Miten päädyitte yhteisymmärrykseen lapsiluvusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No juu en ole todellakaan tekemässä toista lasta. Sen olen päättänyt, että jos meno jatkuu kun palaan töihin niin sitten lähden hyvin nopeasti menemään. Ihan sama paljonko se tulee maksamaan.
 
Mies ei halunnut enempää kuin kaksi lasta. Se oli mulle ok, vaikka itselle olis mennyt kolmas tai neljäskin. Juna on jo mennyt ja onnellisia ollaan näistä kahdesta jo isosta muksusta.
 
Oman käsityksen mukaan olemme yhteisymmärryksessä nykyisestä lapsilukumäärästä. Lapsia on sopivasti eikä just nyt tarvi enempää tullakaan. Miehen toiveesta en kuitenkaan tehnyt sterilisaatiota, koska meillä on vielä aikaa, jos joskus hamassa tulevaisuudessa haluamme vielä iltatähden tehdä. Vahvasti epäilen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Sinun tilanteessasi en toista lasta tekisi. Minulla on lapsi aikaisemmasta parisuhteestani. Siinä suhteessa mies toivoi kovasti lasta ja puheissaan maalasi itsestään kuvan hyvänä ja vastuullisena isänä. Todellisuus oli kuitenkin toista. Häntä ei huvittanut olla lapsen kanssa tippaakaan, eikä häntä kotityötkään kiinnostaneet. Illat hän vietti kaverinsa kanssa ja jos minulla oli vaikka parturissa käynti, niin piti hommata lapsenvahti, koska lapsen isällä oli muuta tekemistä ja omasta mielestään oikeus viettää omaakin aikaa. Silti hän halusi lisää lapsia. Ei hän niitä siksi halunnut, että olisi halunnut olla vanhempi vaan siksi, että oli sairaalloisen mustasukkainen ja muutenkin sitova ja lapsen avulla hän halusi sitoa minut parisuhteeseen ja kotiin. Ymmärrettävistäkin syistä erosimme. Jos miehesi ei muutu, samaa ratkaisua toivon sinullekin.
 
En tekis sinuna tuollaiseen suhteeseen toista lasta.
Me ajateltiin miehen kans että kaksi olis riittävä, 6v kului ja alettiin yrittämään kolmatta. Ei pidä sanoo ettei ikinä enää, niin luulen että nää kolme riittää nyt meille.
 
[QUOTE="hmm";29693352]...mutta jos eroatte niin talo myyntiin, ei jää velkoja tai jos miehes haluaa pitää, maksaa sun ulos. Tietty jos itse haluat talon niin velka taakka voi pelottaa.[/QUOTE]

Ei saada omiamme pois, ollaan just ostettu tää talo. Eli sen takia jää myynnistä velkaa.
 
[QUOTE="aloittaja";29693226]Tiedän että olen idiootti kun tässä suhteessa viä olen. Totuus on se että eroaminen pelottaa todella paljon. Ensinnäkin mulle tulisi mukavat velat maksettavaksi koska talosta jäisi velkaa. Toiseksi mua pelottaisi jättää lapsi miehelle esim pariksi päivää koska on todella huolimaton. (Lapsi on mm meinannut jäädä auton alle ja syödä myrkyllisiä pesuaineita kun mies ei ole huolehtinut).[/QUOTE]

Jos olette naimisissa, eron tullessa tehdään ositus. Jos haluat talon lunastaa itsellesi, niin sitten sinulle jää velat ja joudut varmasti vielä miehelle maksamaan. Jos hän haluaa talon, ottaa hän velat itselleen ja ehkäpä joutuu maksamaan sinulle. Voittehan tietysti laittaa talon myyntiinkin ja hyvällä tuurilla päästä veloista kokonaan. Raha ei ole syy jäädä huonoon suhteeseen.

Nyt unohdat sen toisen lapsen ja alat oikeasti miettimään kauanko haluat että sinua kohdellaan kynnysmattona. Miehellä sen sijaan näyttäisi olevan ihan mukava elämä, juuri sellainen kuin hän haluaa: Työtä, rahaa, ystäviä, harrastuksia, mukava perhe kotona aina odottamassa, koti siistinä, ruoka pöydässä. Rahaahan hän perheelle tienaa, mitään muuta ei ole perheen vara vaatia. Tää on ku jostain 50-luvulta!
 
[QUOTE="pöllö";29693384]Jos olette naimisissa, eron tullessa tehdään ositus. Jos haluat talon lunastaa itsellesi, niin sitten sinulle jää velat ja joudut varmasti vielä miehelle maksamaan. Jos hän haluaa talon, ottaa hän velat itselleen ja ehkäpä joutuu maksamaan sinulle. Voittehan tietysti laittaa talon myyntiinkin ja hyvällä tuurilla päästä veloista kokonaan. Raha ei ole syy jäädä huonoon suhteeseen.

Nyt unohdat sen toisen lapsen ja alat oikeasti miettimään kauanko haluat että sinua kohdellaan kynnysmattona. Miehellä sen sijaan näyttäisi olevan ihan mukava elämä, juuri sellainen kuin hän haluaa: Työtä, rahaa, ystäviä, harrastuksia, mukava perhe kotona aina odottamassa, koti siistinä, ruoka pöydässä. Rahaahan hän perheelle tienaa, mitään muuta ei ole perheen vara vaatia. Tää on ku jostain 50-luvulta![/QUOTE]

Niin ja ellette ole naimisissa, on ero vieläkin yksinkertaisempi. Ositusta ei välttämättä tarvita vaan toinen voi ottaa velat ja talon
 
[QUOTE="pöllö";29693384]Jos olette naimisissa, eron tullessa tehdään ositus. Jos haluat talon lunastaa itsellesi, niin sitten sinulle jää velat ja joudut varmasti vielä miehelle maksamaan. Jos hän haluaa talon, ottaa hän velat itselleen ja ehkäpä joutuu maksamaan sinulle. Voittehan tietysti laittaa talon myyntiinkin ja hyvällä tuurilla päästä veloista kokonaan. Raha ei ole syy jäädä huonoon suhteeseen.

Nyt unohdat sen toisen lapsen ja alat oikeasti miettimään kauanko haluat että sinua kohdellaan kynnysmattona. Miehellä sen sijaan näyttäisi olevan ihan mukava elämä, juuri sellainen kuin hän haluaa: Työtä, rahaa, ystäviä, harrastuksia, mukava perhe kotona aina odottamassa, koti siistinä, ruoka pöydässä. Rahaahan hän perheelle tienaa, mitään muuta ei ole perheen vara vaatia. Tää on ku jostain 50-luvulta![/QUOTE]

Erossa tosiaan talo menisi myyntiin ja varmaan jäätäisiin n 15000e tappiolle (tuossa olen huomioinut välittäjän palkkion).
 
[QUOTE="aloittaja";29693406]Erossa tosiaan talo menisi myyntiin ja varmaan jäätäisiin n 15000e tappiolle (tuossa olen huomioinut välittäjän palkkion).[/QUOTE]

7500 per lärvi. Eihän tuo mikään mahdoton summa ole.
 
[QUOTE="pöllö";29693437]Niimpä, ei niin suuri summa että sen takia pitää loppuelämä kärvistellä tuollaisen idiootin kanssa.[/QUOTE]

Ei se ole ainoa syy. Myös lapsen hoitokuviot huolettaa, koska teen vuorotyötä... Tulisi kamalan pitkiä hoitopäiviä ja aamuvuoroina joutuisi heräämään jo ennen viittä...
 
Välittäjän palkkio on asunnon hinnasta riippuen (oletetaan vaikka asunnon avorksi 200 000) n. 5000 euroa. Ja sitten olette maksaneet varainsiirtoveron 8000 euroa.
Eikö teillä tosiaankaan ollut mitään säästöjä ottaessanne asuntolainaa?
Ettekö te ole lyhentäneet asuntolainaa sinä aikana, kun siinä olette asuneet?
Asuntojen arvot eivät kai ole laskeneet, joten ihmettelen suuresti, miten voisitte tehdä persnettoa noin paljon?
 
[QUOTE="aloittaja";29693445]Ei se ole ainoa syy. Myös lapsen hoitokuviot huolettaa, koska teen vuorotyötä... Tulisi kamalan pitkiä hoitopäiviä ja aamuvuoroina joutuisi heräämään jo ennen viittä...[/QUOTE]

Niin, no miten se isän läsnäolo sitten vaikuttaa, jos ei se nytkään mitään tee lapsen tai sinun eteesi, niin miksi ihmeessä se tekisi, kun menet töihin?
 
