jos kummatkin tekee suhteen eteen töitä niin silloin se ei ole mikään korttitalo
Voiko aito rakkaus hiipua itsekseen?
- Viestiketjun aloittaja Vaimo-Rakas
- Ensimmäinen viesti
jos kummatkin tekee suhteen eteen töitä niin silloin se ei ole mikään korttitalo
P
Professional Griefer
Vieras
No en tiedä onko se sitten enää pohjimmiltaankaan hyvä suhde, jos kokoajan tarvii ihan ponnisteluja tehdä.
Niin kauan kun molemmat aidosti haluavat olla suhteessa, niin se "jatkuvasti töiden tekeminen" tulee ihan luonnostaan, ja merkitsee pieniä asioita, joilla osoittaa kunnioittavansa ja rakastavansa toista. Minä käsitän asian näin.
J
"Jenis"
Vieras
Joo, en mäkään "aitoon rakkauteen" sisällyttäisi mitään jatkuvaa työleiriä. Miten aitoa se on, jos sen pystyssä pitäminen vaatii hartiavoimin töitä 24/7? Oletettavasti rakastunut ihminen tekee toisen hyväksi asioita ilman että se vaatii tietoista työtätyötätyötä.... ja jos se vaatii niin pirusti työtä, niin mitä järkeä siinä on? Elämässä on velvollisuuksia ihan riittävästi muutenkin.
Edelleen, lapsiperheille on eri säännöt kuin lapsettomille tässä suhteessa.
Edelleen, lapsiperheille on eri säännöt kuin lapsettomille tässä suhteessa.
P
Peyote
Vieras
Pitäs olla niin, että molemmat haluaa olla toiselle hyvä ja mukava ja tehdä ihania juttuja.
O
"orion"
Vieras
Aito pyyteetön rakkaus ei varmasti ihan tuosta noin vaan häviä, mut yleensä parisuhteessa rakkaus ei olekaan sitä laatua.
Itellä se oli juurikin sitä rakastumista mielikuvaan parisuhteesta, perheestä, ym. Takana tais olla myös uskomus, että mies tekee mut onnelliseksi. Olin tosi rakkaudenkipeä, ja nuorikin, en oikein tuntenut itseäni. Miehellä oli myös, et oli turhautunu yksinäisyyteen ja halus löytää elämänkumppanin. Miehen puolelta ei ees tullu mitää isompaa rakastumista, kiintyi kylläkin. Monta asiaa meni pieleen parisuhteen hoidossaki. Ollaan kuin sisaruksia, tai kavereita, nyt eron jälkeenkin. Tuntui että erossa ei muuttunu mikään muu kuin osoite, ja sai enemmän myös vapautta tietysti.
Itellä se oli juurikin sitä rakastumista mielikuvaan parisuhteesta, perheestä, ym. Takana tais olla myös uskomus, että mies tekee mut onnelliseksi. Olin tosi rakkaudenkipeä, ja nuorikin, en oikein tuntenut itseäni. Miehellä oli myös, et oli turhautunu yksinäisyyteen ja halus löytää elämänkumppanin. Miehen puolelta ei ees tullu mitää isompaa rakastumista, kiintyi kylläkin. Monta asiaa meni pieleen parisuhteen hoidossaki. Ollaan kuin sisaruksia, tai kavereita, nyt eron jälkeenkin. Tuntui että erossa ei muuttunu mikään muu kuin osoite, ja sai enemmän myös vapautta tietysti.
N
"ninni"
Vieras
Kyllä sen aidon rakkaudenkin kanssa voi asiat mennä mönkään. Vaikka kuinka rakastaisi, ei aina osaa toimia fiksusti.
Itse joskus nuorempana olin hyvinkin aidosti rakastunut. Mutta se suhde meni sotkuun ja kuoli, vaikka vuosia kestikin. Uskon, että toisin toimimalla se olisi jatkunut vaikka loppuikämme verran, mutta oltiin niin nuoria ja kokemattomia, ettei me osattu.
Itse joskus nuorempana olin hyvinkin aidosti rakastunut. Mutta se suhde meni sotkuun ja kuoli, vaikka vuosia kestikin. Uskon, että toisin toimimalla se olisi jatkunut vaikka loppuikämme verran, mutta oltiin niin nuoria ja kokemattomia, ettei me osattu.
Scarlett taas vauhdissa. Haukutaan kaikki jotka ovat eri mieltä
Totta helvetis mä hermostun jos MUN tunteita ja päätöksiä tulla kyseenalaistamaan ja sanomaan ettei ne oo ollu sitä mitä oon luullu niiden olevan. Tätähän ap teki mun kohdalla. Ei mun tunteet oo mikää mielipideasia johon mä kaipaan ap:n kaltaasen ittekeskeesen besserwisserin mielipidettä. On se jumalauta kumma, että ei saa kertoa omista kokemuksistaan ja tunteistaan ilman, että joku itteään täydelliseksi luuleva tollo tulee aukomaan päätään siihen.
V
"vieras."
Vieras
Miksi sä räyhäät aina? Ei voi itsellekään olla kovin kivaa olla noin kireänä noin usein. Relaa.
no kyllä, rakkautta ja parisuhdetta pitää hoitaa, muuten se voi todellakin hävitä tuhka tuuleen
Ponnistelut tulee siinä vaiheessa kuvaan kun a) tulee niitä isoja kriisejä elämässä b) on annettu uran tai jonkun muun viedä liian pitkään liian paljon aikaa kaikelta muulta.
Muoks. Ja tuli jälkikäteen mieleen myös se, että todennäköisesti sekin on jonkin tasoista ponnistelua asiasta riippuen, kun otat osaa puolison johonkin juttuun mistä itse et pidä, mutta tiedät toisen pitävän.
Jotkut asiat kun voi oikeasti käydä "työstä" jos et ollenkaan välitä jostain asiasta niinkuin puolisosi.
Se voi olla ihan sitäkin, että jaksat kuunnella sen miljoonannen kerran jotain esitelmää jostain asiasta mikä on niin merkityksetön sinulle ettei vähempää voisi kiinnostaa. Silloin se hymyily ja jälleen kerran silmäkontaktin kanssa sanominen "niinpä" voi olla vähän vaikeaa, kun tekisi mieli sanoa muutama valittu sana asiasta.
Vaiva se on se pienikin vaiva, ei kaikki jaksa yrittää olla tukeva asioissa missä ei näe mitään järkeä tai hyötyä.
Viimeksi muokattu:
V
Viekkku
Vieras
Miten sen nyt ottaa. Kyllä minä ajattelen, että miestäni olen aidosti rakastanut. Kai rakastan edelleen. Mutta minä näen kyllä hyvin selvästi, että kohti tuhoa tässä on alettu mennä. Meillä on kaksi ei-aivan-tervettä -lasta. Erityislasten vanhemmat eroavat useammin, tilastollisesti. Meilläkin on käynyt niin, että lasten hoitaminen vie todella paljon voimia. Aika vähän jaksaa enää kiinnittää huomiota siihen aikuiseen, joka tässä talossa myös asuu.
S
säpäle harmaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;29432361:
Mutta muuttuuko se vuosikausien rakkaus sitten epäaidoksi, jos sen eteen ei jaksa/pysty/osaa tehdä enää töitä?
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432764:
En minä ainakaan koe, että rakkaus exääni kohtaan olisi ollut epäaitoa, vaikka en rakasta häntä enää tippaakaan.
Hyvä kysymys niille, jotka oikeasti uskoo, että rakkaus ei ollut aitoa jos se "pystyi kuolemaan / hiipumaan".
P
Professional Griefer
Vieras
Varmaan on harvassa sellainen pidempi liitto, jossa ei joskus olisi tarvinut ponnistella ja tekemällä tehdä töitä sen liiton eteen. Kuitenkin jos se on jatkuvaa vääntämistä, niin siinähän sairastuu liiton lisäksi itse. Kun sen "töiden tekemisen suhteen eteen" tulisi luonnistua ihan arjessa sitä enempää ajattelematta.
P
Professional Griefer
Vieras
Joo. Siksi mun mielestä aitoa rakkautta ja sielunkumppaneita voi olla elämänsä aikana enemmänkin kuin yksi. En siis usko mihinkään maagiseen "Se Oikeaan", vaan niitä voi olla useampia. Joillain jopa samanaikaisesti, mutta se on taas ihan eri aihe
Rakkauskin kuitenkin muuttuu ihmisen myötä.
S
säpäle harmaana
Vieras
Näin minustakin. Tuolla logiikalla aidon rakkauden pystyy toteamaan vasta kuolinvuoteella.
J
"Jenis"
Vieras
Niinpä. Elämässä tulee joskus eteen niin isoja haasteita, että rakkaus ja sinnikkyys ei vaan kanna niiden yli. Itselle tällainen haaste oli miehen vakava masennus - hän muuttui aivan toiseksi, vieraaksi ihmiseksi. Monta vuotta "yritettiin" ja "tehtiin töitä", mutta parannuttuaankin hän oli muuttunut aivan toiseksi, pysyvästi. Eikö rakkaus siis ollut aitoa sen 8 vuotta, minkä se kesti?
Ja mä olen aivan varma, että nykyinen mies ja mä oltaisiin jo erottu, jos meillä ois erityislapsia. Aivan riittävästi haastetta näissä normaaleissa vaikkakin vilkkaissa
Varmasti hyvin suuri osa ihmisistä saakin siitä jonkin tasoisia henkisiä haavoja jotka vaikeasti parantuu, voihan olla että kaikki ei ikinä siitä toivu kokonaan. Katkeroituu siis osittain jos suhde on todella epäterve.
Mutta panostaminen suhteeseen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Vaikka sen pitäisi olla.
Tilanteita ja ihmisiä on monenlaisia, siksi en nyt niin kauhean vaikeana näe käsittää tälläistäkään tapahtuvan.
Helpompaa olla yksitotinen tai tiukka näkemys kun puhutaan asioista, eikä ihmisistä. Ainakin omalta kohdaltani.
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29432801:
Minusta se on aikamoista itsensä huijaamista, että myy itselleen tämän yltiöromanttisen harlekiiniunelman "ainoasta ja oikeasta".
Jokainen suhde on se oikea suhde silloin kun homma toimii. Moni ihminen maailmassa voi olla oikea "sinulle".
Mä en tähän "aitoon" ja "oikeaan" rakkauteen usko. Ihmisellä on elämänsä aikana monia eri vaiheita. Ei se ole väärin jos on monta kertaa rakastunut.
Teini elämän poikakaveri tuntu siltä oikeelta, mutta hell no en sitä nykypäivänä enää kattelis sekunttiakaan, hemmetin husvotti.
Sen jälkeen tulikin rakastuttua järkevään ja totiseen ihmiseen, ei sekään hyvältä tuntunut pidemmän päälle, pitäähän elämä hauskaakin olla. jne. jne.
Ei sellaista leffa/satu rakkautta ole olemassakaan.
Teini elämän poikakaveri tuntu siltä oikeelta, mutta hell no en sitä nykypäivänä enää kattelis sekunttiakaan, hemmetin husvotti.
Sen jälkeen tulikin rakastuttua järkevään ja totiseen ihmiseen, ei sekään hyvältä tuntunut pidemmän päälle, pitäähän elämä hauskaakin olla. jne. jne.
Ei sellaista leffa/satu rakkautta ole olemassakaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Rva Ilkeä Harmaa;29432893:
Romanttiset komediat ja novellit jne. on varmasti ihan hyviä viihdykkeitä, mutta ihan samanlailla kuin kaikenlaisen pornon rinnastaminen parisuhteeseensa yksi yhteen, yhtä haitallista on myös tämä yltiöromanttisen kuvan ruokkiminen mielessään ja uskotteleminen että on ihan normaalia "vaatia" sitä mitä elokuvissa / kirjoissa tapahtuu.
D
"dina"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rva Ilkeä Harmaa;29432893:
Se, että ihmisellä on elämässään monia vaiheita ja monia ihmisiä rakastettu, ei tarkoita, etteikö sitä syvempää ja parempaa "satu"rakkautta olisi olemassa. Kaikilla on arkielämä, mutta ei se tarkoita, että rakkaus hyytyy tai katoaa.
Itsekin uskon, että ihmisellä voi olla monta ihmistä, joita hän rakastaa/on rakastanut, eikä yhtä ainoaa oikeaa ole olemassa, juurikin siksi, että rakkaus on myös tahtotila. Mutta silti jonkun kanssa voi kokea paljon syvempää sielunkumppanuutta ja rakkaus kestää kuolemaan saakka voimakkaana.
Mitä se leffarakkaus edes on? Ja miksei sitä muka ole olemassa?
H
"Hmh"
Vieras
Jälkeenpäin
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. -
Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen.
~ Aila Meriluoto ~
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. -
Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen.
~ Aila Meriluoto ~
Lukematta koko ketjua pyydän anteeksi jos plagioin jonkun mielipidettä.
Mulla on aidosta rakkaudesta kokemusta vain oman parisuhteeni osalta
Kuitenkin, me ollaan seurusteltu varhaisesta teini-iästä asti ja ollaan nyt molemmat yli nelikymppisiä eli kolmisenkymmentä vuotta. Aivan varmasti me ei olla enää ne samat ihmiset kuin silloin teininä. Meillä on ollut hetkiä, jolloin se rakkaus on todellakin ollut kuollut ja ollaan kasvettu erilleen eikä meillä ole ollut mitään yhteistä (lapsia ja asuntolainaa lukuunottamatta).
Tämä on se vaihe, jolloin toiset pistää kattilat jakoon ja lähtee etsimään seuraavaa aitoa rakkautta ja toiset päättää hammasta purren jatkaa ja etsiä sen kipinän joka aikoinaan pariskunnan yhteen saattoi. Kumpikin tie on oikea, jokainen tekee omalta kannaltaan oikean ratkaisun. Toiset vaan eivät usko siihen tulevaisuuteen saman ihmisen rinnalla ja toiset saattaa hiukan hölmönäkin päättää vaan jatkaa, ehkä huomatakseen sitten muutaman vuoden kuluttua että ei olisi kannattanut, ehkä huomatakseen että ponnistelut kannatti.
Siinä vaiheessa kun parisuhdetta rakennetaan, perhettä perustetaan ja pistetään yhteistä taloutta pystyyn, se rakkaus on yleensä kuitenkin aitoa.
Mulla on aidosta rakkaudesta kokemusta vain oman parisuhteeni osalta
Kuitenkin, me ollaan seurusteltu varhaisesta teini-iästä asti ja ollaan nyt molemmat yli nelikymppisiä eli kolmisenkymmentä vuotta. Aivan varmasti me ei olla enää ne samat ihmiset kuin silloin teininä. Meillä on ollut hetkiä, jolloin se rakkaus on todellakin ollut kuollut ja ollaan kasvettu erilleen eikä meillä ole ollut mitään yhteistä (lapsia ja asuntolainaa lukuunottamatta).
Tämä on se vaihe, jolloin toiset pistää kattilat jakoon ja lähtee etsimään seuraavaa aitoa rakkautta ja toiset päättää hammasta purren jatkaa ja etsiä sen kipinän joka aikoinaan pariskunnan yhteen saattoi. Kumpikin tie on oikea, jokainen tekee omalta kannaltaan oikean ratkaisun. Toiset vaan eivät usko siihen tulevaisuuteen saman ihmisen rinnalla ja toiset saattaa hiukan hölmönäkin päättää vaan jatkaa, ehkä huomatakseen sitten muutaman vuoden kuluttua että ei olisi kannattanut, ehkä huomatakseen että ponnistelut kannatti.
Siinä vaiheessa kun parisuhdetta rakennetaan, perhettä perustetaan ja pistetään yhteistä taloutta pystyyn, se rakkaus on yleensä kuitenkin aitoa.
E
esimerkki
Vieras
Mieleen tulee omasta tuttavapiiristä tilanne jossa pariskunta meni suhteellisen nuorina naimisiin. Myöhemmin osoittautui, että mies on alkoholisti. Mikään määrä todellista rakkauttakaan ei paranna alkoholistia silloin kun hän ei itse halua lopettaa juomista, joten ystäväni erosi (ja on mennyt sittemmin uusiin naimisiin).
Olisiko tuon jotenki voinut tietää etukäteen ja estää? Vai pitäisikö alkoholistin kanssa elää elämänsä loppuun koska niin on vihkivalassa vannottu?
Olisiko tuon jotenki voinut tietää etukäteen ja estää? Vai pitäisikö alkoholistin kanssa elää elämänsä loppuun koska niin on vihkivalassa vannottu?
Uusimmat
-
-
V
-
V
-
V
-
-
VTiesittekö muuten sitä, että viimeisenä asiana teatterikorkeakoulussa opetetaan mitä kaikkia tukia voi saaa Kelasta?
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 61
-
VSuomalaien nainen kertoo Hesarissa ylpeänä putkareissuistaan
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 3
Kuumimmat
-
V
-
V
-
-
VLähetä terveisiä ja ajatuksiasi kaipaamallesi henkilölle + vertaistukea saatavilla
- Viimeisin: vierailija
-
V
-
V
-
V