Miksi yksi lapsi perheessä on muiden mielestä "VAIN"?

[Tyytyväinen!]

"Ai onko teillä VAIN yksi lapsi?" On, vain yksi ja ainoa, eikä enempää tule. Meille lapsi ei ole VAIN. Toiveissa oli aikoinaan yksi lapsi ja se on saatu. Enempään ei ole minkäänlaista halua. Olemme onnellisia ja tyytyväisiä näin =) Mutta ärsyttää kun jatkuvasti saa kuulla tuota VAIN yksi lapsi-asiaa.

 

[Vierasss]

Kurjaa kun muiden pitää kommentoida toisten asioita noin, onhan tuo vähättelevää. Mulle se olis henk.koht. Suuri suru ollut, jos mulla olisi vain yksi lapsi, toki sekin elämän tärkein juttu, mutta olisin aina kaivannut useamman lapsen.

 

[astrolabe]

Sanon nyt ihan henkilökohtaiselta osaltani, että mulle vain yksi lapsi on pelottava ajatus. Entä jos ainokaiselle käy jotain? Mitään ei jää. Se oma pelkoni.

 

[Phoebsi]

Koska se on heidän mielestään pieni määrä lapsia, ja siksi vain?

Onko se oikeasti noin iso juttu?

 

[Tyytyväinen!]

Varsinkin vanhemmat ihmiset tuota ihmettelevät ja kauhistelevat. Ihanko oikeasti vain yksi lapsi? Ettekö tosiaan meinaa enempää tehdä? Vain yksi?

 

["Hilla"]

Sanon nyt ihan henkilökohtaiselta osaltani, että mulle vain yksi lapsi on pelottava ajatus. Entä jos ainokaiselle käy jotain? Mitään ei jää. Se oma pelkoni.

Mulla vähän sama juttu. Että mitä jos ainokainen kuolee, niin mikä sitten on se voima, joka saa jatkamaan omaa elämää.

Ja kyllä mun muutenkin käy vähän surku sitä yhtä lasta. Kotona ei ole ketään, kenen kanssa touhuta, vaihtaa salaisuuksia ja hassutella. Ei aikuisen ja lapsen välit koskaan ole samanlaiset kuin lapsilla keskenään.

 

[jepz]

Meillä on yksi ihana lapsi ja kyllä taas jankutettiin kun kierukan laitatutin että olenko nyt varma etten haluaa lisää lapsia. Ja miehen vanhemmat ja isovanhemmat kans jaksavat jankuttaa että miksi vain yksi. Pakkoko sitä on kaikkien holtittomasti lisääntyä? Maailma täynnä jo ihmisiä. Mulle riittää että huolehdin että tuo yksi pärjää elämässään.

 

[Jepjepp]

Yksi lapsi riittää mulle. Hommaan lisää koiria.

 

[Tyytyväinen!]

[QUOTE="Hilla";29786770]Mulla vähän sama juttu. Että mitä jos ainokainen kuolee, niin mikä sitten on se voima, joka saa jatkamaan omaa elämää.

Ja kyllä mun muutenkin käy vähän surku sitä yhtä lasta. Kotona ei ole ketään, kenen kanssa touhuta, vaihtaa salaisuuksia ja hassutella. Ei aikuisen ja lapsen välit koskaan ole samanlaiset kuin lapsilla keskenään.[/QUOTE]

Meillä käy lapsella liki päivittäin kavereita kylässä tai itse kyläilee. Ja jos on päiviä, ettei oo kavereita niin me vanhemmat touhutaan, leikitään, pelataan, askarrellaan, luetaan. Tehdään ihan kaikkea. Sen verran rentoja ollaan, et hassuttelu sujuu luonnostaan Meillä ei lapsen tarvi leikkiä yksinään vaikka välillä kyllä sitä haluaakin =)

 

["Hilla"]

Meillä käy lapsella liki päivittäin kavereita kylässä tai itse kyläilee. Ja jos on päiviä, ettei oo kavereita niin me vanhemmat touhutaan, leikitään, pelataan, askarrellaan, luetaan. Tehdään ihan kaikkea. Sen verran rentoja ollaan, et hassuttelu sujuu luonnostaan Meillä ei lapsen tarvi leikkiä yksinään vaikka välillä kyllä sitä haluaakin =)

Meillä lapsille tuli ikäeroa viisi vuotta, sairaudestani johtuen. Ja vaikka me tuon viiden vuoden aikana annettiin tuolle eikoiselle ihan kaikkemme, niin kyllä hänestäkin huomaa eron entiseen nyt kun on veli mukana kuvioissa. Se ilo ja leikki on nyt ihan erilaista.

Ja meilläkin esikoisella oli paljon kavereita, mutta ei se sama asia ole vaikka kuinka niin koittaisi uskotellakin.

 

["vvieras"]

Se nyt on vaan monelle "vain". Itse sanon että meille jää todennäköisesti vaan kaksi lasta, kun en ole varma jaksanko enää raskautta ja kaikkea taas alusta. Kyllä se kaksikin tuntuu jotenk7n vain, koska haluaisin enemmän. Toki jok

 

[vain äiti]

Hui, jollekin käy sääliksi meidän lasta ku on VAIN yksi. Ei oo touhukaveria, saa kaiken huomion vanhemmilta, lellitään pilalle, saa kaiken uutena tai vähintäänki hyväkuntoisena, voi harrastaa kalliita harrastuksiaan ja muutenkin.. Ei ole ketään korvaamassa häntä jos jotain kamalaa tapahtuu.

 

["..."]

En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajatusta, että lapsia pitäisi olla useampi sen takia, että jos lapsi kuolee, niin on joku korvaamassa hänet...tai että kuolleen lapsen tilalle pitää tehdä toinen, korvaamaan kuollut lapsi...
HERRANJUMALA, miten noin voi ajatella, ei kukaan voi korvata menetettyä lasta!!!!!

 

["vierailija"]

Minusta on loukkaavaa ja tungettelevaa tuollainen tivaaminen sisaruksista. Meille tuli 5 vuotta ikäeroa sisarusten välille kun en vain heti halutessa tullut raskaaksi toista kertaa. Oli äärettömän loukkaavaa sukulaisten utelu. Harrastin paljon koiran kanssa ja jossakin välissä sukulaiset luovuttivat. Luulivat että haluan touhuta vain koirien kanssa ja siksi emme halua lisää lapsia. Kenellekkään en todellista syytä kertonut, se oli niin kipeä asia.
Halusin vain sanoa, että voi olla monia syitä miksi perheessä on VAIN yksi lapsi. Parempi se yksikin kun ei yhtään. Ja parempi ei yhtään jos ei niitä yhtään halua.

 

[Puuhippa]

Sanon nyt ihan henkilökohtaiselta osaltani, että mulle vain yksi lapsi on pelottava ajatus. Entä jos ainokaiselle käy jotain? Mitään ei jää. Se oma pelkoni.

Jaa no, jos mun lapsellej otain käy niin ei sitä mikään tässä maailmassa korvaa. En koskaan ole ajatellut, että lapsia pitäs olla monta jos joku sattuu kuolemaan.
Ei mulla ole kuin yksi aviomieskin, en ole ottanut toista varalle jos sille jotain sattuu tapahtumaan. Mitenköhän siitä pääsen yli ku ei ole vara-aviomiestä?

 

["Hilla"]

[QUOTE="...";29786839]En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajatusta, että lapsia pitäisi olla useampi sen takia, että jos lapsi kuolee, niin on joku korvaamassa hänet...tai että kuolleen lapsen tilalle pitää tehdä toinen, korvaamaan kuollut lapsi...
HERRANJUMALA, miten noin voi ajatella, ei kukaan voi korvata menetettyä lasta!!!!![/QUOTE]

Uskon siihenkin, että ihmiseen on sisäänrakennettua, että haluaa omien geeniensä jatkuvan mahdollisimman pitkälle.
Jos se ainoa lapsi kuolee, ei kukaan ole jatkamassa geenejä.

Eikä sitä kuollutta kukaan voi korvata. Mutta menetyksestä tulee ehkä helpompi kestää, jos on muitakin lapsia.

 

[Puuhippa]

[QUOTE="Hilla";29786770]Mulla vähän sama juttu. Että mitä jos ainokainen kuolee, niin mikä sitten on se voima, joka saa jatkamaan omaa elämää.

Ja kyllä mun muutenkin käy vähän surku sitä yhtä lasta. Kotona ei ole ketään, kenen kanssa touhuta, vaihtaa salaisuuksia ja hassutella. Ei aikuisen ja lapsen välit koskaan ole samanlaiset kuin lapsilla keskenään.[/QUOTE]

Kavereitako ei ole?
Ei kaikki sisarukset ole kavereita keskenään. Omituista edes sellaista olettaa.

 

[Blue]

Miksi ihmeessä täällä nyt tartutaan kummallisiin asioihin mitä ihminen nyt ihan normaalisti jutellessaan saattaa sanoa??

 

[Is that so?]

Tämän ketjun perusteella on parempi, ettei ole yhtään lasta, kuin et olisi vain yksi. Eli jos kärsii minkäänsortin vaikeuksista saada lapsia ja on riskinä, et tulee vain yksi tai tietää ettei halua enempää kuin yhden, on parempi jättää tekemättä kokonaan.

 

["Hilla"]

Kavereitako ei ole?
Ei kaikki sisarukset ole kavereita keskenään. Omituista edes sellaista olettaa.

Tuolla ylempänä kerroinkin jo, kuinka meillä lapsille tuli ikäeroa 5 vuotta. Ja ei, ei ne kaverit korvaa sitä omaa sisarusta.

 

[Puuhippa]

Tämän ketjun perusteella on parempi, ettei ole yhtään lasta, kuin et olisi vain yksi. Eli jos kärsii minkäänsortin vaikeuksista saada lapsia ja on riskinä, et tulee vain yksi tai tietää ettei halua enempää kuin yhden, on parempi jättää tekemättä kokonaan.

No sit sä vasta oletkin itsekäs palstan mukaan.

 

[.......]

Itsekään en ymmärrä tuota, että jos lapsi kuolee niin on sitten toinen. MUTTA ajattelen sen niin, että sitten kun meistä vanhemmista aika jättää, toivottavasti ennen lasta/lapsia niin silloin lapsi ei jää yksin vaan on sisarus/sisaruksia.

 

[Vierrahin]

Jos mun ainokainen lapsi kuolisi niin mulla ei olisi mitään syytä elää. Kun lapsella on sisaruksia niin heistä saa edelleen rakkauden ja pakon jaksaa.. Minusta hyvin lookista, ei kukaan ketään korvaa, ei tietenkään. Mutta voimaa saa jaksaa jatkaa.

 

[kiitos ei]

Tämä toimii myös toisin päin. "Tehkää nyt edes se yksi, eihän se vaikuta elämäänkään mitenkään, kyllä yhden kanssa aina pärjää ja sitten olisi se lapsi tehtynä, ihan varmuudeksikin jo".

 

["ainokainen"]

Olen itse ainoa lapsi....ja todellakin VAIN. Kyllä niin monen monituista kertaa olen toivonut ette olisi se ainoa. Okei, mun vanhemmat "teki" mua yli 10 vuotta ja toista ei tullut...Sinällään en siis heitä tästä voi "syyttää". Mutta kyllä se vaan olisi helpompaa kun olisi sisarus, varsinkin nyt kun äiti on dementointunut ja isänkin terveys krakaa. Olisi edes joku jonka kanssa vähän vastuuta jakaa. Ja niille jotka täällä alkaa ruikuttaa että ei sisarus mikään tae ole sille että hommat jakaantuu. Juu ei ole, mutta voi olla. Parempi se kuin ei mikään.