Mitä tekisitte tässä ikävässä tilan

[surettaa]

Mua pyydettiin töissä yhteen työjuttuun, joka tarkoittaa, että mun pitää asua Tampereella noin puolet kuusta 4 kk alaen marraskuusta ja sen jälkeen ihan normaalisti voin olla Helsingissä. Tämä projekti on etenemistä.

Meillä on 2 lasta, toinen menee kolmannelle ja toinen ekalle, ja miehen pitäisi hoitaa hommat tuon ajan. Mies on vastaan ja nyt jopa uhkailee erolla, että en voisi suostua. Minusta tosi lapsellista. Yritti saada lapsia puolelleen että "äiti aikoo hylätä meidät" mutta isompi tokaisi että ihan normaalia tyuömatkailua, kaverinsa äiti oli 6 kk Pariisissa ja hyvin se meni.

Jos otan eron/mies ottaa, en voi ottaa vastaan tuota työjuttua, koska mulla ei oo mummoja ym. auttamassa.

Voin sanoa, että en unohda ikinä tätä, että mua ei tuettu edes tämän verran.

 

[surettaa]

Mun pitää siis sanoa viimeistään 19.6. otanko vai en, ja nyt on tämä tilanne päällä.

 

[surettaa]

Olen aika varma, että jos en ota sitä, miehen erojutut loppuu. Mutta mun vitutus ei.

 

["huoh"]

Jos tuollaisia päätöksiä ei voi tehdä hakematta konsulttiapua täysurpojen ja trollien kansoittamalta anonyymiltä internetpalstalta niin sääliksi käy etenkin lapsia jotka tuollaiset vanhemmat ovat saaneet.

Palstalla mielipide ja konsensus tällaisiin tapauksiin on yleensä aina sama. Jos nainen haluaa tehdä uhrauksia perheensä eteen työnsä takia, se on täysin OK ja siihen kannustetaan. Jos mies haluaa tehdä uhrauksia perheensä eteen työnsä takia, mies on itsekäs sika.

 

[Hoosianna]

Soomettaisin ja kattosin poonoo.

 

["..."]

Mä en voi tohon sanoa kuin: ÄÄLIÖ MIES! Mä olisin sen verran radikaali (jos miehen tuki olisi tuota luokkaa), että ottaisin eron. Ok, työhomma jäisi saamatta jos ei voisi kokonaan tehdä Tampereelta käsin. Jos voisi, muuttaisin Tampereelle projektin ajaksi ja sitten takas Helsinkiin (äärimmäisen ikävä vaihtoehto lasten kannalta, mutta ovat kuitenkin suht isoja jo). Mutta tulevaisuutta ajatellen en uskaltaisi kovin luottaa miehen tukeen missään asiassa enää...

Ja sen verran täytyy omaan mieheen verrata, että kun hän otti puolen vuoden komennuksen ulkomaille (lomat 7vk välein 2vk kerrallaan) sanoin, että sitten kun lapset on isompia, lähden minäkin puoleksi vuodeksi esim. vapaa-ehtoistyöhön jonnekin. Mies totesi vain, että ok sopii hälle. Ja todellakin tarkoitti sitä.

 

[Kokemusta on]

Erikoista toimintaa mieheltäsi. Itsellä oli vastaava tilanne kun lapsi oli juurikin ekalla/tokalla. Paitsi että menin töiden mukana ulkomaille. Tulin aina viikonlopuiksi kotiin ja sain todellakin tukea kotoa. Voisiko kyseessä olla "alkujärkytys" miehesi puolelta ja voisiko se mennä ohi kun vielä keskustelette asiasta?

 

[minä näin]

Olen aika varma, että jos en ota sitä, miehen erojutut loppuu. Mutta mun vitutus ei.

Jos olisin tilanteessasi tekisin joko näin: Kieltäytyisin työjutusta ja ottaisin eron. Selväähän se on että mies on riippakivi enkä voi tulevaisuudessakaan tehdä mitään jos häntä mukana pidän.

tai

Ottaisin työjutun ja sanoisin miehelle että ero tulee jokatapauksessa jos et anna minun sitä työjuttua ottaa. Kyse on naurettavan pienestä ajasta ja mies on mielestäni ihan kohtuuton kun ei voi tuota aikaa hoitaa kotia ja lapsia. Jos tämä ei onnistu niin takaisin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

 

[nuinj]

Ensimmäinen askel on ottaa tuosta miehestä ero. Sitten elämä alkaa sujua paremmin ja voi itse päättää asisoistaan.

 

["..."]

