Toggle sidebar

Onko ihmisten käsitys köyhyydestä jotenkin hämärtynyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaikkimullehetinyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kaikkimullehetinyt

Vieras
Taustaksi voin kertoa, että olen itse elänyt nuoruuteni 90-luvun laman aikaan hyvin köyhässä perheessä. Molemmat vanhempani olivat pitkiä aikoja lomautettuna, isälleni kaatui sisarukselleen takaama laina päälle, menetimme myös oman talomme. Meillä oli toki aina katto pään päällä, ehjät ja puhtaat vaikka eivät muodikkaat/kalliit vaatteet, ja useimmiten meillä oli myös ruokaakin. Olimme kuitenkin köyhiä Suomen mittapuulla.

Nyt olen seurannut useammankin kaverin puheita. Kukin heistä valittaa sitä, kuinka ovat niin köyhiä, ja kuinka kamalaa se on. Näillä tunteisiin vetoavilla valituksillaan keräävät sitten säälipisteitä muilta, avustusjärjestöiltä joulurahaa yms.

Samaan aikaan juuri samat ihmiset omistavat isot, uudet taulutelevisiot, pelikonsolit, läppärit, padit, iPhonet. En ole enää köyhä, mutta ei minulla itselläni silti ole varaa (tai halua) ostaa koko perheelle iPhoneja, padeja ja läppäreitä. Nämä ihmiset, jotka surkuttelevat köyhyyttään postaavat someen kuvia uusista Conseistaan tai muista kalliista kengistä. Taas vaateshoppailemassa ja kuvia sovituskopista. Itsellä ja lapsilla päällä kalliita vaatteita. Koti on oma ja sisustettu kalliisti, astiat ovat kalliita, auto on uusi. Matkustellaan, käydään ulkomailla pitkillä reissuilla ja taas itketään sitä "köyhyyttä".

Onko todellakin ihmisillä suhteellisuudentaju näin hämärtynyt? Keksin heti omasta tuttavapiiristä neljä perheenäitiä, jotka toimii näin.
 
Ja ennen kuin kukaan puuttuu siihen, niin tiedän ettei 70 euron kengät vaadi sitä, että ostaja olisi rikas. Mutta oikeasti köyhänä kannattaa ehkä miettiä niitä halvempia tennareita yms sen sijaan, että ostaa kalliimmat ja itkee, kun nyt ollaan niin köyhiä, ettei lapsille saa sitä tätä ja tota.
 
Yleensä kulutushysteria ja pakonomainen ostelu on jotenkin hyväksyttävämpää, suorastaan tavoiteltavampaa nykyään. Itse olen entisenä "sisustajana" kääntänyt tyystin kelkkani. Kun ei ole rahaa, sitä ei ole. Ja vaikka välillä olisikin, enää ei edes halua shoppailla, en näe kaupoissa pyörimisessä mitään hyötyä, onhan tuota kamaa sen verran että siitä on tuulut jopa pienoinen pakkomielle hankkiutua eroon. Enää ei kaapit pullistele ja kukkaro kiittää, puhumattakaan siitä, että ylijäämätavaralla on kiva auttaa apua tarvitsevia :).
 
Joillakin on mielestäni hämärtynyt, en tiedä onko tämä nykyajan ilmiö vai onko sitä ollut aina. Tämä tuntuu liittyvän myös tapaan valittaa. Samoilla ihmisillä tuntuu olevan kaikki aina jotenkin huonosti: Rahat loppu, palkka huono, sää huono, lomaa liian vähän ja sekin väärällä säällä, nenä ruma ja olo lihava, naapurilla rumat verhot ja bussilinjat tyhmiä. En tiedä kumpi on ensin: Valitus vai kokemus, että asiat ovat huonosti. Joskus epäilen, että on kasvanut tapaan valittaa ja riittävän kauan valitettuaan alkaa uskomaan, että asiat ovat oikeasti aina ja vain huonosti.

Mullakin on keskituloinen (tavallinen työ, ei mikään poikkeuksellisen vaativa), jolla on työstään erinomaiset lomat/vapaat. Jatkuva valitus, kun tienaa niin vähän, työ kamalan raskasta ja loma taas loppuu ja sattui niin surkeat säät. (Sillä on niitä lomia keskimääräistä enemmän, joten niitä lomia riittää loppumaankin paljon, kun on ylimääräisiä vapaitakin.) Ja sitten on niin huonosti asiat ja köyhä ja surkeaa, kun ei ole varaa isompaan asuntoon, mutta ehdottomasti ei suostu muuttamaan esim. sinne minne me, kun ei näin "kamalalla" alueella voi asua.

On oikeaa köyhyyttä ja saa valittaa rahan tiukkuutta, vaikkei köyhä olisikaan, mutta tuollaisia tapauksia ei vaan jaksa.
 
Olen aivan samaa ihmetellyt! Ihmiset ostelee osamaksuilla ties mitä statusvempaimia ja en tiedä saako niitä edes maksettua. Ja jos saa, niin ei silloin olla mitään köyhiä! Itse myös 90-luvulla elänyt kaurapuurolla, perunoilla ja "ruskealla kastikkeella" sukulaisilta perityissä vanhoissa vaatteissa.
 
Joo, kyllä minuakin ihmetyttää, kun toiset kertovat olevansa rahallisesti tiukilla (eivät nyt suoranaisesti valita) ja sitten kuitenkin on älypuhelimet viimeisen päälle ja pari ulkomaanmatkaakin voidaan tehdä vuodessa. Ja sitten ihan oikeasti ihmettelevät, miksi me emme lähde heidän kanssaan matkalle.
 
Sitä se on kun mikään ei riitä.
 
Enkä mä mitenkään ajattele siis, että jos on köyhä, pitää elää vain kurjuudessa eikä saa olla minkäänlaisia nautintoja tai turhuuksia elämässä.

Mutta minusta on täysin väärä kuva köyhyydestä, jos alla on uusi auto, koti on kallis ja sisustettu kalliilla, koko ajan ostellaan jotain, matkustellaan, laitetaan/huollatetaan ripsepidennyksiä.

En ole suuri tuloinen itse, puolisoni tulot ovat yli mediaanitulon mutta silti me joudumme oikeasti miettimään, minkälaisia hankintoja teemme ja millä aikataululla. Toki voisimme olla laittamatta esimerkiksi rahaa säästöön ja käyttää sen kaiken, mutta äkkiäkös siinä sitten joku isompi autoremppa tai muu ajaa talouden kuralle. En pidä meidä köyhinä, mutta elinkustannukset ovat niin korkeat, ettei "turhuuksiin" ole varaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja allkup:
Enkä mä mitenkään ajattele siis, että jos on köyhä, pitää elää vain kurjuudessa eikä saa olla minkäänlaisia nautintoja tai turhuuksia elämässä.

Mutta minusta on täysin väärä kuva köyhyydestä, jos alla on uusi auto, koti on kallis ja sisustettu kalliilla, koko ajan ostellaan jotain, matkustellaan, laitetaan/huollatetaan ripsepidennyksiä.

En ole suuri tuloinen itse, puolisoni tulot ovat yli mediaanitulon mutta silti me joudumme oikeasti miettimään, minkälaisia hankintoja teemme ja millä aikataululla. Toki voisimme olla laittamatta esimerkiksi rahaa säästöön ja käyttää sen kaiken, mutta äkkiäkös siinä sitten joku isompi autoremppa tai muu ajaa talouden kuralle. En pidä meidä köyhinä, mutta elinkustannukset ovat niin korkeat, ettei "turhuuksiin" ole varaa.
Click to expand...

Minäkin kyllä useinkin ihmettelen, miten ihmisillä ylipäätään on varaa koko ajan uusiin autoihin, isoihin omakotitaloihin, merkkilaukkuihin ja -vaatteisiin ja hiustenpidennyksiin. Sitten kuitenkin valitetaan, kun palkat eivät nouse.
 
mä en usko että Suomesta tulee koskaan niin varakasta kansakuntaa että tavallisella kansalla olis varaa juurikaan mihinkään luksukseen

jo pelkästään se, että melkein puolet kansasta on sitä mieltä että ylenpalttinen elintason kasvu on pahasta, aiheuttaa meidän pysyvän köyhinä
 
Alkuperäinen kirjoittaja krut:
mä en usko että Suomesta tulee koskaan niin varakasta kansakuntaa että tavallisella kansalla olis varaa juurikaan mihinkään luksukseen

jo pelkästään se, että melkein puolet kansasta on sitä mieltä että ylenpalttinen elintason kasvu on pahasta, aiheuttaa meidän pysyvän köyhinä
Click to expand...
Luksus lakkaa olemasta luksusta, jos tavallisella kansalla on varaa siihen.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Mä en tollaseen ole törmännyt. Ne tutut joilla on kalliit talot, pelit ja vehkeet, matkustelee ym eivät valita köyhyyttä.

Sellaista kahtiajakoa olen kuitenkin nähnyt meissä keski-pienempituloisissa että heitä kenellä on se talo tai oma asuntokin kadehditaan, varsinkin jos se koti on vähänkin isompi ja hintavampi. Tutut joilla ei ole sitä omaa asuntoa sitten valittavat köyhyyttä ja kuinka heillä ei ikinä olisi varaa tällaiseen. Kuitenkin perheiden tulot voi olla ihan samat. Vuokralla asuvilla on juuri ne pelit ja vehkeet viimeisen päälle, ipadit ja älypuhelimet ja pienillä lapsilla, merkkivaatteet päällä ja lyhyempiä mutta hintavia reissuja tehdään usein. Käydään ulkona syömässä, kampaajalla ja kynsiä laittamassa ja vaikka mitä.

Sitten tällaisia joilla on se talo lainoineen mutta muuten elellään säästeliäästi pidetään kroisoksina.
 
Mä luulen, että yksi ongelma on ihan puhdas kypsymättömyys. Lapsetkin haluavat kaikkea, koska kaikkea on olemassa. Yleensä sitten aikuisikään mennessä ihminen tajuaa, ettei kaikkea voi saaada ja mikä tärkeämpää, kaikkea ei tarvitse vain siksi, että se on olemassa.

Toinen ongelma on se, että köyhyyttää pidetään stigmana, josta pitää pyristellä kaikin voimin irti ja jota pitää hävetä. Rahaa ja varallisuutta pidetään ihmisen arvon ja onnistumisen mittarina. Köyhä on epäonnistunut luuseri, jotenkin tyhmempi. Tämä asenne näkyy jo koululaisille tehdyissä kyselyissä. Toteutamme joka päivä sitä samaa arvomaailmaa, jota kolonalistit toteutti alkuperäisten asukkaiden suhteen. Ne on varattomia, köyhiä, siksi tyhmiä, ei arvokkaita ihmisiä. Nykyisessä yhteiskunnassa on hyväksyttävämpää olla alkoholisti tai narsisti, kuin köyhä.

Yleistä elintason nousua ei tule tapahtumaan, koska nyt jo varallisuus kasaantuu ja tuloerot ovat kasvaneet. Asuin-, ruoka- ja muille elinkustannuksille ei näytä olevan kattoa. Tilanne on johtamassa ihan väistämättä jollain aikavälillä siihen, että nykyisenlainen sosiaaliturvajärjestelmä tulee kaatumaan tuloerojen kasvamisen myötä.
 
Minusta suurin kulutushysteria on yleensä niillä, joilla tulot oikeasti ovat pienemmät, eikä varaa siihen kuluttamiseen oikeastaan olisi. Ihan kuin yritettäisiin todistaa jotakin sillä, että ostaa jonkun huippukalliin käsilaukun tms. Itselläni on itseasiassa tapana lyhennellä lainaa jos tilille jostain syystä jää lojumaan joku tonni, joka ei suoraan kulunutkaan siihen normaaliin elämiseen ja johonkin harkittuun extra menoon.

Erityisesti työssä olen törmännyt siihen, että joillakin hankinnoilla on statusarvo - ja kun en niitä ymmärrä hankkia, olen jotenkin vaan tyhmä. Olen aina ollut keskituloinen ja usein huomaan näiden kulutushysteerikkojen pitävän minua köyhänä - en siis erityisesti tykkää shoppailla, tai pidä siitä kun kaapit pursuavat tavaraa, joiden hankkimista olisi voinut ajatella pari kertaa pidempään. Ja silti sitä kamaa kertyy aivan uskomatonta tahtia...

Pukeutumisestani olen joka tapauksessa tarkka, sillä työssäni minun pitää olla valmis yllättäviinkin palavereihin ihan joka päivä - tapaan joka päivä ihmisiä suuren pörssiyhtiön ylimmästä johdosta tehtaan lattiatasolle saakka. Itselleni riittävä "taso" on kuitenkin longchamp ja viisi vuotta vanha vw, mutta näiden kuutushysteerikkojen mielestä pitäisi olla vähintään mulberry ja uusi BMW kaikilla herkuilla. Usein nämä oikeaoppiset hankinnat tehneillä henkilöillä ei kuitenkaan ole mitään säästöjä tai sellaista omaisuutta, jonka voisi katsoa säilyttävän arvonsa myös huonoina aikoina tai eläkeikään saakka (ja minusta käsilaukkua on vähän huono pitää pahanpäivän varana, vaikka olisikin louis vuitton). Näille kulutushysteerikolle tärkeämpää on se, että joka päivä on uudet vaatteet tai ainakin eri vaatteet kuin yhtenäkään päivänä viimeisen neljän viikon aikana - itse koen sen sijaan vaatteiden kuluvan kaapissa, lojuvan hoitamattomina ja unohdettuina, jos niitä kertyy liikaa.


Nykypäivänä ei tavaran määrästä varmastikaan voi enää päätellä kuka on oikeasti köyhä ja kuka varakas, mutta uskoisin, että jos on varaa pariin ulkomaanreissuun vuodessa ja henkilö valittaa köyhyyttään, niin silloin on jo kyseessä tyyppi, joka vaan lämpimikseen viihdyttää muita omalla marinallaan.
 
[QUOTE="Vieras.";29924252]Luksus lakkaa olemasta luksusta, jos tavallisella kansalla on varaa siihen.[/QUOTE]

Näin. Kyllä varmaan pari vuosikymmentä sitten oltaisiin pidetty luksuksena kannettavia tietokoneita, matkapuhelimia ja ilmastoituja autoja. Nythän kansakunnasta on tullut niin varakasta, että kaikilla on varaa siihen tuon ajan luksukseen.
 
Henkilö, jolla on varaa useampaan ulkomaanmatkaan, kotimaan matkailuun, uusiin kenkiin useamman kerran vuodessa, uusiin vaatteisiin kuukausittain, koko perheelle uusiin puhelimiin, padeihin ja laitteisiin, uuteen autoon, isoon taloon, jatkuvaan kodin sisustamiseen, ripsienhuoltoon etc ei ole edes suhteelllisesti köyhä.
 
[QUOTE="ai mää vai";29924023]Yleensä kulutushysteria ja pakonomainen ostelu on jotenkin hyväksyttävämpää, suorastaan tavoiteltavampaa nykyään.[/QUOTE]

Sen on pakko olla, koska muuten talous ei voisi kasvaa loputtomiin. Ja koska länsimainen yhteiskunta on rakennettu loputtoman talouskasvun varaan, täytyy sitä pitää yllä keinolla millä hyvänsä. Kaiken tarpeellisenhan olemme jo saaneet kauan sitten, joten ei tässä oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin ostattaa ihmisillä tarpeetonta ja tehdä siitä ihmisyyden mitta jotta mahdollisimman harva lipsuisi ruodusta.
 

Similar threads

K
Onko ihmisten käsitys köyhyydestä jotenkin hämärtynyt?
Viestiä
19
Luettu
844
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa