Lapset ja vanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äidin blogi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30292279:
Elänkö minä sitten jossain rinnakkaistodellisuudessa, koska minulla on ihan erilainen käsitys lapsista? Kyllä eskarilaisen kaverit ja eskarikaverit osaavat tervehtiä ja olla kohteliaita - tuon ikätason mukaisesti tosin, eli välillä kun jännittää, joku fraasi unohtuu tai juuttuu kurkkuun. Mutta kun olen esim. seuraillut, miten toisilleen tuntemattomat lapset alkavat jutella leikkipuistossa, niin ihan hyvin he osaavat toimia toistensa kanssa - tervehtivät, kysyvät nimeä, juttelevat, jne.

Nykyvanhemmat kuitenkin panostavat lapsiinsa ja leikkivät ja viettävät näiden kanssa aikaa paljon enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet - mutta pidätkö edelleen määrää liian vähäisenä? Onko sinusta liikaa jokainen hetki, jolloin lapsi leikkii tai katsoo lastenohjelmaa itsekseen, vai haetko sitä, että vanhemman pitäisi leikkiä ja puuhailla lapsen kanssa non stop -tyyliin? Entisaikaanhan vanhemmat vaan avasivat oven ja työnsivät lapsen päiväksi ulos. Lasten kanssa puuhailu taisi yleistyä vasta minun sukupolveni lapsuudessa. Minun on vaikea kuvitella sitäkään, että nykyvanhemmat eivät pitäisi lapsia sylissä, ellei ole jotain tunne-elämän tai mielenterveyden ongelmia taustalla - kyllähän jo neuvolan oppaat, lapsentahtisuus vauva-aikana jne luovat pohjaa sille, että sylissä pitäminen ja läheisyys ovat hyvä ja luonteva asia, ja kun sen on vauva-aikana omaksunut, se jatkuu ihan itsestään.

Tämä on muuten ihan totta.
Lapset lukittiin himaan, kun äiti lähti kauppaan.
Päivät ne hengaili keskenään missä hengaili, kun vanhemmilla oli kädet täynnä töitä. Aiemmin, vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa leikkiä lastensa kanssa ja viettää iltoja nenätysten.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset tarvitsevat suunnattoman paljon ymmärrystä, rakkautta ja lämpöä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heitä tarvitsee viihdyttää 24/7. Joskus, lasten pitää osata olla vaan siinä "ohessa", eikä huomion keskipisteenä.
Hyvä tasapaino kaikessa tekee lapsistakin täyspäisiä.
 
  • Tykkää
Reactions: Pin
Siis pakkohan ton on olla keksitty henkilö. Ei kukaan edes vahingossa ole noin lisää pökköä pesään tuikkaava kuin tämä. Saati se, että jos olisi "asemassa jossa on ja nauttii luottamusta" niin ei ihan taatusti ole intoa eikä aikaa istua päiviä kaksplussaa selaillen.

Ihan rehti provo. Elkää suotta ärsyynytkö! :)
 
Siis pakkohan ton on olla keksitty henkilö. Ei kukaan edes vahingossa ole noin lisää pökköä pesään tuikkaava kuin tämä. Saati se, että jos olisi "asemassa jossa on ja nauttii luottamusta" niin ei ihan taatusti ole intoa eikä aikaa istua päiviä kaksplussaa selaillen.

Ihan rehti provo. Elkää suotta ärsyynytkö! :)

Voi olla... mutta se mikä mua ahdistaa, on se, että mä tunnen/tiedän pari samankaltaista.
 
Jos lapsi nauttii huomiosta kotona, hän odottaa saavansa sitä myös muualla. Osaa vaatia ja ottaa vastaan haleja ja kehuja jne. Jos tunnepuoli on vajaa, ei osaa ottaa vastaan hellyyttä. Todella moni kärsii tästä aikuisena. Kun ei kotona halattu, ei osaa parisuhteessa tai suhteessa omiin lapsiin olla hellä ja koskettaa. Joten kuka on hakoteillä nyt :confused:
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Jos lapsi nauttii huomiosta kotona, hän odottaa saavansa sitä myös muualla. Osaa vaatia ja ottaa vastaan haleja ja kehuja jne. Jos tunnepuoli on vajaa, ei osaa ottaa vastaan hellyyttä. Todella moni kärsii tästä aikuisena. Kun ei kotona halattu, ei osaa parisuhteessa tai suhteessa omiin lapsiin olla hellä ja koskettaa. Joten kuka on hakoteillä nyt :confused:

Tuo on muuten aivan totta.
 
Mä arvaan, että AP on ala-asteen ope. Kasvatustiede näkyy kirjoituksista, eikä välttämättä positiivisella tavalla. Mut tää siis arvaus.

Jo omalla ala-asteellani, 90-luvun alussa, pienet eka- ja tokaluokkaiset palvoivat (nais)opettajia. Ihan riippumatta siitä, kuinka turvallista tai ihanaa kotona oli. Se hävisi sitten joskus kolmannen luokan aikana. Ne vain jotenkin muuttuivat ärsyttäviksi. Liekö sitten alkoikin kotoa saada tarpeeksi huomiota. ;)

Ap vetää taas liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka arvaukseni ei olisikaan osunut oikeaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30292075:
:heart: Olet sinäkin varmasti jossakin hyvä. Tutustu itseesi, niin pääset eroon katkeruudesta ja negatiivisuudesta. Se kannattaa..elämä on nimittäin paljon, paljon ihanampi.
Olet sä uskomaton. :D Mä olen monessakin asiassa hyvä, en ole katkera enkä negatiivinen. Mun elämä on oikein hyvä, mutta mä en vain pidä sun itseä korostavasta ja muita alentavasta kirjoitustyylistä. Sä itse olet se joka haastaa riitaa. Kyllä pitäisi jo tajuta sun tyylin ärsyttävän ihmisiä koska kerta toisensa jälkeen saat ihmiset ärsyyntymään.

Aiheesi ovat hyviä, mutta pilaat itse keskustelut heti aloitusviestissä tuolla tyylillä jossa oletat että me muut ei osata kasvattaa lapsia. Olet todella ylimielinen ja itseään täynnä oleva. Tuollaisista ihmisistä ei pidetä vaikka heidän asiansa olisi hyvä.

Muuta omaa asennettasi kun kirjoitat ellei sitten tarkoituksesi ole vain provota. Mitenkään fiksua kuvaa et itsestäsi anna vaan sun kirjoitukset saa miettimään onko kaikki muumit laaksossa.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
[QUOTE="Maarikka";30292437]Olet sä uskomaton. :D Mä olen monessakin asiassa hyvä, en ole katkera enkä negatiivinen. Mun elämä on oikein hyvä, mutta mä en vain pidä sun itseä korostavasta ja muita alentavasta kirjoitustyylistä. Sä itse olet se joka haastaa riitaa. Kyllä pitäisi jo tajuta sun tyylin ärsyttävän ihmisiä koska kerta toisensa jälkeen saat ihmiset ärsyyntymään.

Aiheesi ovat hyviä, mutta pilaat itse keskustelut heti aloitusviestissä tuolla tyylillä jossa oletat että me muut ei osata kasvattaa lapsia. Olet todella ylimielinen ja itseään täynnä oleva. Tuollaisista ihmisistä ei pidetä vaikka heidän asiansa olisi hyvä.

Muuta omaa asennettasi kun kirjoitat ellei sitten tarkoituksesi ole vain provota. Mitenkään fiksua kuvaa et itsestäsi anna vaan sun kirjoitukset saa miettimään onko kaikki muumit laaksossa.[/QUOTE]

Ja sinun teksistäsihän oikein loistaa hyväksyvä, ymmärtävä, positiivinen ja hyvä asenne?
Varsin rakentavaa keskustelua itseltäsi ?