[QUOTE="huoh";29989121]Jos tuollaisia päätöksiä ei voi tehdä hakematta konsulttiapua täysurpojen ja trollien kansoittamalta anonyymiltä internetpalstalta niin sääliksi käy etenkin lapsia jotka tuollaiset vanhemmat ovat saaneet.

Palstalla mielipide ja konsensus tällaisiin tapauksiin on yleensä aina sama. Jos nainen haluaa tehdä uhrauksia perheensä eteen työnsä takia, se on täysin OK ja siihen kannustetaan. Jos mies haluaa tehdä uhrauksia perheensä eteen työnsä takia, mies on itsekäs sika.[/QUOTE]

Mä olenkin sitten kai jotenkin erikoinen persoona, koska mun mielestä molemmat voi ja joutuukin tekemään "uhrauksia" perheen eteen. Me ollaan molemmat valmistautuneita siihen, että jossain vaiheessa jompi kumpi joutuu lähtemään töihin toiseen kaupunkiin/maahan. Sitten täytyy vaan neuvotella, miten homma hoidetaan kaikista kivuttomammin. Mies haaveilee toisesta ulkomaan komennuksesta, mikä on mulle ok, saa mennä. Samoin mies on täysin tietoinen, että mä joudun todennäköisesti jossain vaiheessa lähtemään töihin toiseen kaupunkiin (tulisin kylläkin yöksi kotiin), jolloin päävastuu lapsista jäisi miehelle. Tämä on hänelle täysin ok.

Toki tiedän niitäkin perheitä omassa ystäväpiirissä, joille ei tällainen järjestely tulisi missään nimessä kyseeseen. Mutta erolla uhkailu on tuossa tilanteessa puolin ja toisin täysin naurettavaa.

 

[surettaa]

[QUOTE="...";29989132]Mä en voi tohon sanoa kuin: ÄÄLIÖ MIES! Mä olisin sen verran radikaali (jos miehen tuki olisi tuota luokkaa), että ottaisin eron. Ok, työhomma jäisi saamatta jos ei voisi kokonaan tehdä Tampereelta käsin. Jos voisi, muuttaisin Tampereelle projektin ajaksi ja sitten takas Helsinkiin (äärimmäisen ikävä vaihtoehto lasten kannalta, mutta ovat kuitenkin suht isoja jo). Mutta tulevaisuutta ajatellen en uskaltaisi kovin luottaa miehen tukeen missään asiassa enää...

Ja sen verran täytyy omaan mieheen verrata, että kun hän otti puolen vuoden komennuksen ulkomaille (lomat 7vk välein 2vk kerrallaan) sanoin, että sitten kun lapset on isompia, lähden minäkin puoleksi vuodeksi esim. vapaa-ehtoistyöhön jonnekin. Mies totesi vain, että ok sopii hälle. Ja todellakin tarkoitti sitä.[/QUOTE]

Ei voi tehdä, eli se on todellakin vain 4 kk siellä Tampereella eikä nekään täysiä viikkoja, muuten Helsingissä.

Eroa itsekin mietin. Ei voi vaan luottaa. Muuttaa en voi kokonaan, kun nuoremman koulu alkaa, liian rajua hänelle. Hänellä on ip-paikka ja koulu on vieressä, eli ihan hyvin voivat käydä koulua vähän normaalia enemmän puhelimella ohjattuna.

Vituttaa sekin, kun pomo näki että innostuin ja sanoin vain että puhun kotona asiasta, niin sitten jos kieltäydyn nyt että ei ole sopiva aika, niin pomo olettaa (varmaan ihan oikein) ettei mulla ole tukea kotona eli eipä mulle sitten jatkossakaan tarjota yhtäänm mitään.

 

[surettaa]

Erikoista toimintaa mieheltäsi. Itsellä oli vastaava tilanne kun lapsi oli juurikin ekalla/tokalla. Paitsi että menin töiden mukana ulkomaille. Tulin aina viikonlopuiksi kotiin ja sain todellakin tukea kotoa. Voisiko kyseessä olla "alkujärkytys" miehesi puolelta ja voisiko se mennä ohi kun vielä keskustelette asiasta?

Varmaan on alkujärkytys, mutta aika loppuu, jos meinaa tehdä täyskäännöstä.

 

[surettaa]

Jos olisin tilanteessasi tekisin joko näin: Kieltäytyisin työjutusta ja ottaisin eron. Selväähän se on että mies on riippakivi enkä voi tulevaisuudessakaan tehdä mitään jos häntä mukana pidän.

tai

Ottaisin työjutun ja sanoisin miehelle että ero tulee jokatapauksessa jos et anna minun sitä työjuttua ottaa. Kyse on naurettavan pienestä ajasta ja mies on mielestäni ihan kohtuuton kun ei voi tuota aikaa hoitaa kotia ja lapsia. Jos tämä ei onnistu niin takaisin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Mulla on siis pomon antama takaraja, 19.6. juu tai ei. Voin sitä ennen sanoa miehelle, että vaihtoehdot ovat

joko otan tuon projektin ja pulinat pois, 4 kk on todella lyhyt aika
tai en ota, mutta otan eron.

 

[minä näin]

Mulla on siis pomon antama takaraja, 19.6. juu tai ei. Voin sitä ennen sanoa miehelle, että vaihtoehdot ovat

joko otan tuon projektin ja pulinat pois, 4 kk on todella lyhyt aika
tai en ota, mutta otan eron.

Kysy siis mieheltä vielä mikä on hänen lopullinen kantansa asiaan. Mitä hän sanoo kun sanot hänelle että ero tulee jos hän ei anna sinun ottaa tuota projektia?

 

[surettaa]

Kysy siis mieheltä vielä mikä on hänen lopullinen kantansa asiaan. Mitä hän sanoo kun sanot hänelle että ero tulee jos hän ei anna sinun ottaa tuota projektia?

Sanoin, että en voi uskoa, että mua ei tuon vertaa tueta. Ja olisiko se ero sitten parempi joka tapauksessa.

Mies huusi että olen kylmä uraäiti, en yhtään ajattele miltä lapsista tuntuu tuo poissaolo, että vastaava projekti tulee vielä, mutta sellainen, joka ei tarvitse asumista muualla...

Tänään soitti mulle töihin, että jos otan sen projektin, tämä oli nyt tässä sitten. Tiesi etten voi puhelimessa vastata.

 

[narsisti]

Minulle tulee narsisti mieleen tuosta miehen käytöksestä. Ei kuitenkaan ole tuon pidemmästä ajasta saati tuon pidemmästä välimatkasta. Sitten vielä sotketaan lapset mukaan. Ei kyllä kovin terveeltä kuulosta tuollainen käytös. Onko mies kertonut mikä tuossa nyt niin kamalaa on? Sekö että mies joutuu ottamaan enemmän vastuuta lapsista ja kodinhoidosta?

 

[minä näin]

Sanoin, että en voi uskoa, että mua ei tuon vertaa tueta. Ja olisiko se ero sitten parempi joka tapauksessa.

Mies huusi että olen kylmä uraäiti, en yhtään ajattele miltä lapsista tuntuu tuo poissaolo, että vastaava projekti tulee vielä, mutta sellainen, joka ei tarvitse asumista muualla...

Tänään soitti mulle töihin, että jos otan sen projektin, tämä oli nyt tässä sitten. Tiesi etten voi puhelimessa vastata.

Ei kai se lapsien teko tarkoita sitä että oma elämä oli sitten siinä. Lapset eivät enää ole mitään ihan pieniä. Mitä mies tekisi jos olisi samanlaisessa tilanteessa? Aika selvältähän tuo kuulostaa, että ero tulee. Minä siis kieltäytyisin projektista tällä kertaa kun mies ei selkeästi asiassa jousta ja ottaisin sen eron, jotta olisin ensi kerralla valmiimpi.

 

[hmph]

Mies kokee, ettei pärjää 2viikkoa kuukaudesta lasten kanssa? Tilanne olisi täysin sama eron kohdatessa. Joutuisi vähintäänkin puolet ajasta viettämään lasten kanssa.
Taitaa nyt olla joku muu taustalla.

 

[hmph]

Vai hylkäisikö miehesi myös lapset eron sattuessa kohdalle? Voi vittu mikä keskenkasvuinen räkänokka"

 

[surettaa]

Minulle tulee narsisti mieleen tuosta miehen käytöksestä. Ei kuitenkaan ole tuon pidemmästä ajasta saati tuon pidemmästä välimatkasta. Sitten vielä sotketaan lapset mukaan. Ei kyllä kovin terveeltä kuulosta tuollainen käytös. Onko mies kertonut mikä tuossa nyt niin kamalaa on? Sekö että mies joutuu ottamaan enemmän vastuuta lapsista ja kodinhoidosta?

Ilmeisesti se ja lapset kärsii, hänen on vaikeaa olla yhtään pidempään töissä jne. Ehkä olen liikaa joustanut, kun mulla on ollut etätyömahdollisuus. Olen käyttänyt lääkäreissä ja hämmastarkastuksissa, 80 % neuvolakäynneistä raskauden jälkeen kävin yksin...

Lapset ovat 2 ihan normaalia pikkutyttöä, ei mitään erityisen raskaita vahdittavia.

Mies luulee niitä pikkuvauvoiksi, jotka ei pärjää ilman hoivaa, esim. eilen kun isompi ui ponttoonille joka on ehkä 25 m rannasta, niin mies oli ihan paniikissa että se hukkuu sinne. Isompi on tosi hyvä uimaan.

Hän on itse ollut jotenkin sekaisin, kun hänen äitinsä on kuolemassa. Ja siinä ei todellakaan ollut mikään vuoden äiti. Valehteleva ja manipuloiva ihminen, joka esim. vei mieheni säästöt pyytämättä omiin menoihinsa jne.

 

[surettaa]

Ei kai se lapsien teko tarkoita sitä että oma elämä oli sitten siinä. Lapset eivät enää ole mitään ihan pieniä. Mitä mies tekisi jos olisi samanlaisessa tilanteessa? Aika selvältähän tuo kuulostaa, että ero tulee. Minä siis kieltäytyisin projektista tällä kertaa kun mies ei selkeästi asiassa jousta ja ottaisin sen eron, jotta olisin ensi kerralla valmiimpi.

Mies ottaisi pestin ja olettaisi, että minä joustan. Kuten olen joustanut.

 

[No joo]

Kusipää mies, minkäs teet. MUTTA on ehkä siinä oikeassa, että olet kylmä äiti. Tuollaista työprojektia ei tarvitse ottaa silloin kun lapsi menee ekalle! Joten ero tai ei, ihan sama mulle, mutta kyllä sun pitää äitinä tukea lapsen ekalle luokalle menemistä. Ehdit vielä jatkossa tehdä työprojektejasi, mutta lapsiperheessä mennään lasten ehdoilla. Surullista, että lapsi menee koulun ekalle luokalle, ilman äitinsä tukea.

 

[No joo]

Ja jotkut miehet vaan ovat sellaisia, että eivät halua täyspainoitteista vastuuta lapsista. Itse olet valinnut miehesi...

 

[surettaa]

Mies kokee, ettei pärjää 2viikkoa kuukaudesta lasten kanssa? Tilanne olisi täysin sama eron kohdatessa. Joutuisi vähintäänkin puolet ajasta viettämään lasten kanssa.
Taitaa nyt olla joku muu taustalla.

No yksi asia on mustasukkaisuus. (Ei ole ollut syytä, mutta mies on tässä melko ylireagoiva.) Ehkä luulee että mulla on Tampereella joku mies tms. Yksi työkaveri sanoi kerran firman juhlissa musta miehelle kohteliaisuuden, en muista tarkkaan, mutta onnitteli miestä että miehellä on vaimo, jossa on kaikki kohdillaan, on älyä, hauska luonne ja kauneutta tms. Mies tulkitsi, että työkaveri haluaa panna mua. Sain kuulla siitä varmaan vuoden.

Toinen asia on, että miehen on melko pakko lähteä töihin niin varhain, että lapset joutuisivat aamuisin olemaan yksin. Musta se on ok, varmistussoittoja ja vaikka aamupalat valmiiksi. Tämä on miehestä hyvin vaikeaa, vaikka mä olen joutunut tekemään noin. Meillä siis mä meen myöhempään. Olen joutunut jonkun palaverin tai reissun takia lähtemään niin, että herätän esikoisen, häntä oottaa aamupala ja vaatteet, ja vien nuoremman päiväkotiin ja soitan esikoiselle perään, koska pitää lähteä. Aina on onnistunut ja näin käsittääkseni muutkin toimivat.

 

[minä näin]

Ilmeisesti se ja lapset kärsii, hänen on vaikeaa olla yhtään pidempään töissä jne. Ehkä olen liikaa joustanut, kun mulla on ollut etätyömahdollisuus. Olen käyttänyt lääkäreissä ja hämmastarkastuksissa, 80 % neuvolakäynneistä raskauden jälkeen kävin yksin...

Lapset ovat 2 ihan normaalia pikkutyttöä, ei mitään erityisen raskaita vahdittavia.

Mies luulee niitä pikkuvauvoiksi, jotka ei pärjää ilman hoivaa, esim. eilen kun isompi ui ponttoonille joka on ehkä 25 m rannasta, niin mies oli ihan paniikissa että se hukkuu sinne. Isompi on tosi hyvä uimaan.

Hän on itse ollut jotenkin sekaisin, kun hänen äitinsä on kuolemassa. Ja siinä ei todellakaan ollut mikään vuoden äiti. Valehteleva ja manipuloiva ihminen, joka esim. vei mieheni säästöt pyytämättä omiin menoihinsa jne.

Tuosta lasten kärsimisestä sen verran, että ne lapset eivät silloin kärsisi kun mies olisi poissa? Eivätkä silloin kun mies ottaisi eron jos ottaisit projektin vastaan? Aika valikoivaa tuo lasten kärsiminen..