"uusioperheen" koetinkiviä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja se paska "äitipuoli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja se paska "äitipuoli";29762827:
Väittäisin tunnistavani millon lapsi esittää ja millon pelko on oikeaa. Melkein vuoden on tässä kuitenkin hänen kanssaan aikaa vietetty...

No jos syksystä asti ootte ollut niin et sä melkein vuotta ole viettänyt aikaa lapsen kanssa.
 
Meillä päiväkodissakaan ei ole pakko syödä puuroa jos ei kerta kaikkiaan voi sitä sietää. Näitä lapsia on aina, eikä kukaan siitä tee suurta numeroa :)

Olen itse yh-isän kasvattama tytär ja muistan lukuisat ja melko tiheästi vaihtuvat naisystävät edelleen ahdistuneilla fiiliksillä. Kiinnyin heistä vain kahteen (hyviä tyyppejä) ja edelleen suren kun jouduin heistä luopumaan. Ne vähemmän lämpimiä muistoja herättävät naiset tulivat meille, harrastivat läpi yön isäni kanssa äänekästä seksiä ja avointa flirttailua päiväsaikaan vähät välittämättä siitä kuulevatko tai näkevätkö lapset. Ei ollut kiva fiilis etenkin kun kysymys oli ventovieraista ja pois olisin muuttanut jos olisi ollut paikka mihin mennä. Nämä naiset vielä useimmiten odottivat, että ottaisin heidät avosylin vastaan ja ryhtyisin "kaveeraamaan". Kun vetäydyin omiin oloihini, olin tietysti se hankala lapsi. Isäni on vieläpä don juan-tyyppi, joka jättää naisen lähes heti kun saa tämän rakastumaan itseensä eikä sitoudu kehenkään ja pettää jokaista. Niin monet naiset jättivät rakastavat puolisonsa ja hajottivat perheensä lyhyen seikkailun vuoksi. Eikä isänikään todella ole viaton tässä suhteessa, mutta se on oma lukunsa. En voinut katsoa näitä naisia kovin arvostavin silmin.

Niin vaikealta kuin se ehkä tuntuukin käsittää, niin joskus vika saattaa olla oikeasti niissä aikuisissa! Minusta on ihan luonnollista, että lapsi käyttäytyy tuolla tavalla. Tietysti hän on mustasukkainen. Hänen elämänsä kaksi tärkeintä ihmissuhdetta ja rakkauden kohdetta ovat eronneet ja nyt hän joutuu jakamaan toisen heistä sinun ja sinun lastesi kanssa. Se on lapsen näkökulmasta sama asia, kuin sinulle se että miehesi ottaisi sivuvaimon ja uuden perheen rinnalle. Jaksaisitko aina käyttäytyä nätisti heitä kohtaan? Ajattelisitko rakkautta olevan riittävästi kaikille jaettavaksi? Etkö kokisi asemaasi uhatuksi?

Avioero on lapsen elämän kannalta todella mullistava kokemus. He eivät ole sopeutuvia pikkuaikuisia ja neljävuotias on ihan oikeasti vielä todella todella pieni.
 
[QUOTE="sammal";29763173]tulee mieleen exän tytär: 6v diiva, joka oli tottunut saamaan aamuisin kaakaota ja paahtoleipää, käymään suihkussa joka päivä, valvomaan yhdeksään jne.. ja ex puolusti tätä rinsessaansa, mikä aiheutti meille lopultä välirikon :/ ! en jaksanut olla se "pahis" ja "nipo" ja "tiukkapipo"[/QUOTE]

Siis mitä ongelmaa on kaakaossa ja paahtoleivässä, päivittäisessä suihkussa jne.?
 
Mielenkiintoista lukea näin jälkeen päin teidät kommentteja...
Tämän kurjoitoitettuani tajusin itsekkin ettei se "aamupuuro" ollut se pahin mörkö.
Suhde oli hankala ja nyt olemme eronneet.

Joustaminen pitäisi tulla niin minulta kun tytöltä, mutta kuten jo muutama sanoi niin käsitykseni on edelleen
Sama. Aikuinen kertoo säännöt, ei lapsi. Vihaisena kärjistin asiani alunperin , ei meillä syödä ainoastaan sitä puuroa.
Terveellinen ja monipuolinen ruokailu on meilläkin..

Vihaisena tunteet ottaa vallan ja myönnän että minulla on kasvamisen varaa paljonkin osiltani.
Toivoisin myös että te muut kanssa palstailijat miettisitte välillä miten asiat ilmi tuotte.
Aina ei kannata lähteä soitellen sotaan.
 
Lapset on lapsia ja sinä olisit aivan hyvin voinut ottaa sen pienen peloissaan olevan tytön väliinne nukkumaan. Mutta onneksi älysit edes sen verran että päästit tuon miesparan vapaaksi. Ansaitsee paremman naisen kyllä.
 
Meillä aikuiset päättää mutta myös lapset ovat ihmisiä joilta kysytään mielipidettä. Minun lapsellani on omat tapansa elää ja niin saa olla miehenkin lapsilla, tuntuisi naurettavalta alkaa tanssittamaan kaikkia minun pillini mukaan. Ei kaikista ruoista tarvitse pitää, en pidä itsekään ja niitä ruokia en syö eikä minun tai mieheni lastenkaan tarvitse.
 
Ap, itse lähdit soitellen sotaan 4-vuotiaan kanssa! Että älä vikise vastauksista. Mutta hyvä, että teille tuli ero. Et ole valmis ainakaan äitipuolen rooliin.
 
Minusta kuulosti, ettei ongelma niinkään ollut miehen lapsen tavat vaan se, että koko lapsi oli ylipäänsä olemassa ja muistuttamassa että miehellä on menneisyys. Lisäksi paistoi läpi aika räikeä omien lasten suosiminen.

Välillä on pakko sanoa melko suoraan ja töykeästi, sillä tavoinhan itsekin aloit ajatella asioita myös sen lapsen kannalta ja päädyit tähän ratkaisuun

Kaikkea hyvää sinulle, lapsillesi ja aamupuurolle! ;)
 
Mä taas olen sitä mieltä että kenenkään ei tarvi antaa satuttaa omia lapsiaan. Jos kakaran isä on niin munaton ettei siihen tönimiseen puutu niin silloin siihen puuttuu niiden tönittävien äiti. Sama koskee ruokailuja, anna yhden hyppiä silmille kun ei tarjottavat kelpaa ja kohta ne kaikki hyppii. Uusperhe-elämä on helvetistä ja onneksi ohi. Ei tarvi katsella kenenkään kakaroita eikä teiniritsoja silmilleen hyppimässä.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä