Aikuiselle arperger -diagnoosi.

["Tove"]

Olen terve, työssäkäyvä kolmikymppinen nainen, ja epäilen itselläni aspergerin syndroomaa. Lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin vakavista mielensairauksista, enkä uskonut koskaan sopeutuvani työelämään. Nyt kaikki on päällisin puolin hyvin. Olen päätynyt töihin ja minulla on parisuhde. Mieheni uskoo minulla myös olevan aspergerin syndrooma.

En ole kaivannut diagnoosia. Osittain siksi etten jaksaisi enää ''kaivella'' sitä että mikä minussa on ''vialla'', olen ison osan elämästäni siihen jo uhrannut, osittain sellaisesta pelosta, ettei minua tälläkään kertaa kuunnella. Pelkän että minulle sanotaan että ''ei sussa mitään vikaa oo, oot vaan ikävä ihminen, mees kotiisi siitä, tsemppaat vaan''. Myönnän että kokemukseni lääkäreistä ovat olleet moninaisia, eivätkä aina imartelevia.

Mutta. Asiat alkavat ratkeilla liitoksistaan. Menetän pian parisuhteeni, sillä omituisuuteni on miehelleni liikaa, eikä hän sisimmissään halua uskoa, että joiltakin osin en voi muuttua. (Olen muuttunut jo paljon. Olen yrittänyt kaikkeni.) Töissä teen tyhmiä pikku mokia jatkuvasti, ja pelkään kuollakseni että minun soveltuvuuttani työhön aletaan epäilemään. En myöskään uskalla sanoa, että esimerkiksi toivoisin lyhyttä, selkeää, ja erittäin kirjaimellista kommunikointia, sillä se auttaisi minua suoriutumaan paremmin. Minua pidetään älykkäänä, ja tekemäni virheet ovat niin typerää tasoa (en vastannut sähköpostiviestiin, jossa pohdittiin että ''semmosta mietin että oisko siellä teillä...jne.'', koska siinä ei ollut selkeää kysymyslausetta.) että ne vaikuttavat varmasti vain siltä että työmotivaationi on surkea.
Diagnoosi auttaisi ihmisiä ympärilläni, ja toki kai vihdoin myös itseäni hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. En pelkää sen vaikutusta työasemaani, mutta en uskalla ruveta keskustelemaan erityistarpeistani sen perusteella että ''kun musta tuntuu et mulla olis asperger''.

Ja sitten, -raha. Tutkimukset ovat kalliita.

Nyt olen kuitenkin päättänyt katsoa läpi sen tien. Olen kuullut että yksityisellä koko prosessi kustantaa n. 1000 euroa? Mistä tämä summa koostuu, kauanko prosessi kestää, mitä paikkaa pääkaupunkiseudulla suosittelisitte? Mikäli minulla ei ole juuri aspergeria, tutkitaanko silti syy sille miksi olen omituinen? Mitä testit pitävät sisällään? Voinko saada työterveyslääkäriltä lähetteen tutkimuksiin, ja tuleeko se edullisemmaksi? Korvaisiko jokin vakuutus?

Kiitos asiallisista vastauksistanne.

 

["Taru"]

Jos sinulla todettaisiin asperger, miten se tieto auttaisi sinua? En tiedä onko aikuisille aspergereille olemassa erityisiä tukitoimia, mutta tuskin ne kovasti parisuhteeseen tai työpaikan ongelmiin auttaisivat.

 

["Tove"]

Mieletsäni perustelin tässä miksi olen päätynyt siihen että diagnoosista olisi minulle kuitenkin hyötyä.

 

["Tove"]

En esimerkiksi voi vannoa, etten tee samanlaista typerää virhettä töissä uudelleen, kuin aloituksessa kuvaamani. Kyllä nyt t i e d ä n että mikä siinä meni metsään, ja vältyn vastaavilta kun ''skarppaan''. En kuitenkaan voi skarpata koko aikaa, töissä ja kotona ja joka paikassa. Lisäksi mulla ei tietenkään ole aavistustakaan typeryyksistä joita olen tehnyt, ja jotka ovat jääneet multa huomaamatta. Haluaisin että ympärilläni olevat ihmiset myös ymmärtäisivät tämän puolen, ja että voisin kommunikoida heidän kanssaan asiasta.

 

["Taru"]

[QUOTE="Tove";30001182]En esimerkiksi voi vannoa, etten tee samanlaista typerää virhettä töissä uudelleen, kuin aloituksessa kuvaamani. Kyllä nyt t i e d ä n että mikä siinä meni metsään, ja vältyn vastaavilta kun ''skarppaan''. En kuitenkaan voi skarpata koko aikaa, töissä ja kotona ja joka paikassa. Lisäksi mulla ei tietenkään ole aavistustakaan typeryyksistä joita olen tehnyt, ja jotka ovat jääneet multa huomaamatta. Haluaisin että ympärilläni olevat ihmiset myös ymmärtäisivät tämän puolen, ja että voisin kommunikoida heidän kanssaan asiasta.[/QUOTE]


Niin, eli asperger-diagnoosin saaminen sinällään ei sinua auta. Ajattelitko työpaikalla kertoa diagnoosistasi jos sellaisen saat? Tuskin muita työpaikalla kiinnostaa kenenkään diagnoosit, vaan se että työt tulevat hoidettua. Meilläkin oli töissä kroonista masennusta sairastava, joka yritti diagnoosillaan selitellä mokiaan ja tekemättä jääneitä töitä. Ei se auttanut ketään asiaa ymmärtämään, lähinnä ärsytti vaan entistä enemmän. Sama juttu parisuhteessa. Diagnoosi paperilla ei tee sinusta yhtään helpompaa kumppania. Teidän täytyy vaan miehesi kanssa yhdessä löytää ratkaisut hiertäviin ongelmiin, kommunikaatioon jne.

 

["heippa"]

Mäkin jollain tasolla suosittelisin vielä miettimään, onko mahdollisesta diagnoosista OIKEESTI jotain konkreettista hyötyä.

 

["Tove"]

No onneksi en ole töissä teidän työpaikalla. Kehityskeskustelulle olisi paremmat pohjat, kun asiasta on ensin keskusteltu lääkärin kanssa, eikä vaan mututuntumalla mennä vaatimaan erityiskohtelua. Diagnoosi saattaa myös olla peruste esimerkiksi korotetulle työllistämistuelle.

Ilman diagnoosia minun itseni on lähes mahdoton saada vertaistukea, olen yrittänyt, mutta ilmeisesti diagnoosi on ''se'' juttu aspergerpiireissä. Ilman sitä et ole tervetullut.

Parisuhteessa se antaisi sille toisellekkin varmuuden asiasta, ja hän voisi jossittelun sijaan hakea itselleen tärkeää tietoa ja vertaistukea.

Että älä viitsi olla typerä. Jollei sinulla ole vastauksia esittämiini kysymyksiin (viimeinen kappale aloituksessa) niin voit jättää hyödyttömät mielipiteesi jakamatta.

 

["Taru"]

No sen verran vielä varoittaisin tuosta diagnoosilla "ratsastamisesta" työpaikalla, että kannattaa oikeasti harkita ainakin näinä taloudellisina aikoina, onko siitä kenties sinulle itsellesi loppupelissä pelkkää haittaa. Jos tulee yrityksessä tarve vähentää henkilökuntaa, niin ensimmäisenä sieltä yleensä lähtee tällaiset "hankalat" tapaukset, joiden kanssa joudutaan ylimääräisiä resursseja jossain muodossa tuhlaamaan. Olipa ne resurssit sitten henkisiä tai meteriaalisia. Meilläkin se masentunut sai kenkää ensimmäisten joukossa, koska kaikki pomoa myöten olivat väsyneitä hänen tilanteeseen. Työpaikka ei kuitenkaan ole sillä tavalla mikään kuntoutus- tai terapialaitos, että siellä muut olisivat velvoitettu jatkuvasti huomioimaan ja kuntouttamaan yhtä työntekijää. Ellei sitten ole kyse kuntouttavasta työtoiminnasta, mutta käsitin että tällaisesta työpaikasta ei teillä ole kyse.

Joo, en puutu asiaan enempää...

 

["Tove"]

Tiedän työpaikkani. Tiedän asemani töissäni. Tiedän mikä meininki meillä on hallinnossa. Suoraan sanottuna: tiedän tilanteeni paremmin kuin sinä. Meidän firmamme ei ole verrattavissa teidän firmaanne. Meillä esimerkiksi masentunut ihminen ohjataan hakemaan sairaslomaa, eikä hänestä puhuta paskaa kun ''ollaan kaikki niin kyllästyneitä''.

En ole töissä kuntoutuakseni. Olen töissä koska olen hyvä siinä mitä teen. Minulla kuitenkin on puutteeni. Toivoisin että näistä voisin rakentavasti keskustella työtovereideni ja pomoni kanssa, niin että virheiden tapahtumista voisi ehkäistä tavalla, joka kuormittaa meitä kaikkia mahdollisimman vähän. Esimerkiksi juuri kommunikaatioon keskittymällä.

 

["Tove"]

Tässä vielä ne alkuperäiset varsinaiset kysymykseni, käännyin tämän palstan puoleen, sillä tänne yleensä päädyn kun aspergerasioita alan googlaamaan.

''Olen kuullut että yksityisellä koko prosessi kustantaa n. 1000 euroa? Mistä tämä summa koostuu, kauanko prosessi kestää, mitä paikkaa pääkaupunkiseudulla suosittelisitte? Mikäli minulla ei ole juuri aspergeria, tutkitaanko silti syy sille miksi olen omituinen? Mitä testit pitävät sisällään? Voinko saada työterveyslääkäriltä lähetteen tutkimuksiin, ja tuleeko se edullisemmaksi? Korvaisiko jokin vakuutus?

Kiitos asiallisista vastauksistanne.''

 

["Taru"]

[QUOTE="Tove";30001301]Tiedän työpaikkani. Tiedän asemani töissäni. Tiedän mikä meininki meillä on hallinnossa. Suoraan sanottuna: tiedän tilanteeni paremmin kuin sinä. Meidän firmamme ei ole verrattavissa teidän firmaanne. Meillä esimerkiksi masentunut ihminen ohjataan hakemaan sairaslomaa, eikä hänestä puhuta paskaa kun ''ollaan kaikki niin kyllästyneitä''.

En ole töissä kuntoutuakseni. Olen töissä koska olen hyvä siinä mitä teen. Minulla kuitenkin on puutteeni. Toivoisin että näistä voisin rakentavasti keskustella työtovereideni ja pomoni kanssa, niin että virheiden tapahtumista voisi ehkäistä tavalla, joka kuormittaa meitä kaikkia mahdollisimman vähän. Esimerkiksi juuri kommunikaatioon keskittymällä.[/QUOTE]


Anteeksi nyt, mutta ainakin näiden viestiesi sävy on melkoisen ikävä ja epäystävällinen. jos samalla tavalla kommunikoit työpaikallasi, ei ihme että jotain ongelmia on syntynyt...

Jos teillä on noin välitön ja hyvä meininki työpaikalla, niin miksi et voisi vaan ottaa tätä kommunikaatio-ongelmaa puheeksi työpaikalla? Esim. ensin esimiehesi kanssa ja yhdessä mietitte, miten asia voitaisiin käsitellä muuten työyhteisössä? Oikeasti ketään ei kiinnosta jokin diagnoosipaperi, koska se paperi sinällään ei auta sinua viestimään yhtään tehokkaammin. Kukaan omien kiireidensä keskellä ei jaksa kovin kauaa miettiä "ai niin, hänellä on se asperger-diagnoosi", vaan asiat hoidetaan niin kuin ennenkin.

 

["Tove"]

Selvä. Sovitaan sitten että haluan diagnoosin vuosia kestäneen pähkäilyn jälkeen omaksi ilokseni. Noin.

Satutko tietämään jotakin näistä tutkimuksista, hinnoista, ja muusta?

 

["assi"]

En minä vaan ola maksanut senttiäkään mistään tutkimuksista, terapioista sun muista kun julkisella käyn. Hyvä se diagnoosi on olla, saa itselle rauhan ja minä olen aika pitkälti työkyvytön, niin siitä on apua oikeanlaisen työn löytämisessä kun työkkärissä ei pakoteta työhön josta ei tule yhtään mitään ja joka ahdistaisi vain.

 

["Tove"]

[QUOTE="assi";30001394]En minä vaan ola maksanut senttiäkään mistään tutkimuksista, terapioista sun muista kun julkisella käyn. Hyvä se diagnoosi on olla, saa itselle rauhan ja minä olen aika pitkälti työkyvytön, niin siitä on apua oikeanlaisen työn löytämisessä kun työkkärissä ei pakoteta työhön josta ei tule yhtään mitään ja joka ahdistaisi vain.[/QUOTE]

Kiitos vastauksestasi. En tiedä mitä kautta saisin julkisella lähetteen. En ole enää missään hoitosuhteessa. En myöskään luota kuntani julkiseen sektoriin tässä asiassa. Siksi mietin myös, saisiko mahdollisesti työterveyslääkäriltä lähetteen? Olen valmis maksamaan yksityiselle siitä, että minua kuunnellaan tässä asiassa.

 

["car"]

Kannattaa olla suoraan yhteydessä johonkin aspergeryhdistykseen tai työterveyshuolkon kautta lähete neuropsykologisiin tutkimuksiin. Lienet itse tehnyt nettitestejä ym. Varaat lääkäriajan ja kerrot epäileväsi aspergeria ja sitä kautta eteenpäin. Tottakai diagnoosi voi helpottaa työelämässä, toimintoja/toimintatapoja on mahdollista muuttaa sellaisiksi että hommat pelittäis paremmin.

 

[tätä mieltä]

En osaa vastata kysymyksiisi, mutta sen verran haluaisin kommentoida, että mielestäni kannattaa hankkia se diagnoosi/ käydä tutkituttamassa mikä vaivaa.

Kyllä minun olisi ainakin helpompi suhtautua työkaverin mokailuihin kun tietäisin tällaisen asian. Pikkuhiljaa sitä alkaisi itsekkin muistaa, että ainiin, tuolle täytyy sähköpostilla muistaa esittää suora kysymys jos haluaa vastauksen jne..Eikä siitä mitään erityistä vaivaa olisi.

Meillä on työpaikalla yksi masentunut työkaveri. Hän oli pitkään sairaslomilla vähän väliä ja töissä ei oikein jaksanut mitään. Helpottavaa oli kun kertoi masennuksestaan niin ei enää turhaan epäilty motivaation puutetta ja lorvikataria. Ja vielä se, että tiedämme hänen tekevän aktiivisesti töitä voittaakseen masennuksen saa aikaan sen, että kaikki suhtautuvat tilanteeseen ihan ok:sti.

Aspergeri voi tuoda työpaikalle ihan erityistä vahvuutta, mutta se vaatii työkavereilta sitä, että osaavat suhtautua oikein. Eivät ns.käsitä väärin töksäyttelyjä jne. Ja kun aspergerista ollaan tietoisia (ja miten se vaikuttaa esim.kommunikointiin) ei siitä ole kenellekkään mitään lisä "vaivaa". Ei kenenkään tarvitse tehdä aspergerin töitä hänen puolestaan.

Parisuhteesta en osaa sanoa, mutta itse ajattelisin haluavani tietää jos puolisollani olisi asperger. Se sulkisi pois monta väärinkäsitystä ja riitaa. Tajuaisi, että toista on turha koittaa saada muuttumaan tietyissä asioissa ja ne riidat jäisi pois. Sitten jäisi vaan punnittavaksi, että jaksanko elää asperger ihhmisen kanssa.

Stemppiä sinulle

 

["Tove"]

Kiitos kaikille ihanille vastaajille. Sain näistäkin tiedonmurusista ja tsempeistä jo paljon irti.

 

["hmh"]

Mitä tarkoitat tällä: "Lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin vakavista mielensairauksista"?

 

["Tove"]

[QUOTE="hmh";30001444]Mitä tarkoitat tällä: "Lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin vakavista mielensairauksista"?[/QUOTE]

En erittele niitä tässä. Ilmeisesti melko tavallista monelle assille kärsiä erilaisuutensa aiheuttamista sairauksista.

 

["assi"]

[QUOTE="Tove";30001406]Kiitos vastauksestasi. En tiedä mitä kautta saisin julkisella lähetteen. En ole enää missään hoitosuhteessa. En myöskään luota kuntani julkiseen sektoriin tässä asiassa. Siksi mietin myös, saisiko mahdollisesti työterveyslääkäriltä lähetteen? Olen valmis maksamaan yksityiselle siitä, että minua kuunnellaan tässä asiassa.[/QUOTE]

Psyk polin kautta. Ne tutkimukset ei ole mikään läpihuutojuttu ja aika kalliiksi voi tulla kyllä sitten. Minä kävin niissä keskussairaalassa vaikka kuinka monta kertaa, oli neurologisia tutkimuksia sun muita sukulaisia haastateltiin jne. Nelinumeroinen summa siitä luulisi tulevan, mikä on ihan haaskausta kun pääsee muutamalla kympillä.

 

[Kahden mami]

Ei mulla muuta, kuin ihmettelen vaan noita alkupään vastauksia mitä olet saanut, ne on ikävän sävyisiä.. Tsemppiä hurjasti sinulle ap, jospa ttl:n kautta pystyt lähteä asiaa selvittämään kun juttu vaikuttaa myös työntekoon. Itse haluaisin ainakin tietää jos työkaverilla olisi asperger, pystyisin paremmin toimimaan varmasti hänen kanssaan ja ottamaan huomioon (tosin olen itse terveydenhoitoalalla joten ehkä olen lähtökohtaisestikin hieman keskivertoa suvaitsevaisempi eri "sairauksia" kohtaan). Itse siis sinuna hakisin diagnoosia, ja kuten sanoitkin, sitten avautuu mahdollisuudet vertaistukeen ja muuhun.

 

["Tove"]

[QUOTE="assi";30001475]Psyk polin kautta. Ne tutkimukset ei ole mikään läpihuutojuttu ja aika kalliiksi voi tulla kyllä sitten. Minä kävin niissä keskussairaalassa vaikka kuinka monta kertaa, oli neurologisia tutkimuksia sun muita sukulaisia haastateltiin jne. Nelinumeroinen summa siitä luulisi tulevan, mikä on ihan haaskausta kun pääsee muutamalla kympillä.[/QUOTE]

Hmm... Kuulostaa järkeenkäyvältä kyllä. ...Olen vain miettinyt miten voisin hoitaa tämän palaamatta enää kuntani psykpolille. En ole siellä kokenut tulleeni potilaana kuulluksi ollenkaan. Tosin vuodetkin on vierineet, ehkä on aika tarttua taas härkää sarvista...

 

[ksenija]

Kaksi kokemusta AS-tutkimuksista + ehdotus.

1) Itse sain lähetteen niihin paikalliselta psykiatriselta poliklinikalta, johon mulla oli hoitosuhde masennuksen takia. Heräsi epäly aspergerista -> lähete tutkimuksiin. Ei maksanut mitään, julkisella puolella kun oltiin. Tutkimukset kyllä kestivät hyvän aikaa. Yli vuoden.

2) Sukulaiseni sai terveyskeskuksesta lähetteen neurologille ihan muista syistä, mutta neurologi epäili AS:a, laittoi tutkimukset alkuun, sukulainen sai diagnoosin.

3) Ehdotus. Vähän riippuen työpaikkasi työterveyshuollon laajuudesta, saatat helpoiten saada lähetteen eteenpäin sieltä. Mahdollinen AS vaikuttaa työntekoosi, ja diagnoosin saaminen helpottaisi sinua työsi suunnittelussa ja varmasti pitkällä tähtäimellä vaikuttaisi positiivisesti työssäjaksamiseen ja työtehoon.

 

["Tove"]

Kaksi kokemusta AS-tutkimuksista + ehdotus.

1) Itse sain lähetteen niihin paikalliselta psykiatriselta poliklinikalta, johon mulla oli hoitosuhde masennuksen takia. Heräsi epäly aspergerista -> lähete tutkimuksiin. Ei maksanut mitään, julkisella puolella kun oltiin. Tutkimukset kyllä kestivät hyvän aikaa. Yli vuoden.

2) Sukulaiseni sai terveyskeskuksesta lähetteen neurologille ihan muista syistä, mutta neurologi epäili AS:a, laittoi tutkimukset alkuun, sukulainen sai diagnoosin.

3) Ehdotus. Vähän riippuen työpaikkasi työterveyshuollon laajuudesta, saatat helpoiten saada lähetteen eteenpäin sieltä. Mahdollinen AS vaikuttaa työntekoosi, ja diagnoosin saaminen helpottaisi sinua työsi suunnittelussa ja varmasti pitkällä tähtäimellä vaikuttaisi positiivisesti työssäjaksamiseen ja työtehoon.

Kiitos tästä. Olen miettinyt tuota työterveysvaihtoehtoa, luulen että lähestyn asiaa sitä kautta. Tää on melkoista viidakkoa. Etenkin kokemukset ja käytännöt kunnallisella puolella vaihtelevat rajusti resursseista riippuen. Sinälläänhän mulla ei nyt ole päällä mitään akuuttia, jota varten tarvitsisin esimerkiksi lääkitystä. Olen myös kuullut, että jollei mahdollisen aspergerin katsota suuremmin vaikeuttavan elämää, ei lähetteitä tipu. Ymmärrän sen hyvin, mutta en toisaalta halua odottaa että asiat kasaantuvat ja menevät totaalisen solmuun. Olen myös iloinen siitä, etten ole enää sairas, enkä haluakkaan sairastua uudelleen, vain saadakseni as-diagnoosinkin siihen kaupanpäälisiksi.

 

[Mietis uudestaan.]

[QUOTE="Tove";30001466]En erittele niitä tässä. Ilmeisesti melko tavallista monelle assille kärsiä erilaisuutensa aiheuttamista sairauksista.[/QUOTE]

Minusta tuntuu, ettei sinua vaivaa yhtään mikään. Et kerro, koska ei kenelläkään ole olliut lapsena ja nuorena "vakavia mielensairauksia". Ei tuo ole mikään validi termi. Jos ihmisellä on lapsena ja nuorena vakavia mielisairauksia, ne eivät parane aikuisikään mennessä. Skitsofrenia? Tuskin tai mistäpä sen tietää. En nyt oikein kyllä usko sinulla olevan aspergeria. - Asperger ai aiheuta mitään sairauksia.