertonut aviomiehelleni, vaikka luultavasti minun pitäisi. Haluaisin olla rehellinen, mutten tahdo satuttaa minulle rakasta kumppania.
Olen ymmälläni, koska en koskaan uskonut, että kukaan voi rakastaa kahta yhtä aikaa, varsinkaan minä itse, mutten tiedä mitä muutakaan nämä tunteet ovat.
 
Mä rakastan onnellisesti kahta miestä. Toista olen rakastanut tosi kauan, jo siis ennen tätä avioliittoani. Mutta mä olen jotenkin onnistunut pääsemään sellaisen yli, että haaveilisin yhteisestä elämästä tämän toisen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vasemman käen rukkanen;29165541:
Hmmm--- minkä takia eksä on eksä?

Minun tyhmyyden takia, taisin loukata tietämättäni. Kyseessä ei koskaan ollut normaali hyvä suhde vaan sellainen, jossa tapailtiin kun mies halusi seksiä. Kuulostaa tyhmältä, mutta tiedän että miehellä oli silti tunteita.
 
[QUOTE="Turhuus";29165554]Siis miksi tästä pitäisi avautua puolisolle? Haluatko hänelle pahan mielen? Haluatko lopettaa liittonne?[/QUOTE]

No tämä juuri on yksi suurimpia ongelmia juuri nyt. Olen itse vannottanut puolisoani kertomaan, jos hän ihastuu johonkuhun, mutta hän ei ole sanonut juuta eikä jaata siihen, haluaisiko itse tietää. Hän jätti tavallan päätösvallan minulle ja nyt minun pitäisi tietää, onko parempi olla rehellinen ja antaa hänen päättää hyväksyykö tämän, vai olla kertomatta ja ikäänkuin pettää kokoajan. Tunteilleni en voi mitään, siis sille että rakastan myös toista, mutta olen päättänyt mennä avioon tuon tavallaan paremman vaihtoehdon kanssa, joskin nyt mietin, oliko se väärä ratkaisu.
Jos päädyn siihen, että haluan erota, kadun sitä etten kertonut ajoissa ja antanut miehellekin aikaa selvittää ajatuksia, mutta jos kerron nyt, se pilaa liittomme.

Miksi minulla on ainoastaan oikeus päättää, hyväksytäänkö pahat mielitekoni ja ajatukseni? Toisaalta, miksi miehen pitäisi kärsiä tuosta tiedosta joka häntä satuttaisi?
 
Exäni otti yhteyttä juuri kun sain erotyötäni hänestä tehtyä. En ollut päässyt kuitenkaan vielä päässyt hänestä henkisesti eroon, mutta elämä alkoi kuitenkin näyttämään mukavalle uuden ihmissuhteet kanssa. Hän on turvallisen, vakaa ja luotettava. Siis ihannekumppani, mutta syvä tunne häneen puuttuu, yritän etsiä rakastumisen tunnetta. Nyt exäni sekoittaa päätäni. Vaikka kuinka yritän järkeistää asioita oikeisiin mittakaavoihin tietoisena siitä, että kaikki olisi taas hetken hyvin, kunnes kaikki vaan palaa ennalleen ja suhde kaatuu niihin ongelmiin joihin jo kaatunut monesti 7 vuoden aikana. Mutta miten järjen ja tunteen voisi erottaa toisistaan?
 
Minulla on aina ollut nollatoleranssi pettämisen suhteen, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset kestävät moniavioisia liittoja tai suhteita ja siksi tunteeni ovat minulle hyvin vaikeita käsitellä. Olen nimittäin avioliitossa, ja rakastan miestäni valtavasti. Hän on minulle järkevä vaihtoehto, mutta pääasiassa suurin tuntein olen hänet valinnut. Olen kuitenkin osittain kiinni eksässäni, jota tunnun rakastavan edelleen.
Se rakkaus on kiihkeämpää ja intohimoisempaa. En ole koskaan pettänyt miestäni, enkä sitä missään tilanteessa tekisikään. En vain mitenkään osaa päättää, jäisinkö liittooni vai lähtisinkö yrittämään rakentaa jotain eksän kanssa.
Eksä luultavasti ei edes suostuisi, koska hän on uudessa suhteessa ja minä olen muuttunut paljon, etenkin ylkonäköni puolesta. Eikä suhteemme varmaankaan kestäisi, hänestä ei varmaan olisi isäpuoleksi eikä oikeaan arkeen. Mutta en saa rauhaa, vaikka kuinka yritän järkeillä itselleni näitä asioita.
En ole kertonut aviomiehelleni, vaikka luultavasti minun pitäisi. Haluaisin olla rehellinen, mutten tahdo satuttaa minulle rakasta kumppania.
Olen ymmälläni, koska en koskaan uskonut, että kukaan voi rakastaa kahta yhtä aikaa, varsinkaan minä itse, mutten tiedä mitä muutakaan nämä tunteet ovat.

Tiedän mitä käyt läpi ja omasta kokemuksesta voin sanoa sinulla on jotain rippeitä eksääsi syynä voi olla äkillinen ero tai jokin muu syy, se on jäänyt käsittemättä itse olen neuvonut ihmisiä päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä semmosenaan kuin se on välillä pieni välimatka nykyseen ja toiseen tekee hyvää hemmottele itseäsi ja kuuntele omaa sydäntäsi/itseäsi ja aito rakkaus kestää myrskyt kuin myrskyt. Ihmisten pitää muistaa kuunnella itseään ja puhua miltä itsestään tuntuu koska näin vain voit varmistaa että saat onnen ja ilon juuri sen ihmisen kanssa kenen kanssa tahdot kuluttaa aikasi ja en haluaisi sanoa tätä se että on kahteen rakastunut voi pilata molemmat suhteet pysyvästi (HUOM voi pilata se voi myös vahvistaa sidettä entistä vahvemmaksikin) neuvoni mieti eri näkö kannalla asiaasi mieti ja vertaile mutta eksät on eksiä ja syystä. Olen itsekkin samassa jamassa oma rakauteni tuntee minua ja toista kohtaan ja olen koittanut kertoa hänelle juuri tämän kaiken saman mutta silti ei tunnu että kumpaan hän nojaisi mielummin minuun vai toiseen :(
 
Melkoisten tunteiden vuoristoradan jäljiltä voin sanoa omasta kokemuksestani, että tavallaan kyllä. Hassu juttu, että tämä aloitus osui silmääni juuri, kun tänään mietin asiaa. Käsitin siis vasta itsekin, että minullahan on juuri tämä tilanne.

Olen naimisissa ja rakastan miestäni. Meilä on hyvä suhde. Muutama vuosi sitten tapasin täysin kohtalon oikusta miehen, johon hullaannuin ja rakastuin heti. En ole koskaan tuntenut samanlaista. Rakkaus mieheeni on sellaista hyvää oloa, ystävyyttä, turvaa ja kyllä myös seksuaalisuutta. Rakkaus tähän toiseen mieheen on jotain aivan totaalista, järjetöntä, sekopäistä ja huumaavaa.

En pettänyt miestäni, enkä ole tekemisissä tämän toisen miehen kanssa. Mutta mielestäni en häntä saa vaikka miten yritän. Kaksi vuotta olen yrittänyt unohtaa. Enää en edes yritä. Olen ymmärtänyt, että tuo mies on sydämessäni todennäköisesti ikuisesti. Mutta eri tavalla kuin aviomieheni. Rakastan näitä molempia miehiä yhtä aikaa, mutta eri tavalla. Ja toisen kanssa haluan elää, toista en voi lopettaa rakastamasta. Näillä eväillä mennään.
 
Miehiä on kahdenlaisia. On niitä essu päälle kotona imuroivia tissiposkia, jotka on ihania lasten kanssa. Sitten on niitä tatuoituja elämäntaparokkareita, jotka juo viskiä, vetää kessua ja osaa nussia sulta aivot pihalle.

Ymmärrän tilanteesi hyvin.
 

Yhteistyössä