Että mä inhoan noita eskarista ja koulusta tulevia nalleja ym.jotka matkaa perheen mukana viikon

[DieAndLetLive]

Syyllistämisellä ja syyllistymisellä tämä maailma nykyään pyörii. Ja syyllistämisen pelossa kaikkien pitää kuorossa myhäillä miten ihanaa se on.

Ja kritisoida et missään nimessä saa, vaan vain ihastella ja myötäillä ja olla aina aulis tekemään ihan mitä vain. Olet huono ihminen jos sanot ettet jaksa, ehdi, tai vielä pahempaa, viitsi (kamala kirosana!!).

 

["tinkeli"]

Huh huh. Otettaisiko tähän väliin kahvitauko...?

 

[Ken guru]

En sano, että kaikki tuollainen tekeminen on hauskaa ja hypätään siihen ilomielin, sillä olisimme sellaisia ihmisiä, jotka pitävät jatkuvasta askartelusta.
Ymmärrän nallen ja liikuntakortin pointin täysin, teen sen ilomielin LASTEN takia LASTEN KANSSA, mutta ilman lapsia yksinäni en pitäisi ajatuksesta, jos se olisi vain minulle suunnattu tehtävä, eikä se sitä ole.
Teemme asiat yhdessä, joita pyydetään. Se on mielestäni aikuisen velvollisuus ja saanhan samalla nähdä miten lapseni hoitaa asian.
Meillä ei tarvinnut valokuvia tulostaa ja jos olisi ja jos olisin kokenut sen ylitsepääsemättömänä, niin toki valitsisimme meille oikean ratkaisun. Siitä tuskin on tarkoitus tehdä opettajan näköistä upeata albumia, vaan idea on ihan täysin jokin muu.

Ehkä asiaa auttanee omalta kohdaltani se, ettei omat vanhempani olleet missään mukana, paitsi yksissä joulujuhlissa, joissa sitten sekosin tekemisissä esittäessäni tonttujen jouluyötä, kun olin niin innoissani vanhempien ollessa edes sen vertaa kiinnostuneita.
Sillä haluan osallistua kaikkeen, joihin äitinä koen olevani velvollinen ja kyllä saan myös hyvää mieltä siitä, että koen olleeni mukana ja tehneeni oikein.
En tosiaankaan ole mikään askartelutyyppi, mutta kun joskus "pakottaudun" siihen, tulos on kaikille iloinen.
Ei siinä ole usein kuin se aloittamisen vaikeus, mikä nyt muutoinkin on huonoin piirteeni.

Mä olisin voinut kirjoittaa tämän. Viimeinen lause kruunasi jutun.

 

["voiei"]

Sinun kommenttisi on harmillisen hyödytön, ihan vain yhden pienen sanan takia.

Toki omasi haukut heti seuraavaksi?

 

[Ken guru]

[QUOTE="tinkeli";29659134]Huh huh. Otettaisiko tähän väliin kahvitauko...?[/QUOTE]

Mitä vielä, kun haetaan tähän lisää kahvia. Kerrankin kiva aihe .

 

[Phoebsi]

Syyllistämisellä ja syyllistymisellä tämä maailma nykyään pyörii. Ja syyllistämisen pelossa kaikkien pitää kuorossa myhäillä miten ihanaa se on.

Ja kritisoida et missään nimessä saa, vaan vain ihastella ja myötäillä ja olla aina aulis tekemään ihan mitä vain. Olet huono ihminen jos sanot ettet jaksa, ehdi, tai vielä pahempaa, viitsi (kamala kirosana!!).

Toisaalta minä taas olen kokenut, että ei saa olla jaksavainen, ehtiväinen, ja viitsiväinen (vrt. imetys, ruokien tekeminen, harrastaminen, itsestään huolehtiminen, miehen kanssa humputtelu), koska muuten on ylpeä ja syyllistää muita.

Merkkivaatteista puhumattakaan.

