H
"hanna"
Vieras
Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias tyttö ja 2,5-vuotias poika. Pojalla ruvennut olemaan uhmaa ja omaa tahtoa, välillä käydään melkoista tahtojen taistelua. No tämähän on ihan normaalia, mutta ongelmaksi on tullut se, että minä äitinä en kelpaa pojalle missään asiassa, vaan huutaa jatkuvasti isän perään.
Jos vaikka satuttaa itsensä, minä en kelpaa lohduttajaksi, vaan haluaa isän syliin. Vain isä saa pestä hampaat, auttaa vaatteiden pukemisessa yms. Siis aivan kaikessa isä. Jos isä ei ole kotona, kyselee hänen peräänsä ja saattaa itkeä, että "haluu isin".
Alan olla aika romuna tämän asian kanssa. Tuntuu, että tilanne pahenee vaan. Tänään poika ilmoitti minulle, että ei tykkää äidistä, vain siskosta ja isistä, enkä saanut antaa edes hyvänyönsuukkoa
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Rakastan molempia lapsiani yli kaiken, ja siksi pojan käytös tuntuu äärettömän pahalta. Olisiko tämä kuitenkin vain jokin ohi menevä vaihe, vai mistä kummasta voi olla kyse? Kovasti olisin kiitollinen mielipiteistä.
Jos vaikka satuttaa itsensä, minä en kelpaa lohduttajaksi, vaan haluaa isän syliin. Vain isä saa pestä hampaat, auttaa vaatteiden pukemisessa yms. Siis aivan kaikessa isä. Jos isä ei ole kotona, kyselee hänen peräänsä ja saattaa itkeä, että "haluu isin".
Alan olla aika romuna tämän asian kanssa. Tuntuu, että tilanne pahenee vaan. Tänään poika ilmoitti minulle, että ei tykkää äidistä, vain siskosta ja isistä, enkä saanut antaa edes hyvänyönsuukkoa
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Rakastan molempia lapsiani yli kaiken, ja siksi pojan käytös tuntuu äärettömän pahalta. Olisiko tämä kuitenkin vain jokin ohi menevä vaihe, vai mistä kummasta voi olla kyse? Kovasti olisin kiitollinen mielipiteistä.