Koita takoa sille miehelle järkeä päähän, jos se on joskus osannut olla kiva, kerro vähintään yhtä seikkaperäsesti oma näkökulmasi, kun täällä. Ja tossa tilanteessa ihan oikein, ettet jousta lapsiasiassa, kyllä siinä pitäis molempien voida tulla vastaan (miehen siis osallistua), että siitä tulis mitään muuta ku paha mieli.

Meillä ollaan sikäli yhteisymmärryksessä lapsiluvusta, että yks kerrallaan katottu eteenpäin, mä tiedän, että teoriassa haluan isomman perheen, kun mies, mutta kolmas tulossa, joten tässä vaiheessa on jo aika sama, mihin ratkasuihin myöhemmin päädytään, kun näitä on jo takapenkiin täydeltä tiedossa :) esikoisen jälkeen mies oli jonkun aikaa sitä mieltä, että yksi riittää, mutta jossain kohtaa muutti mielensä. Sama tilanne toisen jälkeen, meinas, että nyt riittää, sit miehelle itellensä iski vauvakuume ja vaimo oli tietty ihan mukana...
 
Välittäjän palkkio on asunnon hinnasta riippuen (oletetaan vaikka asunnon avorksi 200 000) n. 5000 euroa. Ja sitten olette maksaneet varainsiirtoveron 8000 euroa.
Eikö teillä tosiaankaan ollut mitään säästöjä ottaessanne asuntolainaa?
Ettekö te ole lyhentäneet asuntolainaa sinä aikana, kun siinä olette asuneet?
Asuntojen arvot eivät kai ole laskeneet, joten ihmettelen suuresti, miten voisitte tehdä persnettoa noin paljon?

Ollaan juuri ostettu tämä talo, joten ei olla kuin muutama erä keritty maksamaan. Säästöt meni remppaan, ja lainaa on 15000e yli asunnon arvon. Siinäpä ne syyt.
 
[QUOTE="...";29693480]Koita takoa sille miehelle järkeä päähän, jos se on joskus osannut olla kiva, kerro vähintään yhtä seikkaperäsesti oma näkökulmasi, kun täällä. Ja tossa tilanteessa ihan oikein, ettet jousta lapsiasiassa, kyllä siinä pitäis molempien voida tulla vastaan (miehen siis osallistua), että siitä tulis mitään muuta ku paha mieli.

Meillä ollaan sikäli yhteisymmärryksessä lapsiluvusta, että yks kerrallaan katottu eteenpäin, mä tiedän, että teoriassa haluan isomman perheen, kun mies, mutta kolmas tulossa, joten tässä vaiheessa on jo aika sama, mihin ratkasuihin myöhemmin päädytään, kun näitä on jo takapenkiin täydeltä tiedossa :) esikoisen jälkeen mies oli jonkun aikaa sitä mieltä, että yksi riittää, mutta jossain kohtaa muutti mielensä. Sama tilanne toisen jälkeen, meinas, että nyt riittää, sit miehelle itellensä iski vauvakuume ja vaimo oli tietty ihan mukana...[/QUOTE]

Olen yrittänyt puhua sen miljoonaan kertaan, olen jopa kerran pakannut omat ja lapsen tavarat ja lähtenyt poiskin. Mies ei ole valmis kunnolla keskustelemaan, mielummin kuulemma sitten vaikka eroaa. Välillä sit lupaa parantaa tapansa, mutta sitä kestää sen pari viikkoa.
 
[QUOTE="aloittaja";29693496]No koska meillä alkaa työt eri aikaan, eli lapsen hoitopäivät olisi lyhyempiä ja niitä olisi vähemmän.[/QUOTE]

Mutta sittenhän sä oletat, että mies alkaisi osallistua kun menet töihin? Entä jos ei ala?
 
[QUOTE="Jenis";29693504]Mutta sittenhän sä oletat, että mies alkaisi osallistua kun menet töihin? Entä jos ei ala?[/QUOTE]

No eihän sillä ole muuta mahdollisuutta kuin viedä lapsi sinne päiväkotiin, kun mä en kerta ole edes kotona :D
 

Yhteistyössä