Mitä ajatuksia, jos tulee raskaaksi muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen?

[:))]

Esim. jos saa lapsen vuoden päästä siitä, kun on ekan kerran tavannut.
Mitä ajatuksia herättää ylipäänsä?
Omalla kohdalla? Kaverin kohdalla? Siskon, veljen, oman lapsen kohdalla?

 

[ei mitää]

Ihan sama koska se vauva tulee
Mun veli tapasi vaimonsa ja ekana iltana olivat sitten sängyssä. Ja kas kummaa siitä se raskaus sitten alkoi.
Nyt ovat olleet 22v naimisissa

 

[meah]

Ei mitään. Mun esikoinen sai alkunsa kun oltiin seurusteltu 2kk.
Eroon me lopulta päädyttiin, mutta sitten vähän päälle 10 vuoden ja 4:n lapsen jälkeen, ja syyt oli ihan muualla kuin siinä, että perheen perustaminen aloitettiin niinkin nopeasti...

Voi käydä hyvin tai huonosti. Jokaisen oma asia.

 

["sssss"]

On huora.

 

["sssss"]

Ja turha sitten russuttaa kuukauden, vuoden, kahden tai kymmenen päästä, kuinka olikaan/onkaan väärä valinta.

 

[Spencer Hastings]

Ei kiinnosta muiden valinnat.

 

[:))]

Aika samantekevänä siis pidätte asiaa.
Ajattelen itse, että lapsi on kuitenkin aika iso juttu. Että sillein hurjaa niin nopeasti edetä.
Mutta hieno juttu kuitenkin, lapsesta pitää olla kiitollinen.

 

["huoh"]

[QUOTE="sssss";30075465]On huora.[/QUOTE]

Aika rasvainen yleistys! Voihan ehkäisykin pettää.

 

[Marza1970]

Itse olin tuntenu mieheni 2kk ja yhdessä toivottiin jo alkuun pientä.heti tärppäs ja nyt kuumeilua vielä toisesta pienokaisesta

 

["jaahas"]

Ehkä joskus mietin, että miksi kaikki niin nopeaan?
Lähinnä ns. uusioperhesuhteissa olen miettinyt tätä siltä kannalta, että miksi usein pitää "pyöräyttää koko paletti" uudelleen käyntiin sikäli mikäli on jo lapsia aiemmasta liitosta/suhteesta? Kun ei se arki kuitenkaan uudenkaan ihmisen kanssa sen kummemaksi loppujen lopuksi tule, saati helppommaksi, kun lapsia jo ennestään . Itse olen ajatellut, että jos ero tulisi niin haluaisin uuden mahdollisen ihmissuhteen pyhittää nimenomaan aikuiselle mukavalle yhdessäololle enkä aloittaa kaikkea uudestaan alusta. Nauttia jälleen siitä, että saa olla aikuisen ihmisen kanssa välillä kahdestaan ja tehdä mukavia juttuja yhdessä.
Vauvat on toki ihania ja minäkin luultavasti poden jonkinlaista ikuista vauvakuumetta ikuisesti minäkin

 

[7vuotta]

Oltiin nopeita. Nyt ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 7 vuotta ja 4 kuukautta, niistä naimisissa pian kuusi. Esikoinen täytti kuusi vuotta ja kuopus on 4 vuotias.
Eli yhdessä ehdittiin olla se viisi kuukautta ennenkuin plussattiin.
Itselle nopea toiminta oli myös järkisyistä, ei haluta olla viisikymppisiä teinien kanssa takkuajia. Näillä näkymin pesä on tyhjä kun molemmille kilahtaa 40 v mittariin. (Ellei tuu iltatähteä)

Tiedän myös monia joille nopea eteneminen on ISO moka, nämä jutut on niin yksilöllisiä. Toisinaan tuntuu että on naisia joiden on vaan pakko saada se vauva, miehestä viis veisataan? Vaikea sanoa..

 

["Apila"]

Riippuu myös siitä, onko vahinko vai tarkoituksellista. Olen sen verran vähän heittäytyjä, että omalla kohdalla halusin odottaa useamman vuoden. Sitten on kaveripiiristä hyviä ja huonoja caseja. Huonoja esim. se, kun eräs nainen hankkiutui raskaaksi ihan tietoisesti eli käytti miespuolista ystävääni hyväksi. Miestä tämä nainen ei halunnut, vain lapsen ja elarit. Sitten yksi naispuolinen kaverini teki niin poikaystävälleen, koska vaikutti siltä, että mies olisi ollut lopettamassa suhdetta. Ei olla enää kavereita tämän tapauksen kanssa, mutta yllättävää kyllä on yhä sen saman miehen kanssa naimisissa ja nyt kolme lasta. Mies ei ilmeisesti tiedä, että vahinko ei ollut vahinko. Sitten on tuttavapiirissä yksi kiva esimerkki oikeasta vahingosta, josta kehkeytyi nyt jo kymmenen vuotta jatkunut rakkaustarina

 

["Mie"]

niin huvittaa mammojen puheet: "toivottiin", "plussattiin", "ajateltiin, että vauva saa tulla"... Siis nainen on ajatellut näin, mies - TUSKIN. Ja sitten kummastellaan, kun mies häipyy. Mikä ihmeen kiire on pykätä niitä kakaroita tähän maailmaan pikavauhtia? Tai kuten täältäkin palstalta on saanut (viimeaikoina) lukea... Mies ei halua kolmatta, neljättä, viidettä lasta. Sillä miehellä on järki mukana lasten teossa!!! Miksi kaksi (tai yksi) ei riitä? Miksi?! Mitä se kolmas, tai useampi lapsi tpisi, mitä ne aiemmat eivät voi mukanaan tuoda? Huoh naiset. Menkää töihin ja hankkikaa itse edes osa elatusta. Halutkaa vasta sitten.

 

[Nooh]

Me alettiin seurustelemaan joulukuussa, ja lokakuussa syntyi lapsi. Ei siis kovinkaan kauan ehditty olemaan yhdessä ennen sitä.
Mutta mies muuttikin mun luokse ekojen treffien jälkeen, eikä ole vieläkään pois tahtonut. Naimisissa ollaan oltu nyt yli 10v ja lapsiakin on kolme.

Meillä siis menee hyvin, ja on aina mennytkin, mutta silti kauhistelen kyllä jos/kun kuulen että joku muu toimii samalla lailla

 

[bbierss]

Ihastumisen hormonihuurussa tehdään vauva vaikkei edes tunneta toista kunnolla. Kun vauva syntyy, itketään yhteisen ajan puutetta. Ja kun ei toinen olekaan unelmapuoliso vaan ihan paska. Mitäkö mieltä, ei ainakaan vastuuntuntoist.

 

["..."]

Hävettää myöntää, mutta ei kyllä kovin positiivisia ajatuksia herätä naisesta, enkä välttämättä edes haluaisi tutustua sellaiseen ihmiseen paremmin. En toki tätä ääneen sano tai muuten ole ilkeä, mutta jonkinlaista etäisyyttä haluan pitää.

 

["Memma"]

Väistämättä tulee mieleen, että raskaaksitulo on vahinko tai sitten pariskunta on tehnyt rakastumishuuruissaan hätiköidyn päätöksen tehdä "rakkauslapsi" (erotakseen sitten viimeistään pari vuotta myöhemmin, kun tavallinen arki tulee kuvioihin...)

 

[Tepadj]

Miten voi kahden kuukauden perusteella olla varma koko loppuelämän kestävästä asiasta?

 

[Ciervo]

[QUOTE="...";30076860]Hävettää myöntää, mutta ei kyllä kovin positiivisia ajatuksia herätä naisesta, enkä välttämättä edes haluaisi tutustua sellaiseen ihmiseen paremmin. En toki tätä ääneen sano tai muuten ole ilkeä, mutta jonkinlaista etäisyyttä haluan pitää.[/QUOTE]

Millaisia ajatuksia se siitä miehestä sitten herättää?

 

[valentine89]

Ajattelen, että eivät varmaankaan tunne toisiaan kovin hyvin ja tuskin tulee juttu kestämään. Pari kaveria on pamahtaneet lyhyen tuntemisen jälkeen paksuksi ja suhteet ovat jo päättyneet, kun lapset ovat olleet vaippaikäisiä. Paljastunut miehistä kaikkea mukavaa, esim huumeiden käyttöä sun muuta. Heh heh...

 

["pessimisti"]

Ajattelen, että ehkäisyä ei osata käyttää tai että nyt on mies sitten saatu koukkuun, ehkä ei olisikaan halunnut jatkaa suhdetta.

 

[nhii]

Miten voi kahden kuukauden perusteella olla varma koko loppuelämän kestävästä asiasta?

Minä sanoin miehelleni ekoilla treffeillä, että en ikinä halua lapsia ja mies teki sen parin tunnin perusteella päätöksen loppuelämänsä kestävästä asiasta. Suhteellista kaikki..

 

[:))]

[QUOTE="Mie";30076806]niin huvittaa mammojen puheet: "toivottiin", "plussattiin", "ajateltiin, että vauva saa tulla"... Siis nainen on ajatellut näin, mies - TUSKIN. Ja sitten kummastellaan, kun mies häipyy. Mikä ihmeen kiire on pykätä niitä kakaroita tähän maailmaan pikavauhtia? Tai kuten täältäkin palstalta on saanut (viimeaikoina) lukea... Mies ei halua kolmatta, neljättä, viidettä lasta. Sillä miehellä on järki mukana lasten teossa!!! Miksi kaksi (tai yksi) ei riitä? Miksi?! Mitä se kolmas, tai useampi lapsi tpisi, mitä ne aiemmat eivät voi mukanaan tuoda? Huoh naiset. Menkää töihin ja hankkikaa itse edes osa elatusta. Halutkaa vasta sitten.[/QUOTE]

Kyllä yhtä hyvin mies voi toivoa ja haluta saada lapsen. Eli päätös voi olla yhteinen.

 

[Ei mitään, jatkakaa vaan]

Silmiäni alkaa väsyttää. Luin otsikon ,,,raiskauksen jälkeen,,,

 

[ei jaksa kirjautua]

Itse olin yh, tapailin miestä lähinnä aikuisten kivan merkeissä, enkä MISSÄÄN NIMESSÄ halunnut lisää lapsia.
tuplaehkäisystä huolimatta olin raskaana kuukauden päästä, itku pääsi ja aika lähellä kävi etten kertonut miehelle mitään.
Alku ei ollut ruusuista (eka vuosi yhdessä), mutta lapsen synnyttyä aina vain paremmin. Nykyään naimisissa, toinenkin yhteinen lapsi tullut, yhdessä ollaaan oltu jo 13 vuotta.
Että ei se aina ole tuhoon tuomittua.