Miten hoituu lasten tapaamiset, jos etävanhemmalla on varaa vaan yksiöön? Tai jos etä asunnoton?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hankalaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hankalaa

Vieras
Jos etävanhempi, esim. isä asuu yksiössä tai entä jos ei ole asuntoa ollenkaan, miten sujuu lasten tapaamiset? Haluaisimme jakaa vanhemmuuden tasan eli ei mitään etäistä pari viikonloppua kuussa. Onko ainoa vaihtoehto se, että lähi joutuu välillä lähtemään kotoaan että etä pääsee olemaan lasten kanssa?
 
Jos etävanhempi asuu yksiössä ja lapset tapaavat häntä viikonloppuisin ja ovat viikolla hänen luonaan, niin patjat lattialle vain ja siihen nukkumaan.

Tai sitten etävänhempi ostaa parvisängyn ja sinne alle laittaa vuodesohvan.
Siten aika moni mahtuu nukkumaan.

Mitä tarkoitat asunnoton etä.
Nukkuu autossa, kavereiden luona ?
 
Pari viikonloppua kuussa menisi ahtaammissakin oloissa ja eihän siihen asuntoon tarvitsisi jäädä kököttämään. Mutta vuoroviikkoasumiseen en lähtisi sillä tyylillä, että joka toisen viikon lapset elää todella ahtaasti yksiön lattialla punkaten. Tuskin lapset edes pidemmän päälle suostuisivat. Viimeistään kouluiässä ihan jo läksyntekorauhan takia olisi lapsilla syytä olla oma tilansa, edes yhteinen huone sisarusten kanssa.

Sillä tavalla voi tietysti tehdä, että aikuiset vaihtaa asuntoa vuoroviikoin ja lapset saa koko ajan asua siinä tilavammassa perheasunnossa. Lapsille tämä on oikein hyvä vaihtoehto, harva aikuinen vaan on valmis vaihtamaan asuntoa joka viikko (sitä voikin sitten miettiä, miksi lasten kuitenkin odotetaan tällaiseen ongelmitta sopeutuvan).

Jos toinen on kokonaan asunnoton, niin hän ei tietenkään voi ottaa lapsia mihinkään yömajaan tai kavereiden nurkkiin yöksi. Silloin tapaamiset pitää järjestää niin, että lapset palaa viimeistään yöksi kotiinsa.
 
Ei sellaisessa tilanteessa vuoroviikko vaan toimi. Kyllä siinä pitää olla molemmilla edellytykset huolehtia lapsista.
Miten esim. ruokahuoltokaan onnistuu jos ei ole varaa asuntoonkaan? Ruoka on kallista ja kasvavat lapset syö jonkin verran varsinkin jos useampi lapsi on.
 
Kuuostaa helpolta mutta sitten osa lapsista joutuisi vaihtamaan koulua. Siksi esim. meillä se ei ollut mahdollista.

Mehän emme tosiaan tiedä, mikä ap:n tilanne on. Joutuisivatko lapset vaihtamaan koulua? Kouluahan voi käydä muuallakin kuin lähikoulussa. Aina ei tietenkään onnistu, mutta uskoisin, että monessa kunnassa tuollainen on mahdollista. Useinhan vuoroviikkovanhemmat asuvat melko lähellä toisiaan, joten lähikouluhan voi pysyä samanakin riippumatta siitä, kumman vanhemman luona on kirjoilla.
 
Ja lapsen etu toteutuu miten?? Vai mietitäänkö tässä mikä on aikuisen kannalta mukavin ratkaisu oma aika jne. Ihme vääntämistä :kieh:
Jos etä on asunnoton, niin tapaa lapsia kunnan järjestämässä tapaamispaikassa. Jos etällä on pieni asunto patjat lattialle, vuodesohva, kerrossängyt tms. järjestelyjä.
Viikko viikko asuminen sopii vasta teinille, ei pienille lapsille, niin mukava kuin se oman vapaa-ajan kannalta onkin se on lapsille erittäin huono ratkaisu.
 
Viikko viikko asuminen sopii vasta teinille, ei pienille lapsille, niin mukava kuin se oman vapaa-ajan kannalta onkin se on lapsille erittäin huono ratkaisu.

Oletko kokeillut elää puolet elämästäsi ilman lapsia? Omani ovat jo useamman vuoden asuneet vuoroviikoin ja kyllä se erossa oleminen ei ole mikään nautinto. Ennemmin olisin lapsivapaa-ajaton kuin menettäisin puolet lasteni elämästä. Kyllä vuoroasumiseen päädytään pääsääntöisesti lasten edun nimissä. Teini-ikäiset usein haluavat jo vähintään kahden viikon vaihtovälin.
 
Miten aikuisen oma aika liittyy tähän? Mä saan ainakin omaa aikaa, vaikka olisin yh, ihan miten paljon tarvitsen. Minulla on vanhemmat, jotka ovat paljon mukana lapsen elämässä, ja minulla on pari läheistä ystävää, jotka ovat tähänkin asti hoitaneet lapsia.

Lasten laittaminen kirjoille etävanhemman luo olisi tietysti yksi ratkaisu, mutta sitten se tarkoittaisi, että me molemmat asuisimme aika ahtaasti. Olen itse opiskelija, joten en voi maksaa perhekokoon nähden ylihintaista asuntoa. Ja miehellä tosiaan ei ole nyt asuntoa, ja mahdollisuus saada vaan joku yksiö.

Joku kirjoitti, etteivät aikuiset ikinä suostuisi asumaan vuoroviikoin eri paikoissa - miksi muka ei suostuisi? Minulle se kyllä kävisi. Olen tuollaista miettinytkin, että JOS vaan pysytään miehen kanssa hyvissä väleissä, hän voisi tavata lapsia minun luonani ja minä voisin silloin olla jossain muualla, vaikka hänen asunnossaan. Ainakin aluksi voisi kokeilla noin. Olen tuota miettinyt itse asiassa ihan ensisijaisena ratkaisuna, mutta sitten rupesi epäilyttämään, että mahtaako sellainen oikeasti toimia...

Ja meillä ei tule kyllä kyseeseen mikään viikonloppuvanhemmuus! Olemme molemmat yhtä läheisiä lasten kanssa, ja ei vaan voi olla lasten edun mukaista, että toinen rakas ja läheinen vanhempi häivytettäisiin taka-alalle.

Joku epäili, miten etällä on varaa ruokaan. No kyllä ruoka nyt halvempaa on kuin Helsingin vuokrat! Se nyt ei ole mikään ongelma. Jos minä saisin lapset ruokittua koko kuukauden, niin eiköhän se sitten onnistu, vaikka lapset olisivat osan aikaa isänsä kanssa. Jos isällä ei olisi varaa, niin laitan lapsille ruokarahan mukaan, vaikka - mutta tuskin se on tarpeen.
 
Jos on useampi lapsi, silloin voi tilanne olla aika kinkkinen, eikä ainakaan minun mielestäni kannata jakaa vanhemmuutta tasan. Yksi pieni lapsi sen sijaan mahtuu varsinkin 35-40 m2 alkovilliseen yksiöön vallan mainiosti, nimim. kokemusta omaava. Kun lapsi on isompi, uskon saavani kaupungin asunnon, ja siis kaksion, nyt puoli vuotta jonottanut, niitä voi joutua aika kauan jonottamaan.
 
Joku kirjoitti, etteivät aikuiset ikinä suostuisi asumaan vuoroviikoin eri paikoissa - miksi muka ei suostuisi? Minulle se kyllä kävisi. Olen tuollaista miettinytkin, että JOS vaan pysytään miehen kanssa hyvissä väleissä, hän voisi tavata lapsia minun luonani ja minä voisin silloin olla jossain muualla, vaikka hänen asunnossaan. Ainakin aluksi voisi kokeilla noin. Olen tuota miettinyt itse asiassa ihan ensisijaisena ratkaisuna, mutta sitten rupesi epäilyttämään, että mahtaako sellainen oikeasti toimia...

En huomannut, että kukaan olisi noin kirjoittanut. Itse kirjoitin, että harva aikuinen siihen suostuu, mikä on varmasti aivan totta. Järjestely olisi paljon yleisempi jos aikuiset olisivat siihen valmiita, lasten kannaltahan se on useimmiten ihanteellinen ratkaisu.

Niin, miksi se ei toimisi, jos aikuiset on matkalaukkuelämään valmiita. Sitten jos/kun jompi kumpi aloittaa uuden vakavan suhteen ja haluaa muuttaa uuden kumppaninsa kanssa yhteen asumaan, on luonnollisesti järjestelystä pakko luopua, sillä uutta kumppania ei varmasti saa muuttelemaan asuntojen välillä.
 
En huomannut, että kukaan olisi noin kirjoittanut. Itse kirjoitin, että harva aikuinen siihen suostuu, mikä on varmasti aivan totta. Järjestely olisi paljon yleisempi jos aikuiset olisivat siihen valmiita, lasten kannaltahan se on useimmiten ihanteellinen ratkaisu.

Niin, miksi se ei toimisi, jos aikuiset on matkalaukkuelämään valmiita. Sitten jos/kun jompi kumpi aloittaa uuden vakavan suhteen ja haluaa muuttaa uuden kumppaninsa kanssa yhteen asumaan, on luonnollisesti järjestelystä pakko luopua, sillä uutta kumppania ei varmasti saa muuttelemaan asuntojen välillä.

En itse koe sitä matkalaukkuelämäksi sinänsä. Ja ainakin toistaiseksi se voisi toimia. Ja miksi pitäisi muuttaa uuden kumppanin kanssa yhteen? Itse haluaisin mieluummin asua omissa asunnoissa, koska itselläni kuitenkin on lapsia. Ja voisihan tuon tehdä niinkin, että olen lasten isäviikoilla uuden kumppanin luona.

Ja AINA voi muuttaa järjestelyä, jos jokin ei toimi. En itsekään tiedä toimiiko tuo. Siksi mietinkin, olisiko perinteinen järjestely - lapset vuoroviikoin kummankin luona - parempi, mutta ongelma on tosiaan se isän maksimissaan yksiöm kokoinen asunto.
 
Jos on useampi lapsi, silloin voi tilanne olla aika kinkkinen, eikä ainakaan minun mielestäni kannata jakaa vanhemmuutta tasan. Yksi pieni lapsi sen sijaan mahtuu varsinkin 35-40 m2 alkovilliseen yksiöön vallan mainiosti, nimim. kokemusta omaava. Kun lapsi on isompi, uskon saavani kaupungin asunnon, ja siis kaksion, nyt puoli vuotta jonottanut, niitä voi joutua aika kauan jonottamaan.

Miksi sinusta ei kannata jakaa vanhemmuutta tasan? Eikö silloin se tarkoita sitä, että jos ei jaa tasan, lapset joutuvat luopumaan toisen vanhemman yhtäläisestä läsnäolosta elämässään?

Yhdellä ystävällä on se perinteinen juttu, jossa lapsi on joka toinen viikonloppu isällään, ja kyllä siinä lapsi on todellakin vieraantunut isästä. Itkee isän luona äidin perään, ei koe isäkotia kodikseen vaan käy siellä vaan kyläilemässä, jne. En haluaisi sitä kohtaloa omille lapsilleni.
 
Silloin kun mun vanhemmat erosivat, isä muutti pieneen kaksioon. Minä ja veljeni oltiin sohvalla nukkumassa viikonloppuisin. Miksei samalla tavalla yksiössä? En mä näe tuossa mitään ongelmaa. Ei sinne vanhemman luokse mennä ihmettelemään asuintilaa, vaan viettämään aikaa vanhemman kanssa.
 
Miksi sinusta ei kannata jakaa vanhemmuutta tasan? Eikö silloin se tarkoita sitä, että jos ei jaa tasan, lapset joutuvat luopumaan toisen vanhemman yhtäläisestä läsnäolosta elämässään?

Yhdellä ystävällä on se perinteinen juttu, jossa lapsi on joka toinen viikonloppu isällään, ja kyllä siinä lapsi on todellakin vieraantunut isästä. Itkee isän luona äidin perään, ei koe isäkotia kodikseen vaan käy siellä vaan kyläilemässä, jne. En haluaisi sitä kohtaloa omille lapsilleni.

Sulta meni nyt kirjoitukseni vähän ohi. Kysymys oli, että miten hoituu lasten tapaamiset, jos etävanhemmalla on varaa vain yksiöön, tai jos etä on asunnoton. Ja vastasin, että jos lapsia on useampia, vanhemmuuden tasan jakaminen voisi olla aika hankalaa, mutta yhden lapsen kanssa ahtaasti asuminen onnistuu.

Ja siis itse asun 35 m2 yksiössä joka toinen viikko ainoan lapseni kanssa, joka toinen vk hän on isällään. Ei tähän enempää lapsia kyllä oikein mahtuisi, ahdasta olisi.
 
Viimeksi muokattu:
En huomannut, että kukaan olisi noin kirjoittanut. Itse kirjoitin, että harva aikuinen siihen suostuu, mikä on varmasti aivan totta. Järjestely olisi paljon yleisempi jos aikuiset olisivat siihen valmiita, lasten kannaltahan se on useimmiten ihanteellinen ratkaisu..

Jos lasten koti ei ole kummankaan vanhemman oma koti, niin kuka sen kodin tekee?Lapset vai? Aika ison vastuun olet valmis laittamaan lasten harteille. Lasten asuminen yhdessä paikassa voi toimia alkuun väliaikaisena ratkaisuna, mutta pidemmän päälle ei ole lasten etu.
 
Silloin kun mun vanhemmat erosivat, isä muutti pieneen kaksioon. Minä ja veljeni oltiin sohvalla nukkumassa viikonloppuisin. Miksei samalla tavalla yksiössä? En mä näe tuossa mitään ongelmaa. Ei sinne vanhemman luokse mennä ihmettelemään asuintilaa, vaan viettämään aikaa vanhemman kanssa.

On hieman eri asua nukkua sohvalla joka toinen viikonloppu kuin joka toinen viikko. Vuoroasumisessa lapsella on selkeästi kaksi eri kotia, ja lapset pitää myös tuntea että hänellä on oma paikkansa siinä kodissa. Oma sänky on siinä mielestäni aika isossa roolissa.
 
Jos lasten koti ei ole kummankaan vanhemman oma koti, niin kuka sen kodin tekee?Lapset vai? Aika ison vastuun olet valmis laittamaan lasten harteille. Lasten asuminen yhdessä paikassa voi toimia alkuun väliaikaisena ratkaisuna, mutta pidemmän päälle ei ole lasten etu.

No, itse ajattelen että se olisi kyllä minun kotini, mutta lasten isä voisi olla siellä vähän samalla lailla kuin lomamatkan aikana joku voi olla kissavahtina (hassu vertaus, koska eiväthän lapset toki ole kissoja, mutta ehkä saat kiinni ajatuksesta). Eli minä laitan sen kodin ja vastaan siitä, hän on vierailemassa siellä, mutta voi sen aikaa asua ja olla ihan normaalisti. Edellyttää toki, että pysymme jonkinlaisina kavereina, että välit ovat hyvät ja luottamus jne.

Itse voin lasten isäaikoina mennä vaikka tapaamaan muualla asuvia kavereita, olla isän kämpässä, käydä matkoilla - tai jos tapaan uuden ihmisen jonka kanssa aloittelen suhdetta, voin ehkä olla hänen luonaan.
 
On hieman eri asua nukkua sohvalla joka toinen viikonloppu kuin joka toinen viikko. Vuoroasumisessa lapsella on selkeästi kaksi eri kotia, ja lapset pitää myös tuntea että hänellä on oma paikkansa siinä kodissa. Oma sänky on siinä mielestäni aika isossa roolissa.

Tämä olisi tietenkin pitemmän aikavälin tavoite - että lapsen isälläkin voisi olla sopivan kokoinen asunto, jossa lapsille olisi oma huone. Esim. vaikka kaksiokin riittäisi, mieluiten tietty kolmio. Lapsia on kaksi.
 
Lasten laittaminen kirjoille etävanhemman luo olisi tietysti yksi ratkaisu, mutta sitten se tarkoittaisi, että me molemmat asuisimme aika ahtaasti. Olen itse opiskelija, joten en voi maksaa perhekokoon nähden ylihintaista asuntoa. Ja miehellä tosiaan ei ole nyt asuntoa, ja mahdollisuus saada vaan joku yksiö.

En nyt ihan ymmärrä. Haluatte, että lapset asuvat vuoroviikoin, mutta ette ole valmiita järjestelemään asioita niin, että lapsilla on koti molempien vanhempien luona. Itse koen, että parempi vähän ahtaasti molempien luona kuin ettei toisen luona ole tillaa lapsille lainkaan. Jos molemmat vanhemmat ovat pienituloisia, ainoa järkevä vaihtoehto on mielestäni laittaa lapset puoliksi molempien luo kirjoille, jolloin molemmat saavat yhteiskunnalta samalla tavalla tukea asumiseen.
 
Miksi sinusta ei kannata jakaa vanhemmuutta tasan? Eikö silloin se tarkoita sitä, että jos ei jaa tasan, lapset joutuvat luopumaan toisen vanhemman yhtäläisestä läsnäolosta elämässään?

Yhdellä ystävällä on se perinteinen juttu, jossa lapsi on joka toinen viikonloppu isällään, ja kyllä siinä lapsi on todellakin vieraantunut isästä. Itkee isän luona äidin perään, ei koe isäkotia kodikseen vaan käy siellä vaan kyläilemässä, jne. En haluaisi sitä kohtaloa omille lapsilleni.

Eihän tuo joka toinen viikonloppu järjestelykään ole hyvä. Parempi olisi varsinkin pienille lapsille paljon tiheämmät ja vaikka sitten lyhyemmät tapaamiset. Esim. joka viikonloppu toinen päivä ja yö etävanhemmalla ja lisäksi arkisin etävanhempi voisi vaikka yhtenä iltana ottaa lapset ja puuhailla heidän kanssaan jotain.

Mutta ei lapselle ole huonoin vaihtoehto se, että itkee lähivanhemman perään. Kaikista huonoin vaihtoehto on se, että lapsella ei ole ketään kenen perään itkeä, koska lapsi ei pysty kiintymään kumpaankaan vanhempaansa kunnolla. Ja tämä on riskinä viikko-viikko-systeemissä, jos kovin pieninä lapset siihen laitetaan.
 
En nyt ihan ymmärrä. Haluatte, että lapset asuvat vuoroviikoin, mutta ette ole valmiita järjestelemään asioita niin, että lapsilla on koti molempien vanhempien luona. Itse koen, että parempi vähän ahtaasti molempien luona kuin ettei toisen luona ole tillaa lapsille lainkaan. Jos molemmat vanhemmat ovat pienituloisia, ainoa järkevä vaihtoehto on mielestäni laittaa lapset puoliksi molempien luo kirjoille, jolloin molemmat saavat yhteiskunnalta samalla tavalla tukea asumiseen.

Niin ihan hyvä vaihtoehto tuokin on. Tosin voi olla, että lasten isäkin haluaisi mieluummin, että lapsilla olisi yksi riittävän iso ja hyvä asunto kuin kaksi ihan kelvollista, mutta vähän ahdasta. Ja onko se sitten ongelma, jos tapaamiset hoidetaan siinä isossa asunnossa? Tai siis täytyisikö niitä koteja olla selkeästi kaksi?
 

Uusimmat

Yhteistyössä