Lapsi 3v käyttäytyi oudosti herättyään kesken unien. Vapisi, oli hikinen ja tuijotti tyhjyyteen ym. Mistä on kyse?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"apua"

Vieras
Lapsi oksensi viime yönä kerran. Tänään on ollut normaali oma itsensä, syönyt ja juonut, eikä ole oksentanut. Meni nukkumaan tunti sitten ja äsken kuulin, kun jotain puhui itsekseen. Menin katsomaan niin makasi sängyssä, näytti kuin ei olisi päässyt ylös siitä. Hikinen oli ja vapisi oudosti. Vapinaa oli jaloissa, käsissä ja kämmenet oli löysästi nyrkissä, näytti siltä kuin ei olisi saanut käsiä pois nyrkistä... kysyin, että mikä on hätänä, mutta en saanut vastausta. Tuijotti vaan tyhjyyteen ja oli hätääntyneen näköinen. Sitten kysyin koskeeko johonkin niin vastasi että joo, mutta enempää en saanut selville vaikka kyselin mihin koskee ja onko pää kipeä vai maha jne. Nostin istumaan sängyssä, edelleen vapisi ja näytti siltä, ettei saa jalkoja ja käsiä liikutettua tai nyrkkejä auki... Sit vein olkkariin, pystyi kävelemään. Mittasin lämmön niin oli 36 astetta tasan. Kyselin vaikka mitä, niin tuijotti vaan jonnekin ja tuntui kuin olisi ollut unessa edelleen tai jossain muualla. Vein sänkyynsä, niin sinne jäi nukkumaan.

Mikä ihme tämä "kohtaus" oikein oli? Tai mitä muuta? Pitääkö viedä lääkäriin? Nyt vai myöhemmin?
 
Toki mietin sitä, että miten lapsi sitten pystyi puhumaan, jos olisi ollut unihalvaus... kun selvästi puhui jotain kovaäänisesti.

"Unihalvauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen ymmärtää olevansa hereillä, mutta ei pysty liikkumaan tai puhumaan. Hän siis tuntee halvaantuneensa."
 
Unihalvaus on kokijalleen todella pelottava. Yleensä sanotaan, että unihalvauskohtaus loppuu, jos joku toinen koskettaa nukkujaa, tai tämä itse onnistuu liikuttamaan esim. raajaansa. Itse koin lapsena usein sellaisia unihalvauksia, joiden aikan liikuin. Painajainen tuntui silti jatkuvan, ja olin niin peloissani, että muistan tilanteet hyvin vieläkin (esim. kissannäköiset sisiliskot jotka uhkasivat minua...). Jotenkin sitten itsestään kuitenkin havahduin näistä, eikä mitään vahinkoa koskaan tullut. Itse asiassa kun näitä kohtauksia tuli aika usein, varsinkin jos olin sairaana, opin jossain vaiheessa jäkikäteen jopa nauttimaan niistä. Kuin ne olisivat olleet pelottavia elokuvia: niiden aikana kauhistuttii, mutta jälkikäteen muisteleminen tuntui vain mukavalla tavalla jännittävältä :)
 
Meillä kävi myös jotenkin noin. Näki pahaa unta. Oli vielä unessa eikä ymmärtänyt että äiti on vieressä. Hätääntynyt ja valojen päälle laitto vasta herätti. Kertoi nähneensä pahaa unta...kertoi unesta. Meillä lapsi oli tosin kuumeessa. Otin viereen kun ei uskaltanut nukahtaa enää yksin. Ihan normaalia kai. Usein jos käy niin voi kai olla jotain traumaa joka aiheuttaa painajaisia mutta satunnaisia muistan itsekin lapsena nähneeni. Vanhemmalla iällä tosin. Nukuin loppuyön valot päällä ja uni ahdisti edelleen, koska tuntui niin todelta.
 
Unihalvauksen oireisiin ei sovi tässä se, että puhui kyllä mutta ei pystynyt liikkumaan vaikka oli koskettu monesti.

Kuuluuko unihalvaukseen hikisyys ja vapina?

Itse tepastelin lapsena unihalvauksen aikan pitkin taloa vaikuttaen täysin hereillä olevalta vaikuttaenn ja puhuin kohtauksien aikana pelostani äidilleni. Silti nämä selkeästi olivat unihalvauksen tai kauhukohtauksen oireita. Jos lapsellasi ei ole todettu mitään muuta vastaavia kohtauksia selittävää sairautta, uskoisin, että kyse on tästä. Itselläni kohtauksia tuli 6-8 -vuotiaana usein, yli kymmenenvuotiaana ei enää lainkaan.
 
Meillä lapsi siis tuijotti myös tyhjyyteen eikä tuntunut ymmärtävän että äiti on vieressä ja halaa. Valojen päälle laitto herätti. En muista pystyikö liikkumaan mutta luulisi että ihan normaalia sekin jos on unessa edelleen.
 
Unihalvauksen oireisiin ei sovi tässä se, että puhui kyllä mutta ei pystynyt liikkumaan vaikka oli koskettu monesti.

Kuuluuko unihalvaukseen hikisyys ja vapina?

Kyllä kait unihalvauksessa voi pystyä puhumaan, etenkin jos/kun lapsesi ei reagoinut puheeseesi vaan puhui omiaan (siis oliko ihan ymmärrettävää).

Mulla on unihalvauksessa usein niin että luulen huutavani täysillä, mutta todellisuudessa en ole huutanut. Mutta unihalvaus on kyllä pelottava ja lamauttava kokemus, onneksi ei kuitenkaan vaarallinen.
 

Yhteistyössä