T
tyhmänä suhteessako?
Vieras
Mää haluaisin ihan mielipiteitä, milltä tämä teistä vaikuttaa... toivottavasti ei tuu kovin sekavaa tekstiä, kun ajatukset niin ponkkoilee. elikkäs...
Haluan saman katon alle asumaan mieheni kanssa. Me on seurusteltu kohta puolin kolmisen vuotta. Molemmilla takana yksi avioliitto ja lapsia. Itselläni alakoulu ikäset lapset. Miehellä teini ja aikuisia melkein jo. Yhteenmuutosta on ollut puhetta jo kauan. lasten kanssa tullaan kaikki toimeen ja lapset keskenään. Ei sen puoleen ongelmia. Muutenkin arki niiltä osin kun ollaan ja nähdään sujuu hyvin. Meillä on rentoa ja mukavaa yhdessä. Pidetään samantyylisistä asioista ja yhteistä tekemistä löytyy. Eli ongelmia ei minun, eikä mieskään ole sanonut että olisi. Ainut mikä tökkii ja stressaa välejä ja varsinkin mun päätäni on yhteenmuuttaminen.
Tässä loppuvuodesta, kun vietettiin monta päivää minun luonani. Viikkasi hän pyykkejänsä ja sanoin, että tuolla kaapissa olisi tilaa niille. Hän lopetti viikkaamisen ja meni sänkyyn maate. menin perässä, että puhutaanko tästä, että sua ahistaa tää vissiin. Ei puhuttu ei. Mää lähin itkeen vessaan ja painelin ulos hetkeksi, jotta en sanoisi mitään harkitsematonta. Kun tulin sisälle mies oli vastassa ja halasi todella pitkään. Sanoin että rakastan häntä. Hän ei sanonut mitään. Tätä välikohtausta on puitu jälkeen päin ja hän sanoi, että häntä ahistaa kun tietää, että haluan muuttaa yhteen. Hän kuulema odottaa jotain "ääntä" päässä, että joo kyllä muutamme yhteen jne.
Mää en tiedä mitä pitäisi ajatella... hän haluaa olla kanssani. Mutta minulle ei riitä, että näemme joka toinen vkloppu kun molemmilla on lapset poissa. Siihen se on nykyisin mennyt. Ennen me tavattiin viikolla. Hän tuli luokseni vaikka asuin 15km päässä. Hän kävi töissä 60km päässä. Ja silti jaksoi tulla luokseni iltaisin. Ei nyt joka ilta mutta melkeinpä kolmena iltana viikossa ja sitten tietenkin yhteiset vkloput.
Nyt on kesän jälkeen mennyt, että nähdään lähinnä joka toinen vkloppu. Koomisinta on se, että asutaan nyt 800m päässä toisistamme. Olisko lokakuussa ollut viimeksi niin, että viikollakin hän on ollut luonani. hän ei enää käy töissä kaukana.
Oon miettinyt, haluaako hän etäisyyttä, jättää minut. Mutta ei kuulema halua että erotaan. Näin sanoi kun olen kysynyt, että erotaanko.
Mikä tää homman nimi on? Miltä tää teistä vaikuttaa?
Haluan saman katon alle asumaan mieheni kanssa. Me on seurusteltu kohta puolin kolmisen vuotta. Molemmilla takana yksi avioliitto ja lapsia. Itselläni alakoulu ikäset lapset. Miehellä teini ja aikuisia melkein jo. Yhteenmuutosta on ollut puhetta jo kauan. lasten kanssa tullaan kaikki toimeen ja lapset keskenään. Ei sen puoleen ongelmia. Muutenkin arki niiltä osin kun ollaan ja nähdään sujuu hyvin. Meillä on rentoa ja mukavaa yhdessä. Pidetään samantyylisistä asioista ja yhteistä tekemistä löytyy. Eli ongelmia ei minun, eikä mieskään ole sanonut että olisi. Ainut mikä tökkii ja stressaa välejä ja varsinkin mun päätäni on yhteenmuuttaminen.
Tässä loppuvuodesta, kun vietettiin monta päivää minun luonani. Viikkasi hän pyykkejänsä ja sanoin, että tuolla kaapissa olisi tilaa niille. Hän lopetti viikkaamisen ja meni sänkyyn maate. menin perässä, että puhutaanko tästä, että sua ahistaa tää vissiin. Ei puhuttu ei. Mää lähin itkeen vessaan ja painelin ulos hetkeksi, jotta en sanoisi mitään harkitsematonta. Kun tulin sisälle mies oli vastassa ja halasi todella pitkään. Sanoin että rakastan häntä. Hän ei sanonut mitään. Tätä välikohtausta on puitu jälkeen päin ja hän sanoi, että häntä ahistaa kun tietää, että haluan muuttaa yhteen. Hän kuulema odottaa jotain "ääntä" päässä, että joo kyllä muutamme yhteen jne.
Mää en tiedä mitä pitäisi ajatella... hän haluaa olla kanssani. Mutta minulle ei riitä, että näemme joka toinen vkloppu kun molemmilla on lapset poissa. Siihen se on nykyisin mennyt. Ennen me tavattiin viikolla. Hän tuli luokseni vaikka asuin 15km päässä. Hän kävi töissä 60km päässä. Ja silti jaksoi tulla luokseni iltaisin. Ei nyt joka ilta mutta melkeinpä kolmena iltana viikossa ja sitten tietenkin yhteiset vkloput.
Nyt on kesän jälkeen mennyt, että nähdään lähinnä joka toinen vkloppu. Koomisinta on se, että asutaan nyt 800m päässä toisistamme. Olisko lokakuussa ollut viimeksi niin, että viikollakin hän on ollut luonani. hän ei enää käy töissä kaukana.
Oon miettinyt, haluaako hän etäisyyttä, jättää minut. Mutta ei kuulema halua että erotaan. Näin sanoi kun olen kysynyt, että erotaanko.
Mikä tää homman nimi on? Miltä tää teistä vaikuttaa?
Joko jatkat hommaa näin tai sanot että saman katon alle tai sitten ei homma jatku laisinkaan. Tsemppiä! 
