Kauhujen yö taas takana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HoitoonVaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

HoitoonVaan

Aktiivinen jäsen
01.12.2006
8 566
0
36
Kymenlaakso
Uh kuinka nuo lapsen yölliset kauhukohtaukset sopiikaan hyvin yhteen työssäkäyvän aikuisen kanssa :( Ja loman jälkeen en osannu mennä ajoissa nukkumaan, niin nyt on sit nukuttu yhteensä viis tuntia: eka 1,5 tuntia, sit tunti huudon kuuntelua ja seuraamista ettei satuta itteensä, sit joku puoli tuntia valveunta, lapsen syöttäminen kun heräs oikeesti nälissään (viehän se hullu raivoaminen energian) ja sit kolme tuntia unta ennen töihin lähtöä. Jippiiii… Nyt kaks samanlaista yötä putkeen, mä oon ihan pimpom väsymyksestä.
 
Juu, muistan kyllä. Muksu seisoo pinniksessä ja huutaa kuin kurkkua leikattaisiin. Sylityämällä ja paijaamalla aina rauhoiteltiin. Onneksi nuokin vähenee iän myötä. Meidän 5 v on nyt nukkunut ehjiä öitä noin kuukauden verran. Tähän asti on ihan normisti heräillyt 1-3 ja jopa 8 kertaa yössä.
Kuinka vanha sun lapsi on?
 
Juu, muistan kyllä. Muksu seisoo pinniksessä ja huutaa kuin kurkkua leikattaisiin. Sylityämällä ja paijaamalla aina rauhoiteltiin. Onneksi nuokin vähenee iän myötä. Meidän 5 v on nyt nukkunut ehjiä öitä noin kuukauden verran. Tähän asti on ihan normisti heräillyt 1-3 ja jopa 8 kertaa yössä.
Kuinka vanha sun lapsi on?

Tää on just 3 v. täyttänyt. Kun kauhukohtaus tulee, huutaa kuin tapettava ja heittelee itteensä sängyssä, saattaa lähteä vaeltelemaan ja itkemään toiseen huoneeseen. Koskettaminen tai puhuminen tuossa tilanteessa vain pahentaa, alkaa potkia ja lyödä ja huutaa kovempaa. Pitäs vain osata olla hiljaa seurana kunnes menee ohi, ja sit voi ottaa syliin ja kainaloon johon nukahtaa. Mutta se on hankalaa että jos se raivoaminen kestää pitkään, lapselle tulee tosiaan nälkä tai pissahätä johon herää sit tunnin päästä uudestaan.

Toivottavasti tää nyt menis pian ohi.
 
[QUOTE="minävaan";29392603]Vaikka lyhyet yöunet rasittaakin, niin silti aikuinen ihminen pärjää muutaman viikon viiden tunnin yöunilla.[/QUOTE]

Tähän on sanottava että riippuu ihmisestä ja myös työn laadusta. Jos voi vetää päivät zombiena niin silloin varmaan, mutta tarkkaavaisuutta ja aivotoimintaa vaativaan työhön se ei oikein sovi :( Mussa on lisäksi sellanen heikkous/kurja ominaisuus että tulee itselle paniikkioireet ja masennus esiin jos nukun pitkään liian vähän. Sitten ei jaksa kunnolla mitään ja alkaa masentaa vielä enemmän ja pinna on kireellä. Olen vissiin kelvoton äidiksi.
 
Meillä auttoi, kun otti tiukasti rintaa vasten ja rauhoituttuaan takaisin sänkyyn ja paijaamalla uneen.
Mun työ on myös erittäin tarkkaa ja virheiden tekeminen on rasittavaa. Pärjäsin aika hyvin listoja tekemällä. Aamulista:asiat tehdään ennen töihin lähtöä. Öisin laitoin itselleni spostilla muistutuksia hommista ja duunissa pidin koko ajan listaa keskeneräisistä asioista. Kolmas lista iltaa varten ja pakolliset kotityöt.
Olen muutenkin huono nukkumaan, joten nämä vuodet on kyllä verottaneet osansa terveydestä.
 
Meillä auttoi, kun otti tiukasti rintaa vasten ja rauhoituttuaan takaisin sänkyyn ja paijaamalla uneen.
Mun työ on myös erittäin tarkkaa ja virheiden tekeminen on rasittavaa. Pärjäsin aika hyvin listoja tekemällä. Aamulista:asiat tehdään ennen töihin lähtöä. Öisin laitoin itselleni spostilla muistutuksia hommista ja duunissa pidin koko ajan listaa keskeneräisistä asioista. Kolmas lista iltaa varten ja pakolliset kotityöt.
Olen muutenkin huono nukkumaan, joten nämä vuodet on kyllä verottaneet osansa terveydestä.

Täydet sympatiani sulle. Mä en selviäis ilman puhelimen muistutuksia ja herätyksiä ;) Nyt kun lapsi on 3 v. on tää jo helpompaa, välillä nukkuu jopa koko yön! Eka lapsi oli ihanan rauhallinen, tämä toinen jos ois syntynyt ekana niin ois kyllä jäänyt ainokaiseksi ;)

Raivokohtauksissa olen koittanut sylissä pitoa mutta se vain pahensi, ja lueskelin että ammattilaiset suosittaa vain seuraamista ettei vahingoita itseään kunnes raivo menee ohi, lapsi ei itse ole "tolkuissansa".
 
Nyt kun muistelen tätä muksun nukkumista, niin vauvavuoden jälkeen oli hetken muutaman kuukauden ajan jälkeen helpompaa kunnes nämä yölliset kauhukohtaukset alkoivat. Eli helpompia ja vaikeampia kausia siis lapsen unessa.
 
Meillä vähän päälle 1v heräilee itkuun useasti yössä, ja istuu sängyssä huutaen, koskea ei saa, tai huuto pahenee. Näin meillä on menty jo useampi yö.

Ap:lle vaan voimia, T:eräs Zombie työpaikallaan
 
Sanotaan että oli ensimmäinen ja viimeinen lapsi. Mies ei suostuisi enää enempään eikä se nyt muutenkaan olisi enää mahdollista. Jos olisi ollut hyvin nukkuva vauva ( sellaisiakin kuulemma on), niin 5 kk kohdalla vaivannut vauvakuume olisi ehkä saanutkin haltuunsa :-) Muksu piti ensin vauvarytmiä 1,2 v ikään asti eli hereillä joka kolmas tunti ynnä muut kiljumiset päälle. Vauvana ei nukkunut kuin vartin ja puolen tunnin pätkiä.
Tässä kohtaa ollaan onnellisia, kun nyt meillä nukutaan. Aika zombiena on varmaan useampi päivä mennyt, onneksi kaikkea ei edes muista.
 
  • Tykkää
Reactions: HoitoonVaan
Meille on toinen tulossa. Onneksi esikoinen on muuten helppo lapsi. (Ihme nikkikin tuohon väsymyksessä tuli, mutta mennään nyt sillä..).

Pahempaa tämä mielestäni on 1vn kanssa kuin pienen vauvan. Vauvalle kun hoitona riittää maito ja syli, tuo 1v onkin sitten jo ihan toinen juttu, ja aina vähän jännittää että koska niitä unia päästään jatkamaan, kauanko "kohtaus" kulloinkin kestää. Ja kun niitä tulee monta yössä. Viime yönä taisi tulla 5, josta yhden aikana noustiin ihan ylös.
 
Synpatiat sinulle. Meillä oli joskus esikoisen oltua 1,5 vuotias, parin kuukauden putki, jolloin joka yö valvottiin kauhukohtauksien takia. Onneksi loppuivat eikä sen jälkeen ole uusia tullut. Tosiaan neuvolastakin neuvottiin pysymään etäällä ja mahdollisesti kokeilemaan rauhallista puhetta. Lapsi ei onneksi muista itse kohtausta myöhemmin. Usein tuo nälkä meilläkin tuli pienen unijakson jälkeen.

Onneksi ainakaan vielä muille meidän nuoremmille lapsille ei ole samaa tullut, sen verran rankka kausi tuo oli.
 
[QUOTE="minävaan";29392603]Vaikka lyhyet yöunet rasittaakin, niin silti aikuinen ihminen pärjää muutaman viikon viiden tunnin yöunilla.[/QUOTE]

Pärjää varmaan ... mutta ei välttämättä kovin hyvin. Esim liikenteessä tuollainen univelkainen zombie on aika kauhistus... Myös moni muu työ vaatii keskittymistä ja valpasta mieltä, että työn saa suoritettua hyvin.
 
  • Tykkää
Reactions: HoitoonVaan
mun kohta 3v ei ole onneks *kop kop* saanut hetkeen noita kohtauksia. muta sama homma, eli syliin otto vaan pahentaa, joskus saattaa huutaa melkien 2 tuntia, joskus helpottaa aikaisemmin. ei ole hereillä, mutta silmät saattaa olla ihan auki ja tosiaan lähtee vaeltelemaan kämpässä ja itkee. aika fantsua, not :/
jaksamista. me on just sairastettu kaks viikkoa, pomo on ihan myttyrällä, kun olen ollut paljon pois ja äsken kun vein pojan hoitoon, niin ylläri, uus flunssa tekee vissiin tuloaan. ja väsyttää huonosti nukutut yöt!!!
 
mun kohta 3v ei ole onneks *kop kop* saanut hetkeen noita kohtauksia. muta sama homma, eli syliin otto vaan pahentaa, joskus saattaa huutaa melkien 2 tuntia, joskus helpottaa aikaisemmin. ei ole hereillä, mutta silmät saattaa olla ihan auki ja tosiaan lähtee vaeltelemaan kämpässä ja itkee. aika fantsua, not :/
jaksamista. me on just sairastettu kaks viikkoa, pomo on ihan myttyrällä, kun olen ollut paljon pois ja äsken kun vein pojan hoitoon, niin ylläri, uus flunssa tekee vissiin tuloaan. ja väsyttää huonosti nukutut yöt!!!

Voimia!! Onneks ne joskus kasaa isommiksi.. ja tulee uudet huolet ;)
 
  • Tykkää
Reactions: erinys
Huuh... muistan tuon vaiheen. Meillä esikoinen oli yhdessä vaiheessa niin huono nukkumaan, että heräsi kymmeniä (ellei jopa satoja) kertoja yössä. Mies kuvasi sitä silloin näin: "Lapsi huutaa, sinä nouset ylös, menet hänen luokseen, rauhoitat takaisin sänkyynsä, tulet takaisin nukkumaan. Alle minuutin kuluttua täysin sama kuvio toistuu. Näyttää kun tekisit jotain jumppa sarjaa.! Ja näin siis monta tuntia yössä. Itsellä ei mitään muistikuvia.. Mutta olin niin väsynyt päivisin, että saatoin nukkua kolmen neljän tunnin päikkärit, täysin tajukankaalla. En tosiaan olisi kyennyt tuolloin töihin. Onneksi olinkin kotona. Ja sain korvattua univelat päivällä kun lapsikin nukkui päikkäreitään.

Tarkennus: kuvailemani juttu ei johtunut siis kauhukohtauksista vaan oli joku "vaihe" lapsen elämässä.... Mutta on meillä kauhukohtauksetkin koettu... :/
 
Meillä parhaiten kauhukohtauksiin auttoi raaka herättäminen: Kunnolla kirkkaat kattovalot päälle huoneesta, niin hetken päästä saatiin herätettyä lapsi, ja sen jälkeen nukahti kyllä aika pian uudelleen. Ilman tätä kohtaus jatkui tosiaan kymmeniä minuutteja. :( Tsemppiä kovasti, tuo on ihan vitun rankkaa, en ole vieläkään siitä yli päässyt, vaikka (edelleen huonosti nukkuvat lapset) jo koululaisia.
 
Ja ottaisin lapsen yöksi viereen joksikin aikaa että rauhottuu noi. Auttaa!
Se kyl rauhottuu omaan sänkyynsä vaikka muutaman yön vieressä annatkin nukkua. Saatte ainakin nukkua.
 
[QUOTE="Yksi";29393026]Ja ottaisin lapsen yöksi viereen joksikin aikaa että rauhottuu noi. Auttaa!
Se kyl rauhottuu omaan sänkyynsä vaikka muutaman yön vieressä annatkin nukkua. Saatte ainakin nukkua.[/QUOTE]

Auttaako?
 
Vaikka oiski nälkä niin ei herjestas ny yöllä oo mikään syöntiaika? Jano sillä oli.
Taas näitä lapsi-pomottelee-perheitä.
Viereen se lapsi nukkuun niin helpottaa. Ei se elämä nii tarkkaa voi olla.
 
Lapsi nukkuu kyllä vieressä ja normaaliin yökitinään auttaa käden selän päälle laittaminen. Sellainen kauhukohtaus on ihan jotain muuta. Sen tietää sellainen joka on sen nähnyt.

Huudapa itse tunti suoraa huutoa paniikissa ja juoksentele pitkin taloa välillä potkien ja hakaten sänkyä, kroppa jäykkänä lihaskimppuna ja totea että ei voi olla nälkä :) Lapsi nukkuu vieressä ja saa banaanin nälkäänsä jotta voi sen jälkeen levätä ja kasvaa. En tarvitse noita rekisteröitymättömien "fiksuja" neuvoja.
 

Yhteistyössä