Onko kenellekkään muulle tullut jossain vaiheessa sellaista tunnetta ettei elämällä oo enää mitään tarjottavaa?

[empty folder]

En nyt siis tarkoita mitään sellaista etten haluais elää tms.

On niin tyhjää. Päivät kuluu eikä niillä ole juuri sen kummempaa merkitystä. Oikeastaan on ihan sama onko tiistai vai sunnuntai.

Ei vain ole mitään...

Ja se mitä minä vielä haluaisin tässä elämässä saada ne ei vain ole saavutettavissa koskaan.

 

["vvv"]

Ja se mitä minä vielä haluaisin tässä elämässä saada ne ei vain ole saavutettavissa koskaan.

No mitä sä haluaisit tässä elämässä?

Lähes joka kerta kun olen jonkun noin kuullut sanovan, se ei ole pitänyt paikkaansa.
Vika on vain siinä että siitä haaveesta ei jakseta tehdä suunnitelmaa.

 

[ap.]

[QUOTE="vvv";29399981]No mitä sä haluaisit tässä elämässä?

Lähes joka kerta kun olen jonkun noin kuullut sanovan, se ei ole pitänyt paikkaansa.
Vika on vain siinä että siitä haaveesta ei jakseta tehdä suunnitelmaa.[/QUOTE]

en voi pakottaa miestä naimisiin tai hankkimaan lisää lapsia. haluaisin parempi palkkaisen työn mutta ei se ihan tuosta noin vain onnistu. ei asiat ole niin helppoja. ne vaikuttaa helpoilta mutta sitten kun alkaa oikeasti yrittää toteuttaa niin huomaakin ettei se ihan niin helposti onnistukaan jos ylipäätänsä onnistuu.

 

["Niin"]

Tehdäänpä ap diili: kun täytät 90v ja makaat terveyskeskuksen vuodeosastolla sängyssä pääsem'ttä sieltä itse pois, niin postaapa sitten tänne että miten se olikaan tämä tilanne 1.1.2014.

 

[ap.]

[QUOTE="Niin";29400001]Tehdäänpä ap diili: kun täytät 90v ja makaat terveyskeskuksen vuodeosastolla sängyssä pääsem'ttä sieltä itse pois, niin postaapa sitten tänne että miten se olikaan tämä tilanne 1.1.2014.[/QUOTE]

saattaa olla että mä en ihan tuohon ikään asti elä. ja varmaan jossaki vaiheessa sairastun alzheimeriin. mutta oikeasti ei tuollaisia asioita oikein viitsi ruveta nyt jo panikoimaan ja pelkäämään seuraavat 50-60-vuotta.

 

[vvvv]

en voi pakottaa miestä naimisiin tai hankkimaan lisää lapsia. haluaisin parempi palkkaisen työn mutta ei se ihan tuosta noin vain onnistu. ei asiat ole niin helppoja. ne vaikuttaa helpoilta mutta sitten kun alkaa oikeasti yrittää toteuttaa niin huomaakin ettei se ihan niin helposti onnistukaan jos ylipäätänsä onnistuu.

Oikeastaan se aloitus on hankalaa ja lopulta ne asiat vain jotenkin onnistuu etenemään, kunhan on ahkera ja yrittää parhaansa.

Eihän mikään "tuosta noin vain onnistu", ei elämässä mitään nenän eteen kanneta ja pedata valmiiksi kaikkea, pitää itse tehdä ja yrittää.

Teet vain konkreettisen suunnitelman paperille ja jokaiselle askeleelle välietapit joilla on tavoiteaika ja sitä lopullista tavoitepallukkaa sun ei edes vielä tarvitse sinne loppuun laittaa, mutta motivoinnin kannalta se voi olla fiksua.

Tuohon parempipalkkaiseen työhön voisit ensin ottaa kiinni ja ryhdyt opiskelemaan, vaikka työn ohessa.

 

[juupelis.]

