Provoaloituksesi meni sikäli perseelleen että aloitusviestin mukamas 49-v mummo ei sanonut mitään, vaan poistui paikalta pahoilla mielin ja tuli purkamaan sydäntään (siis mukamas siis tuli) tänne palstalle. Ja sehän on ihan ok.
On ok ajatella kiukuspäissään että senkin tyhmä ylipainoinen. Varsinkin jos on (olisi) tullut ilman omaa syytään syyllistetyksi lapsen Down-syndroomasta eli että olisi itse mukamas valinnoillaan jotenkin aiheuttanut lapsen sairauden.
Asetelmasi nyt vain meni pieleen. Itse olen tottunut lihavia katselemaan, ei ole kaunista mielestäni, mutta ei se minua niin paljon häiritse kuin esim. miestäni. Mieheni aika usein tuhisee järkyttyneenä että miten tuo ja tuokin on päästänyt itsensä noin lihavaan kuntoon. Jos on ikänsä tottunut ajattelemaan terveysasioita ja kehoaan temppelinä jota kohdellaan hyvin ja josta pidetään hyvää huolta, saattaa jonkun ylipaino kyllä olla todella ärsyttävä ja silmiinpistävä asia, joka nousee hakematta mieleen jos itseä on vielä syytelty, ärsytetty ja jota kohtaan on käyttäydytty asiattomasti. Jos noilla hypoteettisen aloituksen äideillä olisi ollut vaikka tupakki suusta niin siitäkin olisi voinut kiukuspäissään täällä palstalla avautua.