Lapsenomaisuus vai lapsellisuus? Tuo eka on ihana mutta jälkimmäisestä haluan itsessäni eroon...
No mä ajattelen, että lapsenomaisuus, joku toinen taas saattaa ajatella musta, että lapsellisuus
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Lapsenomaisuus vai lapsellisuus? Tuo eka on ihana mutta jälkimmäisestä haluan itsessäni eroon...
Echoseni, olet ihana juuri tuollaisena kuin olet :hug:
Tää on miuten mielenkiintoinen aspekti. Olen yhden ystävän kanssa, jonka olen tuntenut 40 vuotta, pohtinut kuinka muisti vääristää muistoja. Ollaan siis käyty läpi koulumuistoja ja kaverini näkee saman asian ihan eri valossa kuin minä. Muisti on kuin tunnejälki ja omasta persoonasta riippuu millaisen latauksen muistikuva saa, positiivisen tai negatiivisen. Oli hyvin helpottavaa purkaa ahdistusta aiheuttaneita tilanteita ja kuulla niistä toinen versio.Juuri näin. Toisaalta olen kuullut näin aikuisenaettä oidin jo nuorena ppuoleni ja osasin seisoa päätösteni takana... Itse taas tunnen, että olin kovin epävarma ja moni asia mietitytti... enkä aina uskaltanut sanoa, vaikka olisi pitänyt..
No voi kiitos. Mutta netissä olen harkitsevampi, täällä voi odottaa ennen kuin painaa lähetä-nappia. Oikeassa elämässä ei aikaa aina anneta oikeille sanoille.
Jotkut osaavat sanoa aina oikeat sanat ja oikeaan aikaan. Heillä on elämänkokemusta, kokemuksen tuomaa varmuutta, intuitiota, hyvä kasvatus ja geenit.
Mä vasta räpistelen, kypsymättömänä raakileena.![]()
![]()
Luulen, että esiten susta itsestäsi tuntuu, että olet "raakile" ja kypsymätön. Aivan varmasti sustakin löytyy elämän kokemusta ja viisautta. Sehän voi olla syvälle haudattua ja hiljaistakin viisautta... ei kaikki aina näy päälle päin!
Kyllä muakin välillä harmittaa, kun pitäisi osata sanoa jotain viisasta ja ainoa mitä mieleen tulee on joku aku ankan lohkaisu... Vasta jälkikäteen mieleen tulee ne viisaat ja osuvat sanat. Eikä niitä aina oikein voi lähettää jälkikäteen esim tekstiviestinä.... :/
Tää on miuten mielenkiintoinen aspekti. Olen yhden ystävän kanssa, jonka olen tuntenut 40 vuotta, pohtinut kuinka muisti vääristää muistoja. Ollaan siis käyty läpi koulumuistoja ja kaverini näkee saman asian ihan eri valossa kuin minä. Muisti on kuin tunnejälki ja omasta persoonasta riippuu millaisen latauksen muistikuva saa, positiivisen tai negatiivisen. Oli hyvin helpottavaa purkaa ahdistusta aiheuttaneita tilanteita ja kuulla niistä toinen versio.
Joten, ehkä olet ollut lapsena luonteeltasi varovainen ja muistat mieluummin sen epävarmuuden kuin reippauden?
Oletteko huomanneet kun teille on tullut ikää 30 ylöspäin että mielenkiinto moniin asioihin elämässä on vähentynyt?
Itsellä ei enää kiinnosta musiikin kuuntelu niin kuin nuorempana, urheilun katsominen tv:stä vähentynyt, elokuvia ei kiinnosta katsella, autot ei enää kiinnosta niin kuin nuorena, tuntuu että lähes kaikkeen katoaa kiinnostus, tätäkö tämä vanhentuminen on?
Ei ihme että kun ulkona katsoo vanhempia ihmisiä niin niillä on naamat jatkuvasti norsunvitulla ja ovat niin synkän näkösiä.
Miks jotkut on semmoisia että ne ei koskaan päästele sammakoita suustaan.
Tai kämppiksen kanssa ihastelimme kaupungin läheisyydessä olevaa kukkapeltoa, poimimme kukkia maljakkoomme ja tajusimme jälkikäteen että se oli siirtolapuutarha (mökkejä ei paljoa ollut).
Ja miljoona muuta sekoilua jotka on tehty aikuisiällä.
Hopeatoffee, saat kuulostamaan tuon niin kauniilta:"iloinen ja utelias asenne elämää kohtaan".Mun pitäisi sen sijaan mennä enemmän sen tylsän kaavan mukaan koska olen ollut liian huoleton tekemissäni ja sanomisissani...
Tai kaipa tämä kaikki on tätä tarkkaavaisuushäiriötä. En tiedä miten paljon terveemmät joutuvat katumaan iltaisin päivän sanomisiaan, mutta mulla niitä aivopieruja ja möläytyksiä on paljon.
Pardon my French.. mutta tuoko oli hölmöilyä?![]()
BTW, menin naimisiin reilusti yli 30-vuotiaana, ja lahjoitin miehelleni ja itselleni kuumailmapalloretken![]()