Musta tuntuu että toiset äidit rakastaa lapsiaan enemmän kuin toiset

["mama"]

Ja tähän johtopäätökseen ovat vaikuttaneet mm. nämä seikat:

-Kuinka paljon lasten kanssa leikitään. Lasten kanssa pitää leikkiä eikä vaan koko ajan kuskata paikasta toiseen ja keksiä aktiviteettia. Tai laiteta dvd:tä pyörimään, että saa itse juoda kaljaa.
-Imettääkö äiti lastaan vai antaako pullosta. Tämä sen takia, koska äidinmaitohan on parasta ravintoa lapselle. Ja ei, en todellakaan usko, että ystäväpiirissäni kellään ei ole tullut maitoa, koska se on harvinaista, että maitoa ei vaan tule. Muut seikat ovat erikseen ja ymmärrän kyllä ne, mutta jos ennen vauvan syntymää jo päätetään ettei halua imettää, niin minusta jossain on mätää. Halutaan itse päästä mahd. äkkiä baanalle ja saada "omaa aikaa"
-Halitaanko ja pussaillaanko lasta. Ja ylipäätään lapsen huomioiminen ja kehuminen.

Näitä seikkoja olen tarkastellut tuttavapiirissäni ja tullut siihen tulokseen, että kaikki ei rakasta lapsiaan yhtä paljon kuin toiset. Aamen.

 

[bbierass]

Oletan, että itse kuulut siihen kategoriaan, joka rakastaa lapsiaan kaikista eniten.

 

["mama"]

Ainakin teen kaikkeni, että lapsillani olisi hyvä lapsuus

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="mama";30211399]Ja tähän johtopäätökseen ovat vaikuttaneet mm. nämä seikat:

-Kuinka paljon lasten kanssa leikitään. Lasten kanssa pitää leikkiä eikä vaan koko ajan kuskata paikasta toiseen ja keksiä aktiviteettia. Tai laiteta dvd:tä pyörimään, että saa itse juoda kaljaa.
-Imettääkö äiti lastaan vai antaako pullosta. Tämä sen takia, koska äidinmaitohan on parasta ravintoa lapselle. Ja ei, en todellakaan usko, että ystäväpiirissäni kellään ei ole tullut maitoa, koska se on harvinaista, että maitoa ei vaan tule. Muut seikat ovat erikseen ja ymmärrän kyllä ne, mutta jos ennen vauvan syntymää jo päätetään ettei halua imettää, niin minusta jossain on mätää. Halutaan itse päästä mahd. äkkiä baanalle ja saada "omaa aikaa"
-Halitaanko ja pussaillaanko lasta. Ja ylipäätään lapsen huomioiminen ja kehuminen.

Näitä seikkoja olen tarkastellut tuttavapiirissäni ja tullut siihen tulokseen, että kaikki ei rakasta lapsiaan yhtä paljon kuin toiset. Aamen.[/QUOTE]

Kalja mainittu!!!!!! Ja jo ketjun ekassa viestissä. Ihme, kun et listannut myös kotiäitiyttä ja lastenvaatemerkkeihin panostamista.

Itse en jaksaisi miettiä ja kilpailla, kuka rakastaa lapsia eniten. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä - rakkauden määrä ei oikeastaan kerro vielä mitään sen rakkauden laadusta. Rakkaus voi olla myös itsekästä, tuhoavaa ja kahlitsevaa, joten oikeastaan turha keulia sillä, kuinka paljon jaksaa letittää nuken tukkaa tai huristaa pikkuautolla matonraitaa pitkin.

Mitäs, jos keskittyisi siihen omaan elämään ja omiin lapsiin ja jättäisi muiden äitien rakkaudet analysoimatta? Jäisi sitten ehkä aikaa vielä omaan kaljaankin leikkien jälkeen, kun ei menisi aikaa typeryyksiin.

 

[Wau]

Hienosti päätelty ja juuri oikeista aiheista... Noistahan se lasketaan se rakkauden määrä
Mä rakastan lapsiani siinä missä ystäväni, vaikken jokaista aamuhalihetkeä ja itse tekemääni lounasta ja iltasatupusuhetkeä instagramiin postaakaan
Ja joo, juon kotisohvalla parikaljaa silloin tällöin

 

[Phoebsi]

Oletan, että itse kuulut siihen kategoriaan, joka rakastaa lapsiaan kaikista eniten.

Minullekin tuli heti tällainen vaikutelma. Aaltoja, aaltoja ap:lle! Hän on varmaan samalla linjalla erään tuttuni kanssa, joka taas on sitä mieltä että lapsille pitää järjestää kunnon synttärit väriteemoilla ja itse leivotuilla (tämä oli se tärkein) leivonnaisilla, koska se on rakkautta.

 

["Jenis"]

Ahhahhaaa! Näinhän se on joo, Täydellisen Äidin sädekehä ap:lle ja kaikki muut nurkkaan häpeämään

 

["Joopa"]

Ja minusta tuntuu että joku joka laittaa tällaisen aloituksen tänne on itse vähän epävarma siitä osaako rakastaa lapsiaan tarpeeksi ja pitää näin peilailla sitä tunnetta palstalaisten kautta.

Minä imetin pitkään ja meillä halaillaan ja pussaillaan sekä sylitellään paljon. Ulkoilemme yhdessä ja luen mielellään lapselle mutta en suoranaisesti leiki lapsen kanssa. Syömme kotiruokaa ja vietämme muutenkin paljon aikaa kotona ja yhdessä. Kaljaa tai muuta alkoholia emme juurikaan käytä eikä tupakkaa polteta.

Äitejä löytyy joka lähtöön enkä ole ikinä tullut ajatelleeksikaan että pitäisi miettiä miten paljon joku lastaan rakastaa.
Ikävää on se että jotkut ovat aivan hukassa siitä miten omaa lasta pitäisi kasvattaa ja hyvän mallin näyttäminen on joillekin erittäin vaikeaa mutta en silti epäile että he rakastaisivat lapsiaan jotenkin keskivertoa vähemmän.

Outo avautuminen, miettippä ap miksi teit tällaisen aloituksen.

 

[(Laura)]

Rakkautta on jokaisessa lapsiperheessä jonka tunnen. Se miten rakkaus ilmenee, on kotikohtaista. Joillakin se on aikaa, toisilla kalliita leluja ja harrastuksia, joillakin se on jatkuvaa hössötystä ja huolehtimista, kun toisaalla on vapaampaa koska vanhemmat haluaa vapautta rakkaalleen suoda. Toiset osaa sanoa rakastavansa, toiset osaa näyttää sen, jotkut vain tuntevat sen sisällään ja toivovat että se huomataan. Mikään yksittäinen teko tai kalja ei kerro rakkaudesta juuri yhtään mitään.

 

[huoh!]

En ole imettänyt lapsiani, koska inhoan imetystä. Olen ajatellut siinä VAIN lasteni parasta -terve äiti = onnelliset lapset. En leikkimällä leiki lasten kanssa, meillä on aina eletty ihan tavallista arkea, lapset siinä mukana. Puistoissa ja kavereilla käydään yms., osaava leikkiä ihan itsekseen/keskenään. Jos joku väittää, että rakastan lapsiani vähemmän kuin joku leikkitäti tai tissimaitofanaatikko, niin siitä vaan.

 

[qwertyu]

Asiasta vähän samaa mieltä, siitä mistä sen näkee eri mieltä.
Mulla on paljon sellaisia äitejä tuttavapiirissä, jotka haluaa paljon omaa aikaa, kokee lapset lähinnä rasittaviksi, ne hoidatetaan mummoilla suurelta osin jne. Tuntuu et lapsia on hankittu koska se kuuluu asiaan. Silti uskon että jokainen heistä rakastaa lapsiaan paljon.

Mutta sitten on niitä äitejä, jotka viettää paljon aikaa lastensa kanssa, eivät tunnu kokevan lapsia rasitteeksi, vaan viihtyvät yhdessä perheenä. Lapsia usein hoidetaan mahdollisuuksien mukaan itse mahdollisimman paljon, omasta urasta tingitään että voidaan laittaa lapset lyhyemmiksi päiviksi hoitoon jne. Väkisinkin tulee tunne että nämä äidit rakastavat lapsiaan enemmän, tai ainakin he rakastavat lastensa kanssa olemista enemmän.
Mutta ei lapsi osaa verrata, ja jokaiselle oma äiti on rakas.

 

["M33"]

Täytyykö vanhempien tosiaan nykyään leikkiä lastensa kanssa? En muista omasta lapsuudestani, että vanhemmat olisivat olleet mukana leikeissä. Sehän olisi ollut tavattoman noloakin. Leikit olivat lasten omaa tekemistä.

 

[minä lisään]

Tähän listaan kuuluu tietty myös se, että jos et ole synnyttänyt lastasi et voi rakastaa sitä oikeasti. Siksi vain alakautta synnyttäneet äidit voivar rakastaa lapsiaan aidosti. Ei keisarinleikkausäidit tai adoptioäidit tai isät ja nyt sitten puhutaan luomusynnytyksistä ilman puudutuksia!!!1

 

["Realisti"]

En nyt edes jaksa lukea sun listaa, mutta miten ihmeessä olisi edes teoriassa mahdollista että jokainen äiti rakastaisi lastaan / lapsiaan täsmälleen yhtä paljon? Miten tuon edes voisi mitata? Tottakai jotkut rakastaa enemmän ja jotkut vähemmän, jotkut ei ollenkaan.

Mistä siis ap oikeastaan halusit keskustella, kun kyseessä on noin itsestäänselvä asia. Siitäkö, miten tuota rakkauden määrä voi mitata tai arvioida?

 

[Niiinpä]

Mun mielestä ei vain voi rakastaa vähän tai paljon.
Voi vain rakastaa tai olla rakastamatta.


Ei mun käsittääkseni ole mitään millä rakkautta voi mitata. Rakkaus joko on tai ei ole, riippumatta siitä muistaako juuri tällä hetkellä toimia rakastavasti.

 

[Viikate]

[QUOTE="M33";30211517]Täytyykö vanhempien tosiaan nykyään leikkiä lastensa kanssa? En muista omasta lapsuudestani, että vanhemmat olisivat olleet mukana leikeissä. Sehän olisi ollut tavattoman noloakin. Leikit olivat lasten omaa tekemistä.[/QUOTE]
Näin muistan itsekin. En ole ns. leikkivä äiti enkä koe varsinaiseen leikkiin osallistumista tarpeelliseksi.

 

[ohoh]

Mä en ole koskaan leikkinyt lasteni kanssa. Eikä se mun mielestä ole edes mun tehtäväni.
Olen juonnut kaljaa sillävälin kun lapset on katsoneet DVDtä.
Ja silti rakastan niitä molempia 115km/h Eli täydet

 

[Mythago]

[QUOTE="M33";30211517]Täytyykö vanhempien tosiaan nykyään leikkiä lastensa kanssa? En muista omasta lapsuudestani, että vanhemmat olisivat olleet mukana leikeissä. Sehän olisi ollut tavattoman noloakin. Leikit olivat lasten omaa tekemistä.[/QUOTE]

Muistan itse, että vanhemmat joskus leikkivät meidän kanssa. Ystäväni on ainoa lapsi, ja hänen kanssaan kyllä leikittiin enemmän. Toisaalta minulla on tietenkin muistikuvia vasta ajalta, jolloin osasin ja halusinkin leikkiä itse/veljen/kaverin kanssa. En tiedä miten silloin, kun olin alle 4v.

Minustakin kyllä vaikuttaa, että nykyään lasten kanssa leikitään enemmän. Tiedä onko se sitten paha jos vanhempi itse pitää leikkimisestä. Muistan myös tykänneeni siitä, että välillä leikittiin yhdessä kaikki

 

["zxc"]

Aloitus on hassu, totta kai jotkut rakastaa enemmän ja toiset taas vähemmän. Mutta MILLÄ sitä mitata onkin ihan eri juttu ja toisekseen MIKSI mitata. Ap ihan rauhassa rakastaa omia lapsiaan eniten maailmassa, mutta jättäköön muitten rakkauden määrn mittaamisen unholaan.

Rakkauden määrän kanssa on vähän sama kuin se, että minä väitän, että minulla on maailman ihanin poika. Miten se mitataan? Minä mittaan omalla mittarilla ja tämä on minulle totuus.

 

[gggghhh]

Entäs kun rakastaa toista enemmän kuin toista? Monia syitä tähän ja ehkä sekin että toinen on ihan eri luontoinen kun minä. Sellainen herkästi suuttuva jonka kanssa saa olla varpaillaan ja vielä tosi energinen. Toisaalta alkukin sujui huonosti enkä voinut imettääkään.

Toinen on vasta 1, mutta jopa itkun aikana tunnen syvää rakkautta. Vaikka miten menisi tuhat kertaa tekemään jotain kiellettyä, en tunne vihan tunteita. Tunnen vaan rakkautta ja haluaisin pusutella koko ajan.

Molemmat samaa sukupuolta. Tämä on tietysti hirveää etten koe sellaista rakkautta esikoista kohtaan. En tiedä johtuuko se lapsen luonteesta vai siitä että jo alussa on alkanut menemään kaikki pieleen. Tottakai lasta rakastan, mutta ärsyynnyn hänestä aika usein. Halaamaan jos tulee, suunnilleen ryntää päälle ja kolauttaa esim. päänsä minuun.

 

[leijona76]

Muistan itse, että vanhemmat joskus leikkivät meidän kanssa. Ystäväni on ainoa lapsi, ja hänen kanssaan kyllä leikittiin enemmän. Toisaalta minulla on tietenkin muistikuvia vasta ajalta, jolloin osasin ja halusinkin leikkiä itse/veljen/kaverin kanssa. En tiedä miten silloin, kun olin alle 4v.

Minustakin kyllä vaikuttaa, että nykyään lasten kanssa leikitään enemmän. Tiedä onko se sitten paha jos vanhempi itse pitää leikkimisestä. Muistan myös tykänneeni siitä, että välillä leikittiin yhdessä kaikki

Meillä etenkin isä leikki meidän kanssa, äiti oli aina töissä. Kyl muistan että emme olleet ainoa perhe jossa vanhemmat osallistu lasten leikkeihin. Itsekin leikin välillä pojan kanssa. Mut kai mä en rakasta sitä tarpeeksi kun se raukka ei kyenny tulemaan alakautta vaan se piti ottaa leikkaamalla. Ja sai lisämaitoakin alussa.

 

["jenni"]

Jollain tavalla taidan ymmärtää mitä ap tarkoittaa. Esim. oletteko kuulleet ihmisten sanovan, että jotain on vaikea rakastaa. Minulla on sellainen tunne esikoiseeni, joka on vaikealuonteinen erityislapsi. Rakastan häntä tottakai, mutta koska hyvät hetket on vähissä, voin rehellisesti sanoa että häntä on vaikeampi rakastaa kuin kuopusta. En silti koe olevani huono äiti. Ystäväpiirissäni on äiti, joka palvoo lastaan, kehuu ja mussuttaa tauotta. Hän rakastaa myös lastaan, näyttää siltä että hän rakastaa lastaan enemmän kuin muut. Mutta ehkä hän vain näyttää sen eri tavalla?

 

[että sellaista]

[QUOTE="Joopa";30211503]Ja minusta tuntuu että joku joka laittaa tällaisen aloituksen tänne on itse vähän epävarma siitä osaako rakastaa lapsiaan tarpeeksi ja pitää näin peilailla sitä tunnetta palstalaisten kautta.

Minä imetin pitkään ja meillä halaillaan ja pussaillaan sekä sylitellään paljon. Ulkoilemme yhdessä ja luen mielellään lapselle mutta en suoranaisesti leiki lapsen kanssa. Syömme kotiruokaa ja vietämme muutenkin paljon aikaa kotona ja yhdessä. Kaljaa tai muuta alkoholia emme juurikaan käytä eikä tupakkaa polteta.

Äitejä löytyy joka lähtöön enkä ole ikinä tullut ajatelleeksikaan että pitäisi miettiä miten paljon joku lastaan rakastaa.
Ikävää on se että jotkut ovat aivan hukassa siitä miten omaa lasta pitäisi kasvattaa ja hyvän mallin näyttäminen on joillekin erittäin vaikeaa mutta en silti epäile että he rakastaisivat lapsiaan jotenkin keskivertoa vähemmän.

Outo avautuminen, miettippä ap miksi teit tällaisen aloituksen.[/QUOTE]

Paljon hyviä vastauksia ap:lle ja tämä on kyllä ehdottomasti paras!
Mistä syystä tämä aloitus on tehty? Onko epävarmuutta omasta äitiydestä tai rakkaudesta? Kaipaako jalustalle nostoa imetyksestä tai siitä ettei käytä hoitoapua? Jostain syystä nämä asiat pyörii ap:n mielessä todella paljon, joten olisiko itsetutkiskelun paikka?
Tuo luomusynnytys vastaus oli myös niin mainio! Sehän listasta vielä puuttui!

 

[12+12]

Tähän listaan kuuluu tietty myös se, että jos et ole synnyttänyt lastasi et voi rakastaa sitä oikeasti. Siksi vain alakautta synnyttäneet äidit voivar rakastaa lapsiaan aidosti. Ei keisarinleikkausäidit tai adoptioäidit tai isät ja nyt sitten puhutaan luomusynnytyksistä ilman puudutuksia!!!1

Täh???!! Keisarinleikkauksella synnyttäminen on ihan vastaava mitä alakauttakin. Se lapsi on kuitenkin sun sisällä ja oma. Adoptioäidit, sijaisäidit, isät ja sun muut mitkä ikinäkin nykyään on olemassa on sitten ihan toinen asia. Ne ei ole äitejä eikä niille voi kehittyäkään äidin kykyä välittää, huolehtia ja rakastaa.

 

[Tuumailija]

Ymmärrän ap:ta jotenkin minäkin. Juuri tässä yhtenä päivänä puistossa leikin lasteni kanssa, kun toinen äiti hiekkalaatikon reunalla kertoi avuliaasti, että jos olisin pienestä asti totuttanut lapseni leikkimään itsekseen, saisin olla rauhassa.

Jäin miettimään sitä, miksi tämäkin äiti oli halunnut lapsia (jopa useamman), jos hän ei halua viettää aikaa näiden kanssa. Minulle ainakin työssäkäyvänä äitinä on suorastaan ylellisyys olla puistossa, leikkiä kauppaa ja ihmetellä luonnonilmiöitä yhdessä lasten kanssa. Paljn mieluummin minä heidän juttujaan kuuntelen kuin jonkun tuntemattoman hiekkalaatikkoäidin.