ahdistus ja viiltely

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"epätoivoinen"

Vieras
olen aikuinen jo yli kolmekymppinen nainen ja kärsinyt jonkin aikaa ahdistuksesta. olen nuorempana viillellyt usean vuoden ajan päivittäin ja minulla on siitä muistona kädet täynnä erilaisia arpia.

nyt kun ahdistus on jälleen palannut ja alkanut lisääntymään niin myös ajatukset viiltelystä ovat palanneet. vielä en ole sortunut, mutta juuri tälläkin hetkellä tekisi mieli viiltää. välillä löydän myös itseni katsomasta netistä erilaisia self harm kuvia ja muita.

olen kuitenkin äiti, enkä millään haluaisi sortua viiltelyyn, pelkään että mieheni ja lapseni huomaisivat jäljet.

näin iltaisin ja varsinkaan viikonloppuna ei taida netin kauttakaan mitään keskusteluapua löytyä?
 
Kuulut päivystyksen piiriin mikäli suunnittelet itsesi vahingoittamista eli mm. viiltelyä.
Joten voit lähteä nyt heti lääkäriin, keskustelemaan.

Ahdistuksen hoitoon on olemassa terveempiäkin keinoja.
 
Tuo ongelma olisi pitänyt hoitaa aikoja sitten. Jos olet tottunut johonkin tapaan peräti vuosien ajan, ei siitä ole helppoa päästä yksinään yli :/

Tarvitset ihan oikeasti apua, kokonaisvaltaista, kaikkeen - et pelkkään haluun viillellä.
 
Kuten edellä jo puhuttiin, saat varmasti ammattiapua jos olet ahdistunut ja tällaiset ajatukset nousevat yhä uudelleen mieleesi. Voit lähteä päivystykseen tai mennä heti huomenna terveyskeskukseen tai työterveyslääkärille. Kerro menneisyydestäsi rohkeasti ja siitä kuinka haluat välttää tilanteen uusiutumisen. Se että tajuat tilanteesi ja haluat apua on jo askel parempaan suuntaan! Nettiin kirjoittelu ei kuitenkaan pidemmän päälle riitä.
 
niin olen siis vuosia sitten ollut hoidossa juurikin mm. itsetuhoisuuden eli viiltelyn ja itsemurhayritysten vuoksi. luulin vaan päässeeni eroon noista ajatuksista jo vuosia sitten, en tajua miksi ihmeessä tämä ahdistus on nyt palannut ja nämä viiltelyajatukset myös... en kuitenkaan ole mikään teini enää.
 
[QUOTE="a p";29226718]viiltämisen halu on vaan niin voimakas kun tietää, että se auttaa ahdistukseen välittömästi[/QUOTE]

Miten ihmeessä se auttaa ahdistukseen?
Ahdistus lisääntyy, kun täytyy piilotella jälkiä.

Mielialalääkkeet varmaan olisi sun pelastus
 
Täällä juurikin samassa tilanteessa oleva yli kolmekymppinen. Takana pitkä viiltelyhistoria, terapiat ym. käytynä. Vuosiin ei ole viiltely käynyt mielessäkään, kunnes nyt elämäntilanne todella huono ja viiltely pyörinyt mielessä lähes jatkuvasti. Mitään neuvoa en osaa antaa, koska se on kun pakkomielle pään sisällä. Itsellä masennuslääkitys käytössä vaikka masennusta ei vuosiin ole ollutkaan. Lääkkeestä huomaan olleen apua aiemmin, mutta nyt kun ahdistus päällä ei lääkekään tunnu toimivan. Tsemppiä!!
 
voi ei, ikävä kuulla, että joku toinenkin on samassa tilanteessa. toisaalta se on kuitenkin jotenkin lohdullistakin, etten ole ainoa. yritetään kuitenkin olla viiltämättä molemmat!
 
[QUOTE="...";29227532]Kuminauha ranteeseen ja paukuttele sitä ihoon oikein kunnolla. Auttaisko yhtään?[/QUOTE]

tää ois muuten ihan hyvä, muttei mulla toimi. mulla se verenvuotaminen jotenkin liittyy siihen ahdistuksen helpottamiseen. kivun lisäksi pitää nähdä se veri. esim,. joskus aiemmin viiltelyaikoina jos en halunnut jälkiä niin laitoin nenäni vuotamaan verta ja sekin helpotti jonkin verran.
 
Kuulostaa tutulle. Nyt lähes kaksi vuotta viiltämättä. Tosin meillä mies pitää höylän jemmassa, koska muuten varmasti tekisin jotain.
Ahdistusta, paniikkihäiriötä , pakkoajatuksia ja muitakin ongelmia.
Ja se veren näkeminen ainakin mulle on tärkeää, seuraavana päivänä "nautin" sitten kivusta, kun haavat arpeutuu.
Sinuna ottaisin yhteyttä lääkäriin ja vauhdilla juttelemaan, ennenkuin palaat vanhoihin tapoihisi.
 
jotenkin yllättää, että meitä aikuisiakin on näin paljon jotka viiltelevät/haluaisivat viillellä/ovat viillelleet aikuisiällä. kun jotenkin kun itsekin viilteli nuorena niin sen jotenkin ajatteli, että se on vaan nuorten juttu... minut tämä viiltelyhalun palaaminen tosiaan yllätti.
 
Moni pitää tuota viiltelyä teini-iän uhmana. On varmasti osalla sitäkin mutta monelle se on aito helpotuskeino. Sairas, väärä, mutta helpottava.

Myös itselleni. Olen parantunut masennuksesta. Mutta on silti huomaan jos olen hyvin väsynyt ja stressaantunut, viiltely käy ajatuksissani. Koska se oli niin varma tapa helpottaa oloa. Ja nopea. Mutta nykyään on halu olla tekemättä sitä. Itsekin pienen lapsen äitinä en halua näyttää huonoa mallia.

Hae itsellesi apua. Itsesi takia. Tsemppiä!
 
Viiltely on usein merkki vaikeammasta/laajemmasta ongelmasta, kuin "pelkkä" masennus (sitä ja sen tuomaa tuskaa vähättelemättä).

Terapiassa tulisi hoitaa muutakin kuin masennusoireistoa, joskin asiakas voi aluksi kyetä pelkkään oireiden hallintaan, jopa vuosien ajan, ennen kuin päästään eteenpäin.
 
Kuulostaa tutulle. Nyt lähes kaksi vuotta viiltämättä. Tosin meillä mies pitää höylän jemmassa, koska muuten varmasti tekisin jotain.
Ahdistusta, paniikkihäiriötä , pakkoajatuksia ja muitakin ongelmia.
Ja se veren näkeminen ainakin mulle on tärkeää, seuraavana päivänä "nautin" sitten kivusta, kun haavat arpeutuu.
Sinuna ottaisin yhteyttä lääkäriin ja vauhdilla juttelemaan, ennenkuin palaat vanhoihin tapoihisi.

On miehelläsi iso vastuu.
Mitäpä jos opettelisit itse kantamaan vastuun itsestäsi? Kaikella hyvyydellä.
Se voisi vihdoin auttaa sinua pääsemään eteenpäin tuossa ikuisessa suossa, missä ryvet vuosi toisensa jälkeen.
 
Auttaisko joku kipurajoille menevä liikunta suoritus? Piikkimatto? Venytykset kipurajoille? Itsellä ei ole viiltelytaustaa, ahdistuneisuus kuitenkin. Ymmärrän itsensä "hallitun" satuttamisen saavan ahdistuksen hetkeksi häviämään. Parempi ois mennä päivystykseen, jos sen lääkityksen sais kohdilleen ja keskusteluapua. Hakea sitä ahdistuneisuuden perussyytä, jotta asialle voisi tehdä jotain.
 

Yhteistyössä