Toggle sidebar

Kuinka naisena reagoisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mietiskelevä mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mietiskelevä mies

Vieras
Minua on vaivannut nyt yli 25 vuotta eräs asia. Seurustelin lukioaikaan luokallani olevan neitokaisen kanssa, joka oli/on oikein mukava ja mielestäni viehättävä. Jostain syystä tästä neidosta ei kovin paljoa pidetty ja erityisesti ikäiseni miehenalut pitivät häntä omituisena. Käytännössä seurustelumme loppui siihen, että ympäristön paine suhteen jatkumiselle kävi liian suureksi ja jätin tytön. En mitenkään rumasti, mutta en kyllä tosiasiaa hänelle koskaan paljastunut. Eli syy oli 100% minun ja en häntä erosta koskaan syyttänytkään.

Olen vuosia harmitellut tökeröä ja lapsellista käytöstäni. En ole tähän neitoon ollut yhteydessä nyt ainakaan 25 vuoteen, mutta tiedän hänen yhteystietonsa. Ja nyt varsinaiseen kysymykseen. Pitäisittekö itse naisena käytöstäni outona ja mahdollisesti tungettelevana, jos selittäisin ja pyytäisin anteeksi näin monen vuoden jälkeen? Mitään taka-ajatuksia minulla ei ole, molemmat olemme tahoillamme parisuhteessa.
 
[QUOTE="Henna";30161814]Anna olla.

Itse en ainakaan haluaisi kuulla, että seurustelu/parisuhde päättyi koska poikaystävä "häpesi" olla kanssani.[/QUOTE]

Just näin. Eiköhän tyttöön sattunut silloin aikanaan tarpeeksi. Turha kiusata enää.
 
Kuka muistelee 25 vuoden takaisia lukiojuttuja? Tiedät olleesi tyhmä ja sehän on jo edistystä, mutta älä viitsi vaivata sillä muita. Haluat vaan saada anteeksi että omatunto puhdistuu.
 
Älä ota yhteyttä. Todennäköisesti käy niin että nainen on aikaa sitten jatkanut elämäänsä ja unohtanut koko jutun (toisin kuin sinä) ja tulisi vain älyttömän vaivaantunutta jos sinä lähtisit jotain täysin mitäänsanomatonta asiaa selittelemään monien vuosien takaa.
 
[QUOTE="Henna";30161814]Anna olla.

Itse en ainakaan haluaisi kuulla, että seurustelu/parisuhde päättyi koska poikaystävä "häpesi" olla kanssani.[/QUOTE]

Niin, ja ihmettelisin vielä, että miksi mies haluaisi satuttaa minua vielä uudelleen.
 
Eli ei kannata edes anteeksi pyytää? Asia vain on vaivannut minua todella kauan erityisesti siksi, että olen aina halunnut olla miellyttävä ja hyväkäytöksinen.
 
Sanon samaa kuin edelliset. En todellakaan haluaisi kuulla, että minua pidettiin kummallisena ja poikaystäväni jätti sen takia. Miksi muistutella kiusaamisesta ja pahoittaa toisen mieli uudestaan vuosikymmenien jälkeen?
 
Haluat ap siis itsellesi puhtaan omantunnon, välittämättä siitä miltä tuollainen tunnustus ja anteeksipyyntö vastapuolesta tuntuu? En usko että siitä ko. naiselle tulisi millään lailla positiivinen fiilis, joten ainoastaan sinä hyötyisit anteeksipyynnöstä. Eli olet yhtä itsekäs tänä päivänä kuin 25-vuotta sitten, niinkö?
 
Ihmisenä pitäisin outona ja epäkohteliaana sellaista käytöstä, että ottaisit 25 vuoden takaiseen tyttöystävään yhteyttä ja selittäisit hänelle tuon (lapsellisen) syyn silloiseen eroon. Jos tapaisitte jossain, voisit toki muuten jutella ja tutustua uudestaan kaverina, mutta parempi kun et ikinä lähde ruotimaan ikivanhan eron syitä. Jos asia tulisi puheeksi, olisi korrektimpaa todeta lievästi pahoitellen jotain tyyliin "mä olin itse niihin aikoihin niin kakara" eikä mitään "no kun sä olit toisten mielestä niin kummallinen". Häntä asia ei todennäköisesti enää kaivele ollenkaan. Mutta oli nainen tai mies, kenen tahansa mielestä olisi silkkaa vittuilua, jos joku lukioaikainen heila tulisi avautumaan siitä, miten oli halunnut erota kun toinen oli niin epäsuosittu. Aika moni lukioaikana epäsuosituista ei kuitenkaan ole sitä enää, koska ne "oudot" löytävät kaltaisensa. Useinhan ne oudot ovat vaan outoja siksi, että eivät ole mitään tavallisia mainstream-tyyppejä.

EDIT: sori, meni vähän ristiin oman viestisi kanssa. Mutta jos satut törmäämään häneen jossain tai löydät hänet vaikka facebookista, voit toki tutustua nyt uudestaan puhtaalta pöydältä - täysin kaveripohjalta. Sellainen on normaalia.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa