Kun lapsi ei reagoi rangaistuksiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neuvottomat vanhemmat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Neuvottomat vanhemmat

Vieras
Jos kerrotaan, että jostain kielletystä teosta seuraa tällainen rangaistus (esim. viikkorahan menetys tai pelikielto) muut lapsemme tajuavat tämän, mutta tämä yksi 11v. aina valitsee tehdä kielletyn asian, ja saa rangaistuksen. Sitten hän ihmettelee ja raivoaa kun sai rangaistuksen. Kielenkäyttö on rumaa. Ei omasta mielestään ole syyllinen huonoon käytökseensä, käyttäytyy kertomansa mukaan huonosti koska aikuiset komentavat häntä. Ei tajua että niin komentaa muitakin lapsia, kaikkia lapsia. Kysyttäessä voiko lapsi itse vaikuttaa omaan käytökseensä, lapsi vastaa ei voi.

Myöskään positiivisen palautteen anto ja hyvän käytöksen huomioiminen ei tehoa, kokeiltu on. Lapsi on hyvin itsekeskeinen, tulee kateelliseksi jos joku toinen saa huomiota.

Koulussa ei ole koskaan tullut huolta, lapsi pärjää keskitasoisesti. Esittämämme huolet esim. ADHD:stä on päiväkodissa ja koulussa todettu että ei voi olla, se näkyisi myös koulussa.

Eli me olemme ihan paskoja kasvattajia :(
 
Ette ole paskoja kasvattajia :hug:

Meillä myös 10v tekee välillä just niitä juttuja joista saa rangaistuksen, sit vinkuu et miks tulee rangaistus ja uhoaa ettei häntä muka kiinnosta vaikka rangaistus tulikin..
Itse oon todennut, että vain rangaistusten koventaminen tehoaa, seuraavaks siitä kielletystä jutusta ei menetäkkään "vain" viikkorahojaan, vaan jotain muuta mikä kirpaisee enemmän, varsinkin omalle pojalleni, koska tosiaan ei muka kiinnosta vaikka ne viikkorahat menivätkin, näinhän hän ihan itse kertoo minulle, ettei rangaistus ollut riittävä :D
 
Ettekä ole. Toiset lapset vaan on haastavampia kasvatettavia kuin toiset. Ajan mittaan voi teilläkin moni asia muuttua. Nyt en valitettavasti ehdi enempää, toivon sinulle paljon hyviä neuvoja.
 
Temperamenttiero? Tuleeko tämä ero muihin lapsiin ilmi myös muissa asioissa? Jos noudatatte johdonmukaisesti syy-seuraus linjaa ja selitätte tämän pojalle joka ikinen kerta, niin ette varmasti ole paskoja kasvattajia. Joku päivä lapsi muuttaa käytöstään, mutta sitä päivää ette voi määrittää. Tärkeintä on vaan jatkaa johdonmukaisuutta, niin turhalta kuin se tuntuukin. Tsemppiä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rva Ilkeä Harmaa;29406701:
Jotkut ovat auktoriteetti vastaisia. Se on kyllä huono luonteenpiirre ihan työelämää ajatellen (tiedän mistä puhun :D)
Koita muotoilla asiat niin ettei se kuulosta käskyltä tai kommennukselta.

Koska sä ajattelit muuttua ilkeäksi harmaaksi :D en oo vielä ainakaan huomannut, että olisit ilkeä :xmas:
 
Samanlaiselta käyttäytymiseltä kuulostaa kuin meidän 10vuotiaalla tytöllä. Todella vie mehut välillä ainaki musta. Välillä mietin että eikö tyttö ymmärrä mitä sanon, mutta jos olis ymmärryksessä vikaa niin varmasti olis koulussa jo huomattu ekaluokalla asia.
Tuntuu että mikään auta, ollu puhelin hyllyllä, pelikielto, kotiaresti jne....
 
Mulle tulee mieleen autisminkirjon piirteet. Aivot ei käsitä syy-seuraus suhteiita samalla tavalla kuin muut, vaat ne pitää opetella erikseen. Tai sitten on vain kovin itsepäinen lapsi, rangaistusten koventaminen ja pikkutarkka johdonmukaisuus.

Meillä on vähän vastaava 7v. Harrastus on kaikkein tärkeintä lapselle ja kun käytös oli huonoa ja ilmoitti ettei häntä kiinnosta miltä muista tuntuu hänen käytöksensä. Minä ilmoitin että sitten minua ei kiinnosta viedä treeneihin. Yksi kerta riitti, sen jälkeen rupesi kummasti kiinnostamaan ihmismäinen käyttäytyminen.
 
Kasvattaminen olisi kovin helppoa, jos lapselle menisi heti kerrasta perille, että kuinka missäkin tilanteessa kuuluu tehdä, sanoa ja käyttäytyä. Kasvattaminen on johdonmukaista toistoa, toistoa, toistoa ja pelisääntöjen soveltamista lapsen iän ja kehitystason mukaan. Jotkut lapset ovat ''helpompia'' ja oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat enemmän aikaa (ja vanhempien hermoja).

Me käydään just kovaa koulua pian 5-vuotiaan kanssa, joka päiväkodissa käyttäytyy kyllä nätisti ja pukee itsenäisesti ym. mutta kotona ja mummulassa heittäytyy avuttomaksi (ei mukamas osaa pukea/riisua ja pukemiseen voi mennä jopa tunti kun emme suostu pukemaan lasta ja lapsi taas ei suostu pukeutumaan, kamala itku ja parku). Lisäksi nyt tullut kova vastaanväittämisen kausi, lapsi saa huutoitkukohtauksen mitä pienimmästä asiasta. Selvästi joku murroskausi, kun haluaisi olla sekä iso tyttö että pikkuinen sylyvauva. Täytyy vaan olla selkeät säännöt ja pitkä pinna, jaksamista selittää sadannen kerran miksi toimitaan näin jne.

Tsemppiä.
 
Tuo pikkutarkka johdonmukaisuus on meillä ainakin jonkinverran toiminut. Ihan typerissäkin asioissa pitää olla johdonmukainen tai lapsi ei ymmärrä, että miksi siinä toisessa asiassa äiti sanoo että ei saa tehdä, mutta sitten saakin ja tässä asiassa sanoo ettei saa eikä sitten tosiaan saa jne...
 
Pitää löytää lapsen "valuutta" eli se asia joka on niin tärkeä että sen menetys tuntuu siinämäärin pahalta että tuntuu rangaistukselta. Kaikille se ei oo sama asia....
 
Pitää löytää lapsen "valuutta" eli se asia joka on niin tärkeä että sen menetys tuntuu siinämäärin pahalta että tuntuu rangaistukselta. Kaikille se ei oo sama asia....

Meillä tässä tullut lasten välillä ongelmia, kun toiselle peliaika on kaikki kaikessa ja toista ei vois pelit vähemmän kiinnostaa.

"Miks mä menetän peliajan, mut toi ei, miks toi vaan joutuu olemaan huomenna sisällä ja mä en saa pelata huomenna"

Toinen ajattelee että se toisen rangaistus ei oo mitään, kun joutuu olemaan sisällä, hänelle itselleen kun se sisälläolo ei ole mikään ongelma. Tuntee, että on epäreilu hänen oma pelikielto rangaistuksensa, vaikka ne on lapsille samanarvoisia juttuja keskenään
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Yhteistyössä