H
"Hömelö"
Vieras
Monilla on aika mustavalkonen käsitys työttömyydestä. On totta, että tästä maasta löytyy myös niitä työtä kaikin mahollisin keinoin vieroksuvia sossu-tatuja, ja samoin niitä ihmisiä, jotka hienon koulutuksen saatuaan ei suostu muun alan töitä ottamaan vastaan ihan vaan siksi, että papereiden takia ollaan ihan liian hyviä ja hienoja tavalliseen duunarin hommaan. Mutta kyllä se työttömyys monessa tapauksessa tarkottaa myös sitä, että työtä ei yksinkertasesti saa. On liian vähän kokemusta tai korkeakoulutusta osaan hommista, osaan on ehkä ylikoulutettu tai työkokemusta löytyy niin paljon ettei potentiaalinen työnantaja usko työntekijän pysyvän työssä kovinkaan pitkään, osaan työpaikoista on niin turkasen paljon hakijoita, että työn saaminen on silkasta tuurista kiinni. Moni asuu paikkakunnalla, missä ei yksinkertasesti ole töitä, mutta jos asuntolaina on niskassa eikä kämppää saa myytyä, on älyttömän vaikeeta muuttaa toiselle paikkakunnalle. On yksinhuoltajia pienten lasten vanhempia, jotka ei kykene tekemään yötyötä ja jättämään lasta yksin. Tähän nähden on välillä aika rankkaa kuultavaa ja luettavaa, miten KAIKKI työttömät on patalaiskoja veronmaksajien elättejä, joista ei ole mitään muuta kuin haittaa. Kaikkien pitäis kerran elämässä kokea ne yllättäen tulevat potkut, niin ehkä pystyis ymmärtämään vähän paremmin niitä ihmisiä, jotka on olosuhteiden pakosta oman tahdon vastasesti työttömänä, vaikka kaikkensa tekis työllistymisen eteen.