Toggle sidebar

Miten te äidit pystytte tekeen töitä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiina+lapset
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tiina+lapset

Vieras
mulla on neljä lasta.. vanhin täyttää 7 nytte pian.. kertokaa mulle miten te muut käytte töissä esim.. joka päivä 8 tuntia.. mä oon parina päivänä viikosta töissä ja tuntuu et on ihan kaaosta nää päivät.. tekis miele lopettaa duunit kun muksut on niin hiton hankalia sillon.. just sain nukkumaan ja ennen kuutta pitäis herätä..
 
Helposti, mies oli kotona hoitamassa lapsia kun olin töissä ja toisinpäin, lapset menneet päiväkotiin vasta 3-4 vuotiaina (4 lasta minullakin, tosin isommilla ikäeroilla).
Sinulla on vissiin aika nuori kuopus, missäs ovat hoidossa?
 
nyt 4kk työttömänä lasten kanssa kotona olleena näin jälkikäteen ihmettelen samaa =) tein senään "vain" osa-aikatyötä 20-35h/vko ja nyt kun työt jäivät pois olen ihmetellyt miten hitossa saatiin hommat luistamaan....ja miten ehdin yhtään mitään ylimääräistä tehdä! kyllä se vaan sujuu kun ottaa sen asenteen että kun aamulal vie lapset hoitoon ja itse iltavuoroon esim klo 12 niin siihen jää aamupv aikaa käydä kaupassa, siivota ja tehdä ruoka seur. kahdeksi päiväksi. jos seur.pv vapaa niin kaikki tehty ja voi keskittyä lapsiin
 
Millä tavalla hankalia. Sama rytmi lapsilla nukkumisessa ja muussa, oli sitten työ tai kotipäivä sinulla.

Itse olen töissä 8-16 välisen ajan.
lapsi aamulla tarhaan. Neljän jälkeen haen hänet,mennään kaupan kautta kotiin.
Lapsi kertoo tarhakuulumiset samalla kun teen ruuan.

Syödään.

Sen jälkeen pyykinpesukone päälle ja astioiden siivous pöydästä. Astianpesukone päälle.
Imurointi.

Lapsen kanssa leikkiminen, sitten iltapala, iltapesu ja satu ja lapsi nukkumaan.

Miten saat tästä kaaosta
 
Mitä miten?

Siten, että vien lapset aamuisin kouluun ja päiväkotiin (paitsi nyt kun koululaisilla on loma, ne jää kotiin).
Sitten lähden töihin tai tulen takaisin kotiin töihin, vähän päivästä riippuen.

Sitten haen työpäivän jälkeen lapset päiväkodista, kouluikaan koululaiset on tulleet taksilla kotiin.
Illat touhutaan sitten ihan normijuttuja, ruokaa, pyykkiä, siivousta, ulkoilua elukoiden hoitoa jne...

Ei siinä sen kummempaa ole. Jollain on elettävä, joten töitä on tehtävä.
 
Viimeksi muokattu:
En kokenut kaoottiseksi, mutta nyt kun olen taas äitiyslomalla niin ihanaahan tämä on, kun on yhteistä aikaa ja rauhallista.

Aamulla töihin, vaihtuva työaika alkoi välillä 7.30-9.00. Lapsi ylös n. 6.45-7.30 menoajasta riippuen, vain ysin päivinä syötiin aamupala kotona. Työmatkani oli lyhyt ja lapsen hoitopaikka matkan varrella, joten siihen ei paljon kulunut aikaa.

Pääsin 13.30-16.30 (tein täyttä toimistotyöaikaa, mutta onnekseni minulla on muutama tunti kotona tehtävää etätyötä, jonka tein lasten nukkuessa), lapset hoidosta. Kaupassa käytiin yleensä lyhyinä päivinä ja viikonloppuisin. Ruokaa tein kerralla aina isomman satsin ja pakastimessa pidin aina ruokaa valmiina/jääkaapissa.

Kun pääsin aikaisin (yhtenä päivänä viikossa 13.30) ehdimme luonnollisesti tehdä paljonkin asioita yhdessä. Myöhäisempinä työpäivinä olimme kotona n. 20 minuuttia töistä päästyämme kaikki yhdessä, ja sitten useimmiten syötiin heti, sitä edellä mainittua valmiiksi tehtyä ruokaa. Melkein kaikkina päivinä hyvissä ajoin ennen viittä oli jo syöty ja keittiö siistitty, sitten ehdittiinkin leikkiä/ulkoilla/käydä perheen kanssa jossain yhdessä. Seitsemältä takaisin, iltapala ja iltapesu, lapset sängyssä ennen kahdeksaa ja unessa yleensä kasilta.

Myös vapaapäivinä sama rytmi pääpiirteissään, tosin aamuisin nukuimme niin kauan kuin nukutti. Illalla kuitenkin lähes aina nukkumassa kahdeksalta ja samat ruoka-ajat, niin työpäivätkin menivät paljon helpommin. Isommat siivoukset meillä tehtiin viikonloppuisin, ja niistä mies hoitaa puolet. Viikolla pidettiin tavarat paikoillaan ja keittiö+vessa siisteinä, sekä pestiin pyykkiä. Kotitöitä ei ollut paljon, kun keittiön siivosi aina heti ruokailun jälkeen. Ne mitä oli tein lasten mentyä nukkumaan yhdessä miehen kanssa. Omaa aikaa illalla jäi vielä n. 2-3 tuntia, n. 23 menin yleensä nukkumaan.

Kuten sanottu, ei kaaosta, mutta kivampaa nyt kotona ollessa. Rauhallisempaa.
 
en tehnyt. Mikään ei ole sen arvoista, että hylkäisin pienen lapseni päiväkotiin 10 h/vrk.

Mies elätti perheensä. Ihan perusinsinöörin palkalla. Me eletään aika nuukasti muutenkin, kumpikaan ei tykkää shoppailusta eikä turhasta roinasta. Talon ja autojen ei tarvii olla uusia.
 
Meillä pyörii samat syömis- ja nukkumisrutiinit joka päivä. Jos antaa löysiä yhtenäkään päivänä esim. nukkumaanmeno venyy puoleen yöhön, niin meillä lasten rutiinit ihan sekaisin. Aamulla ovat väsyneitä ja aamutoimien teko ei luista. Tästä johtuen yleensä n. 2-3 päivää menee 'pilalle'. Siksi lomallakin pyritään menemään 'aikasin' nukkumaan. Tykätään olla aamulla virkeitä ja reippaita. Tsemppiä! :-)
 
Meillä lapset menee nukkumaan aina 20.00. Ei tulis kuuloonkaan, että ne valvois 23.00 asti illalla.
Olen huomannut, jo ihan vauvaikäisestä asti, että ainakin omilla lapsilla tuo nukkumisen suht tarkka rutiini pitää rauhan koko talossa. Onhan ne tietysti päivähoitopäivän jälkeen vähän väsyneitä, mutta yleensä annan niiden katsoa jotain piirrettyä sillävälin, kun laitetaan safkat ja hoidetaan muut pakolliset arkirutiinit. Sen jälkeen on aikaa touhuta lasten kanssa.
 
Meillä kaksi lasta: ekaluokkalainen (menee nyt tokalle) ja 3v. Ekaluokan alussa minun olisi pitänyt mennä takaisin töihin. Päätimme mieheni kanssa että irtisanon itseni ja jään kotiin. Näin ollen ekaluokkalaisen ei tarvitse mennä aamuhoitoon ennen koulua eikä koulun jälkeen. Kuopukselle ei myöskään tarvinut hakea hoitopaikkaa. Kaikki hoitopaikat on täällä melkoisen kiven alla. Päivääkään emme ole katuneet yhteistä päätöstä!
 
Meillä kans neljä lasta, vanhin menee nyt tilalle. Nuorin 4v. Alkuun tietysti aika moista härdelliä kun itse totutteli työntekoon ja lapset päiväkotiin. Nopeasti siihen tuli ne rutiinit ja lapset ajoissa nukkumaan. Mutta jos meillä ei mies olis mukana arjessa, olisi varmasti kaaosta. Tosin teen vuorotyötä, joten senkin takia jo pakko. Kun tullaan kotiin, jutellaan kuulumisia ja tehdään ruokaa yhdessä. Sitten katsovat pikku kakkosen jonka aikana saan itse hengähtää. Hektistähän tämä on, mutta mitäpä muuta Se voisi olla neljän lapsen kanssa ????
 
Omalla kohdalla tämä työn ja perheen yhdistäminen oli ihan itsestäänselvyys. En olisi halunnut olla kotiäitinä yhtään pidempään. Omat työpäivät ovat aavistuksen lyhyemmät, joten se tietysti helpottaa tätä arkikiirettä. Lapset ovat vielä pieniä, toinen aloittaa eskarin ja nuorempi jatkaa päiväkodissa. Meidän perheen ratkaisu on ollut pitää syömis- ja nukkumisrutiineista kiinni ja muulla ajalla sitten leikkiä, touhuta, harrastaa. Syömisten suhteen voisi olla järkevämpi, koska tällä hetkellä meillä tehdään uutta ruokaa päivittäin. Aikaa säästyisi, jos välillä lämmittäisi edellispäivältä jäänyttä sapuskaa. Lapset eivät valvo iltakasia pidempään, joten iltaan jää aikaa vaikka niille kotitöille. Pyykkikone pyörii melkein päivittäin samoin tiskikone. Imuroidaan, kun ehditään ja leluja keräillään iltaisin ennen iltapuuhia. Viikonloppuisin siivotaan sitten enemmän, jos aikaa on. Olemme priorisoineet perheen yhteisen ajan mm. siivoamisen edelle. Toisinaan tehdään myös niin, että toinen aikuisista hoitaa kotihommia rauhassa ja toinen vaikkapa puistoilee muksujen kanssa.
Jokainen meistä haluaa hoitaa asiat omalla tavallaan, mutta meidän kohdalla on toiminut tällainen systeemi.
 
Ihan ok. Viisi lasta ja teen töitä kotona. Käytän hyödyksi kaikki rauhalliset hetket, mm. pitkät illat. Ei-niin-tarkkoja töitä teen myös pitkin päivää, vaikka kotona olisikin aikamoinen härdelli.
 
Hienosti täällä tuntuu melkein kaikilla olevan homma hanskassa. Ei voi kuin ihmetellä. Minä kuuden lapsen äitinä olen menossa syksyllä töihin ja pienellä jännityksellä kohti syksyä, koska tulee meillä ainakin alku olemaan kaaosta. Organisointikyky on toki kaiken a ja o. Uskon sen sitten menevän omalla painollaan, kunhan alkuun päästään. Kaikkea tosin tehdään etukäteen mitä pystytään, kuten esimerkiksi viikonloppuisin alkuviikon päivällisruuat. Seuraavan päivän vaatteet katsotaan jo illalla kullekkin valmiiksi. Loppuviikkoa kohti meillä koti alkaa olla aika räjähdyspisteessä, mutta millään ei kaikkea pysty tekemään samoin, kuin nyt kotona ollessa.
 
Meillä ainakin kaikki on toiminut hyvin ihan jo sen takia, koska perheeseen kuuluu muitakin kuin vain minä, äiti, joka osaa tehdä asioita. Lapset osallistuvat osaltaan arjenpyöritykseen, samoin puoliso. Joten hommat toimii jo senkin takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vier ass:
en tehnyt. Mikään ei ole sen arvoista, että hylkäisin pienen lapseni päiväkotiin 10 h/vrk.
Click to expand...

Valinta tuokin, ei ole pakko pitää lasta "hylättynä" päiväkodissa 10h/pvä viitenä päivänä viikossa tehdäkseen täyspäiväisesti töitä.
Valintoja valintoja.

En kyllä itsekään oikein ymmärrä sitä, että pidetään lasta kotona kuin kukkaa kämmenellä, kunnes parka täyttää 3v ja lykätään päiväkotiin ma-pe klo 7-17 väliseksi ajaksi. Mielummin pk:n aloitus hiukan aikaisemmin, mutta lyhyillä päivillä ja jatkuvien arkivapaiden kera :)
 
Helposti. Kuten jo todettua, niin rutiineista kaikki lähtee. Meillä asiat tapahtuu aina, sekä lomalla että arkena, suurin piirtein samaan aikaan. Näin lapsetkin tietää, mitä odottaa ja miten päivä etenee.
 
Mulla on vaan kaksi lasta, mutta mulle työnteko on kyllä ollut aika rankkaa. Aamuisin herätys klo 6.45 lapsilla, mulla aiemmin, kello 7.30 päiväkodilla ja mä klo 8.00 töihin. Neljän jälkeen lapset päiväkodista, pahimmassa tapauksessa kauppareissu, sit ruuanlaitto ja sit pitäis viel siivoilla, pyykkäillä yms. Ei siinä paljoo jää aikaa eikä energiaa lapsille :( Usein ulkoillaan kuitenkin tai puuhataan kotona jotain. Kaikki tuntuu koko ajan olevan vaiheessa, en saa ikinä kotia kerrallaan kokonaan siistiksi. Iltaisin olen niin sippi että simahdan melkein heti kun lapset nukkuu. Tokikin se vaikuttaa kun joutuu hoitamaan kaiken itse.
 
Eikö niillä teidän lapsilla ole isiä ollenkaan, kun kaikki kaatuu äitien niskaan?

Ja joo, kyllähän se hoitovapaalta töihin siirtyminen oli vähän säätämistä aluksi, mutta ennakoimalla pärjää pitkälle. Vaattet & tarhareput illalla valmiiksi, vkloppuna isoja satseja ruokaa pakkaseen niin ettei tarvi kuin lämmittää töistä tullessa, kaikki turha hössöttäminen minimiin. Eikä se kämppä niin sotkeennukaan, kun ei siellä päivällä ketään sotkemassa ole.
 
Hyvi toimii, ei kaaosta lainkaan. Mullakin neljä lasta, tosin ei enää mitään pieniä vauvoja vaan koulkulaisia kaikki. Nuorin on eskarissa. Mä menen aamulla aikaisin töihin, mies vie nuorimman, muut menevät itsekseen... Iltapäivällä mä haen nuorimman, mennään kotiin, laitetaan ruokaa, jutellaan päivästä (kaikkien lasten kanssa), syödään, pelataan, katsellaan tölsöä, luetaan.... joskus mennään kirjastoon tai kylään mun siskon luokse. Itse asiassa normaali arki on hyvin rytmitettyä ja kulkee oikeastaan ihan omalla painollaan. Harrastukset tiettyinä päivinä, kuskaukset tiettyinä päivinä.... mutta lomilla onkin sitten enemmän kaaosta... ei ole mitään "pakollista" koulu, työt, harrastukset... rytmittämässä päivää vaan tehdään mitä milloinkin. :)
 
Oikeastaan sanoisin näin, että toimivan arjen ja elämän nyrkkisääntö on hyvin rytmitetty ja organisoitu "arkiohjelma". Oma jaksaminen kannattaa huomioida ja ehkä delegoida osa kotihommista eteenpäin... Lasten ei ole pakko saada harrastaa kaikkea mitä haluavat jos se ei ajankäytännöllisistä syistä sovi perheen arkeen. Ja oikea unirytmi. Niin isoille kuin pienillekin perheenjäsenille. ;)
Nämä toimivat meillä. Ovat toimineet viimeiset 16 vuotta.
 
Joo, mun lapsilla ei ole isää olemassa tässä normaali arjessa. Selviän toki paljon paremmin itsekseni lasten kanssa kuin, että tässä olisi passattavana vielä yksi aikuinen, joka on tavoiltaan pahempi kuin lapset :) Arki on säätöä ja paljon helpottaa, kun ajattelee, että töihinpaluun jälkeen helpottaa, kunhan rutiinit taas muodostuu. Aivan mahtavaa, että perheissä on nykyaikaisia isiä, jotka osallistuvat arkiaskareisiin. Itse näen töissä sekä tuttavapiirissä kuitenkin paljon vielä niitä vanhanaikaisia miehiä, jotka kotitöihin eivät osallistu, vaan heidän velvollisuutensa loppuu tasan siihen, kun on oman ansiotyönsä tehnyt. Meilläkin toki lapset osallistuvat kotitöihin kukin oman ikänsä tasoisella panoksella. Tämän kokoisessa perheessä jo tietysti tämän perhekoonkin takia.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa