Miltä äideistä tuntuu, kun lapsi lähtee armeijaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haikeana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

haikeana

Vieras
Etenkin kun ensimmäistä kertaa on oma lapsi lähdössä armeijaan? Meillä se on pian ajankohtaista. :) Millaisia tunnelmia teillä on ollut?

Eikä sitten please aleta puhua siitä, miten joittenkin mielestä armeija on turhanpäiväinen tai että sivarit on homoluusereita. Jääköön ne mielipiteet johonkin toiseen ketjuun, pyydän.

Ja tietty kuulisin mielelläni myös siitä, miltä isästä tuntuu, kun oma lapsi lähtee armeijaan.
 
Kokemusta ei vielä ole, kun oman esikoisen inttiinlähtöaika koittaa vasta noin vuoden päästä, kutsunnoissa siis kävi noin kuukausi sitten. Tällä hetkellä tunnen ylpeyttä pojastani, muut tunteet tulevat ehkäpä myöhemmin.

Isäntä vieressä kommentoi, ettei tunnu miltään =)
 
Ei se ollut mitenkään haikea asia. Ehkä pojan urheiluleirit ovat vuosien myötä totuttaneet ajatukseen ettei aina ole tässä. Ihan ilman itkuja ja muita herkkyyksiä meni. :)
 
Kokemusta ei vielä ole, kun oman esikoisen inttiinlähtöaika koittaa vasta noin vuoden päästä, kutsunnoissa siis kävi noin kuukausi sitten. Tällä hetkellä tunnen ylpeyttä pojastani, muut tunteet tulevat ehkäpä myöhemmin.

Isäntä vieressä kommentoi, ettei tunnu miltään =)

Ei minustakaan tuossa vaiheessa, kun kutsunnat oli, tuntunut miltään :D Mutta nyt kun lähtöön on enää pari viikkoa... Mutta kyllä minä pärjään :D:D
 
Ei se ollut mitenkään haikea asia. Ehkä pojan urheiluleirit ovat vuosien myötä totuttaneet ajatukseen ettei aina ole tässä. Ihan ilman itkuja ja muita herkkyyksiä meni. :)

Meillä ei poika kovin paljon ollut pois kotoa tähän mennessä, muutamilla urheiluleireillä ja riparilla, ulkomailla joskus koulun matkalla. Oliko lapsesi kaukana armeijassa? Meillä lähtee aika kauas varuskuntien vähenemisen takia.
 
saako isät vastata? ei se mitään, vastaan silti

suunnalleen tältä

[video=youtube;H0dpsB5lmk8]https://www.youtube.com/watch?v=H0dpsB5lmk8[/video]
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä pärjäät, ja poikakin pärjää :)

Joo, tiedän. Mutta kyllä se mielessä on, ihan samaan tapaan kuin kaikki isot asiat lasten elämässä vuorollaan. Toinen lapsi on sitten parin vuoden päästä samassa vaiheessa ja luulen, että tuntemukset on sitten erit, koska hän on erilainen persoona, mutta varmaan minä silloinkin huolehdin ja mietin. Olen melko pehmoäiti...
 
kyllä ne pojat pärjää, siellähän on ne alikessut sun muut jokka kattoo kädettömienkin perään

tiiän muuten mistä puhun

Hyvä, eikä poika kyllä ole kädetön. Tosin on vasenkätinen, mietti sitä että onko sitä ammuttava aseella, kuin olisi oikeakätinen. Minä en kyllä tiedän, eikä isänsäkään tiennyt, sanoi ettei ole koskaan ajatellut asiaa, kun on oikuri itse.
 
Mun poika on käynyt armeijan jo joitakin vuosia sitten. Kyllä se oli haikeaa, kun hän sinne lähti, mutta hyvin siellä meni. Munkaan poika ei ollut paljoa ennen armeijaa pois kotoa, mutta armeija teki hänelle selvästi hyvää. En kyllä kysynyt, miten hän asetta käsitteli vasenkätisenä. Pojalla oli lyhyehkö matka armeijaan, n. tunnin ajomatka. Nyt sekin paikka lakkautetaan.

Ensi syksynä mun vanhin tyttö lähtee kauas ulkomaille vuodeksi vaihtoon ja nyt jo mietin, miten sen kestän, kun hänen lähtönsä toiselle paikkakunnalle opiskelemaankin oli aika kova pala mulle.
 
Mun poika on käynyt armeijan jo joitakin vuosia sitten. Kyllä se oli haikeaa, kun hän sinne lähti, mutta hyvin siellä meni. Munkaan poika ei ollut paljoa ennen armeijaa pois kotoa, mutta armeija teki hänelle selvästi hyvää. En kyllä kysynyt, miten hän asetta käsitteli vasenkätisenä. Pojalla oli lyhyehkö matka armeijaan, n. tunnin ajomatka. Nyt sekin paikka lakkautetaan.

Ensi syksynä mun vanhin tyttö lähtee kauas ulkomaille vuodeksi vaihtoon ja nyt jo mietin, miten sen kestän, kun hänen lähtönsä toiselle paikkakunnalle opiskelemaankin oli aika kova pala mulle.

Kiitos vastauksestasi :) Meillä ei tuo vaihto-oppilasjuttu (tai muu opiskelijavaihto) ole ollut tapetilla. Olisin kyllä varmaan kannustanut siihen, jos olisivat olleet halukkaita lähtemään vaihto-oppilaiksi. Itse en ollut, mutta poikien isä oli.
 

Yhteistyössä