 

[Ken guru]

En sano, että kaikki tuollainen tekeminen on hauskaa ja hypätään siihen ilomielin, sillä olisimme sellaisia ihmisiä, jotka pitävät jatkuvasta askartelusta.
Ymmärrän nallen ja liikuntakortin pointin täysin, teen sen ilomielin LASTEN takia LASTEN KANSSA, mutta ilman lapsia yksinäni en pitäisi ajatuksesta, jos se olisi vain minulle suunnattu tehtävä, eikä se sitä ole.
Teemme asiat yhdessä, joita pyydetään. Se on mielestäni aikuisen velvollisuus ja saanhan samalla nähdä miten lapseni hoitaa asian.
Meillä ei tarvinnut valokuvia tulostaa ja jos olisi ja jos olisin kokenut sen ylitsepääsemättömänä, niin toki valitsisimme meille oikean ratkaisun. Siitä tuskin on tarkoitus tehdä opettajan näköistä upeata albumia, vaan idea on ihan täysin jokin muu.

Ehkä asiaa auttanee omalta kohdaltani se, ettei omat vanhempani olleet missään mukana, paitsi yksissä joulujuhlissa, joissa sitten sekosin tekemisissä esittäessäni tonttujen jouluyötä, kun olin niin innoissani vanhempien ollessa edes sen vertaa kiinnostuneita.
Sillä haluan osallistua kaikkeen, joihin äitinä koen olevani velvollinen ja kyllä saan myös hyvää mieltä siitä, että koen olleeni mukana ja tehneeni oikein.
En tosiaankaan ole mikään askartelutyyppi, mutta kun joskus "pakottaudun" siihen, tulos on kaikille iloinen.
Ei siinä ole usein kuin se aloittamisen vaikeus, mikä nyt muutoinkin on huonoin piirteeni.

Niin lisäänpä vielä sen, että olin aikoinani täynnä touhua ja asioita "juostiin" läpi, jolloinka huomasin, että on hidastamisen aika-lasten ja tietysti itsenikin takia.
Kyllä se kiire-kiire näkyy olevan monille stressiä aiheuttava, vaikka itse silloin pidinkin siitä aika paljon, mutta se ei monestikaan ole perheen etu, että keksitään niitä LIIKAA niitä asioita, jolloinka ei "ole aikaa" tai jaksamista tehdä niitä asioita, joita esim.koulu vaatii.
Meille tuo hidastaminen on ollut tietoinen valinta ja se näkyy myös lapsissa

Jaha, tuli sen verran hyvät jatkot vielä, että peesaan nekin .

Meillä lapsuudessa hösättiin ainan sinne ja tänne, eikä koskaan oikein rauhotuttu. Monta lasta, ja kaikki oltiin aina tiellä kun piti tehdä sitä ja tätä, ehtiä tuonne ja tänne.

Itse

a) olen omille lapsillenin enemmän läsnä
b) lapset mahtuvat tekemisiin mukaan, eivätkä ole tiellä. Ennemmin jätän jotain tekemättä jos en sitä hermostumatta pysty tekemään.

 

[Ken guru]

Toisaalta minä taas olen kokenut, että ei saa olla jaksavainen, ehtiväinen, ja viitsiväinen (vrt. imetys, ruokien tekeminen, harrastaminen, itsestään huolehtiminen, miehen kanssa humputtelu), koska muuten on ylpeä ja syyllistää muita.

Merkkivaatteista puhumattakaan.

Merkkivaatteista en suostu kantamaan huonoa omaatuntoa. Nytkin ostin 1v:lle sen ihqun värikkään Popin vk takin mikä maksoi 83€. Koska halusin. Piste.

 

[DieAndLetLive]

Toisaalta minä taas olen kokenut, että ei saa olla jaksavainen, ehtiväinen, ja viitsiväinen (vrt. imetys, ruokien tekeminen, harrastaminen, itsestään huolehtiminen, miehen kanssa humputtelu), koska muuten on ylpeä ja syyllistää muita.

Merkkivaatteista puhumattakaan.

