Miten lapsen, 3v, saa lähtemään pois kivasta paikasta (esim. HopLop)

[Plum]

Mitä keinoja teillä on käytössä?

Olettaen nyt, että se ei käy kovin helposti. En tiedä uskallanko enää kohta viedä mihinkään kun tämä poistuminen on joka kerta niin vaikeaa. Viimeksi eilen oli sellainen "show" kun paikka sulkeutui. Ei auttanut kiristys, ei lahjonta. Sain niin kovia iskuja (esim. päällä) kun yritin niitä ulkovaatteita päälle, et huhhuh.

 

["satu"]

HäH? Itse vaan sanon että lähdetään, ei lapset kitise eikä märise. Jos alkaa huutamaan tai karkaa niin otat vaan syliin ja lähdette. anna huutaa, maailmaan mahtuu ääntä ja kylläpä se oppii että periksi et anna

 

[Lettuperkele]

Lähdetään vain, sitten vaikka huudon ja raivoamisen kera, eikä anneta periksi. Ei kiristetä eikä lahjota vaan sanotaan että nyt mennään napakasti ja vekara kantoon.

Tai sitten jätetään HopLopit ym. pois ohjelmistosta hetkeksi ja katsotaan tasaantuuko tilanne.

Haastavaa ja temperamenttista lasta on täälläkin kasvatettu.

 

[Plum]

Mulla kävi mielessä, että kannan pojan autoon. Mutta oli vaan shortsit jalassa, ajattelin et joku siitä hermostuu kuitenkin. Lisäksi oli kasa tavaraa. Nyt mietin, et olisin ensin vienyt tavarat, sitten kantanut pojan shortseissaan autoon? Saa kyllä itse jo auki turvavyönkin, et en tiedä olisko auttanut asiaa

No ennen kuin kukaan ehtii... POJALLA oli shortsit.

 

["Wieras"]

[QUOTE="satu";29355879]HäH? Itse vaan sanon että lähdetään, ei lapset kitise eikä märise. Jos alkaa huutamaan tai karkaa niin otat vaan syliin ja lähdette. anna huutaa, maailmaan mahtuu ääntä ja kylläpä se oppii että periksi et anna[/QUOTE]

Tulleen meilläkin on kaikkien neljän kanssa toimittu. Eipä ongelmaa.

 

[raivopää]

Yksi neljästä lapsestani on kova raivostumaan tuollaisissa tilanteissa, muille riittänyt aina pelkkä puhe. Mulla on tiukka linja, ensin hyvissä ajoin ilmoitan että lähdetään, ja pidän lähdöstä kiinni vaikka toiset saisi vielä laskea yhden mäen ja meilläkin siihen olisi aikaa. Lahjonta, kiristys ja uhkailu eivät tepsi, niitä on turhaan kokeiltu enkä suosittele tuhlaamaan aikaa niihin. Jos ei anna pukea niin sitten mennään kainalossa ilman vaatetta, mieli muuttuu pihalla nopeasti. Kuljetan mukana matkarattaita pienilläkin matkoilla jotta saan pienemmän siskon niihin kyytiin jos tulee tarve keskittyä isomman kiukkuiluun, ja tavarat saa kuljetettua rattaissa.

 

[Plum]

Hyviä vinkkejä, kiitos. Laitan muistiin.

 

[huono kasvattaja]

Minun esikoiseni oli tuollainen, päiväkodistakin jos hain kesken leikkien oli kamala huuto ja raivoaminen. Oikein päiväkodin psykologin era oli tädit tätä pohtineet kun poika otti kunnon raivarit ja tuli siihen päätökseen että meillä kotona asia ei ole hyvin
Kävin aikani sitten perhe ja kasvatusneuvolassa kuuntelemassa liibalaabaa tuloksetta.
Myöhemmin meille tuli vielä 2 lasta ja kumpakaan näistä ei taas ollut samanlainen raivopää kuin esikoinen.

 

[Plum]

Minun esikoiseni oli tuollainen, päiväkodistakin jos hain kesken leikkien oli kamala huuto ja raivoaminen. Oikein päiväkodin psykologin era oli tädit tätä pohtineet kun poika otti kunnon raivarit ja tuli siihen päätökseen että meillä kotona asia ei ole hyvin
Kävin aikani sitten perhe ja kasvatusneuvolassa kuuntelemassa liibalaabaa tuloksetta.
Myöhemmin meille tuli vielä 2 lasta ja kumpakaan näistä ei taas ollut samanlainen raivopää kuin esikoinen.

Voi ei... meillä oli jo kertaalleen päiväkodista lähdön kanssa pientä ongelmaa. Mietinkin et mitä mahtaa hlökunta ajatella.

 

["äiti88"]

Kuulostaa jo aika ongelmalliselta. Jos ei usko nätillä että nyt lähdetään, antaisin ukaasin että jos et nyt usko, niin ............. Jos pelleilee edelleen eikä usko, en antaisi periksi vaan kantaisin väkisin autoon vaikka ilman ulkovaatteita, ja kotona toteuttaisin uhkaamaani rangaistuksen. Esim. ei pikkukakkosta tänään, tai mikä nyt ikinä onkaan lapselle tärkee juttu.

Kannattaa vähän ennakoida, ota tavaraa ens kerralla mukaan vain sen verran että pystyt ne kaikki kantamaan vaikka lapsi heittäytyisi hankalaksi. Tietty kotona jo painotat mihin mennään, miten siellä käyttäydytään, miten äitiä pitää totella ja miten sieltä lähdetään nätisti pois. Kannusteeksi vielä voi antaa jonkun kivan lupauksen; esim. "jos leikit nätisti ja lähdet kiltisti pukemaan kun äiti käskee, niin sitten syödään kotona vielä popparia kun tullaan." (tms) Kun sitten teette lähtöä sieltä hoplopista niin voit vielä muistuttaa lasta mistä olitte sopineet, ja mikä kiva "palkinto" on luvassa hyvästä käytöksestä kotona.

Niin, ja kannattaa kans aina jo etukäteen ilmoittaa lapsille että "kohta lähdetään kotiin, saatte leikkiä vielä hetken ja sitten lähdetään". Niin he voi sitten valmistautua siihen kotiinlähtöön jo pikkuhiljaa ja tehdä viimeiset kivat jutut ennen lähtöä.

 

[Jellonainen]

Tärkeintä on johdonmukainen toiminta, eli teet samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä Hoplop tai joku kyläpaikka, perhekerho tms. Ensi varoitat "viiden minuutin päästä lähdetään" tai "kohta lähdetään", jotta lapsi hiukan osaa valmistautua lähtöön. Sitten sanot että nyt lähdetään, ja jos ei lapsi tahdo, niin nappaat kainaloon ja puet vaikka väkisin. Ei neuvotteluja, ei jatkoaikaa. Äläkä IKINÄ missään kysy "lähdettäiskö jo", se on kaikkein raivostuttavinta! Äläkä myöskään uhkaile että äiti lähtee nyt, koska vain sellaisilla asioilla uhataan, jotka oikeasti voit toteuttaa.

 

[Lettuperkele]

Voi ei... meillä oli jo kertaalleen päiväkodista lähdön kanssa pientä ongelmaa. Mietinkin et mitä mahtaa hlökunta ajatella.

Me käytiin ihan kunnon keskusteluja henkilökunnan, erityisopettajan ja perheneuvolan kanssa - ja siis nyt kuusivuotiaana sitten psykologin tutkimusten jälkeen lapsi todettiin adhd-rajatapaukseksi ja esikoulussa sai tukitoimena ns. kahden lapsen paikan jotta saa tarvitsemaansa tukea. Vuosien prosessi joka alkoi lapsen ollessa kahdeksankuinen. Temperamenttia on muille jakaa ja silmittömiä raivokohtauksia oli juuri kolmen ikävuoden tienoilla kun lapsella tunteet pinnassa, runsaina, eikä luonnollisesti niitä ollut kykeneväinen käsittelemään. Sitten opittiin metodit kuinka ns. käsitellä lasta, ja arki muuttui helpommaksi.

Toki meillä eri tilanne kuin teillä, mutta siis mä en näkisi huonona keskustella asiasta esim. päivähoidon kanssa - tuleeko noita kenkkukohtauksia muutoinkin päivän aikana? Jos, niin miten hoidossa toimitaan? Heillekin voisi olla hyvä tieto että nyt on tuollainen kausi menossa lapsen ja teidän elämässä, että hekin osaavat omalta osaltaan varautua.

Tsemppiä, ohimenevää on.

 

[Catida]

Etukäteisvalmistelu usein (ei aina..) auttaa, eli ilmoitat jo hyvissä ajoin että "nyt on vielä 15min aikaa ja sitten lähdetään kotiin". 3-vuotias ei tietysti vielä kelloa ymmärrä, joten hänelle voi sanoa vaikka "Nyt ehdit vielä leikkiä vähän aikaa ja sitten mennään pukuhuoneeseen pukemaan ulkovaatteet ja ajetaan autolla kotiin." ja sit vielä lähempänä lähtöä konkreettisemmin tyyliin "Nyt voit laskea liukumäestä vielä kolme kertaa ja sitten lähdetään pukuhuoneeseen. -- Nyt on vielä kaksi kertaa jäljellä ja sitten pukemaan. --- Ja nyt viimeinen lasku ja sitten mennään."

Puhu mahdollisimman konkreettisesti ja luettele vaiheet, jotka kotiinlähtöön kuuluu, erityisesti aina seuraavana vuorossa oleva vaihe. Ehkä voit myös mainita jotain kivaa, mitä kotiin päästyä tapahtuu, niin ei tunnu siltä että kaikki kiva loppuu kotiinlähtöön.

Jos raivarit silti iskee niin ei muuta kun lapsi kainaloon ja menoksi, ei siinä oikeen muu auta.

 

["viv"]

Jellonaisella on hyviä ohjeita. Itse käytän ajan sijaan 3-vuotiaalla esim. liukumäkikertoja. "Saat laskea vielä kolme kertaa, sitten lähdetään." Näin lapsi ehtii asennoitua siihen, että olemme lähdössä. Joskus tulee kiukuttelua, mutta yleensä ei. Hyvin temperamenttinen lapsukainen meilläkin. Oma tahto on vahva, mutta äidin tahto vielä vahvempi.

 

[Plum]

Tärkeintä on johdonmukainen toiminta, eli teet samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä Hoplop tai joku kyläpaikka, perhekerho tms. Ensi varoitat "viiden minuutin päästä lähdetään" tai "kohta lähdetään", jotta lapsi hiukan osaa valmistautua lähtöön. Sitten sanot että nyt lähdetään, ja jos ei lapsi tahdo, niin nappaat kainaloon ja puet vaikka väkisin. Ei neuvotteluja, ei jatkoaikaa. Äläkä IKINÄ missään kysy "lähdettäiskö jo", se on kaikkein raivostuttavinta! Äläkä myöskään uhkaile että äiti lähtee nyt, koska vain sellaisilla asioilla uhataan, jotka oikeasti voit toteuttaa.

Yritin pukea väkisin, en vaan saanut sitä siltikään tehtyä. Pelkäsin et satuttaa itsensä, niin kova vääntelehtimään. Uhkasin, et soitan isänsä hakeen ja sit toteutin sen (oikeesti ajattelin, että en pärjää nyt yksin).

Tai paremminkin ilmoitin, et soitan isänsä hakeen. Ei se nyt mikään uhkaus ollut.

 

[raivopää]

Kannattaa myös reilusti pyytää apua muilta ihmisiltä, toiset vanhemmat auttavat mielellään vaikka kassin kantamisessa autoon kun tietävät että yksin olevalla on vaikea tilanne. Ja lapsikin voi hämmentyä ja unohtaa kiukuttelun.

 

[Plum]

Kannattaa myös reilusti pyytää apua muilta ihmisiltä, toiset vanhemmat auttavat mielellään vaikka kassin kantamisessa autoon kun tietävät että yksin olevalla on vaikea tilanne. Ja lapsikin voi hämmentyä ja unohtaa kiukuttelun.

No tämä sitten oikeastan auttoikin, kun hlökunnasta yksi tuli hieman auttamaan, ja tarjosi esim. vettä kun huusi siinä sitten äkkiä että on jano. Se hieman rauhoitti, saatiin haalarit&kengät päälle ja ulos (kaikki muuthan oli lähteny jo ajat sitten). No olisin sitte saanut varmaan pojan kotiin ihan ok. Mutta tuli sitten jo mies pihaan. Sitä vaan on niin siinä tilanteessa, että ei oikein ymmärrä pyytää apua. Ei se enää tunnu niin nolota, mutta siinä tilanteessa kyllä harmitti. Mutta pitää nyt ottaa kunnon toimintasuunnitelma seuraavaan kertaan.

 

[Vätti Räsynyt]

Älä ala sit välttelemään noita tilanteita vaan rohkeesti eteen päin.

 

[Plum]

Älä ala sit välttelemään noita tilanteita vaan rohkeesti eteen päin.

Näin tehdään!