Oli joo. Mietin itsemurhaakin oikein vakavasti otettavana vaihtoehtona. Olin masentunut, ihmissuhde oli mennyt karille, olin paska, omantunnontuskissa, huonommuudentunteessa, hylätty, orpo, pelokas, potkittu, ruoskittu ja sitä rataa. Turhuus ja tyhjyys raapi minua sisältä niin kovasti että tunsin sen fyysisenä tuskana, ihan kuin rintani läpi olisi puskemassa joku saamarin alien. Oikeesti helvetin sietämätön tunne. En oikein voinut nukkuakaan, sisimpäni oli kouristunut äänettömään tuskan- ja kauhunhuutoon eikä kukaan ihminen sitä kuullut. Aloin pelkäämään puukkoja ja veitsiä ja muuta semmoista kamaa kun en ollut ihan varma että en vaan yht äkkiä vitutus- ja turhuuspäissäni tappaisi itseäni. Mulla kuitenkin oli pohjimmaisena halu elää ja löytää siihen joku järjellinen syy. Eläisin, jos saisin tietää miksi täällä tallataan, miksi juuri minä tallaan. Itse en keksinyt yhtäkään tarpeeksi hyvää syytä. Enpä siinä enää keksinyt muutakaan kuin laittaa kiittimet ristikkäin ja lähettää yläkertaan anelu otsikolla Miks mä elän, ja Anna mulle joku syy elää. Ja jos et niin ota mut pois kiitti vaa.
Aika heti tämän jälkeen tapasin sattumoisin erään, jolta oli kaikki mennyt. Puoliso oli kuollut äkillisessä onnettomuudessa ja ystäväthän siinä punnittiin eli nehän tietenkin petti, terveys meni samassa rytäkässä. Ja jälkijäristyksissä iso osa omaisuudesta.
Sain sen päivän tehtäväkseni olla hänelle Ihminen joka Kuuntelee ja joka On.
Itse en elämääni tarvinnut silloin, annoin sen toisen hyödyksi, siihen asti vain kunnes mulle välähtäisi että mitä mä tällä elämällä nyt oikein teen..lopulta huomasinkin että hänestä tuli Ystäväni.

Niin hianoo tää on nyt. Minun tehtäväni olikin olla Ihminen, ainakin tämän kappaleen ajan. Ystävällä on kasvain, mikä ei viime aikoina kuitenkaan ole levinnyt ja toivonkin että saamme viettää vielä paljon aikaa yhdessä ja toteuttaa suunnitelmia.

Ihmisyys. Nautiskelen elämäni raakana, iloineen ja suruineen, koko maljan loppuun asti. Mitä tuopi tullessaan, en tiä. Yssin Luoja sen tietää, hallussaan kaikki on.

 

[juuuh]

Joo, sellainen on fiilis. Luulen etten selviä edes enää pitkään, tai oikeastaan joutaisin hoidettavaksi jo nyt, kun en jaksa huolehtia itsestäni, käydä kaupassa ostamassa ruokaakaan. Sairaseläkkeellä olen, makaan ja odottelen kuolemaa. Kumppania ei ole eikä tule. Se on aika hullu ajatus kun tietää ettei elämä tarjoa mulle enää muuta.

 

["Yksi"]

Noh, niskasta itseään kiinni vaan ja perseelle potkaisu! Nouse ja käy! Eikö se Jeesuski niin sanonu aikoinaan. Elämä ei ole kenellekään helppoa. Työllä ja ahkeruudella kaikki tulee. Heikot sortuu elon tiellä. Ei kannata olla luuseri. Itse sen jokainen päättää: onko luuseri vai ei ! Tee elämä itsellesi ja läheisillesi Tsemppiä !

 

[tuttua, tuttua]

Taidan tietää mitä tarkoitat. Minulla on juuri sellainen tilanne. Kutsun sitä "sitku" -tilanteeksi. = sitku mulla on parempipalkkainen työ ja sit ku mulla on vähän enemmän rahaa pankissa, niin sit ostan sen pianon / kuntolaitteen / kodinkoneen ja sit alan opettelemaan pianonsoittoa / urheilemaan / kokkailemaan kivempiä ja erikoisempia ruokia. Sitku sitä, sitku tätä.

Nyt ei vaan ole mitään "näköpiirissä". Mies ei kosi, vauvahaaveita on lykätty, isompaan asuntoon ei ole varaa, työ on samaa puurtamista päivästä toiseen, ulkona sataa vettä ja kaveri ei vastaa viesteihin. Höhö, koita tässä sitten haaveilla jostakin ja odottaa jotakin kivaa tapahtuvaksi.

Elämällä on paljonkin annettavaa ja tarjottavaa, mutta tilanne ei salli niitä.

 

[ap.]

Kokeilin tuota opiskelua työn ohessa. Ei siitä tullut mitään oikein. En oikein löytänyt sellaista hetkeä itselleni kun olisin voinut syventyä ja oikeasti keskittyä niihin opintoihin. Menestys oli huonoa ja lopetin. Nyt en edes enää tiedä mitä lähtisin opiskelemaan jos lähtisin. Opinto tarjontakin on niin huonoa täällä päin eikä oo mahdollisuuksia kulkea pidemmälle.

 

[L@ur@]

Vaihda miestä, muutat jonnekin muualle. Uusi mies, naimisiin,. Opiskele parempi ammatti, teette ne lapset ja ostatte sen talon, kun lapset muuttaa kotoa, muutat ulkomaille töihin.. Jne, valintoja valintoja ..

 

[Dirty Dancer]

Aina välillä on sellainen olo.

 

["Namn"]

Tuttu tunne joka muuttui masennukseksi kun tarpeeks märehdin tylsyyttä ja miten muuttumaton työ ym oli. Eka masennuslääkepurkki sai miettimään et miks en tehny ajoissa muutosta. Tilasin parin viikon reissun missä ekaa kertaa vuosiin sain uusia ajatuksia päähäni ja näin jotain kaunistakin tässä elämässä. Sen jälkeen sain sairaslomaa ja päätin alkaa opiskella jotain muuta etten tylsistytä itseäni hengiltä. Hankin myös koiran joka tarjos mulle enemmän huumoria elämään ku mies ikinä oon taas päässy uuteen työhön ja elämään käsiks. Vaikeinta oli löytää jostain se alkuvoima muutokseen. Se löyty siitä parin viikon reissusta.

 

[ap.]

Vaihda miestä, muutat jonnekin muualle. Uusi mies, naimisiin,. Opiskele parempi ammatti, teette ne lapset ja ostatte sen talon, kun lapset muuttaa kotoa, muutat ulkomaille töihin.. Jne, valintoja valintoja ..

kuka mies ottaa naisen jolla on jo kaksi lasta? ku tässä valintoja tehdessä joutuu ajattelemaan vähän muitakin kuin vain itseään.

 

["vvv"]

Taidan tietää mitä tarkoitat. Minulla on juuri sellainen tilanne. Kutsun sitä "sitku" -tilanteeksi. = sitku mulla on parempipalkkainen työ ja sit ku mulla on vähän enemmän rahaa pankissa, niin sit ostan sen pianon / kuntolaitteen / kodinkoneen ja sit alan opettelemaan pianonsoittoa / urheilemaan / kokkailemaan kivempiä ja erikoisempia ruokia. Sitku sitä, sitku tätä.

Nyt ei vaan ole mitään "näköpiirissä". Mies ei kosi, vauvahaaveita on lykätty, isompaan asuntoon ei ole varaa, työ on samaa puurtamista päivästä toiseen, ulkona sataa vettä ja kaveri ei vastaa viesteihin. Höhö, koita tässä sitten haaveilla jostakin ja odottaa jotakin kivaa tapahtuvaksi.

Elämällä on paljonkin annettavaa ja tarjottavaa, mutta tilanne ei salli niitä.

Teillä on tosiaan ap:n kanssa sama ongelma, te ette tee mitään vaan odotatte että kaikki kiva vaan maagisesti tuodaan ovelle valmiiksi.

Mä uskon että onnellisuus tehdää, sitä ei saada. Ja onnelliset ihmiset tekee asioita, onnettomat istuu käsiensä päällä ja surkuttelevat, voivottelevat miksi mulle kävi näin ja voivoivoi.

Tehkää jotain, vaikka hölmöyksien kautta, kunhan teette jotain. Joskus se pätee oikeasti että tärkeintä ei ole se päämäärä vaan matka sitä kohti.

DO something! Just DO IT! *menipä nikeksi*

 

[L@ur@]

kuka mies ottaa naisen jolla on jo kaksi lasta? ku tässä valintoja tehdessä joutuu ajattelemaan vähän muitakin kuin vain itseään.

Noo, varmaan monikin

Aloita uus harrastus, osta pihaan poni, liity sirkukseen. Perusta yritys. Mene kielikurssille, ala sisustamaan, hanki salasuhde, tee ihan mitä vaan!! Ei ole kiinni siitä ettei mitään ole, on vain tekosyitä miksi et saa aikaiseksi edes yrittää. Aloita vaikka menemällä terapiaan juttelemaan tuosta olostasi ammatti ihmisen kanssa. Miksi on niin tärkeää edes mennä naimisiin jos suhde on muuten hyvä? Miksi edes mennä jos ei ole??

 

[vier]

kuka mies ottaa naisen jolla on jo kaksi lasta? ku tässä valintoja tehdessä joutuu ajattelemaan vähän muitakin kuin vain itseään.

Vaikka kuinka moni, sitä tapahtuu viikottain, ehkä jopa päivittäin.

Mutta kuka ottaa naisen jolla on kaksi lasta, joka vain voivottelee ja surkuttelee, ei rakasta itseään ja jolla on itsetunto pohjamudissa. Naista joka pyytelee anteeksi olemassaoloaan, kokee itsensä turhaksi ja tarpeettomaksi, vähättelee elämänsä parhaita aikaansaannoksiaan, lapsiaan, pitämällä heitä esteenä ja tekosyynä sille ettei elä.

Niin, ymmärrät ehkä mistä se kiikkuu enemmänkin kuin lapsista?

 

[viersss]

Kaikki on niin suhteellista. Osa ihmisistä, kuten ap, näyttää olevan sokea jo saavutetuille asioille.. niille joista moni vain haaveilee ja pitää niitä elämän tarjoamina herkkuina, joihin ei yllä vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi. Sairaudet, rujo olemus ym hidastaa kovasti tietämiäni..
Opettele AP nyt ensin olemaan onnellinen nykyisistä lapsistasi ja miehestäsi. Ilmeisesti on työpaikkakin.. ne perusasiat siis kunnossa eikä osata arvostaa. Juu.. tai oleppa ahne, kunnes joku pvä menetätkin nykytilanteen tason ja älyät vasta sitten..

Elämä tarjoaa paljon sellaista, mitä moni pitää itsestäänselvyytenä eikä vaan osaa tyytyä mihinkään jotkut.

 

["viera"]

[QUOTE="Namn";29401433]Tuttu tunne joka muuttui masennukseksi kun tarpeeks märehdin tylsyyttä ja miten muuttumaton työ ym oli. Eka masennuslääkepurkki sai miettimään et miks en tehny ajoissa muutosta. Tilasin parin viikon reissun missä ekaa kertaa vuosiin sain uusia ajatuksia päähäni ja näin jotain kaunistakin tässä elämässä. Sen jälkeen sain sairaslomaa ja päätin alkaa opiskella jotain muuta etten tylsistytä itseäni hengiltä. Hankin myös koiran joka tarjos mulle enemmän huumoria elämään ku mies ikinä oon taas päässy uuteen työhön ja elämään käsiks. Vaikeinta oli löytää jostain se alkuvoima muutokseen. Se löyty siitä parin viikon reissusta.[/QUOTE]

Samanlainen kokemus mulla, olisin varmasti vajonnut syvälle masennuksen suohon, jos en olisi viimein muuttanut asioitani parempaan suuntaan.

Jätin työpaikkani ja ryhdyin opiskelemaan uutta alaa, en ollut edes varma haluanko ikuisesti olla uudella alalla, mutta se riitti etten ollut ainakaan vanhassa työpaikassani.

Aloitin opiskelun ja menin väkisin yhteen harrastukseen,vaikka aluksi ei edes huvittanut. Siitä se pikkuhiljaa lähti paremmaksi, harrastus oli kerta kerralta kivempaa, sain korjattua vahingollisia ajatusmalleja päässäni ja jotenkin "tervehdyin". Arjessa alkoi taas välillä naurattaa jokin, hymyilyttää joku pikkujuttu ja silloin vasta tajusin että ihan oikeasti en muuten aiemmin koskaan nauranut tai hymyillyt oikein millekään...

 

[vier]

Kaikki on niin suhteellista. Osa ihmisistä, kuten ap, näyttää olevan sokea jo saavutetuille asioille.. niille joista moni vain haaveilee ja pitää niitä elämän tarjoamina herkkuina, joihin ei yllä vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi. Sairaudet, rujo olemus ym hidastaa kovasti tietämiäni..
Opettele AP nyt ensin olemaan onnellinen nykyisistä lapsistasi ja miehestäsi. Ilmeisesti on työpaikkakin.. ne perusasiat siis kunnossa eikä osata arvostaa. Juu.. tai oleppa ahne, kunnes joku pvä menetätkin nykytilanteen tason ja älyät vasta sitten..

Elämä tarjoaa paljon sellaista, mitä moni pitää itsestäänselvyytenä eikä vaan osaa tyytyä mihinkään jotkut.

Olen täysin päinvastaista mieltä.

Mun mielestä tämä on ap:n sisäinen varoitusmerkki joka huutaa että ap:n täytyy ryhtyä muuttamaan elämäänsä sellaiseksi mistä saa edes hieman enemmän iloa.

Muutoin pelkään että tuo epätyytyväisyys pikkuhiljaa syö ihmistä ja sitten masennus pahenee ja alkaa pilleri-lääkäri-sairasloma-kierre.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Jos alkaa junnaamaan liikaa paikallaan on aika tehdä muutoksia.

 

[Riltva-Liisa]

Kannattaisiko muuttaa ajattelutapaa ja miettiä mitä sinulla itselläsi olisi tarjottavaa elämälle?

 

[ap.]

Kaikki on niin suhteellista. Osa ihmisistä, kuten ap, näyttää olevan sokea jo saavutetuille asioille.. niille joista moni vain haaveilee ja pitää niitä elämän tarjoamina herkkuina, joihin ei yllä vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi. Sairaudet, rujo olemus ym hidastaa kovasti tietämiäni..
Opettele AP nyt ensin olemaan onnellinen nykyisistä lapsistasi ja miehestäsi. Ilmeisesti on työpaikkakin.. ne perusasiat siis kunnossa eikä osata arvostaa. Juu.. tai oleppa ahne, kunnes joku pvä menetätkin nykytilanteen tason ja älyät vasta sitten..

Elämä tarjoaa paljon sellaista, mitä moni pitää itsestäänselvyytenä eikä vaan osaa tyytyä mihinkään jotkut.

Olen toki kiitollinen siitä että on jo kaksi lasta vaikka asiat niidenkään suhteen ei ole mennyt ihan niin kuin "pitäisi".

Työpaikka on kahdeksi kuukaudeksi. Sitten olen jälleen työtön. olin tätä ennen työtön 2-vuotta.

Ei kaikki ole niin kivasti minulla ollut kuin mitä kaikki varmaan olettaa. Koska se nyt vain kuulostaa siltä että kaikki on ok siksi kun on se mies ja kaksi lasta ja työ hetkeksi.

 

[vier]

Olen toki kiitollinen siitä että on jo kaksi lasta vaikka asiat niidenkään suhteen ei ole mennyt ihan niin kuin "pitäisi".

Työpaikka on kahdeksi kuukaudeksi. Sitten olen jälleen työtön. olin tätä ennen työtön 2-vuotta.

Ei kaikki ole niin kivasti minulla ollut kuin mitä kaikki varmaan olettaa. Koska se nyt vain kuulostaa siltä että kaikki on ok siksi kun on se mies ja kaksi lasta ja työ hetkeksi.

Jos sulla on nyt töitä 2kk:si niin sun kannattaisi just nyt laittaa työhakemus vetämään ihan joka paikkaan ja sitten vielä oppisopimushakemuksia jokaiseen yritykseen.

Työpaikka on huomattavasti helpompi saada jos on toinen alla, kuin työtön-nimikkeellä. Lisäksi työhaastattelussa se antaa paljon paremman kuvan kun on töissä. Joten tee se nyt ainakin tällä viikolla että laitat 4:n paikkaan hakeuksen, avoimen jos ei auki ole mitään paikkoja.