Toi on se asenne mikä pitää olla (eli ei saa yrittää/tehdä liikaa) mutta silti pitää niska limassa tehdä ja saada se näyttämään NIIN helpolta. Sitten voikin kertoa kuinka kivaa on elää ihan tavallista arkea joka sujuu niin helposti, humble brag-syndrooma katsos...

Vaikka kaikki toitottaakin että pitää elää ihan normaalia arkea vaan niin eihän sitä kuitenkaan näy missään. Kaikki mitä näkyy on silti kiillotettua ja kaunista. Sitten jos erehtyy sanomaan että "vittu kun vituttaa toi nalle" niin tuloksen näet tässä. Sen nallen pitäisi vaan sujahtaa siihen soljuvaan arkeen ihan noin vain "pari minuuttia illassa" ja äidit hymyillen vain ottavat vastaan yhden uuden mahdollisuuden lisää viettää lasten kanssa laatuhetkeä. Koskaan ei saa sanoa etten vaan ehdi tällä viikolla, ja ens viikkokin on kiikun kaakun.

 

["voiei"]

Syyllistämisellä ja syyllistymisellä tämä maailma nykyään pyörii. Ja syyllistämisen pelossa kaikkien pitää kuorossa myhäillä miten ihanaa se on.

Ja kritisoida et missään nimessä saa, vaan vain ihastella ja myötäillä ja olla aina aulis tekemään ihan mitä vain. Olet huono ihminen jos sanot ettet jaksa, ehdi, tai vielä pahempaa, viitsi (kamala kirosana!!).

Uskallanko enää kommentoida No mutta täähän toimii joka suuntaan. Yhdelle kumarrat, toinen kokee että pyllistät ja tulee sanomista. Pitää vaan uskaltaa tehdä omat valinnat ja olla tyytyväinen niihin.
On niitäkin jotka pahastuu, kun joku tykkää ja jaksaa.

 

[Owl]

Oleellista olisi kuitenkin tietää, miten opettaja nämä nalleraportit arvioi? Ts arvostaako opettaja enemmän lätkämatsi-hoplop-raporttia kuin kotipiha-apteekki-raporttia? Saako lapsi opettajalta myönteisempää palautetta, jos lapsen raportissa on paljon erilaista ohjelmaa, paljon kuvia jne? Lapsihan ei voi päättää, pääseekö nalle hänen seurassaan Hoplopiin tai jonnekin vaan sen päättää lapsen vanhempi. Ja lapsi taas ei voi valita vanhempiaan.

Muuttaisitko yleistä perhe-elämän katsomustasi, sen takia miten opettaja arvioisi asiat?
Jos olet jo valmiiksi sitä mieltä, että elätte hyvää arkea ja arki voi olla juhlaa, menemättä juhlistamaan sitä eri paikkoihin.
Ja eiköhän opettaja näe sen arjen kuuluvan siihen jokapäiväiseen perhe-elämään.
Jos itse vaatii itseltään koulunallen takia teattereita yms, niin silloin kannattaisi ehkä pohtia, miksi pitää rakentaa kulissit?Kenelle sitä oikeastaan pitää esittää ja mitä pelkää?

 

[DieAndLetLive]

[QUOTE="voiei";29659187]Uskallanko enää kommentoida No mutta täähän toimii joka suuntaan. Yhdelle kumarrat, toinen kokee että pyllistät ja tulee sanomista. Pitää vaan uskaltaa tehdä omat valinnat ja olla tyytyväinen niihin.
On niitäkin jotka pahastuu, kun joku tykkää ja jaksaa.[/QUOTE]

Olet aivan oikeassa. Siitähän kirjoitin tuossa ylempänä Phoebsin kommenttiin. Kaksiteräinen miekka. Pitää tehdä ja jaksaa, silti pitää olla tavallinen eikä saa korostaa itseään. On tää maailma sekaisin nykyään.

 

[Lispetti]

Toisaalta minä taas olen kokenut, että ei saa olla jaksavainen, ehtiväinen, ja viitsiväinen (vrt. imetys, ruokien tekeminen, harrastaminen, itsestään huolehtiminen, miehen kanssa humputtelu), koska muuten on ylpeä ja syyllistää muita.

Merkkivaatteista puhumattakaan.

Toi on kyllä ihan totta. Ei tartte kun perustaa molon haalarista ketju niin sinne tullaan itkemään kuinka se puku ostetaan ainoastaan brassailun vuoks.

Varmaan osalla ne omat mielipiteet ovat vahvasti niitä ainoita oikeita, että kaikki muut tavat ovat yksikertaisesti väärin.

Ja jotkut huutelee huonosta omatunnosta tai alemmuuskompleksista johtuen.:xmas:

 

[DieAndLetLive]

Toi on kyllä ihan totta. Ei tartte kun perustaa molon haalarista ketju niin sinne tullaan itkemään kuinka se puku ostetaan ainoastaan brassailun vuoks.

Varmaan osalla ne omat mielipiteet ovat vahvasti niitä ainoita oikeita, että kaikki muut tavat ovat yksikertaisesti väärin.

Ja jotkut huutelee huonosta omatunnosta tai alemmuuskompleksista johtuen.:xmas:

Lopputulema taitaa olla että kaikki vaan huutelee jotain ollakseen jotain mieltä ja tullakseen huomatuksi ja siirtääkseen syyllisyyden omilta harteilta muiden harteille.

 

[Keittiönoita]

Muuttaisitko yleistä perhe-elämän katsomustasi, sen takia miten opettaja arvioisi asiat?
Jos olet jo valmiiksi sitä mieltä, että elätte hyvää arkea ja arki voi olla juhlaa, menemättä juhlistamaan sitä eri paikkoihin.
Ja eiköhän opettaja näe sen arjen kuuluvan siihen jokapäiväiseen perhe-elämään.
Jos itse vaatii itseltään koulunallen takia teattereita yms, niin silloin kannattaisi ehkä pohtia, miksi pitää rakentaa kulissit?Kenelle sitä oikeastaan pitää esittää ja mitä pelkää?

Siis jos lapseni saisi paremmat arvioinnit opettajalta, mikäli veisin jonkun kiertonallen Hoplopiin tai teatteriin juuri tietyllä viikolla, niin tottakai sen nallen sitten veisin. Tai jos lapseni saisi paremmat arvioinnit opettajalta, jos nallesta on vielä suloisia valokuvia, niin mähän olisin kameran kanssa kuvaamassa nallea. Tai jos opettaja antaisi paremmat arvioinnit, mikäli nalleraportissa olisi mielenkiintoisia juonenkäänteitä, niin tottakai mä heittelisin lapselleni ideoita, mitä hän voisi siihen nalleraporttiinsa haluta. Eikös tämä nalletehtävä ole koulutehtävä ja sen vuoksi se tehdään niin hyvin kuin mitä on mahdollista tehdä? Ja sen vuoksi pitää tietää, mitä opettaja haluaa nalleraportissa olevan, jotta se on opettajan mielestä hyvin tehty. Oma perhe-elämäni ei ole koulutehtävä.

 

["vieraana"]

Siis jos lapseni saisi paremmat arvioinnit opettajalta, mikäli veisin jonkun kiertonallen Hoplopiin tai teatteriin juuri tietyllä viikolla, niin tottakai sen nallen sitten veisin. Tai jos lapseni saisi paremmat arvioinnit opettajalta, jos nallesta on vielä suloisia valokuvia, niin mähän olisin kameran kanssa kuvaamassa nallea. Tai jos opettaja antaisi paremmat arvioinnit, mikäli nalleraportissa olisi mielenkiintoisia juonenkäänteitä, niin tottakai mä heittelisin lapselleni ideoita, mitä hän voisi siihen nalleraporttiinsa haluta. Eikös tämä nalletehtävä ole koulutehtävä ja sen vuoksi se tehdään niin hyvin kuin mitä on mahdollista tehdä? Ja sen vuoksi pitää tietää, mitä opettaja haluaa nalleraportissa olevan, jotta se on opettajan mielestä hyvin tehty. Oma perhe-elämäni ei ole koulutehtävä.

No hemmetti soikoon sentään! Ei lapsen arvosteltava koulutehtävä voi olla sellainen jossa kilpaillaan siitä kuka vanhemmista tekee näyttävimmän nalletarinan!

Tää on just se mitä näissä vihaan, että aikuiset alkaa kilpailla toistensa kanssa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieraana";29659275]No hemmetti soikoon sentään! Ei lapsen arvosteltava koulutehtävä voi olla sellainen jossa kilpaillaan siitä kuka vanhemmista tekee näyttävimmän nalletarinan!

Tää on just se mitä näissä vihaan, että aikuiset alkaa kilpailla toistensa kanssa.[/QUOTE]
No juuri näin!!! Sitähän mä olen tässä ketjussa ihmetellytkin, että nallehommeli on ikäänkuin vanhempien tehtävä. Jo ihan alussa sanoin, että hommahan on ihan jees, jos se on lapsen tekemä. Ja siitä nallesta, joka istui koko viikon repussa ja josta ei ole yhtään valokuvaa, voi saada yhtä hyvän arvioinnin kuin nallesta, joka kävi Hoplopissa ja teatterissa ja josta on lukematon määrä hellyttäviä kuvia kauniissa maalaisromanttisessa ympäristössä. Ja opettajan arviointihan tarkoittaa myös sitä, millä tavalla ja äänenpainolla hän kullekin lapselle tämän esityksen jälkeen antaa raportista palautetta. Lapset on tarkkoja ja jos opettaja kehuu Mikon nalleraporttia, jossa Mikko teki vaikkam itä kivoja juttuja nallen kanssa, matkusti sen kanssa junalla mummolaan, kävi katsomassa sitä sun tätä, muutei muista yhtä vuolaasti kehua Matin raporttia, jossa Matti ei käynyt nallen kanssa kuin Alepassa ja saunassa, niin Matti kokee silloin tehneensä huonomman raportin kuin Mikko.

 

[Lispetti]

Meillä se koulun nalletehtävä oli lapsille suunnattu, ei niinkään vahemmille.

Musta oli kiva huomata että vihko oli pitkälti lasten omaa tuotosta.
Eivät siis päässeet vanhemmat lesoilemaan tällä kertaa ideoillaan tai kuvillaan.:xmas:
Kyse oli siis lasten kotitehtävästä.

Eskassa vanhemmat auttelivat, mutta sielläkin suurin osa lapsista oli kirjoittanut tekstin itse mallista.

 

["piip"]

Viime kaudella meillä oli töissä (3-5v päiväkotiryhmä) pehmolelu, joka kävi viikonloppuvierailuilla perheissä. Siitä en tiedä miten ärsyttävää se vanhemmista oli (mulle ei ennen tätä tullut edes mieleen, että se tosiaan saattoi olla jonkun mielestä aivan typerä homma), mutta lapset odottivat omaa vuoroaan todella innolla ja olivat myös hyvin onnellisen näköisiä kun maanantaina vihkosta luettiin mitä vkoloppuna oli tapahtunut.

Lasten ja vanhempien kertomusten perusteella monelle lapselle oli tärkeintä kun sai viedä sen lelun kotiinsa, esitellä sille perheen ja omia pehmolelujaan.

 

[Owl]

Onko teiltä, joilla on paljon syyllisyydentunteita, niin vaadittu lapsenakin paljon?
Nimittäin itselläni oli aiemmin, mutta eipä juuri enää.
Isosiskollani oli todella paljon ja häneltä vaadittiinkin lapsena eniten.
Sellainen rento elämänote on kyllä helpotus saada, jos kantaa syyllisyydentunteita helposti.
Tosin itselleni se tuli ehkä terapian kylkiäisenä.
Opettelua siihen itsensä hyväksymiseen, hitaaseen elämään, jossa kaikki ei ollut suorituksista kiinni.
Voin paremmin tällä vauhdilla, kun samalla "näkee" enemmän ja helpompi kuulostella myös omia tuntemuksiaan.
Jos tulee sellainen fiilis, että nallen täytyy tehdä vaikka mitä, jotta saisi muiden hyväksyntää, niin olisiko tuo taustalla?
Huonommuudentunnetta turhasta?
Ehkä juuri siksi niiden vanhempien, jotka ovat perfektionisteja, kannattaisi luottaa lapseen ja vaatia itseltään sen, että uskaltaa nallen lähteä matkaan ilman sen isompia vaatimuksia?Ja sitten pohtia ahdistustaan ja verrata sitä tunnetta, josko huomaisi, että asia kasvoi liian isoksi mielessä.

 

[kokkoko]

No juuri näin!!! Sitähän mä olen tässä ketjussa ihmetellytkin, että nallehommeli on ikäänkuin vanhempien tehtävä. Jo ihan alussa sanoin, että hommahan on ihan jees, jos se on lapsen tekemä. Ja siitä nallesta, joka istui koko viikon repussa ja josta ei ole yhtään valokuvaa, voi saada yhtä hyvän arvioinnin kuin nallesta, joka kävi Hoplopissa ja teatterissa ja josta on lukematon määrä hellyttäviä kuvia kauniissa maalaisromanttisessa ympäristössä. Ja opettajan arviointihan tarkoittaa myös sitä, millä tavalla ja äänenpainolla hän kullekin lapselle tämän esityksen jälkeen antaa raportista palautetta. Lapset on tarkkoja ja jos opettaja kehuu Mikon nalleraporttia, jossa Mikko teki vaikkam itä kivoja juttuja nallen kanssa, matkusti sen kanssa junalla mummolaan, kävi katsomassa sitä sun tätä, muutei muista yhtä vuolaasti kehua Matin raporttia, jossa Matti ei käynyt nallen kanssa kuin Alepassa ja saunassa, niin Matti kokee silloin tehneensä huonomman raportin kuin Mikko.

Jotenkin luulen, että tässäkin ketjussa tän ongelmaksi kokevien ongelma on, että
a. sitten muut äidit näkee, ettei meillä oo panostettu kunnolla eikä tehty mitään erikoista, ja
b. äiti pelkää, että lapselle voi tulla paha mieli, kun joku toinen vei nallen Särkänniemeen ja laivalle ja otti näistä kuvia, ja hän vain kauppaan ja pihalle. Vaikka ainahan se on niin, että elämässä tulee niitä joilla sattuu olemaan jotain "hienompaa" jollain hetkellä. Eikä lapsi edes välttämättä ajattele sitä, kun on tyytyväinen että saa itse kertoa miten nalle leikki dinosaurusta lumikasassa.

 

[Phoebsi]

Jotenkin luulen, että tässäkin ketjussa tän ongelmaksi kokevien ongelma on, että
a. sitten muut äidit näkee, ettei meillä oo panostettu kunnolla eikä tehty mitään erikoista, ja
b. äiti pelkää, että lapselle voi tulla paha mieli, kun joku toinen vei nallen Särkänniemeen ja laivalle ja otti näistä kuvia, ja hän vain kauppaan ja pihalle. Vaikka ainahan se on niin, että elämässä tulee niitä joilla sattuu olemaan jotain "hienompaa" jollain hetkellä. Eikä lapsi edes välttämättä ajattele sitä, kun on tyytyväinen että saa itse kertoa miten nalle leikki dinosaurusta lumikasassa.

Huoh. Eli ketä varten ne sitten olikaan ne nallet? Äitejä? Ja lapset, kyllä ne ihan oikeasti osaa vertailla... ihme aliarviointia. Että sinä äitinä kyllä panostat, mutta Mattia ei kiinnosta vaikka hänen äitinsä ei panostanut.

 

[vierassss]

Aika ärsyttävä koko nallejuttu, en tykkää yhtään moisista aktiviteeteista kotiin. Saadaan kyllä aika kotona kulumaan ihan ilman tällaisia ylimääräisiä velvoitteita. Saahan sen nallen heittää 90 asteeseen klooripesuun heti kun tulee meille?!?

