Älykäs lapsi päiväkodissa - haaste?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksi äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksi äiti

Vieras
Omasta kokemuksestamme, samoin lapsen kaverin kokemuksesta voin kertoa, että älykäs, ajatteleva, monet asiat kyseenalaistava lapsi tuntuu olevan todellinen haaste päiväkodissa.

Me olemme päätyneet psykologin luo lapsemme "ongelmien" vuoksi, mutta onneksemme psykologi on fiksu, ihana ihminen, joka ilmiselvästi on oivaltanut ongelmien oikean syyn.

Meille sanottiin päiväkodista, että he juuri ja juuri selviävät lapsemme kanssa.... jotenkin jäi kovasti tunne, että kaikkien pitäisi ollaan suunnilleen samasta muotista, tottelevaisia kyseenalaistamatta mitään jne.

Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia?
 
Puhun nyt vaan pojista, kun muusta ei kokemusta, mutta mulle on tullut jotenkin sellainen kuva, et semmonen vähän villi, raisu, painileikeistä ja taistelu- ja autoleikeistä tykkäävä poika on ainoa ns. normaalin pojan malli, kaikki tästä muotista poikkeavat täytyy tutkia ja niille täytyy saada joku diagnoosi. No ehkä vähän kärjistän, mut kutakuinkin vähän tällainen tunne tullut tässä muutaman vuoden aikana.
 
Puhun nyt vaan pojista, kun muusta ei kokemusta, mutta mulle on tullut jotenkin sellainen kuva, et semmonen vähän villi, raisu, painileikeistä ja taistelu- ja autoleikeistä tykkäävä poika on ainoa ns. normaalin pojan malli, kaikki tästä muotista poikkeavat täytyy tutkia ja niille täytyy saada joku diagnoosi. No ehkä vähän kärjistän, mut kutakuinkin vähän tällainen tunne tullut tässä muutaman vuoden aikana.

Meilläkin on poika ja juurikin diagnoosia kaipaisivat, mutta sille ei psykologi nähnyt mitään syytä.

Ollaan ikuisesti kiitollisia tuosta ihanasta psykologista, joka on täysin lapsen puolella tässä tilanteessa.
 
näinhän se menee, välillä tuntuu et ajattelukyky on pahasta.

toki ymmärrän kuinka rasittava kaiken kyseenalaistava ja jatkuvasta tiedonjanosta kärsivä lapsi on, koska ei päiväkodissa tai koulussa vaan niillä aikuisilla ole aikaa yhden kanssa pähkäillä jokaista asiaa.

eikä se kotonakaan aina helppoa ole, kun pienestäkin asiasta saadaan pitkä keskustelu, ja itsekkään ei aina osaa vastata lapselle kun kysymykset menee jo omankin käsityskyvyn yli..

esikoiseni oli/on juuri tuonlainen ja itse sain perheneuvolasta "haukut" kun pienelle lapselle ei saisi liikaa selittää, vaan pitäisi vaan antaa lapsen olla lapsi.Samaan aikaan kävin nuoremman lapsen neuvolassa, ja tää toinen lapsi taas on sellainen hälläväliä tyyppi, sille oli ihan sama onko tuo väri ny sininen vai punainen, se oli vaan kivan näköinen, ja neuvolatäti olis pistäny sen toimintaterapiaan ja sain haukut kun en ole pakottanut lasta oppimaan..

ihan ihmisiä noista on molemmista tullut, ja molempien äärimmäisyydet on vähän tasottuneet vuosien aikana (20v ja 16v tällä hetkellä ) mut näin se vaan menee, et kultainen keskitie on kaikkien mielestä se oikea, ääripäät herättää aina näitä negatiivisia tunteita.
 
No jos lapsi on "normaali", eikä diagnoosille ole tarvetta, niin ilmeisesti lapsen kasvatuksessa on jotain puutteita kun päiväkodissa ei pärjätä? Vai onko lapsi niin älykäs, että häneltä ei voi vaatia samoja käytöstapoja kuin taviksilta? Vai mitä tarkoittaa, että älykäs lapsi on haaste päiväkodissa?
 
Varmasti riippuu siitäkin, minkälaisesta käytöksestä on kyse. Jos lapsi kyseenalaistaa toimintatapoja, sääntöjä jne niin se on hieman eri asia kuin keskusteleminen, kyseleminen ja asioiden kyseenalaistaminen. Vaikea kuvitella miten jälkimmäinen häiritsisi ketään, ainakin täällä on otettu hyvin vastaan keskusteleva, pohtiva ja fiksu lapsi sekä pk:ssa että koulussa.
 
[QUOTE="Lene";29515234]No jos lapsi on "normaali", eikä diagnoosille ole tarvetta, niin ilmeisesti lapsen kasvatuksessa on jotain puutteita kun päiväkodissa ei pärjätä? Vai onko lapsi niin älykäs, että häneltä ei voi vaatia samoja käytöstapoja kuin taviksilta? Vai mitä tarkoittaa, että älykäs lapsi on haaste päiväkodissa?[/QUOTE]

Vaatii aikaa huomattavasti enemmän, kun ei purematta niele kaikkea mitä siellä sanotaan.

Odottaa aikuisilta samaa kuin lapsilta vaaditaan eli oikeudenmukaisuutta, säännöistä kiinni pitämista yms. se kun ei aina tunnu toteutuvan.

Toivoo peliseuraa aikuisista, kun oman ikäisistä ei ole vastusta jne.
 
Just olen huomannut et tota toimintaterapiaa ollaan kaikille tyrkyttämässä, siis jotka eivät istu siihen yhteen ja ainoaan muottiin. Ei sillä että kyllä on hyvä et asioita tutkitaan ja pyritään kaiketi juuri tolla toimintaterapiallakin ehkäisemään mahdollisia tulevia ongelmia, en siis sikäli tuomitse, mut vähän kyllä tulee sellainen olo, et yritetäänkö kaikki ihmiset lapsesta pitäen valaa siihen samaan muottiin, että pärjäisivät koulumaailmassa, lähinnä sosiaalisissa tilanteissa ja myöhemmin työelämässä. Miksi kaikkien pitäisi olla juuri samoista asioista kiinnostuneita supersosiaalisia tapauksia. Vähän kaksipiippuista.
 
Mulla on älykäs lapsi ja sen totesivat päiväkodistakin. Hienosti antoivat lapselle myös haastavampaa tekemistä ja ottivat huomioon sen, että lapsi oli edellä muita. Lapsi on erittäin temperamenttinen, mutta se on jo hyvin hallinnassa sinnikkään työn ansiosta. Me tartuttiin asiaan heti taaperoiässa ja myöhemmin päiväkoti tuki ja auttoi paljon.

Mun älykäs lapseni on hyvin käyttäytyvä ja sosiaalinen, joten mitään hankaluuksia ei ollut henkilökunnan eikä muiden lasten kanssa. Päinvastoin. Hienosti tuli kaikkien kanssa toimeen. Sama jatkuu nyt koulussa eli on edellä muita, käyttäytyy hyvin ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Koulu ottaa lapsen älykkyyden huomioon hienosti ja hän saa paljon ylimääräisiä tehtäviä, ylempien luokka-asteiden opetusta opettajalta, kun muut pakertavat tehtäviensä parissa.

Psykologilla ei olla koskaan käyty ja ehdotetulle älykkyystestille sanoimme tässä vaiheessa, ei kiitos. Lapsella menee hienosti kaikin puolin, tykkää koulusta ja oppii huimaa vauhtia.
 
  • Tykkää
Reactions: keppälerttu
Alkuperäinen kirjoittaja yksi äiti;29515250:
Vaatii aikaa huomattavasti enemmän, kun ei purematta niele kaikkea mitä siellä sanotaan.

Odottaa aikuisilta samaa kuin lapsilta vaaditaan eli oikeudenmukaisuutta, säännöistä kiinni pitämista yms. se kun ei aina tunnu toteutuvan.

Toivoo peliseuraa aikuisista, kun oman ikäisistä ei ole vastusta jne.


Jos tilanne on se, että lapselle jokin asia selitetään ja perustellaan, mutta lapsi jää AINA JANKKAAMAAN samaa, niin silloinhan ei ole kyse pelkästään älykkyydestä, vaan se voi olla myös luonteenpiirre, eikä aina niin kovin "kaunis" piirre. Kyllä lapselle jossain vaiheessa pitää voida sanoa, että nyt riittää, asia on selitetty. Sanon näin myös omalle lapselleni 6v, joka välillä jää väittämään jostain asiasta vastaan tai penäämään selityksiä. En ole ajatellut, että kyse olisi lapsen älykkyydestä, vaan että tässäkin asiassa lapselle on tietyt rajat asetettava. Kyse ei ole tiedonjanon sammuttamisesta, vaan tavallaan myös toisen huomioimisesta. Isossa ryhmässä aikuiset eivät voi koko ajan keskittyä yhteen lapseen ja hänen kyselytulvaansa, koska muidenkin on saatava puheenvuoro ja päästävä aikuisen huomioitavaksi.

Ja mitä tulee peleihin ja leikkeihin, niin lapsen olisi hyvä oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sehän on lapsen rajoittuneisuutta jos ei osaa/ei pysty pelaamaan tai leikkimään muiden, eri "tasoisten" leikkijöiden kanssa. eikä ne tädit siellä ole leikkimässä, vaan ohjaamassa lapsia leikkimään keskenään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yksi äiti;29515250:
Vaatii aikaa huomattavasti enemmän, kun ei purematta niele kaikkea mitä siellä sanotaan.

Odottaa aikuisilta samaa kuin lapsilta vaaditaan eli oikeudenmukaisuutta, säännöistä kiinni pitämista yms. se kun ei aina tunnu toteutuvan.

Toivoo peliseuraa aikuisista, kun oman ikäisistä ei ole vastusta jne.

Jos lapsi vaatii aikuisilta samaa kuin aikuiset lapsilta, on häneltä hämärtynyt kuka määrää. Hän katsoo olevansa kuin yksi aikuisista. Keskipisteenä pidetyillä lapsilla esiintyy tätä, tunnistan piirteen myös omasta esikoisesta :D Jos lapsi ei purematta niele esim.sääntöjä, on se huonoa käytöstä.
 
Älykkyyyttä on monenlaista.

Kaikkien asioiden kyseenalaistaminen (syömisen, pukemisen, jokaisen kirjan lauseen, jokaisen leikin säännön, jokaisen ohjeen) ei osoita sosiaalista älykkyyttä. Lapsi tarvitsisi siis tukea ja apua tässä.
Samoin jos samanikäisten kavereiden seura ei "kelpaa" ja vaatii aina aikuisen huomiota.

Sama lapsi voi olla hyvinkin älykäs monella muulla saralla. Mutta vaarallista on, jos älykkyydestä puhutaan yhtenä köntsänä, koska sitä se ei ole.

Veljeni on täysin asosiaalinen tyyppi ja aivan mahdoton sosiaalisessa ympäristössä. Silti hän on matemaattisesti ja kielellisesti superlahjakas. Näinkin voi olla ja sitä "huonoa" puolta voi ja pitää kehittää eikä jäädä muhimaan jonkun "lapseni on älykäs, sitä pitää ymmärtää" - hypetyksen alle.
 
Eli lapsesi leikkii pk:ssa aikuista? "Vaatii oikeudenmukaisuutta aikuisilta." Kylla ne aikuiset oikeudenmukaisia ovat mutta valilla tilanne vaatii sen etta aikuinen voi muuttaa "saantoja". Pk ikaisen lapsen etuoikeus on olla lapsi ja leikkia. Ei vahtia aikuisen toimia. Ryhmassa on muitakin lapsia ja aikuinen ei aina voi pelata juuri sinun lapsesi kanssa. Alykkaiden lapsien "ongelma" on hyvin usein sosiaaliset taidot! Ne ovat tarkeammat taidot kuin kertotaulun osaaminen. Vaikka lapsi on alykas se ei tarkoita etteiko muiden "tyhmempien" lasten kanssa tulisi osata/ haluta leikkia. Koskaan emme huviksemme laita lasta eteenpain esim. toim.terapeutille. Meilla on oikeasti syva huoli lapsista. Tyonamme on ehkaista lasten vaikeudet kouluiassa, eli tarkistuttaa ne ennen sita etta lapsella on paremmat evaat tulevaisuudessa. Mika loistava uutinen etta lapsellasi on kaikki ok!
 
Minulla on ollut ryhmässäni vuosien saatossa useitakin älykkäitä, kyseenalaistavia lapsia, ja hyvä niin. Omaani kasvatan myös kysymään, kyseenalaistamaan, ja luottamaan itseensä ja omiin mielipiteisiinsä.

Tällä hetkellä ryhmässäni on kuitenkin älykäs, kyseenalaistava lapsi, joka turhautuu helposti. Turhautuessaan hän helposti kohtelee muita huonosti, kuten määräilee, haukkuu, pelottelee, vie leluja, joskus lyö jne. Sosiaaliset taidot ja itsehillintä eivät siis ole samalla tasolla älyn kanssa. Yritän toki keksiä hänelle mahdollisimman paljon mielekästä tekemistä, mutta ihan joka sekunti en mitenkään pysty järjestämään hänelle älyllistä haastetta tai mieleistä puuhaa.

Voisiko kyse olla tästä? Minusta kyseenalaistamisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, ja vaikea kuvitella, että kenenkään alan ammattilaisen mielestä olisi. Mutta jos siihen liittyy turhautumista ja siitä aiheutuvaa ongelmakäyttäytymistä, niin silloin toimintaterapia tms. saattaakin olla tarpeen. Tällä minunkin ryhmäläiselläni on vielä iso tie kuljettavana ennen koulun alkua, tai todennäköisesti koulu menee aivan mäkeen. Yritän auttaa sen, minkä voin.
 
liekä lapseni älykäs vaiko hyvä oppimaan. aloittanut koulun vuotta aiemmin ja hyvin koulussa pärjää, niin tiedollisesti ja taidollisesti kuin myös sosiaalisesti. kotona on aina keskusteltu ja perusteltu asioita ja miksi näin tai noin tehdään. en pidä lastani muita älykkäämpänä vaan nopeana oppijana. päväkodissa meni hyvin eikä hänellä ole ollut koskaan ongelmia aikuisten tahi lasten kanssa.
 

Yhteistyössä