Taaskaan ketään en ole haukkunut, mutta kotkat ne vaan peittää näkyvyyden...
 
Olenko minä ainoa, jota ap:n aloitus ei ärsytä ja ymmärrän hyvin mitä hän haluaa sanoa. Todellakin lapsiin panostetaan nykyään enemmän kuin ennen, mutta onko se lapsiin panostaminen vain hyvä asia? Lasten kanssa ei nykyään olla enemmäin kuin ennen. Tai ehkä ajallisesti ollaan, mutta ei laadullisesti.
 
Olenko minä ainoa, jota ap:n aloitus ei ärsytä ja ymmärrän hyvin mitä hän haluaa sanoa. Todellakin lapsiin panostetaan nykyään enemmän kuin ennen, mutta onko se lapsiin panostaminen vain hyvä asia? Lasten kanssa ei nykyään olla enemmäin kuin ennen. Tai ehkä ajallisesti ollaan, mutta ei laadullisesti.

Millon oli aika kun lasten kanssa oltiin paljon jos ei nyt?
 
Sussa vituttaa se, että sä olet täällä koko ajan sormi pystyssä käskemässä ja kehottamassa muita tekemään niin kuin sinä teet. Sanot sen niin, kuin olettaisit, että olet palstalla ainoa aikuinen, joka osaa kasvattaa lapsia ja kohdella lapsia oikein.

Luulempa, ettet ole lähimainkaan sitä, mitä esität. Mene peilin eteen ja sano nämä ohjeet itsellesi, luultavasti olet itse eniten ohjauksen tarpeessa.
 
[QUOTE="lastenhoitaja";30293178]Siis oletko sä jossain lastenkodissa töissä?[/QUOTE]

Eiköhän se ole tarhassa jonain sijaisena. Kukaan ei varmana palkkaa vakkariksi tollasta päällepäsmäriä.
 
[QUOTE="lastenhoitaja";30293247]Nojoo, siksi mietin koska itselläni ei ole tuollaisia kokemuksia päiväkodista eikä edes koulusta. Että pakko olla sitten joku todella ongelmallinen paikka missä ap työskentelee, jos kaikki on niin kamalaa.[/QUOTE]

AP:llahan oli puistossakin kamalaa kun oli joutunut muiden lapsia leikittämään ja kaiken kukkuraksi yksi vanhemmista oli tullut hänelle puhumaan! Törkeää, vai mitä? ;)
 
[QUOTE="Näinpä";30292420]Mä arvaan, että AP on ala-asteen ope. Kasvatustiede näkyy kirjoituksista, eikä välttämättä positiivisella tavalla. Mut tää siis arvaus.

Jo omalla ala-asteellani, 90-luvun alussa, pienet eka- ja tokaluokkaiset palvoivat (nais)opettajia. Ihan riippumatta siitä, kuinka turvallista tai ihanaa kotona oli. Se hävisi sitten joskus kolmannen luokan aikana. Ne vain jotenkin muuttuivat ärsyttäviksi. Liekö sitten alkoikin kotoa saada tarpeeksi huomiota. ;)

Ap vetää taas liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka arvaukseni ei olisikaan osunut oikeaan.[/QUOTE]

Meidän koulussa ala-asteella tytöt palvoivat nuoria (kivannäköisiä) naisopettajia ja (nais)sijaisia. Heistä ei kyllä etsitty mitään äitihahmoa, vaan kai se oli jonkinlaista esikuvan tai isosiskon etsimistä. Tai sitten jopa jonkinlainen girl crush :heart:
 
Viimeksi muokattu:
On tuossa Äidin Blogin kirjoituksessa pointtinsa kyllä. Meillä on otettu lapset aina mukaan arkeen ja silleen annettu huomiota. Lapset on olleet mukana esim. laittamassa pyykkejä koneeseen tai kuivumaan, leipomassa, yksi on kattanut pöydän, toinen tehnyt salaattia ja kolmas vaikka pessyt perunoita kun minä tai mies tehdään ruokaa. Lapset on otettu siivoamaan vaikka välillä on saanutkin siivota itse kahteen kertaan niiden lasten "siivousten jälkiä". On myös annettu henk.koht. huomiota eli jompikumpi vanhemmista lähtenyt vain yhden lapsen kanssa jonnekin tai tehnyt yhden kanssa jotain. Lapset on oppineet ottamaan toiset huomioon kun ovat joutuneet joustamaan ja jakamaan ja ennen kaikkea, lapset on oppineet että kotihommat on osa arkipäivää eikä jokin juttu jota on suunniteltava pitkät tovit ennenkuin viitsii vaikka pestä pyykkiä. Nyt ne pärjää omillaan.

Jotain meillä on varmaan tehty oikein, koska isommat lapset piipahtaa käymään useamman kerran viikossa ja meillä on tosi hyvät ja avoimet välit. Eilenkin istuttiin tyttärien kanssa katsomassa ja arvostelemassa martinan hengenpelastusohjelmaa. Mikä parasta, myös sisarukset tulee keskenään toimeen ja käyvät yhdessä baarissa, festareilla, laivalla jne.

Ei sen lapsen huomioinnin tarvitse olla sitä, että lapsi on kaiken keskipisteenä ja vanhemmat jättää kaikki omat hommansa kun lapsi vaatii huomiota vaan tommonen yhdessä arkipäivän juttujen puuhailu ja sen lomassa rupatellaan päivän tapahtumista ja mielen päällä olevista asioista on ihan hyvä juttu ja tuo varmasti lapselle turvallisuuden tunteen.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
On tuossa Äidin Blogin kirjoituksessa pointtinsa kyllä. Meillä on otettu lapset aina mukaan arkeen ja silleen annettu huomiota. Lapset on olleet mukana esim. laittamassa pyykkejä koneeseen tai kuivumaan, leipomassa, yksi on kattanut pöydän, toinen tehnyt salaattia ja kolmas vaikka pessyt perunoita kun minä tai mies tehdään ruokaa. Lapset on otettu siivoamaan vaikka välillä on saanutkin siivota itse kahteen kertaan niiden lasten "siivousten jälkiä". On myös annettu henk.koht. huomiota eli jompikumpi vanhemmista lähtenyt vain yhden lapsen kanssa jonnekin tai tehnyt yhden kanssa jotain. Lapset on oppineet ottamaan toiset huomioon kun ovat joutuneet joustamaan ja jakamaan ja ennen kaikkea, lapset on oppineet että kotihommat on osa arkipäivää eikä jokin juttu jota on suunniteltava pitkät tovit ennenkuin viitsii vaikka pestä pyykkiä. Nyt ne pärjää omillaan.

Jotain meillä on varmaan tehty oikein, koska isommat lapset piipahtaa käymään useamman kerran viikossa ja meillä on tosi hyvät ja avoimet välit. Eilenkin istuttiin tyttärien kanssa katsomassa ja arvostelemassa martinan hengenpelastusohjelmaa. Mikä parasta, myös sisarukset tulee keskenään toimeen ja käyvät yhdessä baarissa, festareilla, laivalla jne.

Ei sen lapsen huomioinnin tarvitse olla sitä, että lapsi on kaiken keskipisteenä ja vanhemmat jättää kaikki omat hommansa kun lapsi vaatii huomiota vaan tommonen yhdessä arkipäivän juttujen puuhailu ja sen lomassa rupatellaan päivän tapahtumista ja mielen päällä olevista asioista on ihan hyvä juttu ja tuo varmasti lapselle turvallisuuden tunteen.

Kyllä minunkin mielestä aloittajan mielipide on oikea, että lasten kanssa pitää ollakin, mutta en tunne ketään kuka näin ei tekisi. Mielestäni lapsiin panostetaan tosi paljon nykyään, ja vanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin minään muuna ajanjaksona.
 

Yhteistyössä