Miten hoituu lasten tapaamiset, jos etävanhemmalla on varaa vaan yksiöön? Tai jos etä asunnoton?

[mun]

Työkaverini erosi miehestään. Kolme lasta olivat ala-asteella. Vanhemmat vaihtoivat siihen kotitaloon lasten luokse viikon välein. Näin lapset saivat pitää kotinsa, koulun, kaverit. Muutos oli mahdollisimman pieni. Nostan hattua. Valitettavan harva kykenee aidosti ajattelemaan sitä lasten hyvää. Jatkoivat aika monta vuotta, kunnes lapset alkoi olla 15-16v

 

[viera.s]

Jos lasten koti ei ole kummankaan vanhemman oma koti, niin kuka sen kodin tekee?Lapset vai? Aika ison vastuun olet valmis laittamaan lasten harteille. Lasten asuminen yhdessä paikassa voi toimia alkuun väliaikaisena ratkaisuna, mutta pidemmän päälle ei ole lasten etu.

En nyt alkuunkaan ymmärrä, miksi se olisi lapsille vähemmän koti, kuin viikoittain vaihtuva asunto. Tokihan lapsille on parempi pysyä koko ajan omassa kodissaan, mielellään siinä samassa jossa asuivat myös ennen vanhempien eroa. Koti on vanhempien sen aikaa kun siinä asuvat, aivan samoin kuin lasten reissatessa heidän olisi tarkoitus tuntea olevansa kotona sen vanhemman luona, jonka luona kulloinkin ovat. Mutta tottakai on lapsille helpompaa, jos paikka pysyy samana ja ainoastaan heistä huolehtiva vanhempi vaihtuu vrt siihen, että nämä molemmat vaihtuisivat viikottain.

Riskinä tosin näen pysyvyyden puutteen, siis en lähtisi tällaista kokeilemaan ja sitten taas vaihtamaan systeemiä hetken päästä, vaan kyllä molempien pitäisi olla järjestelyyn sitoutuneita, ainakin parin vuoden tähtäimellä.

 

[hsjdkj]

En nyt alkuunkaan ymmärrä, miksi se olisi lapsille vähemmän koti, kuin viikoittain vaihtuva asunto. Tokihan lapsille on parempi pysyä koko ajan omassa kodissaan, mielellään siinä samassa jossa asuivat myös ennen vanhempien eroa. Koti on vanhempien sen aikaa kun siinä asuvat, aivan samoin kuin lasten reissatessa heidän olisi tarkoitus tuntea olevansa kotona sen vanhemman luona, jonka luona kulloinkin ovat. Mutta tottakai on lapsille helpompaa, jos paikka pysyy samana ja ainoastaan heistä huolehtiva vanhempi vaihtuu vrt siihen, että nämä molemmat vaihtuisivat viikottain.

Riskinä tosin näen pysyvyyden puutteen, siis en lähtisi tällaista kokeilemaan ja sitten taas vaihtamaan systeemiä hetken päästä, vaan kyllä molempien pitäisi olla järjestelyyn sitoutuneita, ainakin parin vuoden tähtäimellä.

Ai kauheeta, että pitäisi asua exän kanssa samassa kodissa. Miksi sitten erota alkuunkaan. Ei kyllä kenenkään mielenterveydelle hyvä ratkaisu. Ja tosiaan kuten vieras_ jo kysyikin; kuka sen kodin tunteen tekee, jos molempien vanhempien omat kodit ovat jossain muualla. Eräässä tuntemassani tapauksessa vanhempien hääkuva roikkui lasten kodin olohuoneen seinällä vielä 1,5 vuotta eron jälkeen. Todella yksiselitteinen signaali lapsille, että vanhemmat ovat eronneet. Entäpä jos vanhempien siisteyskäsitykset ovat aivan erilaiset? Toinen läävää viikon ja toinen siivoa toisen paskoja oman viikkonsa. Huh!

 

[Hmm...]

Ai kauheeta, että pitäisi asua exän kanssa samassa kodissa. Miksi sitten erota alkuunkaan. Ei kyllä kenenkään mielenterveydelle hyvä ratkaisu. Ja tosiaan kuten vieras_ jo kysyikin; kuka sen kodin tunteen tekee, jos molempien vanhempien omat kodit ovat jossain muualla. Eräässä tuntemassani tapauksessa vanhempien hääkuva roikkui lasten kodin olohuoneen seinällä vielä 1,5 vuotta eron jälkeen. Todella yksiselitteinen signaali lapsille, että vanhemmat ovat eronneet. Entäpä jos vanhempien siisteyskäsitykset ovat aivan erilaiset? Toinen läävää viikon ja toinen siivoa toisen paskoja oman viikkonsa. Huh!

Niinhän se on, että todella harva on riittävän aikuinen uhratakseen oman pysyvän kotinsa lapsen pysyvän kodin eteen. Niin kypsä ihminen saattaa päätyä siihen lopputulokseen, ettei eroa lainkaan.

Nuo jutut "kodin tunteen tekemisestä" taas ovat pötypuhetta. Mieti nyt itsekin: jos asuisit 50/50 kahdessa paikassa, joista toisessa olisivat lapsesi ja toisessa olisit yksin, niin ajattelisitko ihan tosissasi, että "oma kotisi" on siellä yksinäisyydessä?

Koti syntyy ihmisistä ympärillä.

 

[Hankalaa]

Niinhän se on, että todella harva on riittävän aikuinen uhratakseen oman pysyvän kotinsa lapsen pysyvän kodin eteen. Niin kypsä ihminen saattaa päätyä siihen lopputulokseen, ettei eroa lainkaan.

Nuo jutut "kodin tunteen tekemisestä" taas ovat pötypuhetta. Mieti nyt itsekin: jos asuisit 50/50 kahdessa paikassa, joista toisessa olisivat lapsesi ja toisessa olisit yksin, niin ajattelisitko ihan tosissasi, että "oma kotisi" on siellä yksinäisyydessä?

Koti syntyy ihmisistä ympärillä.

Miten niin "uhrata oman pysyvän kotinsa"? Millä lailla koti ei ole pysyvä? Minusta näissä erokeskusteluissa takerrutaan liikaa siihen asuntoon, vaikka pitäisi puhua niistä ihmisistä.

 

[Hankalaa]

Ai kauheeta, että pitäisi asua exän kanssa samassa kodissa. Miksi sitten erota alkuunkaan. Ei kyllä kenenkään mielenterveydelle hyvä ratkaisu. Ja tosiaan kuten vieras_ jo kysyikin; kuka sen kodin tunteen tekee, jos molempien vanhempien omat kodit ovat jossain muualla. Eräässä tuntemassani tapauksessa vanhempien hääkuva roikkui lasten kodin olohuoneen seinällä vielä 1,5 vuotta eron jälkeen. Todella yksiselitteinen signaali lapsille, että vanhemmat ovat eronneet. Entäpä jos vanhempien siisteyskäsitykset ovat aivan erilaiset? Toinen läävää viikon ja toinen siivoa toisen paskoja oman viikkonsa. Huh!

Minä voisin kuvitella asuvani eron jälkeen vaikka viereisissä asunnoissa, ja toivoisin meidän olevan jatkossakin tekemisissä ja hyvissä väleissä. Meillä eron syynä ei siis ole mikään pettäminen, viha tms. Ja ajattelen jopa, että parisuhteesta olemme eronneet, mutta on meillä silti tietynlainen yhteys olemassa.

Ja ei ole kyse samassa asunnossa asumisesta, jos toisella on oma asunto muualla.

 

[Hmm...]

Miten niin "uhrata oman pysyvän kotinsa"? Millä lailla koti ei ole pysyvä? Minusta näissä erokeskusteluissa takerrutaan liikaa siihen asuntoon, vaikka pitäisi puhua niistä ihmisistä.

Pysyvällä kodilla viittasin yhdessä ainoassa asunnossa asumiseen. Mutta luitko kommenttini loppuun? Minä uskon, että jokaisen äidin ja isän koti on siellä, missä hänen lapsensa ovat.

 

[Hankalaa]

Pysyvällä kodilla viittasin yhdessä ainoassa asunnossa asumiseen. Mutta luitko kommenttini loppuun? Minä uskon, että jokaisen äidin ja isän koti on siellä, missä hänen lapsensa ovat.

Joo, kyllä. Itse en tosin koe, että pitäisi olla vain yksi ainoa asunto. Perheellämme on aina ollut kesämökki, joka on tuntunut ihan yhtälailla kodilta kuin varsinainen kotikin. Ja voihan jollain perheellä olla kaksi kotia muutenkin.

 

[Hmm...]

Joo, kyllä. Itse en tosin koe, että pitäisi olla vain yksi ainoa asunto. Perheellämme on aina ollut kesämökki, joka on tuntunut ihan yhtälailla kodilta kuin varsinainen kotikin. Ja voihan jollain perheellä olla kaksi kotia muutenkin.

Tuo on ihan totta. Mä taas koen, että kun mies ja lapset ovat viikonloppureissulla ja mä yksin kotona, koti on kuin jokin vieras talo.

 

[vieras_yh]

Pysyvällä kodilla viittasin yhdessä ainoassa asunnossa asumiseen. Mutta luitko kommenttini loppuun? Minä uskon, että jokaisen äidin ja isän koti on siellä, missä hänen lapsensa ovat.

No ei kai nyt ihan näinkään. Ei minun kotini ainakaan ole exäni ja tämän uuden vaimon luona silloin, kun lapseni heidän luonaan asuvat. En ole ikinä edes käynyt heidän talossaan.

 

[Hankalaa]

Tuo on ihan totta. Mä taas koen, että kun mies ja lapset ovat viikonloppureissulla ja mä yksin kotona, koti on kuin jokin vieras talo.

Minusta koti kyllä koti silloinkin, kun olen siellä itsekseni. Eihän muu perhe lopullisesti ole poissa, vaan tulee takaisin

 

[Hmm...]

No ei kai nyt ihan näinkään. Ei minun kotini ainakaan ole exäni ja tämän uuden vaimon luona silloin, kun lapseni heidän luonaan asuvat. En ole ikinä edes käynyt heidän talossaan.

No joo, ei munkaan kotini olisi riparilla, jos lapseni sinne menisi Mutta kuvittele itsesi asumaan vuoroviikoin lastesi kanssa ja vuoroviikoin yksin toisessa asunnossa. Kumpi tuntuisi kodilta?

 

[Hankalaa]

No joo, ei munkaan kotini olisi riparilla, jos lapseni sinne menisi Mutta kuvittele itsesi asumaan vuoroviikoin lastesi kanssa ja vuoroviikoin yksin toisessa asunnossa. Kumpi tuntuisi kodilta?

Kai se riippuu, mikä se toinen asunto olisi? Mutta onko tuollaista edes kovin tärkeä miettiä - tuollaisessa tilanteessa täytyisi rakentaa siitä toisestakin paikasta viihtyisä ja sellainen, että siellä oleminen tuntuu mielekkäältä. Luulen, että se voisi tuntua kyllä ns. "kakkoskodilta".

 

[vieras-yh]

No joo, ei munkaan kotini olisi riparilla, jos lapseni sinne menisi Mutta kuvittele itsesi asumaan vuoroviikoin lastesi kanssa ja vuoroviikoin yksin toisessa asunnossa. Kumpi tuntuisi kodilta?

Jos lasten kanssa asuttavassa asunnossa asuisi joka toisen viikon exäni, kyseinen asunto olisi minulla mahdoton paikka asua. Niin pahoin exäni minut aikoinaan henkisesti pahoinpiteli, ettei mielenterveyteni kestäisi asua samassa asunnossa hänen kanssaan. Kodikseni en sitä paikkaa voisi kutsua. Oma asuntoni on kotini, samoin lasteni koti. Heillä tosin on myös toinen koti joka toisen viikon isänsä luona. Koti tuntuu kodilta myös lasten ollessa poissa.

 

[Rudolfiina]

Tässä ketjussa on korostunut mielestäni liikaa nykyinen materia hakuisuus. Missä kohtaa on määritelty kuinka paljon tilaa tarvitsee olla lapsilla/aikuisilla elämiseen? Miettikääpä miten ennen on eletty. Saattanut olla 10 lasta ja vanhemmat kaksiossa. Vanha sananlasku sopu sijaa antaa...

En näe ongelmaksi yksiössä asumista. Kyllä sen saa huonekalujärjestelyillä ihan viihtyisäksi lapsillekin. Parvi- tai kerrossänky, kirjahylly tilanjakajaksi jne.Tietty ihan 20m2 yksiö on vähän pieni mutta 30m2 riittää jo aivan hyvin. Itse asunut pitkään 34m2 yksiössä ja tiedän monia jotka on lasten kanssa asunut yksiössä.

Jos toinen on kokonaan asunnoton, silloin tilanne on tietenkin ongelmallisempi. Itse näkisin erittäin hyvänä vaihtoehtona tuon että lapset saavat asua "omassa kodissaan" vanhempien eron jälkeenkin. Vaatii kyllä paljon vanhemmilta ja ero täytyy olla sopuisa ja syyt lähinnä "kaverilliset" jotta toimii. Kerrostalossa viereiset asunnot ajaa melkein saman asian.

Kaikkihan on kiinni siitä mistä aikuiset ovat valmiita luopumaan lastensa takia ja sopimaan keskenään asioiden sujumisesta. Hieno oli tuo yksi esimerkki tuolla aiemmin jossa lapset olivat saaneet asua 15-16 vuotiaiksi samassa kodissa.

 

[vieras_]

Ehkä omasta erotaustastani johtuen minun on vaikea ymmärtää, miksi ylipäätään erota, jos välit ovat niin hyvät, että voidaan asua samassa asunnossa tai toinen vanhempi asuu toisen asunnossa lapsiviikoillaan. Eikö silloin kannattaisi lasten takia jatkaa ydinperheenä? Koen ydinperheen niin arvokkaana asiana lapsille, että itse eroaisin vain todella painavista syistä: päihteet, väkivalta, toistuva uskottomuus... Vaikka itselläni on takana karmaiseva ero, olemme hyvin asiallisissa väleissä exäni kanssa ja yhteinen vanhemmuus sujuu mallikkaasti. En kuitenkin voisi kuvitellakaan jakavani kotia exän kanssa.

 

[Hankalaa]

Ehkä omasta erotaustastani johtuen minun on vaikea ymmärtää, miksi ylipäätään erota, jos välit ovat niin hyvät, että voidaan asua samassa asunnossa tai toinen vanhempi asuu toisen asunnossa lapsiviikoillaan. Eikö silloin kannattaisi lasten takia jatkaa ydinperheenä? Koen ydinperheen niin arvokkaana asiana lapsille, että itse eroaisin vain todella painavista syistä: päihteet, väkivalta, toistuva uskottomuus... Vaikka itselläni on takana karmaiseva ero, olemme hyvin asiallisissa väleissä exäni kanssa ja yhteinen vanhemmuus sujuu mallikkaasti. En kuitenkin voisi kuvitellakaan jakavani kotia exän kanssa.

Siis... ei olisi suinkaan tarkoitus asua samassa asunnossa. Eroamme, koska yhteiselämä ei suju, rakkaus loppunut, arki ei toimi yhdessä, ja lisäksi on sellaisia ongelmia, joita on yritetty ratkaista vuosikausia siinä onnistumatta. Kumpikaan ei halua olla tässä parisuhteessa enää.

 

[vieras_]

Siis... ei olisi suinkaan tarkoitus asua samassa asunnossa. Eroamme, koska yhteiselämä ei suju, rakkaus loppunut, arki ei toimi yhdessä, ja lisäksi on sellaisia ongelmia, joita on yritetty ratkaista vuosikausia siinä onnistumatta. Kumpikaan ei halua olla tässä parisuhteessa enää.

Jos exäsi asuu joka toisen viikon lasten kanssa sinun asunnossasi, niin eikös se ole samassa asunnossa asumista?

 

[Hankalaa]

Jos exäsi asuu joka toisen viikon lasten kanssa sinun asunnossasi, niin eikös se ole samassa asunnossa asumista?

Niin, tuo järjestely olisi tarkoitus olla aluksi. Ja kirjoitin, että samalla tavalla kuin joku kissavahti matkan aikana. Emme me silti yhdessä asu, emme jaa arkea yhdessä, jne. En myöskään kokisi, että asunto on yhteinen, vaan kokisin lainaavani omaa asuntoani.

Ja jos tuo ei jostain syystä toimi tai tuntuu hankalalta, voihan sitä sitten muuttaa joksikin toisenlaiseksi järjestelyksi.

 

["Lili"]

Eikö isä voi hankkia yksiötä samasta taloyhtiöstä tai läheltä naapurustosta? Tällöin lapset saisivat mennä ja tulla helposti vanhemman luota toiselle, mutta yösija voisi olla vaikkapa siellä äidin luona, jossa tähänkin asti. Ettei ihan lasten riepotteluksi mene. Itse olen kuullut hyvää tällaisesta ratkaisusta, jossa molemmat vanhemmat asuvat lähekkäin, mutta silti omillaan. Lapsilla säilyy jatkuva yhteys molempiin ja samoin, koulu ja kaveripiiri säilyvät. Ja mitä enemmän ikää tulee lapsille, sitä enemmän on myös oman tilan tarvetta. Se on monelle koululaiselle häpeänaihe jos ei ole omaa huonetta tai edes lastenhuonetta kodissa. Siksi itse en kannata mitään "molemmat yksiöön" -ratkaisua, koska se ei oikeasti ole kovin kiva lapsia ajatellen.

 

[Hankalaa]

[QUOTE="Lili";30027497]Eikö isä voi hankkia yksiötä samasta taloyhtiöstä tai läheltä naapurustosta? Tällöin lapset saisivat mennä ja tulla helposti vanhemman luota toiselle, mutta yösija voisi olla vaikkapa siellä äidin luona, jossa tähänkin asti. Ettei ihan lasten riepotteluksi mene. Itse olen kuullut hyvää tällaisesta ratkaisusta, jossa molemmat vanhemmat asuvat lähekkäin, mutta silti omillaan. Lapsilla säilyy jatkuva yhteys molempiin ja samoin, koulu ja kaveripiiri säilyvät. Ja mitä enemmän ikää tulee lapsille, sitä enemmän on myös oman tilan tarvetta. Se on monelle koululaiselle häpeänaihe jos ei ole omaa huonetta tai edes lastenhuonetta kodissa. Siksi itse en kannata mitään "molemmat yksiöön" -ratkaisua, koska se ei oikeasti ole kovin kiva lapsia ajatellen.[/QUOTE]

Tuo olisi ihanteellinen ratkaisu, mutta Helsingin asuntotilanteessa se ei ole kauhean todennäköinen vaihtoehto, kun vuokra-asunnoista puhutaan. Ja miehen kohdalla vieläpä kaupungin asunnosta. Teoriassa minäkin voisin hakea kaupungilta asuntoa ja voisimme toivoa asuntoa samasta talosta, mutta käytännössä siellä ei lähdetä tuollaisia järjestelmään.

Eri asia, jos meillä olisi varaa ostaa ne kaksi asuntoa, silloinhan varmaan tekisimmekin voin - mikäli nyt sattuisimme löytämään hyvät asunnot samasta talosta.

 

[riik-a]

Jos molempien luona on yksi lapsi kirjoilla, asumistukea saa varmasti kaksioon. Näin molemmilla vanhemmilla on lapsille oma yhteinen huone. Sitten kun on varaa, voi muuttaa isompaan. Jonkinaikaa onnistuu varmasti tuo, että isä asuu lasten kanssa joka toisen viikon äidin asunnossa. Pidemmän päälle ei toimi eivätkä lapset pääse elämään normaalia arkea isän kanssa.

 

[Rks]

Jos molempien luona on yksi lapsi kirjoilla, asumistukea saa varmasti kaksioon. Näin molemmilla vanhemmilla on lapsille oma yhteinen huone. Sitten kun on varaa, voi muuttaa isompaan. Jonkinaikaa onnistuu varmasti tuo, että isä asuu lasten kanssa joka toisen viikon äidin asunnossa. Pidemmän päälle ei toimi eivätkä lapset pääse elämään normaalia arkea isän kanssa.

Aina sanotaan, että kaikista parasta olisi, jos lapset voisivat asua yhdessä kodissa ja vanhemmat vaihtelisivat.mnyt kun kerrankin joku ehdottaa sitä, ajatus teilataan.

Ymmärsin, että kyse olisi perheen tämänhetkisestä kodista, jonne lapset siis jäisivät ja vanhemmat asuisivat vuoroviikoin. Jos näin, niin miksei muka lapset voisi elää "normaalia arkea" isän kanssa?

Yhdellä kaveriperheellä on juuri tuollainen järjestely ja olen ihaillut sitä kauan. Vanhemmat ovat hyvissä, asiallisissa väleissä keskenään ja homma toimii tosi hyvin. Lasten ei tarvitse raahata vaatteitaan, lelujaan ja koulukirjojaan eestaas ja koulu ja kaverit pysyvät samana. Vanhemmille homma tietty on raskaampaa, mutta toisaalta ovat sanoneet, että on tavallaan helpompaa olla yksin muualla kuin kotona. Homma tosin vaatii sitä, että vanhemmat tulevat toimeen keskenään ja kumpikaan ei laiskottele esim. siivouksen kanssa. Tuttavilla vanha koti jäi täysin ennalleen ja yhteisomistukseen ja uuden pikkuyksiönkin ostivat ymmärtääkseni puoliksi. Joskus mietin, että jos välit ovat noin hyvät, niin miksei voi jatkaa yhteisasumista ihan kämppispohjalta, mutta kun kuulin, että molemmilla osapuolilla on uusi seurustelusuhde, tajusin, ettei siitä olisi tullut mitään.

 

[riik-a]

Aina sanotaan, että kaikista parasta olisi, jos lapset voisivat asua yhdessä kodissa ja vanhemmat vaihtelisivat.mnyt kun kerrankin joku ehdottaa sitä, ajatus teilataan.

Minä en näe tuota ihanteellisena ratkaisuna kuin väliaikaisesti eron alkuvaiheessa. Ap:n tapauksessa ymmärsin, että ap:n koti ei ole perheen entinen yhteinen koti.

 

[vierasss]

Onko isällä varaa vain hyvin pieneen yksiöön? Jos kaupungilta saisi (kun mainitsee, että tarvitsee tilaa lapsillekin) vähän isomman yksiön, niin kyllähän siellä mahtuu olemaan. Ystäväni perhe asui yksiössä siihen saakka, kun lapset olivat 11- ja 13-vuotiaat, heitä siis neljä siinä asunnossa.