Neuvoja, miten mes jaksaisi vauva-arkea

["friday"]

Kun kerran tilanne on mennyt pahemmaksi sitten ensimmäisen lapsen jota miehesi kuitenkin edes joskus hoiti, niin vaihtoehdot taitaa olla aika vähissä.

Kun et kerran halua erota, niin jäljelle jää tärkeimäksi tehtäväksi lapsien suojeleminen. Kuten jo edellä neuvottiin, niin arjen järjesteleminen niin että pääsette seuraavat kolme vuotta eteenpäin ilman että lapsille koituu siitä vahinkoa pitäisi olla seuraava miettimisen kohde. Joudut varmasti melkoisen koville, koska miehestäsi ei ole minkäänlaiseksi avuksi vaan pelkästään lisätaakaksi idiootin käytöksensä takia. Pahimmillaan mies on eristettävä vauvasta lähes kokonaan.

Pieni lapsi ymmärtää jo paljon! Muista tämä kun miehesi rähjää asunnossanne.

Olen valitettavan pessimistinen, mutta kehoitan kuitenkin miettimään kaiken keskellä eroa yhtenä vaihtoehtona jos sinusta tuntuu ettet yksin jaksa seuraavaa kolme vuotta eteenpäin siten että lapsilla on hyvä olla. Yksinhuoltajana voi olla paljonkin helpompaa kuin tuossa tilanteessa.
Pelkään että rakennat itsellesi liian raskaan vankilan, josta seuraa niin totaalinen loppuunpalaminen että elämä murenee perustuksia myöten. Mutta vain sinä voit itse tietää miten paljon jaksat ja mitä haluat!

Toivottavasti olet oikeassa siinä että mies alkaa myöhemmin hoitaa lapsiaan ja olla heidän kanssaan enemmän.

Voimia arkeen!

 

[viras]

mutta kato bb:tä ja sano että sinullako tylsä elämä...Itse työtön ja katoin muutaman päivän bb:tä putkeen ja tuntu että minulla viellä taitaa olla enemmän tekemistä kun bb porukoilla.

 

[Neljän Äiti]

Itse en pystyisi ikinä enää arvostamaan miestä, joka voi puhua noin pienelle vauvalle.
Lapsesi (ja sinä itsekkin) sairastuvat henkisesti tuollaisessa ympäristössä.
Onko sinulla tukiverkkoa, jolta saisit apua ja henkistäkin tukea?

 

[Dead parrot]

No miten se siellä muuttuisi? Perheneuvolassa?

Siivoojan palkkaaminen auttaa nopeiten. Jos ei ole nyt varaa hankkia siivoojaa, tässä esimerkki:
Avoimet työpaikat - Haku hakutekijöillä

No miten se siellä pahenisi? Siivoojan palkkaaminen on vaan laastari joka auttaa ulkoisesti, eikä puutu varsinaiseen ongelmaan, siihen että mies ja sitä myöten koko muukin perhe tarvitsee apua. Palstan 'ratkaisu' kaikkeen on eroaminen - vauva ja taapero kainaloon ja sitten kyselemään elareista ja tapaamissopimuksista, koskaan ei suositella kommunikoinnin parantamista ja parisuhteen pelastamista...

Ap:lle: sinun miehesi on aika äärimmäisin sanavalinnoin ilmaissut olevansa umpikujassa. Jos tilannetta ei saada selvitettyä voi se eskaloitua jopa väkivaltaiseksi. Toinen ei voi tietää mitä alitajuista tai tunnelukkoja taustalla on, hän tuskin itsekään niitä tiedostaa, mutta hän tarvitsee ehdottomasti apua ja tukea. Jos hän ei pysty asiasta keskustelemaan on tilanne tosi hankala; miten luulet että hän reagoisi jos antaisit tämän ketjun hänen luettavakseen? Voisiko sillä päästä alkuun?

 

[Criminal Mind]

 

["friday"]

Palstan 'ratkaisu' kaikkeen on eroaminen - vauva ja taapero kainaloon ja sitten kyselemään elareista ja tapaamissopimuksista, koskaan ei suositella kommunikoinnin parantamista ja parisuhteen pelastamista...

Hyvä neuvo, mutta ongelmaksi tulee se että perheneuvolassa (tai missä tahansa mistä apua voi saada) käyminen vaatii sen että osaltaan lähtee molemmista osapuolista.
Tässä maassa on jo ziljoona tapausta, jossa toinen on raahattu sinne vastentahtoisesti ja sitten ihmetellään kun parannusta ei tapahtu. Pahimmissa tapauksissa yhdessä on käyty vain kerran ja sitten se "sairaampi" on jätetty sinne "hoitoon", vaikka asian olisikin pitänyt olla toisin päin. Tuskin tässä tapauksessa on näin, mutta pahimmillaan kyllä.

Alkoholistien puolisot ovat useasti jälkeenpäin myöntäneet että he tarvitsivat apua yhtä paljon kuin alkoholisti, koska alkoholistin käytös on tuhonnut heitä niin paljon. Sama pätee mielestäni parisuhteeseen - toisen vahingoittava käytös tarvitsee korjausta myös toisessa, joten useimmissa tapauksissa molemmat tarvitsevat myös kahdenkeskisiä tapaamisia auttajan kanssa.
Vai onko joku sitä mieltä, ettei miehen käytös ole satuttanut syvältä ketjun aloittajaa ja vaatii myös työtä että tuhot on korjattu?

Olisi hyvä saada selville niitä keinoja, joilla molemmat saadaan tuossa tilanteessa lähtemään ulkopuolisen avun luokse. Se on joskus vaikeaa ja veikkaan että tässä tapauksessa se on miehen kohdalta todella vaikeaa.
Ja joka tapauksessa vaikka tuohon päädyttäisiin (toivottavasti niin käy) niin edessä on pitkä polku jossa asiat paranevat hitaasti. Siksi lapsien asema pitäisi pikaisesti saada kuntoon....

 

[Dead parrot]

Toista voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tukea saisi ja tulisi antaa. Ulkopuolinen asiantuntija voi tuoda paljonkin apua ongelmiin.

Miehesi käytös ei ole "ihan-vitun-idiootti-tyhmä-äijää" vaan selvästi patologista ja vaatii käsittelemistä ammattiauttajalla. Vaikka eroaisittekin, tarvitsee hän silti apua.

Jos yhdessä aiotaan pysyä niin pitäisi muistaa, että lapsen koti on vanhempien väisessä suhteessa. Jokainen varmasti haluaa tarjota lapsilleen hyvän ja turvallisen kodin.

 

["friday"]

Toista voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tukea saisi ja tulisi antaa.

Olet oikeassa. Allekirjoitan täysin edelliset kaksi viestiäsi!

Itse ajattelen asian niin, että lähes kaikki ongelmat ovat parisuhteessa ratkottavissa mutta enemmänkin kysymys on siitä milloin meidän omat voimamme loppuvat. Tilannetta voisi verrata vuotavalla soutuveneellä soutamiseen, jolloin loppumatka menee jo uimiseksi veneen upottua ja silloin on pakko alkaa miettiä jaksaako perille vai onko parasta pelastautua toiseen veneeseen joka vie takaisin lähtörannalle.
Esimerkiksi toiset jaksavat alkoholistin tuhoavaa käytöstä vuosikymmeniä loppuun asti ja selviävät siitä henkisesti jotenkin elossa ja kun taas toinen tuhoutuu alle vuodessa - me emme voi tietää milloin toisen tulee kääntyä takaisin.

Tämän tietävät ja hyväksyvät myös nykyiset terapeutit, jotka tavallaan pitävät pelastautumisen mahdollisuuden myös avoinna silloin kun tilanne on paha.
Uskon, että kun lähtee liitosta kaikkensa yrittäneenä niin henkinen paraneminen vie lyhyemmän aikaa koska tietää että yritti niin loppuun asti kuin oli järkevää.

On vaikeaa keskustelupalstan kautta tukea toista jatkamaan ja samalla yhtä aikaa miettimään omien voimiensa määrää siten, että molemmat viestit olisivat tasapainossa. "Jätä se sika" ja "jatka vaan vaikka väkisin" -ovat harvoin ainoita oikeita neuvoja näissä tapauksissa...

 

[stig]

Toista voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tukea saisi ja tulisi antaa. Ulkopuolinen asiantuntija voi tuoda paljonkin apua ongelmiin.

Miehesi käytös ei ole "ihan-vitun-idiootti-tyhmä-äijää" vaan selvästi patologista ja vaatii käsittelemistä ammattiauttajalla. Vaikka eroaisittekin, tarvitsee hän silti apua.

Jos yhdessä aiotaan pysyä niin pitäisi muistaa, että lapsen koti on vanhempien väisessä suhteessa. Jokainen varmasti haluaa tarjota lapsilleen hyvän ja turvallisen kodin.

Lääkäreillä on ohjeet, mut onko tämä väärään vaivaan?
Isän osallistuminen ja sitoutuminen lapsen hoitoon :: Terveyskirjasto

 

[Dead parrot]

Ap! :wave: Mikä siellä on tilanne? :hug: