En muista lapsuudestani juuri mitään, onko normaalia tässä tapauksessa?

["Manna"]

Eli sisareni kuoli, kun olin 7-vuotias. En muista tuota edeltävästä ajasta mitään (paitsi pienen hetken siltä illalta, kun suru-uutinen saatiin) ja oikeastaan kunnolla alan muistamaan vasta jostain 4.-5.lk kohdalta.

Itseäni välillä häiritsee tuo, koska tuntuu, että lähes kaikki muistavat asioita jo alle kouluikäisestä lähtien. Ja lisäksi haluaisin tuon siskoni muistoa säilyttää mielessäni, tiedän että hän oli tärkeä minulle mutten tiedä miksi, koska en muista hänestä mitään.

Aina välillä tätä sitten jään pohtimaan.. Että mistä johtuu?

 

[kjlkjkjlk]

en mäkään muista juuri mitään siitä kun olin alle 7v. Jotain pientä epämääräistä josta en varmaksi tiedä onko oikea muisto vaiko jotain mitä vanhemmat on kertoneet. Oikeastaan koko ala-aste aikakin on jotenkin utuinen ja vähän muistan siitäkin. Eikä mulle oo tapahtunut mitään ihmeellistä.

 

[PeskyPixie]

En minäkään muista paljon mitään ajalta ennen koulua.

 

[chef]

Juu en muista mäkään. Eikä ole mitään dramatiikkaa taustalla.

 

[psyk.lis.]

Sinua on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Kuntouttava terapia maksaa 250 euroa/kerta.

 

[derta]

Ihminen muistaa yleensä 4-5v. alkaen. Onhan se hieman epätavallista muistaa vasta 9v. lähtien.
Turhapa traumataustaa kieltääkään, jos ei muista mitään

 

["manna"]

Sinua on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Kuntouttava terapia maksaa 250 euroa/kerta.

Just, vaikeehan sitä on kieltää jos en muista mutta kyllä silti tekis mieli huutaa että EI OO!

 

["fakta"]

trauma. aivot suojelevat sinua asialta.

 

[muistamaton]

Minä muistan asioita 3. luokalla ala-asteelta mutta sitten muistot katoaa ja muistan taas mitä tapahtui ollessani 12, sitten taas mustaa pari vuotta. Hitokseen outoa

 

["manna"]

[QUOTE="fakta";29542274]trauma. aivot suojelevat sinua asialta.[/QUOTE]

Tämmöstä olen myös kuullut mutta miksi ne suojaisi mua sisarelta, ahdistaa enemmän kun en tiedä hänestä mitään tai millainen hän oli :/

 

[hyvämuistinen]

minä muistan asioita 2-3 vuotiaasta, siis tosi hajanaisia, mutta muistan aika selkeästi. Ja nuo on asioita joista ei ole valokuvia, että ei ole sitä kautta tullut tutuiksi.

 

[missikirri]

Oudolle kuulostaa että ei olisi muistikuvia alle kouluiän. Liekkö yleistä? Itsellä on muistoja alle 3 vuoden iästäkin. Nuo muistot on vahvasti tunne ja aisti liitoksisia.

 

["myymyy"]

Muistojen säilymiseen vaikuttaa myös se, että niitä kerrataan mielessä. Eli jos on käynyt niin, ettei siskon kuoleman jälkeen teillä kotona ei haluttu repiä haavoja muistelemalla menneitä, niin ne sunkin muistot ovat päässeet siinä sivussa haalistumaan.

 

[vieras..]

Minä muistan vain pieniä pätkiä sieltä täältä lapsuudesta ja muutenkin menneisyydestä. Vain hyvin vähän ja osa on ollut jopa vääriä muistoja eli ei ole ollut näin, mutta olen luullut olevan.

 

["pieras"]

minä muistan paljon asioita lapsuudesta, myös ajalta kun olin 3 v. (tämä on varma, koska muistan talon, huoneet, pihan. muutimme ennen kuin olin 4v)

Mieheni ei muista mitään ennen kuin kouluajoilta.

Kummallakaan meistä ei ole mitään traumaattista lapsuutta ja olemme jokseenkin normaaleja tylsiä taviksia.

 

["Cream"]

Onpas tässä ketjussa paljon meitä jotka eivät muista kunnolla.
Itselläni on vain pari pientä välähdystä ajalta ennen kouluikää.
Ala-asteelta muistan jo jotain, muutama muisto per vuosiluokka.
Yläaste ja lukio on jo aika selkeää.

Olen tietysti itsekin ajatellut onko tämä ihan normaalia.
Erityisesti äitini jaksaa päivitellä asiaa:
"miten et muista sitä kun olimme muumimaailmassa, serkutkin olivat siellä. Ja sinä olit jo eskarissa silloin..
Mitä, miten voi olla ettet muista eskarista mitään?? Opettajasi nimi oli Jaana, hänellä oli tumma tukka, yritä nyt miettiä!"

Mutta ei auta miettiä, lähes koko lapsuus on pimennossa. Ja traumoja tai hyväksikäyttöä minulla ei ole!!
Muistiin on sen sijaan jäänyt sadut, lastenlaulut ja lastenohjelmien vuorosanat.

 

[derta]

Älä selitä, ettei ole traumoja, jos et muista. Piste.

Moinen muistamattomuus ei ole normaalia. Toki syy voi olla myös fyysinen.

