Haluan keskustella elämästäni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mindy.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olisin voinut myös lisätä että sillon 13-vuotiaana aloin juomaan alkoholia ja sekään ei kiinostanut vanhempiani yhtään, eikä myöskään se kenen kanssa tuolla ulkona luuhasin ja etenkin mihin aikaan tulin viikonloppusin kotiin. Saatoin vaan huikata et mä lähden bilettämään ja nämä tiesivät että lähden ryyppäämään ja eivät sanoneet mitään. Kerran tulin oksennukset rinnuksilla myös kännissä kotiin, ikää 14, isä avasi illalla oven ja vaan nauroi.

Sitten kun yksi päivä keskusteltiin tästäkin asiasta minun ollessa jo täysi-ikäinen nämä TOSISSAAN väittivät ja luulivat että olen ryypännyt siellä keskellä yötä OMAN ikäisten kanssa, että muutkin saivat tulla ja mennä sillä tavalla.

Onko tämä teidän mielestä aivan normaalia?

Sitten kun olen itkenyt ja raivonnut nyt yli täys-ikäsenä että olisin tarvinnut rajoja, niin en saa muuta kun vastaukseksi: vankilassako sut ois pitäny niinku kasvattaa?

Ja kun koen että perhe-elämämme ei ole ollut normaalia ja sitä mitä olisin halunnut ja asioita olisi ollut mahdollista muuttaa monta vuotta ja kukaan ei tehnyt mitään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! miksi nuo eivät edes eroa jos niillä on niin huono liitto?? mutta sitä aina uhotaan? ei kai kukaan oikeasti voi nauttia tuollasesta parisuhde elämästä ja pitää sitä hyvänä?

Mikähän tähänkin on syynä?

Mutta kun olen valittanut tästä meidän perhe-elämästä niin äitini on niin vittumainen virne vaan naamallaan ja kylmänviileä ja röyhkeä ämmä et käskee siirtyä mun vaan eteenpäin ja UNOHTAMAAN kaiken! miten mua laiminlyötiin vuosikaudet...

ja hän ja isäni eivät nää perhe-elämässämme mitään vikaa, niimpä olen alkanut jopa kuvittelemaan. Onko vika MINUSSA, olenko minä SEKOAMASSA kun en nää perhe-elämääni hyvänä. Onko musta tullut tosi röyhkeä ja ilkeä tyyppi vaan että kun huudan että perhe-elämämme on paskaa...

Tämän röyhkeyden ja ilkeyden ne saa valettua muhun joka kerta ja saa mut kuvittelemaan että mä itse vaan koen näin, että oikeasti elämämme on ollut normaalia ja hyvää.

Mut jos ukki ja mummo on koittanu saada elämääni hyville normaaleille raiteille, miks ne on lyöny mua? miks ne oli aina niin tiukkia ja sai järkyttäviä raivareita mulle? miks ne aina pakotti mut viitosluokkaan asti joka päivä mummolaan vaan olemaan niiden kanssa ja ulkoilemaan ja tekemään läksyjä ja että pääsin vasta illalla 18-19 maissa kotiin enkä kerennyt olla enää kenenkään kavereiden kanssa kun kukaan ei päässy ulos enää!!?

Kaikki nämä vaan kuitataan mulle: Unohda. Menneitä juttuja.

ELI MINUN SE PITÄISI KAIKKI VAAN KESTÄÄ JA UNOHTAA.

Mikä paskakaivo minä olen johon hilataan kaikki paska????

Eikö ne TAJUA että minäkin synnyin tänne LAPSENA, en aikuisena, jonka pitää aina kuunnella niiden ongelmista ja olla välikätenä... että minäkin olisin ANSAINNUT normaalin kasvatuksen niin kuin muutkin lapset.

Kukaan ei ota vastuuta mistään. Äiti on etenkin niin röyhkee et mikään ei kuulemma koskaan ole hänen vika ja hän saa tehdä just mitä hän haluaa.

Isä on jopa joskus kyennyt myöntämään että hänen psyykkeessään on vikaa. Hän on sanonut että hänelle on tapahtunut niin pahoja asioita että hän on mennyt jotenkin lukkoon että hän ei osaa toimia enää muuten. Esim. nuo siskon ja veljen kuolemat on ollu niitä pahoja asioita. Sit kun mun mummo isänpuolelta oli joskus mielisairaalassa töissä ja isäkin ollu nuorempana nii hän on sanonu et hänellä on kai sen verran kova psyyke minkä on perinyt äidiltään että hän hakeutuu kaiken mailman hullujen kanssa yhteen ja ei osaa sitten erotakkaan... että pystyy sitä tilannetta kestämään pitkänkin päälle.

Itken vaan monesti et miks mun elämä on ollu tällästä. :'(

Mietin et oisinko voinu välttyä siltä huoran maineelta jotenkin jos mulla ois ollu erillainen perhe ja kasvuolosuhteet? jos oisin saanu seksuaalikasvatusta kotona mut kun en saanu mitään... en mitään neuvoja miten poikien kanssa tulisi esimerkiksi oikea oppisesti toimia.

Mitä luulette?

Mutta sen olen oppinut ymmärtämään että äitini on jollain tavalla mielisairas, myös isäni kun ei kykene näille asioille tekemään mitään ja en usko että ukki ja mummo äidin puoleltakaan ovat oikeasti minusta välittäneet kun antovat mun kasvaa tälläsessä paskassa kodissa!!!!!!!!!!!!!!!!! vaikka tiesivät miten rikkinäistä meillä on. Parempihan mun ois ollu päästä huostaan, vaikka alussa se ois kirpassukin. Onko nämä kaikki todella eläneet siinä uskossa että mikään näistä asioista ei tule vaikuttamaan minuun millään tavalla??

Mut äitin mielisairautta todistaa se et se asu 28-29v asti KOTONA äidin ja isän kanssa. Harrasti seksiä vasta ensimmäisen kerran kun alkovat yrittämään minua isän kanssa kuulemma eli sekin 28-29v. Äitisä ja isäsä maksaa vieläkin monet sen laskut ja se avuttomuuttaan vetoaa aina sen ihottumiin ja nivelreumaan et kun ei kykene tekemään mitään, mut ei syö kuitenkaan lääkkeitään vaan valehtelee siitäkin lääkärissä, tiedän ettei halua käydä töissä, varastelevat isän kanssa, pyrkivät aina pummimaan vapaata isälle töistä... sit äiti ei kykene kulkemaan esim alikulkutunneleista. Aina kun tulee ongelmia " nyt minä soitan äitille ja isälle! " vaikka ikää on 47v niin ei kykene muutenkaan toimimaan.

Kiinostas tietää mitä vittua tonkin elämässä on tapahtunu... et se on menny noin pieleen ja menny sit vielä lisääntymään vastuuttomasti ja tekemään mut, huolimatta kuitenkaan siitä että olisi osannut itse aikuistua edes normaalisti ja kasvattaa mua...

Se 28-29v kuulemma pelkäsi mitä hänen ÄITINSÄ ja ISÄNSÄ ajattelevat jos hän hankkii vauvan...
 
Anteeksi nyt vaan, ei kukaan jaksa tuollaista jaarittelua lukea, etenkään kun minkäänlainen vastaus sinua ei miellytä, ellei se sitten heitä lisää löylyä kiukaalle.
 
[QUOTE="vieras.";29485605]Tämä on tosi tavallinen vastaus, mutta koeta päästä terapiaan tai vastaavaan. Et selviä tuosta sotkusta omin voimin.

Ensinnäkin vanhempiesi suhde on liian sekava. Isovanhempasi ovat saaneet vastuun sinusta ja ovat olleet liian iäkkäitä kasvattajia sinulle. Siis tehneet parhaansa, koettaneet saada sinusta ihmistä, mutta niin heille kuin vanhemmillesikin on ollut ylivoimasta saada koko tilannetta haltuun. Sinulle on purettu paljon tunteita, joita lapsen ei tarvitsisi ottaa vastaan. Olet ollut jonkinlainen tunnekavana, johon on käyty survomassa aikuisten pahaa oloa. Ahdistuksesi ja pelkosi ovat sen pienen,hylätyn lapsen itkua, hätää, pelkoa ja muuta ikävää, koska kukaan ei ole lohduttanut sinua ja selittänyt mitä varten kaikkea pahaa tapahtuu. Pelkosi on myös terve sysäys sille, että haluat saada apua. Hyvä, että kirjoitit tänne, mutta saadaksesi kaiken auki se vaatii enemmän kuin anonyymi kirjoittelu tänne anonyymien ihmisten kanssa.

Koska niin paljon on elämässäsi tapahtunut ja koetat kerralla käsitellä kaiken sen, niin se on samaa kuin työntäisit kivikasaa kerralla paikoiltaan. Oma olosi lähtee helpottamaan sillä, että otat kiven kerrallaan kasasta ja siirrät ne niin. Eli viittaan terapiaan, jos vain suostut heittäytymään mukaan ja kasvamaan irti menneisyydestäsi. Siellä käyt asia kerrallaan läpi ja purat tunteesi aste kerrallaan.

Esim. kuvauksesi äidistäsi on haastava. IHmisen herkkävatsaisuus on ominaisuus, jota ei voi oikein muuttaa. Se, että hän sotkee vessan seiniä ei minulle aukea onko se sitä, että hän ottaa ulostetta käsiinsä ja pyyhkii sillä seinät? Sillä silloin äitisi on psyykkisesti pahasti sairas, Jos taas äitisi on vain sottainen tyyppi niin kun jotkut ihmiset ovat, niin siihen on vaikeampi sanoa mitään. Löysä uloste voi sotka paikat ja jos äitisi ei välitä siivota omia jälkiään, niin onhan se tosi yököttävää. Tämä ja paljon muuta sinun pitäisi jaksaa miettiä jonkun asiantuntijan kanssa. Tarvitset myös kysymyksiä, jotka auttavat sinua avamaan kokemuksiasi ja mielessäsi olevia solmuja.

Toivotan voimia eteenpäin![/QUOTE]

Tuo onkin outoa että meillä on vessan ja kylppärin seinissä paskaa, mutta muuten se on hirveä siivousfriikki ja perfektionistin vikaa siinä ilmeisesti kanssa on, kerta munkin huone on pitänyt siivota tähän ikään mennessä ja jos olen jotain itse tehnyt mielestäni ihan hyvin niin ei kuulemma kelpaa...

Kukaan häntä ei ole pakottanut siivoomaan jos vaan nostas jalat pöydälle että eletäämpä sitten paskassa tai otetaan ero kun ette tee yhtään mitään niin ei tarviis siivota.

Itse se joka kerta tarjoutuu siivoamaan minun ja isän jäljet jotta saa haukkua ja valittaa sitten meistä miten sottapyttyjä me ollaan.

Ja haukkuu isää narsistiksi yms. Mutta vanhemmillaan rahaa riittäis, jos se eroaminen rahastakin kiinni on ja tuskin he voivat tuon ikästä ihmistä tai sillonkaan kun minä synnyin niin mihinkään liittoihin pakottaa.

Oisitko ite eronnu esim ajat sitten jo tälläsestä parisuhteesta tai tehny toisenlaisia ratkasuja ajatellen myös mua, jos oisit mun äiti?

Mikä siinä sitten on että äidilläni riittää tahdonvoima vittuiluun ja nalkuttamiseen, mutta hän ei koskaan MITÄÄN muutosta asioihin tee, EIKÄ ISÄ, vaan ne jatkaa niin kauan tätä samaa paskaa kun luultavasti kuolevat siihen?

ja missä minä sillon oon, en tiedä.................................

Kiva kun mä joskus tapaisin jonkun miehen ja saisin lapsia.

Niin voiko niitä tälläseen mummolaan viedä? mitä mun lapsista tulee jos annan olla niiden kanssa, sekoaako nekin ja pilaanko niiden elämän sillä?

Mitä mun mies ajattelee kun multa ei oo omalta puolelta oikeen ketään sukulaisia, äiti ja isäkin tälläsiä ja ne mitä on nii on yksinäisiä tai alkoholistuneita?

Ja äidin puolelta se äidin suku taas on sellasta hienohelma sukuu ja eletään kalliisti, ollaan hyvissä viroissa, esimerkiksi äitin serkku ei halua tuntea äitiä ollenkaan ja pikkuserkkuihini ei pidetä mitään yhteyttä.

Koskaan emme ole käyneet perheen kanssa missään sukulaisissa.

Emme matkoilla. Paitsi jonnekin lähelle, samaan maakuntaan vuokramökille olemme menneet viikoksi kun vanhempani nauttivat siitä.

Ukki ja mummo mun ollessa pieni koittivat mua esimerkiks käyttää lintsillä.

Ja mitä tuohon herkkä vatsaisuuteen tulee:

Niin miksi en enää itse sitten ole sellainen mahalla jännittäjä?????
 
Mitä sinun pitäisi tehdä? Hanki ammattiapua, jotta saat pääsi kuntoon. Aloita vaikka varaamalla aika terveyskeskuslääkärille. Mitä tapahtui Ouluun muutollesi? Palasitko takaisin lapsuudenkotiisi ja jos, niin miksi ihmeessä? Etsi töitä tai opiskelupaikka. Ala katsomaan tulevaisuuteen.
 
Jollain tasolla sun on PAKKO ymmärtää itsekin että mielenterveysapu on se oikea ratkaisu tässä vaiheessa, ei mikään "psykologinen pohdinta" kaksplussalla. :(

Ei se hoitoon meno tarkoita sitä että sinä olisit jotenkin hullu kun näitä asioita kelaat, tai että menneisyys olisi tarkoitus lakaista johonkin maton alle piiloon. Siellä niitä asioita nimenomaan käydään läpi, etsitään potentiaalisia syitä, voit saada uusia näkökulmia ja ymmärtää asioita paremmin, ja sitten keinot alkaa rakentaa omaa elämääsi terveelle pohjalle! Sellaistahan kerrot näissä viesteissä kaipaavasi? Pelkäät että näillä eväillä et tule saamaan kunnollista elämää; no mene sinne lääkäriin/mielenterveystoimistoon. Siitä se lähtee.
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
Paska mummo ja pappa kun asettivat rajoja.

Paskat vanhemmat kun eivät asettaneet rajoja.

Paska palsta, kun ei ratkaise sun ongelmaa.

Ja kaikista paskinta on, kun paska lentää ja kukaan ei ota vastuuta sinusta.
 
Kuinka sinä, et millään tajua hakea sitä apua! Sata kertaa toitotettu, että hae apua. Vanhempasi ovat sairaat, isovanhempasi myös ja sinäkin sairastut enemmän ja enemmän. Miksi et hae apua???!! Siellä saisit apua näihin ongelmiisi ja asioiden selvittelyä. Saisit vastauksia mikä johtuu mistäkin ja miten selviät lapsuudestasi. Ei nämä asiat täällä tule koskaan selviämään. Monta kertaa sinulle sanottu täällä. Jos et hae apua tulevaisuutesikin tulee olemaan kurjaa ja jankkaat vaan näitä samoja asioita vuodesta toiseen. Viimeisen kerran soita mielenterveys toimistoon, kerro asiasi ja hoida itsesi kuntoon. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutesi voit!
 
Olen muiden kanssa samaa mieltä siinä, että tarvitset ehdottomasti keskusteluapua. Tämä palsta on viihteellinen ja valitettavasti vain harva jaksaa paneutua asioihisi toden teolla. Kirjoituksesti ovat niin pitkiä, että niitä ei täällä viihdepalstalla jaksa kukaan lukea. Mikäli mietit jotain yksittäistä asiaa ihmisen psyyken puolella, niin laita mielummin lyhyitä ja napakoita kysymyksiä. Saat niihin varmemmin vastauksia.
 
Mut miks mun äiti ja isä ja ukki ja mummo ja kaikki voi olla sairaita? miten se on mahdollista????

Ja miten mä voisin olla muka sit terve?

:o

En mä nyt noiden juttujen perusteella lähtisi sanomaan, että he kaikki olisivat sairaita. Tietyissä asioissa varsin ikäviä ihmisiä kyllä ja huonoilla keskinäisillä suhteilla varustettuja, mutta tuskin kaikilla sinänsä mitään psyykkisiä sairauksia on.

Sinä et ole tällä hetkellä ihan terve, mutta siksi pitäisikin mennä sinne hoitoon. Mikään tilanteessasi ei kuitenkaan tarkoita sitä että sun pitäisi jotenkin nähdä tulevaisuutesikin sairaana, ja sidottuna menneisyyteesi.
 
[QUOTE="rrr";29492061]En mä nyt noiden juttujen perusteella lähtisi sanomaan, että he kaikki olisivat sairaita. Tietyissä asioissa varsin ikäviä ihmisiä kyllä ja huonoilla keskinäisillä suhteilla varustettuja, mutta tuskin kaikilla sinänsä mitään psyykkisiä sairauksia on.

Sinä et ole tällä hetkellä ihan terve, mutta siksi pitäisikin mennä sinne hoitoon. Mikään tilanteessasi ei kuitenkaan tarkoita sitä että sun pitäisi jotenkin nähdä tulevaisuutesikin sairaana, ja sidottuna menneisyyteesi.[/QUOTE]

Eli minä tässä olenkin se sairas ja syntynyt sairaana!?

Ketkä sinusta on sitten heistä sairaita ja ketkä ei? missä asioissa ovat mielestäsi varsin ikäviä ihmisiä? ja miksi heillä on huonot keskinäiset suhteet?
 
Minä tietääkseni synnyin tämän kaiken keskelle, joten kyllä tietääkseni en tiennyt että kun hengitin ensimmäisen kerran ulkomaan ilmaa, että olin psyykkisesti sairas.

Synnyin fyysisesti kuulemma ainakin ihan 10 pisteen tyttönä ja neuvola käynneilläkään tai muilla lääkäri käynneillä mitä oli elämässäni, ei minun psyykkisessä kehityksessä huomattu koskaan mitään poikkeavuutta.

Jos olisi huomattu, kai olisin jotain hoitoa siihen saanut. Tuskin se olisi täysin ollut vanhemmista ja isovanhemmistanikaan riippuvaista että annetaanko sille tytölle hoitoa vai ei?

Ainut viat mitkä mussa oli pienenä niin että olin motorisesti ehkä vähän heikko, esim. telinevoimistelussa ja kuperkeikkojen teossa olin tosi kömpelö ja mulla oli puhevika ala-asteen ekoille luokille saakka, kunnes pääsin siitä sitten eroon sitkeällä harjottelulla.

Ukin ja mummon mukaan osasin pienenä sanoa r kirjaimen aivan normaalisti. Mutta heidän mukaansa kun isä lätysti mulle niin se taito kuulemma katosi...

En tiedä pitääkö paikkaansa nämä puheet mitä mulle on kerrottu aina kaikista niin ylipäätään. Tosi törkeää kyllä jos omat perheen jäsenet syöttää valheita.. mutta eipä ne kai piittais siitäkään, pistelis vaan törkeesti menemään! enhän minä koskaan oo lapsi ollu tai ansainnu normaalia lapsuutta johon ei tietääkseni kuulu se että kaikki perheenjäsenet syöttää mulle, silloselle pienelle lapselle, negatiivisiä asioita toisistaan. Tai kai ne oletti et mä synnyin oikeesti sit aikuiseks ihmiseks et osaan ja kykenen käsittelemään pienestä pitäen kaiken niinku aikuinen tai et mun on ainakin kyettävä siihen.
 
Minä tietääkseni synnyin tämän kaiken keskelle, joten kyllä tietääkseni en tiennyt että kun hengitin ensimmäisen kerran ulkomaan ilmaa, että olin psyykkisesti sairas.

Synnyin fyysisesti kuulemma ainakin ihan 10 pisteen tyttönä ja neuvola käynneilläkään tai muilla lääkäri käynneillä mitä oli elämässäni, ei minun psyykkisessä kehityksessä huomattu koskaan mitään poikkeavuutta.

Jos olisi huomattu, kai olisin jotain hoitoa siihen saanut. Tuskin se olisi täysin ollut vanhemmista ja isovanhemmistanikaan riippuvaista että annetaanko sille tytölle hoitoa vai ei?

Ainut viat mitkä mussa oli pienenä niin että olin motorisesti ehkä vähän heikko, esim. telinevoimistelussa ja kuperkeikkojen teossa olin tosi kömpelö ja mulla oli puhevika ala-asteen ekoille luokille saakka, kunnes pääsin siitä sitten eroon sitkeällä harjottelulla.

Ukin ja mummon mukaan osasin pienenä sanoa r kirjaimen aivan normaalisti. Mutta heidän mukaansa kun isä lätysti mulle niin se taito kuulemma katosi...

En tiedä pitääkö paikkaansa nämä puheet mitä mulle on kerrottu aina kaikista niin ylipäätään. Tosi törkeää kyllä jos omat perheen jäsenet syöttää valheita.. mutta eipä ne kai piittais siitäkään, pistelis vaan törkeesti menemään! enhän minä koskaan oo lapsi ollu tai ansainnu normaalia lapsuutta johon ei tietääkseni kuulu se että kaikki perheenjäsenet syöttää mulle, silloselle pienelle lapselle, negatiivisiä asioita toisistaan. Tai kai ne oletti et mä synnyin oikeesti sit aikuiseks ihmiseks et osaan ja kykenen käsittelemään pienestä pitäen kaiken niinku aikuinen tai et mun on ainakin kyettävä siihen.
jos oisin uskonut kaiken tuon oisin jo jossain hoitolaitoikessa bumbattuna lääkeisiin..ja tietäsin että muut tietää paremmin!
 
äitis paskat houssussa. Niin että miten lapsena mietit sitä että äiti käyttäytyy noin?

En tajunnut ihan kysymystäsi?

Kysytään näin päin, miksi en olisi miettinyt? vai onko tuo sinusta jotenkin normaalia? kuuluuko susta aikuisen ihmisen ylipäätään jännittää jotain ja jännittää niin paljon että tulee ihan paskat housuun? tai jännittää kumppaniaan kenen kanssa elää kotona ...?
 
En tajunnut ihan kysymystäsi?

Kysytään näin päin, miksi en olisi miettinyt? vai onko tuo sinusta jotenkin normaalia? kuuluuko susta aikuisen ihmisen ylipäätään jännittää jotain ja jännittää niin paljon että tulee ihan paskat housuun? tai jännittää kumppaniaan kenen kanssa elää kotona ...?

haluat vastauksia? Voin sanoa näin että bakteerit ja kun syönyt ei maha kestä...joten istut vessassa..ei ihan mukavalta tuntuu istua....pöntöllä ripuloiden kun söin!
 
jos oisin uskonut kaiken tuon oisin jo jossain hoitolaitoikessa bumbattuna lääkeisiin..ja tietäsin että muut tietää paremmin!

No ei kai se mullakaan joutuminen sinne ole aina niin kaukana ollut...

Oon vaan hyvin vihanen siitä minkälaisen kasvatuksen kotona sain ja ylipäätään perheen ja kodin. Kun nää on antanu meidän asuu homeisessa kodissa ja äiti lyönyt täällä paikkoja paskaksi, on reikiä seinissä jne. hermostuksissaan. Onko tuo sinusta aivan normaalia myös?