 

[Ken guru]

Onko teiltä, joilla on paljon syyllisyydentunteita, niin vaadittu lapsenakin paljon?
Nimittäin itselläni oli aiemmin, mutta eipä juuri enää.
Isosiskollani oli todella paljon ja häneltä vaadittiinkin lapsena eniten.
Sellainen rento elämänote on kyllä helpotus saada, jos kantaa syyllisyydentunteita helposti.
Tosin itselleni se tuli ehkä terapian kylkiäisenä.
Opettelua siihen itsensä hyväksymiseen, hitaaseen elämään, jossa kaikki ei ollut suorituksista kiinni.
Voin paremmin tällä vauhdilla, kun samalla "näkee" enemmän ja helpompi kuulostella myös omia tuntemuksiaan.
Jos tulee sellainen fiilis, että nallen täytyy tehdä vaikka mitä, jotta saisi muiden hyväksyntää, niin olisiko tuo taustalla?
Huonommuudentunnetta turhasta?
Ehkä juuri siksi niiden vanhempien, jotka ovat perfektionisteja, kannattaisi luottaa lapseen ja vaatia itseltään sen, että uskaltaa nallen lähteä matkaan ilman sen isompia vaatimuksia?Ja sitten pohtia ahdistustaan ja verrata sitä tunnetta, josko huomaisi, että asia kasvoi liian isoksi mielessä.

Mulla ei ole yhtään tuollaista. Ennemminkin meiltä lapsena ei juuri muuta vaadittu, kuin että ei oltu tiellä. Äitini kanssa tosin tein paljonkin ennen 7v ikää, ja tämä on edelleen mielessä.

Itse siis koen että haluan olla lapsilleni läsnä, paljon enemmän mitä meille on oltu, mutten koe pakollisia aikaa vieviä kotitehtäviä mielekkäiksi. Sellaisia siis, joissa pääpaino on vanhemman taidoilla.

Sen myönnän että haluan lapsillani olevan suurin piirten sen mitä kulloiseenkin ikään kuuluu. Takertukaa nyt sitten tähän lauseeseen, niin puidaan että mitä sen sitten kuuluu olla .

 

[FreezeCat]

- voi apua sentään...mun on tässä kaiken kansan edessä sitten ihan pakkosen pakko tunnustaa, että meillä odotetaan intopinkeänä sitä eskarinallea saapuvaksi :snotty:

Musta toi on tosi kiva juttu, että on keksitty eskariluokkaa ikään kuin yhdistävä nalle (tai minä sen olen tollouspäissäni näin nähnyt ja ajatellut), joka pääsee kurkkaamaan viikoksi/viikonlopuksi jokaisen tykö ja siitä tehdään pieni juttu mukana kulkevaan vihkoon. Mutta. Meillä se juttu ainakin tehdään lapsen kanssa yhdessä ja hänen ehdoilla eikä suinkaan niin, että se aikuinen siihen sitten satuilee tai väsäilee juttua hiki hatussa saati, että juuri sille ajankohdalle sitten oikeesti pitäisi järkätä jotain erityistä ja erilaista ohjelmaa. Tai mä en ainakaan osaa edes tuota asiaa lähteä ajattelemaan siten, että pitäisi laatia ylimääräistä juttua ja arkeen just siksi ajaksi, jotta nalle vihkonsa mukana antaisi meistä jonkun tietyn mielikuvan perustuen aikuisten värittämään kilpailu- ja vertailumentaliteettiin.

Meillä homma toimii - jo toista kertaa - niin, että lapsi itse tekee kuvitukset/kuvan jostain viikonlopun aikana tapahtuvasta jutusta ja sitten yhdessä kirjoitetaan muutama rivi. Ja that's it. Ei aiheuta ressinäppylää eikä ahdistusta mutta toisaalta osaan kyllä sympatiseerata ja empatiseerata kaikkia heitä, joille se tuottaa vaivaa ja ylimääräistä huoliryppyä :hug:. Silloin saa ja pitää mennä sieltä mistä helpoimmin pääsee. Lyhyesti virsi kaunis - "Nalle tuli, oli ja lähti. Meillä kaikilla oli mukavaa."