 

[rraaahh]

^
Mikähän ihmeen muu syy se on jos ei fyysinen?

 

[samasama]

Olen kamppaillut tämän asian kanssa paljon... mutta taustalla on nimenomaan tuota hyväksi käyttöä. Muistan pahat tapahtuneet varmaan suurimmaksi osaksi, mutta hyviä juttuja en niinkään. En oikeastaan muista lapsuudesta kuin vasta teini-iästä alkaen hyviä, normaaleja juttua. Oikein alkaa itkettää kun tätä kirjoitan.
Muistan ala-asteelta koulun ja koulutapahtumat, kai se oli turvallinen paikka, mutta tottatosiaan, en voi edes sanoa, mitä tein kotona tai minkälaista oli kotona kun olin ala-asteikäinen. Missä ovat minun kauniit muistoni
Olen yrittänyt hakea apua, vaikka selviänkin normaaliarjessa, mutta useat avunetsintäpuhelut terapeutille ja kahdesti olen käynitkin ovat sellaista huokailua, lässytystä ja en vaan tunne että terapeutti oikeasti tajuaisi aihepiiristä muuta kuin mitä on kirjasta lukenut...masentavaa. Itse itsensä hoitaminen/kuntouttaminen tämmöisessä asiassa on vaikeaa.

Huomaan myös, että usein unohdan mitä olen jollekin puhunut ihan viime vuosinakin..sitten hämmästelen, että ai, noinko oon sanonut? Siis aina jotain tosi fiksua tms

 

[ajkasdd]

En minäkään muista kuin välähdyksiä noilta ajoilta, en mitään tosi tarkkoja juttuja muista. Minä olenkin hyvä siinä, että jos asia ei ole mun silmien edessä, niin se on myös poissa mielestä

 

["manna"]

No jos tämmöinen muistamattomuus johtuisi traumasta, niin onko muistoja mahdollista palauttaa esim. terapialla? Pääsisikö tämmöisen syyn takia edes terapiaan kelan korvaamana?

 

[Ihme höpöttäjiä]

Ei varmaan ole mitään traumaan liittyvää. Tässä vähän aikaa sitten julkaistu tutkimus. Porukka tällä palstalla kirjoittaa kyllä sellasta sontaa että...


"Tutkimus: Lapsuuden muistamattomuus alkaa seitsemänvuotiaana

Julkaistu 13.1. 13:53

Jani Kaaro


Harva muistaa, mitä meille on tapahtunut kolmevuotiaana tai sitä nuorempana.

HS

Lapsuuden muistinmenetys, eli infantiili amnesia, on normaalia muistamattomuutta. Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat haarukoivat sen alkavan karkeasti seitsemän vuoden iässä.

Lapsuuden muistinmenetys tarkoittaa sitä, että harva meistä muistaa, mitä meille on tapahtunut kolmevuotiaana tai sitä nuorempana. Koska muistamme nämä tapahtumat silti kolmevuotiaana, kyse on todellisesta muistinmenetyksestä eikä siitä, ettei muistoja olisi koskaan ollutkaan.

Lapsuuden muistinmenetystä on takavuosina selvitetty tutkimuksissa, joissa aikuiset tai nuoret koettavat palauttaa mieleen varhaisimpia lapsuusmuistojaan. Emory-yliopiston tutkijat lähestyivät tuoreessa tutkimuksessa aihetta uudella tavalla.

He värväsivät tutkimukseen äiti–lapsi-pareja, joissa lapset olivat kolmevuotiaita. He nauhoittivat, kun äiti ja lapsi puhuivat asioista, joita lapselle oli tapahtunut kolmevuotiaana tai sitä ennen, kuten ensimmäisestä käynnistä eläintarhassa tai ensimmäisestä päivästä päiväkodissa.

Tämän jälkeen tutkijat tapasivat äiti–lapsi-parit uudelleen, osan 5–7-vuotiaina, ja osan kun he olivat 8-, 9- tai 10-vuotiaita. Näin he saattoivat haarukoida, mitä lapset eri iässä muistivat varhaislapsuudestaan.

Tulokset osoittivat, että 5–7 vuoden iässä lapset muistivat 60 prosenttia tapahtumista, joista he olivat puhuneet kolmevuotiaina. Heidän muistonsa olivat kuitenkin kypsymättömiä, eli lapset muistivat, että jotakin sellaista oli tapahtunut, mutta heidän muistelussaan ei ollut esimerkiksi käsitystä ajasta ja paikasta, tai oliko kyseessä hyvä vai huono muisto.

Toisin sanoen, heillä ei ollut aikuisen kaltaista episodimuistia, johon tallentuu, mitä on tapahtunut tiettyyn aikaan tietyssä paikassa.

Seitsemää vuotta vanhemmat lapset sen sijaan muistivat vain 40 prosenttia tapahtumista, joista he olivat puhuneet kolmevuotiaina, mutta heidän muistonsa olivat paljon lähempänä aikuismaista episodimuistia.

Iän karttuessa lapset siis unohtivat varhaislapsuutensa muistoja yhä enemmän, mutta ne asiat, mitä he muistivat, he muistivat tarkemmin.

Tutkijat päättelevät, että lasten muistaminen muuttuu aikuisemmaksi noin seitsemän vuoden iässä. He myös spekuloivat, että muistojen kypsymättömyys varhaisessa lapsuudessa voi olla syy siihen, että ne unohtuvat."