En kyllä voi väittää olevani parempi, olen alkanut tekemään samoja asioita kun äiti käy hermoilleni kun nalkuttaa vieressä jostain ja soittaa suutaan...

Oon vihainen ja katkera myös siitä että minua kiusattiin ja että sain päälleni paikkakunnan pahimman huoran maineen, ilman että olin harrastanut edes seksiä ja ne jutut perustu pelkkiin tekstareihin. Sen vakavampaa ei päässyt käymään. Mutta sitten sain kuulla kuinka olin pannut koulun vessoissa jne. Miten likainen olen jne.

Ja nyt kun muut valmistuu ammattiin ja kykeni menemään esim amikseen, niin mie vasta alotan, kun just nyt rupee tuntuu siltä että kykenen ja pitää alkaa tekemään näille asioille jotain.. silti en niihin samoihin kouluihin pystyis menemään heidän kanssaan missä minut tunnetaan.

Välillä mulle on tullu tunne et mun tekis mieli tappaa. KAIKKI.

Tai no pääasiassa olen pelännyt tappavani isän tai äidin kun jos mulla sekoaa niin pahasti päässä... tai jonkun vastaantulijan joka on syytön tähän kaikkeen, mutta kun olen jotenkin niin täynnä vihaa. :(

Ainut ketä en varmasti tahtoisi vahingoittaa olisi koirani.

Joskus mulla on mennyt hermot äitiin niin pahasti että olen jahdannut sitä veitsen kanssa kun en jaksa enää...
 
Voi jumalauta, että tähän rupee menemään hermot. Voiko tämän ketjun vaikka poistaa. Ihminen sairas ja näyttää sekoovan viesteistä vielä enemmän. Mene puhumaan näistä asioista mielenterveystoimistoon. He antavat vastauksia, kuka on sairas ja miksi ja miksi äitisi paskoo housuun. Täällä kukaan ei voi auttaa sinua. Hae apua asiantuntijoilta ennen kun on myöhäistä! Sekoot kohta pahasti jos et halua apua. Jos tunnet tämän henkilön ota yhteyttä esim. Mt toimistoon ja kerro, että sekoo pian ja kerro nimi. Jos vaikka ottasivat yhteyttä häneen ja saisivat hoidon ja avun piiriin.
 
Voi jumalauta, että tähän rupee menemään hermot. Voiko tämän ketjun vaikka poistaa. Ihminen sairas ja näyttää sekoovan viesteistä vielä enemmän. Mene puhumaan näistä asioista mielenterveystoimistoon. He antavat vastauksia, kuka on sairas ja miksi ja miksi äitisi paskoo housuun. Täällä kukaan ei voi auttaa sinua. Hae apua asiantuntijoilta ennen kun on myöhäistä! Sekoot kohta pahasti jos et halua apua. Jos tunnet tämän henkilön ota yhteyttä esim. Mt toimistoon ja kerro, että sekoo pian ja kerro nimi. Jos vaikka ottasivat yhteyttä häneen ja saisivat hoidon ja avun piiriin.

Niin ketä pyydät ottamaan yhteyttä mun puolesta? :D etköhän tuota ite oo aika sekasin.

Älä tunge nokkaas muiden ihmisten asioihin, näin ihan vinkkinä. Osaan kyllä hoitaa ihan itse asiani!

Ja jos menee hermot, kysymys sinulle: miksi avaat sellaisen ketjun? miksi vastaat sinne jotain?

;)

Älä tee sitä. Niin ei mene enää hermot.
 
Eli minä tässä olenkin se sairas ja syntynyt sairaana!?

Ketkä sinusta on sitten heistä sairaita ja ketkä ei? missä asioissa ovat mielestäsi varsin ikäviä ihmisiä? ja miksi heillä on huonot keskinäiset suhteet?

En sanonut että olet syntynyt sairaana. Tämän ja aiempien ketjujen perusteella vain päättelisin että sairastat masennusta ja ahdistusta. Todennäköisesti menneisyytesi tapahtumat ovat saaneet sinut sairastumaan, mutta ongelma on mielestäni se että tunnut keskittyvän pohtimaan pakkomielteisesti niitä syitä ja jollain tasolla olet heittänyt pyyheen kehään ja päättänyt että "ei mun elämästä voi tulla mitään, kun menneisyys on sellainen". Sinänsä kaikki tuo on tosi normaalia masentuneelle ihmiselle, kuten myös tuntemasi katkeruus ja viha, mutta eteenpäin ON mahdollista päästä, se vain ei todellakaan tapahdu sillä että itseksesi pohdit näitä ja katkeroidut vain lisää. Edelleenkään en yritä sanoa että menneisyys pitäisi lakaista maton alle piiloon! Sun pitäisi päästä käsittelemään sitä ihan ammattilaisen kanssa.

Äitisi paskan levittely ja raivokohtaukset kuulostavat sairaalta, muihin en osaa kommentoida mutta ei noista hirveästi mikään tietty sairaus paista läpi.
 
Avaan ketjun koska ajattelen, että nyt vihdoin sä oot varmasti tajunnut hakea apua. Toivon, että kirjotat, että "hain apua ja rupeen selvittämään nyt elämääni ammattilaisten kanssa". Sitä minä sydämmestäni sinulle toivon. Oon seurannut näitä sun kirjoituksia ja aina vaan uusia alotuksia pitkään. Huomaan, että alat henkisesti mennä huonompaan huonompaan suuntaan. Toivon , että halusit apua ja nuori elämäsi ei menisi hukkaan, sulla ois vielä elämä edessä. Viimeinen oljenkorsi on tämä, että joku tuttusi sinut täältä tunnistaisi ja soittais mt toimistoon ja sieltä ottaisivat sinuun yhteyttä. Tarvitset apua nyt!
 
[QUOTE="rrr";29492326]En sanonut että olet syntynyt sairaana. Tämän ja aiempien ketjujen perusteella vain päättelisin että sairastat masennusta ja ahdistusta. Todennäköisesti menneisyytesi tapahtumat ovat saaneet sinut sairastumaan, mutta ongelma on mielestäni se että tunnut keskittyvän pohtimaan pakkomielteisesti niitä syitä ja jollain tasolla olet heittänyt pyyheen kehään ja päättänyt että "ei mun elämästä voi tulla mitään, kun menneisyys on sellainen". Sinänsä kaikki tuo on tosi normaalia masentuneelle ihmiselle, kuten myös tuntemasi katkeruus ja viha, mutta eteenpäin ON mahdollista päästä, se vain ei todellakaan tapahdu sillä että itseksesi pohdit näitä ja katkeroidut vain lisää. Edelleenkään en yritä sanoa että menneisyys pitäisi lakaista maton alle piiloon! Sun pitäisi päästä käsittelemään sitä ihan ammattilaisen kanssa.

Äitisi paskan levittely ja raivokohtaukset kuulostavat sairaalta, muihin en osaa kommentoida mutta ei noista hirveästi mikään tietty sairaus paista läpi.[/QUOTE]

No tuossa viimesessä lauseessa oot mun mielestä kanssa oikeessa, yhdyn siihen.

Pelkään vaan että musta tulee joku seuraava Johanna tai Julia Tukiainen, päihdeongelma vaan puuttuu.

Eli sinusta muut ihmiset ovat sairastuttaneet mut? ja toisessa, sellasessa normaalissa perheessä minulla olisi ollut mahdollisuudet kasvaa erillaiseksi ihmiseksi ja elää erillaista elämää tällä hetkellä?

Mut mitähän sitten äitini elämässä on tapahtunut että hänestä on tullut tuollanen?

Entä onko sinusta aivan normaalia että asutaan 28-vuotiaaks asti kotona vanhempien kanssa ja harrastetaan sillon vasta ensimmäisen kerran seksiä? ja ettei ole aikasempia kunnollisia parisuhteita takana?
 

Yhteistyössä